Minun aavistukseni/teoriani Eelin kohdalla on, että Ameriikan ihmemaassa on tehty samat kuin luulen käyneen Mosesille: todettu, että portit aukeaa jos peliin tuo lisää monipuolisuutta, kuten fyysisyyttä ja laadukkaita syöttöjä yms. Tuon Nashvillen leirin jälkeen Mosesin siirtyessä SKAhan Moses lopetti suoraviivaisen tekemisen ja laukomisen liki kokonaan ja keskittyi koettamaan peippailua, johon kädet ei riitä ja toisaalta hakemaan sen normaalin vetonsa sijaan aina kaverille avoimempaa paikkaa. Tähän päälle tietysti myös henkinen puoli, joka otti kolauksen unelman karattua.
Nyt on hieman samaa ilmiötä nähtävissä Eelistä. Pari vetoa nähdään silloin tällöin ei niin loistavilta tonteilta, mutta jos katsoo esimerkiksi ylivoimaa, yrittää pelata useimmiten viivaan sen sijaan, että vetäisi itse. Ei pitäisi olla kiinni pelikavereistakaan, kun samat äijät siellä luutii kuin viime reissullakin ja toisaalta nyt pitäisi olla laajempaa rintamaakin tulososastolla tällä erää. Pääsi kuitenkin heti alkuun yrittämään Nellin kanssa jälleen, josta sitten on valahtanut kolmoseen (tässäkin näen uusintaa Mosesiin).
Tästä kaikesta huolimatta uskon, että Eeli saa sen näytönpaikkansa vielä Predsissä, vaikka sen jälkeen ilmassa onkin vain kysymysmerkkejä. Siellä pohjalla on kuitenkin ne hyvät ominaisuudetkin, niitä vaan pitäisi väläytellä useamminkin kuin kerran kahteen, kolmeen peliin.
