Hesari julkaisi tänään erinomaisen
artikkelin vanhusten hoivapalveluista. Kehotan kaikkia aihepiiristä kiinnostuneita lukemaan.
Yritän tiivistää keskeiset asiat:
- Vanhustenhuollosta vastaavat kunnat, jotka voivat joko tuottaa itse palvelut tai ostaa ne yksityisiltä toimijoilta. Tällöin puhutaan ulkoistuksesta eikä yksityistämisestä, kuten usein kuulee virheellisesti väitettävän.
- Kuntatalous on monissa pikkukunnissa retuperällä, joten palveluita yritetään pakon sanelemana ulkoistaa. Ostopalveluissa ei lähtökohtaisesti ole mitään vikaa, mutta koska kunnissa ei ole osaamista kilpailutukseen, hinta on liian usein ainoa määrittävä tekijä.
- Yksityiset tarjoavat keskimäärin halvempia palveluita. Tämä voi johtua joko työvoimakuluissa säästämisestä, tehostamisesta tai infraan panostamisesta. Toimivat ja modernit yksiköt mahdollistavat tehokkaamman hoivan kuin kuntien vanhat ja epäkäytännölliset rakennukset.
- Tilastollisesti henkilömitoituksissa ei ole juuri minkäänlaista eroa. Valtaosa laitoksista - niin yksityisistä kuin julkisistakin - toimii lakien ja säädösten mukaisesti. Keskimääräinen hoivamitoitus on noin 0,6, kun viimeaikaisissa puheissa on ehdotettu lakiin kirjattavaksi 0,7 hoitajaa per asiakas. Kokoomus vastustaa, koska se kokee, että hoivan taso ei ole kiinni yksittäisestä luvusta vaan kokonaispaketista.
- Nyt esillä olleet esimerkit kielivät vääränlaisesta tehokkuusajattelusta, johon on ajauduttu johdon ahneuden ja puutteellisen valvonnan takia. Ministeri Saarikko on väläytellyt sanktiointimenettelyjen vahvistamista jo tälle hallituskaudelle. Hallitus on väittänyt, että sote-uudistus lisää valvontaa, kun avin ja valviran sijaan siitä vastaa uusi lupa- ja valvontavirasto (Luova).
- Nykyiset ongelmat pohjautuvat jo vuosia sitten tehtyihin ratkaisuihin, joissa ovat olleet osallisena enemmän tai vähemmän kaikki suuret puolueet. Teppo Kröger on nostanut viime päivinä framille Suomen vanhuspalveluihin käyttämät rahamäärät, jotka ovat selkeästi verrokkimaita pienemmät. Vanhuspalvelut ovat siis tämän perusteella aliresursoitu osa-alue menokehikossa.
Mielenkiintoista nähdä, miten tämä asia verhotaan vaalikeskusteluissa. Demareilla (ja yleisesti oppositiolla) tuntuu riittävän rahaa aivan kaikkeen: koulutukseen, kehitystukiin, vanhuksille, eläkeläisille, pienituloisille, vähäosaisille, ilmastonmuutokseen, seksuaalirikosten torjuntaan.. unohdinko jonkin osa-alueen? Kepu on myös huomannut, että keskustavasemmistolaiset äänestäjät kaipaavat perinteistä "jakovaraa". Vihreillä ja vasureilla on selkeästi idealistisempi ohjelma, jossa perustulo, ilmastonmuutos ja veronkorotukset ovat isossa roolissa. Persujen painotuksista on vaikea sanoa.
Minusta tämä näyttää joka tapauksessa siltä, että kokoomuksella on edelleen saumat painella demareista ohi. Perustan arvioni siihen, että kokoomuksen talouspoliittinen linja eroaa selkeästi muista puolueista ja heijastuu myös muihin politiikan osa-alueisiin. En jaksa uskoa, että velkakelloa ja työttömyyslukuja hikikarpalot otsalla seuranneet keskituloiset olisivat täysin hylänneet Sipilän-Orpon linjan, jossa talouskasvu ja kovatkin sopeuttamistoimet ovat etusijalla. Etenkin, kun valitulla linjalla on saavutettu keskeisimpiä tavoitteita.