Näin vaaliraati suhtautuu hävittäjähankintoihin
Heikki Hiilamo (vihr.)
"Ennen uutta hankintaa tulisi selvittää esimerkiksi se, kuinka monta hävittäjää Suomi todellisuudessa tarvitsee ilmavalvontaan."
Ilmavalvontaan ei tarvita yhtään hävittäjää. Pelkkä valvonta onnistuu muutenkin. Lienee eri asia, halutaanko puolustusvoimille myös puolustuskykyistä kalustoa. Vihreältä ehdokkaalta en tosin tuollaista ajattelua edes odota.
"Nykytilanteessa selvittäisiin varmasti pienemmälläkin määrällä."
Entä vaihtoehtoisessa tilanteessa? Vaihtoehtoisella tarkoitetaan tässä kohtaa itänaapurin invaasiota Suomeen. Tuon varalle kaiketi puolustusta ylläpidetään ja liittoutumisesta keskustellaan. Ei sammutuskalustoakaan tarvita ennen kuin palaa. Silti niitä lykätään likipitäen kaikkiin julkisiin rakennuksiin.
Hiilamo on järkyttävästi kassalla. Luin nuo Talouselämän raadin tekstit aamulla herättyäni, menetin aamiaispöydässä ruokahaluni Hiilamon pässittämisen takia. Harmittaa, koska olin valmistanut suussasulavaa munakasta kera tryffelöityjen metsäsienten, jonka ohessa piti nauttimani uunituoreita sämpylöitä, ohessa myös piparjuurella piristettyä kylmäsavulohta ynnä espressoa. Niin, piti nauttimani. Hiilamon kehvelin takia en voinut nauttia, piti vain tyytyä syömään.
On uskoakseni johdettavissa jokin yhtälö, kuinka akateemisten tutkintojen kerääminen vie jonkin saturaatiopisteen jälkeen viherihmisiltä lopunkin tolkun. Sekä Tarja Cronberg että Heikki Hiilamo ovat molemmat tuplatohtoreita, ja kumpaakin näyttää Jahve siunanneen aivopiereskelyn armolahjalla.
Geneerisempi ilmiö lienee kuitenkin se, että oman ammattialueensa sisällä meritoituessaan ja poliittista kokemusta hankkiessaan ihminen saattaa ikään kuin asiaan kuuluvana seikkana sokaistua kuvittelemaan itsensä ulko- ja turvallisuuspolittiseksi asiantuntijaksi. Tai miksi lie tuntojen tulkiksi.
Sama pätee myös talouskysymyksiin. Kun ihminen on tullut valituksi eduskuntaan, niin hänestä sukeutuu saman tien vähintään Nobel-palkintoa tähyilevä kansantaloustieteilijä. Radiosta yhtenä aamuna kuuntelin, kuinka toiselle kaudelle kansanedustajaksi pyrkivä lähihoitaja Aino-Kaisa Pekonen (vas.) esitti omat (tai varttikommari Patomäen preppaamat) talousteesinsä ja kertoi kansalle, kuinka juuri nyt olisi syytä elvyttää vaikka velkarahalla ja oikein tuntuvasti, niin johan talous lähtee siitä nousuun kuin itsestään. Joo me korjaamme sen, hehe. Kun Vasemmistoliitto laitetaan asialle, niin pienesti rikkinäisestä korjataan sellainen, ettei se surise eikä varmasti mahdu perseeseen.