Jos jotain konkreettista haluttaisiin, niin mielestäni korkeasti koulutettujen ja motivoituneiden työttömien tai lomautettujen ihmisten saamista takaisin työmarkkinoille parannettaisiin sillä, että täydennyskoulutuksesta ja alanvaihdosta tehtäisiin monta pykälää joustavampaa. Onneksi nykyään työttömyysturvaa voi hyödyntää täydennysopiskeluissa, mutta täydennysopiskelu itsessään on monessa mielessä helvetin jäykkää. Oma kokemukseni on, kun suoritin työni ohessa avoimen yliopiston kautta markkinoinnin aineopinnot, ja kyselin sen jälkeen todistusta. Tämän saadakseni minun olisi pitänyt suorittaa kauppatieteen perusopinnot. Omissa DI-opinnoissani olin suorittanut sivuaineena teollisuustalouden, ja näissä opinnoissa oli kursseja, jotka vastasivat sisällöltään noiden kauppatieteiden perusopintojen vastaavia. Kysyin, että voiko näillä korvata näitä puuttuvia kursseja. Ei voinut, koska olin ottanut ne jo yhteen tutkintoon. Totesin, että en ryhdy yhden paperin eteen nyhräämään puoltatoista vuotta.
Tämä edellä mainittu linja on ymmärtääkseni hyvin yleisesti käytössä Suomen yliopistoissa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tietyn tietotaidon aiemmassa tutkinnossaan hankkineet pistetään jäykän byrokratian vuoksi opiskelemaan jo osaamansa asiat uudestaan, mikä hidastaa heidän uudelleen kouluttautumista monissa tapauksissa jopa parilla vuodella. Muunto- ja täydennyskoulutuksen pitäisi nimenomaan olla joustavaa: opiskellaan ne asiat, jotka ovat oikeasti uusia, ja aiemmin opiskelluista asioista saadaan joko suora hyväksiluku, tai sitten mahdollisesti osoitetaan osaaminen jollain näyttökokeella. Kokoomuksen luulisi puhuvan tämän puolesta. En vain ole oikein nähnyt tällaisia linjauksia.
