Minä pitäisin konservatiivien ja liberaalien välisen jaon selkeytymistä pelkästään positiivisena asiana, koska koen suurta yhteenkuuluvaisuutta toisten kanssa, ja toisia karsastan hyvin voimakkaasti. Minusta ne ovat lähtökohtaisesti toisensa pois sulkevia asioita.
Minusta jako on enemmän alueellinen. Haja-asutusalueilla ja uskonnollis-konservatiivisilla seuduilla, kuten Pohjanmaalla, naapuriin kuin naapuriin suhtaudutaan uteliaasti, mutta samalla hyvin epäilevästi. Mahdollinen erilaisuus muodostaa eksistentiaalisen uhan koko maaseutuyhteisön koheesiolle ja toiminnalle.
Kaupungeissa ei aina tunneta edes naapuria, vaikka oltaisiin eletty kymmeniä vuosia samassa kerrostalossa. Asioissa on puolensa, kaupungeissa voi toteuttaa itseään vapaammin, mutta samalla syntyy myös sosiaalisen syrjäytymiseen ja välinpitämättömyyteen johtava kulttuuri.
Mitä enemmän ihmisellä on kokemuspohjaa ja näkemystä, sitä helpompi ihmisen on sopeutua. Ja samalla "ymmärtää" sopeutumisvaikeuksia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että mikä tahansa "larppaus" olisi automaattisesti nähtävä yhteiskunnallisesti arvostettavana toimintana. Itsekorostusta on voitava kritisoida, identiteettipelit yms. ovat turruttavaa ja sisällyksetöntä viihdettä, riippumatta siitä, että onko kysymys enemmistöstä tai vähemmistöstä.
Itse en näe mitään erityistä konservatiivista aaltoa olevan olemassakaan, tämä on tiedotusvälineiden luomaa harhaa. Käynnissä oleva vastareaktio jälkimodernismia ja kulttuurirelativismia vastaan on selkeästi eri asia, monet yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuvat hahmottavat asioita enimmäkseen vaistonvaraisella tasolla.
Fundamentalistit ovat meillä vähemmistössä, suurin osa uskovaisistakaan ei koe reformaation perinteiden mukaan mahdolliseksi rikkoa "kahden regiimin" välistä rajaa, toisin sanoen usko on enemmistölle henkilökohtainen asia, ei kollektiivinen. Vasemmistopopulismi on meillä vanhempaa kuin esimerkiksi Soinin tai Heinäluoman sosiaalisesti konservatiiviset viritykset, tässä ei ole mitään muutosta ilmassa kuin se, että puolueiden kirjainlyhenteet aina välillä vaihtuvat aiempien yrittäjien ajautuessa henkiseen tai taloudelliseen konkurssiin.