Itse asiassa nythän on niin, että vielä ennen persujen nousua "älymystö" vastusti integraatioon pyrkimistä. Yhteiskunnallinen keskustelu on tältä osin kehittynyt, ja monet kaikkein "absurdeimmat" jälkimodernistit ja kulttuurirelativistit sekä myös marxilaistaustaiset yhteiskunnallisten ristiriitojen kärjistäjät ovat menettäneet näissä taistoissa asemiaan, aiemmin hegemonisesti hallitsemaltaan alalta.
Lienee niin, että kaikkein tiukimmat monikulttuuristit, suhtautuivat käytäntöön välinpitämättömästi, ja tärkeintä oli sitten omanlainen "kulttuuri vallankumuos" (pääasia taisi olla, että nykyinen "patriarkaarinen ja kapitalistinen yhteiskuntajärjestelmä" korvataan ihan millä tahansa muulla). Nykyään sentään ollaan ymmärretty ottaa näkökulma, joka painottaa konfliktien ehkäisyä. Näin yksinkertaistetusti assimilaatio lienee
pragmaattisin lähestymistapa, jos kulttuurierot ym. ovat hyvin pieniä eikä isoja vähemmistöjä ole kerennyt syntymään, tämä on kyllä maahanmuuttajayksilön kannalta raskain ja vaativin, minkä takia se epäonnistuukin hiemankaan suurempien ryhmittymien suhteen. Segregaatio ei liene varsinainen poliittinen valinta, enemmänkin se tuntuu olevan tendenssi tapauksissa, joissa valtio ei ole millään tavalla aktiivinen tämän kehityksen ohjaamisessa.
Kuitenkin integraatio-käsitekkin on aika tulkinnanvarainen, ja varsinkin siitä, että kuinka paljon valtion tulee olla aktiivinen ja kuinka perusteellisesti, on aika monia näkemyksiä. Aika voimakas paino tässä kuitenkin on, oman käsitykseni mukaan, "älymystön" osalta huomion kiinnittäminen lähtökohtaisesti yksilön aseman parantamiseen ja valtion "interventiot" nähdään oleellisina. Ehkäpä siinä sitten on hieman myös marxilaista vivahdetta. Kuitenkin tässä täytyy olla äärimmäisen tarkkana kaiken "pragmaattisuuden" lomassa, että kuinka pitkälle voimme asiassa edetä, ennen kuin loukkaamme liberaalidemokratian perusarvoja. Esim. erilaiset kiintiöt, "affirmative actionit" eli positiiviset syrjinnät. "rule-plus exemptionit" yms. ovat mielestäni jo periaatteellisesti vastustettavia, vaikka kuinka vilpitömät ajatukset takana olisikin.Tämän suhteen siis, mjr, tunnustaudun epäpragmaattiseksi kiihkoilijaksi. Esimerkiksi tiedekunnassamme yksi professori kehotti meitä suhtautumaan kriittisesti nykyisiin ihmisoikeuksiin, ja tarkastelemaan, että kuinka niiden muutoksilla voitaisiin edistää integraatiota. Tämä kyseenalaistaminen siis ei tarkoittanut niiden käytännön soveltamista tai toteutumista, vaan sisältöä ylipäänsä. Kuten totesin, tässä on syytä koko aika olla tarkkana sen suhteen, että mitä olemme valmiita uhraamaan minkäkin "tavoitteiden" suhteen. Ihmisoikeudet ovat saaneet kyseenalaistajia nimittäin aika yllättäviltä tahoilta, "human rights paradigm" jne. Itselleni vaan välittömästi tulee mieleen tämä lausahdus, että "tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla".
En ole ottanut kantaa siihen, pitäisikö tähän ryhtyä, edes hyvin toteutettuna. Minusta asiasta kannattaa keskustella vakavasti ja jos ehdotus saisi konkreettisesti jonkinlaisen välimiesmenettelyyn verrattavan luonteen niin se varmasti olisi toteutettavissa ja mahdollisesti tarkoituksenmukainen. Tällöin emme kuitenkaan puhuisi mistään sharia-oikeudesta vaan suomalaiseen oikeusjärjestelmään ympätystä yhteisön sisäisestä menettelytavasta, joka ei määritelmänomaisesti pysty olemaan vastakkainen oikeusajattelullemme. Sharia-oikeus sitä on.
Tottakai keskustella täytyy ja saa. Itse vain näen tämän sekä periaatteellisesti huonona ratkaisuna, että
pragmaattisesti huonona, sen johtaessa segregaatioon ennemmin kuin integraatioon. Ei tämä kantani ehdoton ole, senpä takia olenkin kysynyt perusteita toiselle näkökulmalle.
Eli jos Wiking olisi ollut valmis allekirjoittamaan Halla-ahon totaalisen älyttömyyden niin hän ei olisi ollut vakavissaan liikkeellä integraation suhteen eli rationaalisen keskustelun mahdollisuus olisi loppunut siihen. Mutta näin ei ollut näköjään tilanne vaan Wiking myöskin tuomitsee kyseisen heiton (tunnustan että odotin toisenlaista vastausta - vaikka olihan tuossa vähän pientä printtiäkin mukana).
Hmm... Aiheen ohitse, mutta onko oletus nyt se, että kanssasi eri mieltä olevat ovat halla-ahoja, ja todistustaakka on vastapuolella? Halla-ahoa voi tietenkin moraalisesti arvostella monelta osin, mutta itse ainakin ymmärrän hänen nykyisen roolin lähinnä
poliitikkona, mihin hänen sanomiset pitää suhteuttaa. Jos kaikki eivät tätä ymmärrä, niin sille en voi mitään. Kyllähän hänellä pointteja kirjoituksissaan on, mutta myös tarpeetonta kärjistämistä ja provoamista. Olisi hänen osaltaan täydellinen poliittinen itsemurha ruveta "asiapoliitikoksi", vaikka se ehdottomasti parantaisi keskustelua yms. Ylipäänsä hieman rasittaa, että halla-ahoa vieläkin jaksetaan pyöritellä keskusteluissa suhteettomasti (puolin jos toisin). Kyllä hänellä oma merkittävä roolinsa oli tämän asian esille tuomisessa aikoinaan, mutta keskustelu voisi myös edetäkkin tästä?
Vielä sen verran tuohon "pragmaattisuuteni" tämän kysymyksen suhteen. Toin mielestäni perustellusti esille, että tämä ehdotus on periaatteellisesti erittäin ongelmallinen (tämä kun ei ole mutua). Joten on lienee aika selvä asia, että periaatteellisesti kyseenalaiset ratkaisut edellyttävät hyviä käytännön perusteluita. Koska en tällaisia tiedä, eikä niitä kukaan ole esittänyt (joskin vaihtoehtoisia, uskottavampia ja empirian tukemia taas on esitetty), on luonnollista, että päädyn asian suhteen kielteiselle kannalle. "Tuohtumukseni" liittyi lähinnä siihen, että tuossa asemassa oleva poliitikko ei tunnu näkevän esityksessä edes mitään periaatteellisesti ongelmallista. Sekä siihen, että automaattisesti (ilman perusteluita) esitettiin tämän edistävän integraatiota.