Eduskuntavaalit 2011

[TosiFani]

Nähdäkseni mainitsin jo syyksi markkinatalouden ja sitähän EU edustaa.

Ihan mielenkiintoinen lausunto Perussuomalaisten kannattajalta, joka perusteli puoluekantansa lauseella "työväenpuolue ilman sosialismia"...

Jos sinua närästää markkinatalous, niin eikö SDP tai Vasemmistoliitto olisi luonnollisempi vaihtoehto? Väittäisin, että näiden puolueiden ohjelmat vastustavat vapaata markkinataloutta huomattavasti enemmän kuin Perussuomalaisten vastaava (mikäli sellainen on).

 

[TF-79]

Jos sinua närästää markkinatalous, niin eikö SDP tai Vasemmistoliitto olisi luonnollisempi vaihtoehto?

Ei kai noita sentään voi kukaan itseään kunnioittava Suomalainen äänestää?? Toinen on aivovamma, eikä puolue, ja toinen yritettiin kitkeä sivistyneestä yhteiskunnasta jo 1900-luvun alkupuolella Kosolan ja muiden Suomalaisten toimesta.
Persuilta ja kokoomukselta löytyy sentään jotain selkärankaa ja jos oikeasti toivoo muutosta maan asioihin ja siihen markkinatalouteenkin, niin persut.

 

[jussi_j]

...
Olipa järjestelmä mikä tahansa (vaikka sitten markkinatalous), niin pari piirua ihmisen suuntaan voitaisiin siirtyä. ....

Millaisill konkreettisilla toimilla siirrymme pari piirua ihmisen suuntaan? Verotetaan suurituloisia vähän enemmän vai mitä?

 

[Stonewall]

Tulevissa eduskuntavaaleissa itse koen yhtenä tärkeänä asiana vastustaa vihreiden hullutuksia. Sen takia joutuu todella vakavasti harkitsemaan myös PerSujen äänestämistä, koska he nyt ovat kauimpana vihreän sortin hulluista.
Olen kylläkin aika luottavainen sen suhteen, että vihreiden epäonnistuneet energiapoliittiset toimet ja varsinaista luonnonsuojelua haittaavat tavoitteet itseasiassa syövät automaattisesti "puolueen" kannatusta. Viimeisin niitti lienee tämä tavoite rajoittaa tulevaisuudessa maanpuolustus kolmeen etelä-Suomen varuskuntaan + Kaartin rykmenttiin.

Pieniä puolueita äänestämistä vastaan puhuu kuitenkin se, että niitä ei ns. isompi kuva kiinnosta. Esim. vihreät tekevät päätöksiä katsoen kaikkia asioita samasta erittäin kapeasta sektorista. Sen sijaan kolme suurta joutuvat päätöksiä tehdessään ottamaan aina huomioon asioiden kaikki puolet. He miettivät asioita mm. työnantajien, työntekijöiden, ympäristönsuojelun, teollisuuden, energiapolitiikan, ulkosuhteiden ja valtiontalouden näkökulmista. Tällöin päätökset ovat väkisin keskimääräisiä, mutta toisaalta harvemmin mikään näkökulma painottuu kuten väistämättä kävisi, jos vihreät tai PerSut pääsisivät valtaan.
Omalla kohdallani äänestyspäätökseen vaikuttaa vielä suunnaton vastenmielisyys äärivasemmistoa (vasemmistoliitto ja vihreät) kohtaan (vaikka tunnustan työväenliikkeen tarpeellisuuden ja saavutukset), ja demareiden äänestäminenkin on tämän takia kovin vaikea vaikka ei täysin mahdoton ajatus. Todennäköisimmin tulee vaalien alla haettua äänestettävä puolue keskusta-oikeisto-akselilta, ja sitten puolueesta sopiva henkilö.

 

[El Lude]

Viimeisin niitti lienee tämä tavoite rajoittaa tulevaisuudessa maanpuolustus kolmeen etelä-Suomen varuskuntaan + Kaartin rykmenttiin.

Jos nyt asia on noin kuin kuvasit, niin aika mielenkiintoinen linjaus jättää muu Suomi käytännössä vaille puolustusta. Pääkaupunkiseutuhan on vihreiden tukijoiden ydinalueita, joten on luontevaa, että äänestäjäkunnan ydinalueita puolustetaan. Itä- ja Pohjois-Suomen "suurpetovihaajat" hoitakoot omat alueensa ilman varuskuntien tukea. Omalta kohdaltani voin sanoa sen, että jos näin käy kuten vihreät visioivat, niin minua eivät enää mitkään sotilasvalat velvoita. Puolustakoon viherpiiperöt keskenään missä ja mitä haluavat. EVVK.

Kuinkahan moni vihreiden kannattajista (lähinnä miehistä) on käynyt armeijan?

 

[Kirjoittelija]

Kuinkahan moni vihreiden kannattajista (lähinnä miehistä) on käynyt armeijan?

Tätä en tiedä, mutta Vihreiden päävastustajakseen nimeämän puolueen Helsingin vaalipiirin pääehdokas on ainakin sivari. Se on varma tieto.

Sellaisesta tutkimuksesta olen kyllä joskus lukenut, jonka mukaan 44 prosenttia homoista äänestäisi Vihreitä. Nyt en valitettavasti sitä löytänyt.

 

[kovalev]

Kuinkahan moni vihreiden kannattajista (lähinnä miehistä) on käynyt armeijan?

Itseäni kiinnostaisi enemmän, kuinka suuri osuus vihreiden äänestäjistä on miehiä. Onko niitä yhtä vähän kuin persuilla naisäänestäjiä?

Eipä siinä, vihreillä on paljon kannatettaviakin arvoja, mutta en voisi koskaan äänestää Ultra Bra-Annin vihreitä. Ei vain onnistu.
Lisäksi kun asuu pääkaupunkiseudeun ulkopuolella, herää kysymys: kannattaisiko vihreiden äänestäminen edes?

 

[Tarinankertoja]

Tätä en tiedä, mutta Vihreiden päävastustajakseen nimeämän puolueen Helsingin vaalipiirin pääehdokas on ainakin sivari. Se on varma tieto.

Sellaisesta tutkimuksesta olen kyllä joskus lukenut, jonka mukaan 44 prosenttia homoista äänestäisi Vihreitä. Nyt en valitettavasti sitä löytänyt.

Luonnollisesti homojen ja sivareiden osuus Vihreissä on keskimäärästä väestöä suurempi, kun puolueella pitkään on ollut selkeä liberaali linja näissä asioissa.

Mutta näppituntumalla sanoisin, että siis jos väestössä 5% on homoja, puolueessa ehkä sitten 7%. Jos sivareita on ikäluokasta 7% oisko puolueessa 10%

Meidän Vihreiden miesten osastossa on kyllä kaksi upseeria mutta vain yksi armeijan käymätön, hänkin naisjäsen.

Tuosta asevelvollisuusarmeijastahan on oma ketjunsa.

 

[Kirjoittelija]

Jos sivareita on ikäluokasta 7% oisko puolueessa 10%

Käykö 14 prosenttia suomalaisista miehistä oikeasti sivarin? Kuulostaa kovalta luvulta.

 

[Viljuri]

Osa demareista on "muka-vastustavinaan" markkinataloutta, mutta Erkki Tuomiojan kaltaiset reaktiiviset ja muut marxistit ovat rakenteellisessa vähemmistössä 1960- ja 1970-luvun linjauksista huolimatta. Ainakin hyvin tarkkaan pitäisi äänestäjä-kuluttajan osata sopiva ehdokas valita, jos tärkein motivaatio äänestyspäätöksen takana on sosialismin edistäminen.

Oleellisempaa onkin puolueen äänestäjien keski-iän nouseminen yli 60 ikävuoden, mikä auttamatta muuttaa puoluetta eläkkeensaajien eturyhmäksi, yhteiskunnan muutosvastarintaisimmaksi hitaus- ja kitkavoimaksi. Voimakas korporaatiosiipi pitää uudistuksia esittävät kurissa ja nuhteessa. Toisaalta samasta syystä, puolueen vähemmän läpinäkyvä "vaaliviestintä" ei oikein edistä yhteiskunnan kokonaisetua pidemmässä juoksussa, jos haluamme välttää esimerkiksi Kreikan kaltaiseen rakenteelliseen umpikujaan ajautumista.

Tulevaisuudessa uusmarxilaiset, vihreät ja osa sosiaalidemokraateista muodostanevat nykyisiä orkestereita "radikaalimman" yhteenliittymän, mutta näin tuskin käy vielä edes vuoden 2015 vaalien osalta.

 

[Stonewall]

Suomalainen epädemokratia

Kalle Isokalliota mukaillen on sanottava, että Suomen vaalijärjestelmä on aivan perseestä. Meillä ei ole mitään järkeviä vaihtoehtoja. Esimerkiksi, jos vaikka selvitettyäni asioita havaitsisin että demareiden politiikka eroaa niin paljon näkemyksestäni, että en halua sitä missään nimessä hallitukseen, niin mitä puoluetta pitäisi äänestää, jotta he eivät sinne pääsisi? Kokoomusta, Keskustaa vai PerSuja? Estäisikö ääni Kristillisille tai Vihreille demareiden valtaan pääsyn?

Ongelmana on, että suurin puolue voi ottaa hallituskumppanikseen minkä tahansa puolueen. Jos äänestän Kokoomusta se voi silti ottaa demarit hallitukseen ja tehdä sen takia hallitusohjelmaan sellaisia kompromissejä, jotka eivät ole etujeni mukaisia. Eli vaikka kantani olisi kovin kokoomuslainen, jonka vastakkaisena pitäisin demareita, niin vaikka kokoomuksesta tulisi suurin puolue, he voivat aivan hyvin liittoutua eniten vastustamani tahon kanssa.
Ja tilanne on aivan sama äänestän sitten ketä tahansa. Hallituskoalitio voi olla mikä tahansa. Toisaalta vaikka äänestäisin demareita, niin en voi tietää mitkä heidän ajamansa asiat toteutuisivat hallitusneuvotteluissa. Mahdolisesti he saattaisivat muuttaa kantaansa itselleni myönteisempään suuntaan päästäkseen hallitukseen.

Lyhyesti sanottuna vaalijärjestelmä on perseestä. Äänestäjä ei voi mitenkään tietää minkälaista politiikkaa uusi hallitus tulee ajamaan siinäkään tapauksessa että äänestämästään puolueesta tulisi suurin puolue. Toki puolue voi toimia vähän sinnepäin mitä on ennen vaaleja kaavaillut, mutta joissain äänestäjälle tärkeissä kysymyksissä se varmuudella tekee jonkin kompromissin jopa äänestäjän eniten vastustamaan suuntaan. Ja voi hyvin liittoutua äänestäjän kannalta väärän tahon kanssa.

Ei ole ihme, että ainoa varma ratkaisu olisi äänestää protestiliikettä. Sellaista joka vastustaa suunilleen kaikkea. Näin voisi olla varma, että se vastustaa myös demareita (tai ketä vain haluaakaan vastustaa). Ainoat oikeat vaihtoehdot Suomen politiikassa ovat Vihreät ja PerSut. Ne eivät mahdu samaan hallitukseen. Eli ainoan oikean valinnan vaaleissa voi tehdä vain näiden kahden tahon välillä. Kaikkia muita puolueita äänestämällä ääni menee hukkaan. Äänestäjä ei voi mitenkään tietää ketä seuraavassa hallituksessa istuu, ja mitä politiikkaa ajetaan.

P.S. Esimerkissä kuvattu tilanne demarien vastustamisesta oli vain esimerkki, joka saatta joko heijastaa tai ei heijasta todellista kantaani. Yhtä hyvin esimerkkiin kävisi mikä tahansa puolue (vihreitä ja Persuja lukuunottamatta).

 

[Toejoen Veikko]

Ongelmana on, että suurin puolue voi ottaa hallituskumppanikseen minkä tahansa puolueen.

Eihän se mikään ongelma ole. Mikäli suurin puolue saa yli puolet paikoista, niin se voi muodostaa hallituksen yksinään. Vastaavasti suurin yksittäinen puolue voidaan lykätä oppositioon, jos muut puolueet löytävät yhteisen sävelen. Se, että hallituksessa on useita puolueita ja että hallitusohjelma ei kaikilta osin vastaakaan jotain tiettyä hallituspuoluetta äänestäneen mieltymyksiä, kertoo demokratian syvimmän olemuksen, joka on sopeutuminen eriasteiseen tyytymättömyyteen.

Esim. minäkin näen keskustan toisinaan jopa siedettävänä, mutta kyllä nämä jätevesiaivopieruasetukset saavat taas puolueen johdon näyttämään astetta epämiellyttävämmältä.

 

[Stonewall]

Se, että hallituksessa on useita puolueita ja että hallitusohjelma ei kaikilta osin vastaakaan jotain tiettyä hallituspuoluetta äänestäneen mieltymyksiä, kertoo demokratian syvimmän olemuksen, joka on sopeutuminen eriasteiseen tyytymättömyyteen.

Jos verrataan Ruotsin vaalien äänestysprosenttia (84%) tulevien eduskuntavaalien reiluun kuuteenkymmeneen, niin nähdään ettei kansa ole täysin tyytyväinen siihen, että on aivan sama ketä äänestää. Ruotsissa oli selkeät vaihtoehdot. Äänestäjä tiesi mitä ketäkin äänestämällä saa. Suomessa on aivan sama ketä äänestää sillä koskaan ei voi tietää mitä hallitusneuvotteluissa tapahtuu. Tulevaisuuden ennustaminen on toki vaikeaa, mutta niin kauan kuin nykyinen äänestäjät epätietoon jättävä järjestelmä säilyy, niin äänestysprosentti tulee jatkamaan laskuaan.

 

[Tarinankertoja]

Ruotsissa oli selkeät vaihtoehdot.

Tämä on täysin totta. Ruotsissa asetelma oli kaksipuoluejärjestelmän kaltainen. Kaksipuoluejärjestelmässä on ohjelmatekstillä painoa, koska valtaan päässyt todella joutuu toteuttamaan esittämänsä. Nythän voi luvata mitä tahansa shaissea, kun hallitusneuvottelujen jälkeen voi aina mennä sen taakse, että "kyllähän me, mutta noi muut".

Ruotsissa agraaripuolue on pienentynyt normaaliksi pikkupuolueeksi, mutta suomessa näin ei ole käynyt. Eli on kolme suurta, joka aiheuttaa ao. tilanteen. Keskusta on onnistunut aluepolitiikkaa kärkenä pitämällä pitämään suomen vähiten kaupungistuneena maana Euroopassa ja näin taannut Keskustan suuren kannatuksen (Vaikka siis maataloudestahan ei saa toimeentuloaan kuin 3% väestöstä).

Toisaalta pakottaminen kaksipuoluejärjestelmäksi ei oikein ole mahdollista, joten MUN ratkaisu olisi siinä, että kaupunkilaiset (maalta muuttaneet) lopettaisivat sen Kepun äänestämisen kokonaan, kuntien määrä tiputettaisiin alle 100:n ja kaikki aluepoliittiset kotiinpäin vedot heitetään romukoppaan maataloustukineen (Kuten Ruotsissa on tehty, ja ei niiden huoltovarmuus sitä ole kärsinyt, Veikko hyvä), ja tällöin olisi selkeä oikeisto / Vasemmisto vaihtoehdot tarjolla höystettynä Persuilla ja Vihreillä (niitä nyt on vaikea laittaa kumpaankaan lieriin, mutta eivät ole myöskään mitään hallituksenmuodostajapuolueita).

Totta kai meikä ajattelee, että juuri ME noustaisiin suureksi puolueeksi, mutta realistisesti se tulee olemaan kokkarit ja demarit, jonka välillä jakolinja menee, kuhan argaarit pienenee edustamansa väestönosaa vastaavaksi.

 

[dana77]

Minä olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että yksipuoluejärjestelmän ja kaksipuoluejärjestelmän erot eivät ole tarpeeksi suuret ja kannatan lämpimästi nykyisenkaltaista "sirpaloitunutta" puoluekarttaa. Jos olemassa olevat puolueet eivät houkuta, niin uusien tulokkaiden on selvästi helpompi päästä mukaan kuin kaksipuoluejärjestelmässä. Ovat ne sitten persuja jos ovat.

 

[Tarinankertoja]

Minä olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että yksipuoluejärjestelmän ja kaksipuoluejärjestelmän erot eivät ole tarpeeksi suuret ja kannatan lämpimästi nykyisenkaltaista "sirpaloitunutta" puoluekarttaa. Jos olemassa olevat puolueet eivät houkuta, niin uusien tulokkaiden on selvästi helpompi päästä mukaan kuin kaksipuoluejärjestelmässä. Ovat ne sitten persuja jos ovat.

Toki, en missään tapauksessa ehdota Suomeen kaksipuoluejärjestelmää, mutta luonnollista Suomen kaltaisessa maassa olisi kaksi suurta, joiden ympärillä pienemmät puolueet liittoutuvat (vähän Ruotsin nykytilanteen tapaan). Näinhän se muuallakin Euroopassa tupaa olemaan, kaksi suurta, joiden kanssa sitten vihreät ja muut tekevät yhteistyötä. Se selkeyttää äänestäjän valintaa. Meillä Keskusta on poikkeuksellisen vahva johtuen historiallisista syistä. Se tekee väistämättömän kompromissihakuisuuden hallitusneuvotteluihin, ja sen tietäen vaalilupaukset voivat olla lähes mitä tahansa, kun tiedetään ettei niitä tarvitse toteuttaa.

 

[Fordél]

Mun mielestä Jan Erola totesi hyvin Ylen Jälkiviisaissa, että Perussuomalaiset ovat todella miehinen puolue. Erona Ruotsindemokraatteihin on ilmeisesti se, että heillä on ohjelmassaan huomioitu myös naiset. Tottakai Persujen politiikka koskettaa molempia sukupuolia, mutta kuitenkin sellainen kuva jää heidän toiminnastaan, että eivät paljoa jaksa vaivautua kalastelemaan naisäänestäjiä. Jos toisivat enemmän esille erilaisia naisia koskevia asioita niin ties millainen kannatus heillä olisi? Nyt uskon, että valtaosa äänestäjistä on keski-ikäisiä ja vähän vanhempia miehiä, mutta tohon päälle kun ottaisi vielä osan saman genren naisista niin Keskusta vapisisi ihan todenteolla.

 

[Yläpesä]

Olen sitä mieltä että alhainen, jopa 60%:iin kumartava äänestysprosentti ei ole sen merkki että vaalijärjestelmä olisi jotenkin epäkiinnostava tai vaikea, vaan yksinkertaisesti sen indikaattori että asiat ovat hyvin. Kun asiat ovat suhtkoht hyvin, ei ole mitään motivaatiota lähteä vaatimaan muutosta. Meillä menee keskimääräisesti paremmin kuin koskaan ja olemme varsin onnellinen kansa. Mitä siitä melskaamaan ja mahdollisesti sörkkimään niin että alkaisi tulla vaikeuksia?

 

[Tarinankertoja]

Olen sitä mieltä että alhainen, jopa 60%:iin kumartava äänestysprosentti ei ole sen merkki että vaalijärjestelmä olisi jotenkin epäkiinnostava tai vaikea, vaan yksinkertaisesti sen indikaattori että asiat ovat hyvin.

Tutkimukset eivät tue näkemystäsi. Ihmisten passivoituminen juontaa nimen omaan siitä, että omat vaikutusmahdollisuudet koetaan heikoiksi. Äänestysaktiivisuuden katsotaan olevan sidoksissa muun muassa kansallisten vaalien merkityksen vähenemiseen EU-jäsenyyden ja globalisaatiokehityksen myötä ja siihen, että poliittiset päätökset eivät toteudu konkreettisina toimina ihmisten elämässä.

Jos kyse olisi siitä, että meillä menee hyvin, niin senhän pitäisi näkyä myös Ruotsissa äänestysinnon laskemisena, heillä kun menee vielä paremmin kuin meillä, ja on mennyt pitkään. Sama koskee Norjaa ja Tanskaa, joissa äänestysaktiivisuus on selvästi suomea korkeampaa..

 

[C.Orr]

Olen sitä mieltä että alhainen, jopa 60%:iin kumartava äänestysprosentti ei ole sen merkki että vaalijärjestelmä olisi jotenkin epäkiinnostava tai vaikea, vaan yksinkertaisesti sen indikaattori että asiat ovat hyvin. Kun asiat ovat suhtkoht hyvin, ei ole mitään motivaatiota lähteä vaatimaan muutosta. Meillä menee keskimääräisesti paremmin kuin koskaan ja olemme varsin onnellinen kansa. Mitä siitä melskaamaan ja mahdollisesti sörkkimään niin että alkaisi tulla vaikeuksia?

Mikäli asia olisi noin yksioikoinen, tarkoittaisi se sitä, että n. 40% äänioikeutetuista olisi tyytyväinen päivän politiikkaan riippumatta siitä mitkä puolueet olisivat hallitusvastuussa. Äänestysprosentti kun on ollut matala jo monien vaalien ajan. Enemmän uskon siihen, että motivaatio jättää äänestämättä johtuu monen ajattelevan ettei äänestämällä kuitenkaan tule muutosta, sillä puoleiden näennäiset erot eivät realisoidu eduskunnassa.

Itse olen melko varma, että tulevissa vaaleissa äänestysprosentti tulee jonkin verran kasvamaan, johtuen ihmisiä enemmän kiinnostavista ja ennenkaikkea intohimoja herättävistä ajankohtaisista aiheista mm. maahanmuuttopolitiikka.

 

[Stonewall]

Nythän voi luvata mitä tahansa shaissea, kun hallitusneuvottelujen jälkeen voi aina mennä sen taakse, että "kyllähän me, mutta noi muut".

Ruotsissa agraaripuolue on pienentynyt normaaliksi pikkupuolueeksi, mutta suomessa näin ei ole käynyt. Eli on kolme suurta, joka aiheuttaa ao. tilanteen. Keskusta on onnistunut aluepolitiikkaa kärkenä pitämällä pitämään suomen vähiten kaupungistuneena maana Euroopassa ja näin taannut Keskustan suuren kannatuksen (Vaikka siis maataloudestahan ei saa toimeentuloaan kuin 3% väestöstä).

Toisaalta voi olla, että Keskusta on aidosti noussut sekä jo aikaa eläneen kaupunki-maaseutu että vasemmisto-oikeisto jakojen yläpuolelle. Sehän nimenomaan edustaa puhtaimmillaan nykyistä hyvin yleistä näkemystä että työväestö ja yrittäjät eivät ole vastapuolia, vaan molemmat tarpeellisia markkinatalouden pyöriä pyörittämään. Olettaisin kannatuksen säilymisen liittyvän enemmänkin tähän, sillä todellisuudessahan Keskusta on ollut voimakkaasti purkamassa vanhaa aluepolitiikkaa Vanhasen aikana. Monelle lienee luontaista miettiä uutta näkökulmaa vanhentuneesen ideologiseen ajatteluun.

Järjestelmämme ongelmallisuus on juuri siinä, että perustuslain mukaan ensisijaisesti suurimman puolueen vastuulla on hallituksen muodostaminen. Jos Ruotsissa olisi sama laki, siellä olisi jatkuvasti ollut vain demarihallituksia ja sellainen heille tulisi näidenkin vaalien jälken. Suomessakin pitäisi siirtyä pääministeripuolueen valitsemisesta hallituksen valitsemiseen. Pitäisi tietää mistä hallitusvaihtoehdoista valitaan, ja mitkä ovat oikeasti erilaiset politiikkavaihtoehdot. Nyt aletaan vasta vaalien jälkeen arpomaan hallitusohjelmia ja äänestäjät joutuvat totemaan, että hallitukseen mennytkin puolue saattaa olla mukana tekemässä sellaista politiikkaa mitä äänestäjä on suorastaa vastustanut (esimerkkinä vihreiden ydinvoimapäätös). Oikeastaan on typerää, että pääministerille pistetään kauheasti painoarvoa, koska henkilöllä ei oikeasti ole merkitystä, vaan ohjelmalla. Jos Lipponenkin selvisi (tosin huonosti) pääministerin tehtävistä, niin kuka tahansa voi homman hoitaa.

Tietysti tässä voidaan olla toiveikkaita että demarien alamäki jatkuu, ja vasemmisto kuihtuu vähitellen pikkupuolueiksi, joista ei tarvitse välittää. Asia ei kuitenkaan parane, jos kannatus siirtyy vain PerSuille ja uudelle vihreälle vasemmistolle. Perustuslain muuttaminen on tietysti hidasta, mutta mielestäni jotakin pitäisi tehdä. Nykyisessä tilanteessa äänestäjät eivät tiedä mistä vaihtoehdoista valitsevat, vaan vaalit mitätöityvät "kuka on sympaattisin ehdokas" tyyppisiksi äänestyksiksi, joissa itse asioilla ei ole väliä, koska kukaan ei tiedä mitä lehmänkauppoja vaalien jälkeen taas tehdään.
Periaatteessa edes perustulakia ei tarvitsisi muuttaa, jos puolueet vain ilmoittaisivat minkälainen hallitus milläkin tuloksella tulee. Esimerkiksi Kokoomus ja Keskusta voisivat ilmoittaa, että hallitukseen tai oppositioon mennään yhdessä (pääministeri suuremmasta puolueesta), ja he tulevat tekemään ne ja ne asiat. Vastapuoli voisi sitten tehdä aidon vaihtoehdon, josta kansalaiset tietäisivät mistä valita.

Nythän itseasiassa kun Kokoomus tulee todenäköisesti olemaan suurin puolue, niin kansalaiset itseasiassa valitsevat vain sen tuleeko mukaan demarit vai Keskusta. Mutta tullaanko vaalikeskusteluissa edes kertomaan mitkä näiden vaihtoehtojen erot ovat? Jokainen puolue höpöttää vain omista tavoitteistaan, eikä kansalainen voi mitenkään tietää mitkä tavoitteet tulevat toteutumaan sini-punassa, nykyisessä pohjassa tai teoriassa demarien johtamissa koalitioissa. Nykymallissa hallitusohjelma-arpajaiset jatkuvat taas vaalien jälkeen.

 

[Viljuri]

Olen sitä mieltä että alhainen, jopa 60%:iin kumartava äänestysprosentti ei ole sen merkki että vaalijärjestelmä olisi jotenkin epäkiinnostava tai vaikea, vaan yksinkertaisesti sen indikaattori että asiat ovat hyvin. Kun asiat ovat suhtkoht hyvin, ei ole mitään motivaatiota lähteä vaatimaan muutosta. Meillä menee keskimääräisesti paremmin kuin koskaan ja olemme varsin onnellinen kansa. Mitä siitä melskaamaan ja mahdollisesti sörkkimään niin että alkaisi tulla vaikeuksia?

Kyselytutkimuksista huolimatta olisin "perstuntumalta" samaa mieltä. Silti kysymys on perinteisesti poliittisesti "ladattu", meillä on poliittisia ryhmiä, jotka katsovat oikeudekseen edustaa propagandassaan koko äänestämättä jättänyttä populaatiota, ainakin tiedotusvälineissä, akatemiassa ja kulttuurielämässä.

Silti siellä äänestämättä jättävien joukossa on esimerkiksi nimimerkki varjon kaltaisia tapauksia, joille tuskin löytyy puoluetta. Kenen vika asia on?

Onko ongelma näissä kyselytutkimuksissa? Homma-foorumin maahanmuuttoasenteita koskevaa kyselytutkimusta on kritisoitu laidasta laitaan, ja kaikki tieteenharjoittajien tuntemat mahdolliset kyselytutkimuksia vaivaavat ongelmat jo tilastotieteen oletuksista ja metodeista alkaen on tuotu esille. Kuitenkin todellisuudessa se on ollut toteutustavaltaan ihan samanlainen kuin kaikki muutkin, esimerkiksi SAK:n ja palkansaajien tutkimuskeskuksen toimeenpanemat. "Datan kiduttamisen" maali on tiedotusvälineissä, eli siinä, mille asiat näyttävät, ei siinä, että miten asiat ovat.

Onko vika puolueissa? Puolueet joutuvat ottamaan huomioon myös muitakin asioita kuin nörttien mielenmaisemassa liikkuvia "binäärisiä kauneusarvoja". Humanistit sentään ovat tajunneet, että binäärinen muuttuja tai muu vapaa parametri on loppujen lopuksi kovin vaikea asetella mihinkään sellaiseen asiaan, jota ei voidaan tehokkaasti ja jäännöksettä redusoida ja sitoa elementaariseen tasoon. Politiikka on käsienheiluttelua, se ei ole vain osto- ja myyntiliike. Puolueet (siis isommat) kuitenkin tekevät sen ainoan kyselytutkimuksen, jolla oikeastikin on jotakin mieltä. Siis sen, jota ei tehdä pelkkää julkisuutta ja propagandaa varten, vaan jossa ainakin yritetään autenttisesti paljastaa jotakin arvoista ja arvojen kehittymisestä.

Onko vika ihmisissä? Ihmiset asettuvat keskimäärin normaalijakaumaan älynsä mukaan, ja vastaanottavat ja prosessoivat informaatiota laajasti ottaen karkeistetun mallin mukaisella, ennustettavalla tavalla. Tyhmyys ja viisaus tasoittuvat, keskimäärin kaikki "saavat" tai "ovat saamatta".

Onko vika informaatiossa (vrt. Soini)? No johan pomppasi, mielestäni vika on informaation prosessoijissa ja levittäjissä, mutta nyt tuli IRL kiire yhteen tapaamiseen, joten juttu jää tässä kesken...

 

[Yläpesä]

Mikäli asia olisi noin yksioikoinen, tarkoittaisi se sitä, että n. 40% äänioikeutetuista olisi tyytyväinen päivän politiikkaan riippumatta siitä mitkä puolueet olisivat hallitusvastuussa. Äänestysprosentti kun on ollut matala jo monien vaalien ajan. Enemmän uskon siihen, että motivaatio jättää äänestämättä johtuu monen ajattelevan ettei äänestämällä kuitenkaan tule muutosta, sillä puoleiden näennäiset erot eivät realisoidu eduskunnassa.

Yksioikoisuuden voi toki kääntää mutkallekin, jos se sopii agendaan paremmin. Minusta tämä jargon "en äänestänyt koska en usko että se vaikuttaa" on vain mukava vastaus tutkijan "hyvää päivää kirvesvartta" -kysymykseen. Sillä osoitetaan kivaa kenttäuhmaa ja saadaan oma laiskanpulleus näyttäytymään jotenkin terävähampaisemmalta vastalauseelta vaikka aikuisten oikeasti aurinko paistoi, en edes muistanut koko vaaleja ja muija lupasi sitä paitsi laittaa tänään nakkikastiketta.

En silti väitä etteikö tuolla joukossa ole oikeasti syrjäytynyttä porukkaa jolla menee huonosti ja siihen elämäntapaan eivät kuulu venäläiset klassikkoromaanit, Uutisvuoto tai äänestäminen. Samaan hengenvetoon varmaan löytyy niiden äänestäneiden joukosta iso remmi keskiluokkaisia joille elämä hymyilee ja äänestämässä käyminen sopii hyvin elokuvapäivän alkajaisiksi ja vastaus innokkaan tutkijan väistelyistäkin huolimatta tunkemaan kysymykseen on: "Tottakai äänestän, sillä vain sitenhän lunastan tässä kehittyneessä demokratiassa oikeuden kritisoida".

 

[Tarinankertoja]

Toisaalta voi olla, että Keskusta on aidosti noussut sekä jo aikaa eläneen kaupunki-maaseutu että vasemmisto-oikeisto jakojen yläpuolelle.

Äänestysjakaumakartat eivät tue tätä teoriaa. Kepua äänestetään maaseudulla, sekä ensimmäisen polven kaupunkilaiset

Pitäisi tietää mistä hallitusvaihtoehdoista valitaan, ja mitkä ovat oikeasti erilaiset politiikkavaihtoehdot.

Näin ei käy, kun on kolme suurta puoluetta. Kaikkien ”vallanhimo” ajaa tilanteeseen, jossa etukäteisratkaisua hallitusohjelmasta ei tehdä ennen vaaleja. Vasta kun yksi (Kepu) näistä tippuu sinne vihreiden ja Persujen lukemiin, syntyy mahdollisuus etukäteisiin koalitioihin.

vaalit mitätöityvät "kuka on sympaattisin ehdokas" tyyppisiksi äänestyksiksi, joissa itse asioilla ei ole väliä, koska kukaan ei tiedä mitä lehmänkauppoja vaalien jälkeen taas tehdään.

No niinhän se demokratia toimii. Päättäjät ovat juuri sellaisia kuin ihmiset haluavat. Jos ollaan niin junttieinareita, niin sori, ei voi mitään.
Vennamo sen sanoi, ”kansa on puhunut, pulinat pois” . N äin se on, vaikka täällä vituttaisikin teidän kaikkien muiden tyhmyys (ette äänestänyt meitä)

Mutta tullaanko vaalikeskusteluissa edes kertomaan mitkä näiden vaihtoehtojen erot ovat?

Ei, mutta tähän ei lakimuutoksellakaan päästä, ellei mennä kaksipuoluejärjestelmään.

 

[ebsonblues]

Ei kai noita sentään voi kukaan itseään kunnioittava Suomalainen äänestää?? Toinen on aivovamma, eikä puolue, ja toinen yritettiin kitkeä sivistyneestä yhteiskunnasta jo 1900-luvun alkupuolella Kosolan ja muiden Suomalaisten toimesta.
Persuilta ja kokoomukselta löytyy sentään jotain selkärankaa ja jos oikeasti toivoo muutosta maan asioihin ja siihen markkinatalouteenkin, niin persut.

Kylläpäs oli oksettava kommentti kerrassaan. Ns. sinipaidoilla ja mainitsemillasi muilla Suomalaisilla ei ollut mitään tekemistä laillisen esivallan kanssa. Kyseessä olivat fasistiset roskajoukot, jotka maalaisterrorillaan yrittivät kitkeä Suomesta perustuslaillisen hallintovallan. Luojan kiitos kansa pysyi lujana ja Suomi sai jatkaa muiden sivistyneiden demokratioiden rinnalla.

Nyky meno kaipaa suitsia oikeistolaiselle rahan ahneudelle... siis jokainen tervejärkinen Suomalainen valitsee ensivuonna Sdp:n listalta ehdokkaansa.