Onko vika informaatiossa (vrt. Soini)? No johan pomppasi, mielestäni vika on informaation prosessoijissa ja levittäjissä, mutta nyt tuli IRL kiire yhteen tapaamiseen, joten juttu jää tässä kesken...
Yritän jatkaa tätä ajatusta.
On aivan sama, että miten perustellun mielipiteen tahansa muodostat, korostan sanaa
perustellun, jos et saa sitä muiden arvioitavaksi ja kritisoitavaksi
julkiselle areenalle.
Poliitikot voivat vaikka tutkimustietoon pohjaten tehdä vaikka miten hienoja poliittisia ohjelmia ja lausuntoja, tällä ei ole kuitenkaan ole mitään merkitystä, sillä toimittajaväliporras "Johtava analyytikko"-toimintatapaa muistuttavalla metodilla poimii po. ohjelmista ja lausunnoista vain epäolennaisuuksia, joiden avulla alkuperäisen viestin tarkoitus ja sisältö muuttuvat aivan toiseksi. Toimittaja korvaa todellisuuden omalla subjektiivisella "totuudellaan", aktiivisena toimijana. Voimme tietysti yrittää ymmärtää tätä sitä kautta, että monen toimittajan ideologia lähtee siitä, että lähes kaikki politiikka on p*sk**. Toimittajat "tiedostavat" ja näkevät haastateltavansa ja muut asiat introspektionsa kautta, subjektiivisten merkityssisältöjensä peilikuvina.
Käytännössä toimittaja kuin toimittaja toimii kuin "trolli" sosiaalisen median puolella, mutta vastavuoroisuus jää puuttumaan. Emme osaa tunnistaa "toimittaja-trolleja" trolleiksi, puutteellisen medialukutaitomme johdosta luulemme pieninä idealisteina tykönämme, että toimittajien työ tai muu panos voisi olla jotakin enemmänkin kuin vain kaupallisesti tai poliittisesti motivoitua suunsoittoa.
Toimittajien ansiota ovat asioiden rankat yksinkertaistukset, kuten esimerkiksi Soinin retoriikan menestyminen poliittisella areenalla. Mutta käsityksemme syy-seuraussuhteesta on pielessä, ei Soini hyödynnä mediaa, media hyödyntää Soinia. Olemme kaikki toimittajien pidäkkeettömän ja läpinäkymättömän mielivallan uhreja.
Toimittajat - eivät niinkään välttämättä kansalaiset - kritisoivat eniten kompromisseihin pyrkivää, rakentavaa politiikkaa, koska siitä ei saa yhtä helposti (~ vaatisi toimittajilta enemmän älykkyyttä) myyviä "tarinoita" aikaan. Toimittajien työskentelytavat ovat monella tapaa pääsyy sille, että miksi äänestysprosentti jää Suomessa niin matalaksi. Jos kaikki värit kuvataan harmaiksi, niin vastavuoroisuuden ja medialukutaidon puuttuessa värit katoavat maailmasta.
Mutta eivät ne väritkään ole mikään lopullinen ratkaisu, identiteettien avulla "larppaaminen" tahi vaikkapa puoluesidonnainen lehdistö Britannian malliin eivät ole mikään ainoa toivo "maailmasta selviytymiseen". Toimittajat ennen muuta pettävät lukijoidensa perustellut tiedonintressit
halveksiessaan lukijoitaan näiden muka jotenkin erityisen puutteellisen ymmärryksen ja näkemyksen vuoksi. Todellisuudessa tilanne onkin päinvastoin, eivät lukijat ole erityisen tyhmiä, mutta toimittajillemme on puutteellisen koulutuksen ja arkitodellisuuden paineen vuoksi syntynyt harhakäsitys kyvystään kriittisyyteen ja analyyttisuuteen. Juuri mikään tässä tässä suhteellisen pienessä ja verkottuneessa maailmassamme ei ole niin kaukana totuudesta kuin toimittajien harhakäsitykset näiltä osin.