Palkkatulon ja yrittäjätulon välisessä verotuksessa on pohdittava yrittäjäriskin roolia. Meidän on palkittava yrittäjäriskin ottamisesta, ja luotava siten dynaamisuutta talouteen.
Minua risoo ne MOT-tyyppiset ohjelmat. Ok, pääomatulo on ongelmallinen lääkäreiden tyyppisessä ammatissa, koska silloin on kyse kikkailusta verojen vähentämiseksi, mutta jos oikeasti suomalaisessa yhteiskunnassa, joka on niin yrittäjävastainen, joku satsaa kaiken ja menestyy niin on se saatana, jos siitä pääomatulosta sitten vielä mussutetaan. Moni fiksu kaveri voisi mennä normiduuniin, tehdä jossain Nokiassa ja saada ehkä 1me palkkaa, eikä auttaa ketään työllistymään tai laita ideoitaan poikimaan mahdollisesti kasvua tähän maahan tai muutoin Euro-alueelle.
Se verotus ei ole ainoa asia, missä sitä on mietittävä, vaan juuri ihmisten asenteissa. Katsokaapa Israelia. Siellä on käsittämätön määrä Nasdaq-listauksia tullut. Ihmiset haluavat menestyä ja heidän mielestään on hieno juttu, jos joku menestyy. Täällä sitä menestymistä pitää hävetä, koska vain urheilemalla ja lottoamalla saa vaurastua. Nalle on harvoja öykkäreitä, joka uskaltaa asua kartanossa ja keikaroida. Muut kyhnöttävät kuin mitkäkin demarit, vaikka rahaa olisi kuinka paljon. Sitä pitää elää sen yhteiskuntaluokan ja varallisuusaseman mukaan. Silloin se raha poikii ja muut saavat työtä. Palveluyrittäjät ja erilaisten tuotteiden myyjät saavat hyviä asiakkaita, jotka kuluttavat. Mitä järkeä siinä on, että pitää pariskuntien lähteä puolisalaa jonnekin Monacoon tai St. Tropeziin shoppailemaan, syömään hyvin ja nauttimaan elämästä. Jos täällä olisi erilainen elämäntapa niin pystyttäisiin hyödyntämään Pietarinkin läheisyyttä. Saada se tsaarinajan meininki takaisin.
Tutkimusdataa oli juuri pari päivää sitten tiedotusvälineissä, että minkälaisiin työpaikkoihin ne uudet työpaikat olivat syntyneet. Ne eivät enää synny vuorineuvosten ja SAK:n keskenään pyörittämiin suuryrityksiin, valtaosaltaan ne syntyvät alle 20 henkilöä työllistäviin yrityksiin.
Kaikki suomalaiset suuryritykset ovat syntyneet tilanteessa, missä rajat olivat kiinni, ts. kilpailu oli rajoitettu. Osa oli valtionyhtiöitä, osa ei, mutta käytännössä jokaisella niistä oli jonkinlainen monopoli. Ei sellaista enää tapahdu. Nyt pitäisi keskittyä siihen, että on oikeasti hemmetin hyvä jossain. Saksassa on mieletön talousbuumi nyt taas käynnistynyt ja keskeistä on se, että siellä on tuhansia yrityksiä, jotka ovat omalla alallaan maailman ykkösiä. Jostain luin luvun 1000, joka oli laskettu, mutta siinä ei ollut kaikki. Täälläkin on sellaisia tai joita on ainakin ollut Nokian lisäksi kuten Vaisala ja moni muu. Pitää vain löytää entistä enemmän markkinarakoja, joissa pyrkii olemaan todella hyvä. Pitäisi myötävaikuttaa siihen, että klustereita pääsisi syntymään. Isojen firmojen ja yliopistojen läheisyyteen syntyy fiksujen ihmisten luomia yrityksiä.
Tuo peliteollisuus on hyvä esimerkki siitä, ettei pidä aliarvioida jotain, mikä voi tuntua ihan huuhaalta. Jos täällä osataan ohjelmoida ja keksiä hyviä peli-ideoita niin siihen pitäisi bisnesenkeleiden ja kumppaneiden satsata.
Itse olen siirtynyt niin kauas suomalaisuudesta, ettei kiinnosta Eduskuntavaaleissa oikeastaan mikään muu kuin se, että kok. voittaa vaalit ja saa pääministerin salkun. Muuten meillä on isompiakin kysymyksiä ratkaistavina kuten se miten EU:n kilpailukyky ja taloudellinen sekä poliittinen asema kehittyy verrattuna esim. Kiinaan. Silloin joku Paavo Arhinmäen tai Jutta Urpilaisen mussutus on todellakin kärpäsensurinaa ja jos minua ei Suomi miellytä niin voin siirtyä johonkin muualle EU-alueella. Passi on violetti, identiteetti eurooppalainen ja olen opiskellut 7 EU-kieltä, joten ei minulla tule olemaan mitään ongelmaa operoida täällä Euroopassa. Vaatii vain enemmän suunnittelua ja ajankäyttöä silloin, kun asioita ajattelee laajemmassa mittakaavassa, koska vaihtoehtoja on enemmän.