Retoriikan taso alkaa laskea selvästi.
Lieneekö kysymys vain epärehellisestä argumentaatiosta (lue: puhumisesta vastoin parempaa tietoa eli ei-juridisessa kielenkäytössä valehtelemisesta) tai suorastaan sofistiikasta itsestään? (lue: "massoihin" vetoaminen epätarkoilla ja korkeintaan puolitotuuksia sisältävillä argumenteilla, mikä muuten on ollut historiallisesti, opillisesti ja muuten vain erityisen suosittua "vasemmalla")
Montako enkeliä voi tasapainoilla nuppineulan kärjellä? Voiko jumala luoda niin painavan kiven, ettei itse jaksa sitä nostaa? Voiko mustan väittää valkoiseksi?
Missä on demareita äänestävien ja kannattavien KULUTTAJANSUOJA, nimimerkillä: "olisiko ryhmäkanteella käyttöä"?
Jokaiselle hiemankin objektiivista ajattelua harrastavalle lienee selvää, että mistä presidentti Tarja Halosen ja nyttemmin Kari Rajamäen jatkamassa keskustelukulttuurin "muutoksessa" on kysymys. Paitsi toki lähinnä keski-ajan katolista skolastiikkaa harjoittavien poliittisten "ammattisumuttajien silmissä".
Sauli Niinistö teki presidentinvaalien yhteydessä koko kansaan vetoavan kamppanja-avauksen "työväen presidenttiydellään". Kamppanja-avauksen, joka oli retorinen ja mainostoimistoavusteinen, mutta sisälsi myös substanssia eli sen itsestäänselvyyden toteamisen, että yhteiskunta on muuttunut sitten niistä ajoista, jolloin meitä oli lähinnä vain tehtaantyöläisiä ja patruunoita. Tarvittaneen uutta lähestymistapaa ja ajattelua. Ja avaukseen liittyy ihan käytännöllinenkin puoli, kysymys ei ole pelkästä vasemmiston suosimasta puolisumutuksesta! (lue: mm. ilmastonmuutos, naisten palkat, palveluammatit TUPO:n keskiöön, ts. asiat, joita tiettyjen harvojen teollisuusliittojen johtama SAK/SDP ei nykyrakenteilla IKINÄ tule laittamaan kuntoon, vaikka aidosti siellä moisia muutoksia jotkin yksilöt haluaisivatkin)
Sivumennen sanoen, seuratkaapa missä paikoissa SDP:n ja ay-siiven "kärki" käy pääasiallisesti tekemässä vaalityötä? Vastaus: perinteisissä suuryritysten tehtaissa. Niinpä.
Palaten kuluttajansuojaan.
Mitä mieltä SDP on ydinvoimasta? Helsingin Sanomien mukaan vähintään kolmea, "lipposlaista" (mukana ay-liikkeen pääosa), "haloslaista" (mukana punavihreät) ja "heinäluomalaista". (joka asian kuitenkin lopulta yksin päättää SAK:n mandaatilla, me olemme Borg!)
Mitä mieltä SDP on Natosta? Niin. Useita mielipiteitä, jokaiselle äänestäjälle omansa! "Lippos- ja jaakonsaarilaisuus", "tuomioja- ja haloslaisuus" (lue: Yhdysvallat hyökkäsi Suomeen 1939, copyright by Jari Tervo) ja niinkuin yllä, Heinäluomahan sen lopulta yksin päättää. Mutta "ay-liikkeen kerma" (perinteisesti positiivinen Natolle) saattaa vaihtaa kantansa nopeastikin demokraattipresidentin tullessa Yhdysvalloissa mahdollisesti valtaan. Tuleeko Nato ovelle vai ikkunan taa?
Mitä mieltä SDP on veropolitiikasta? Vaalien edellä kaikki demarit ovat liikuttavan yksimielisiä mm. verotuksen roolista tuloerojen tasoittamisessa. Kuten edellistenkin vaalien osalta, kukaan ei vaan puolueesta muista tätä vaalien jälkeen.
Teen korporatistiseen järjestelmään pohjautuvan ennustuksen (vrt. Mussolinin tulo valtaan)! Jos demarit ovat päähallituspuolue tai vähintäänkin "kunniallinen" kakkonen, perintöverotus poistuu myös kaikkein rikkaimmilta ensi vaalikaudella, kuten kävi varallisuusverotukselle tällä vaalikaudella.
Miksi näin? SDP/SAK nyt on perinteisesti suosinut kaikkein rikkaimpia. (Erkot, Ehnroothit, vuorineuvokset jne) Kyllä se korporatismi on molemminpuolista, kun vuorineuvokset raapivat ns. "työläisten" selkää, kyllä ns. "työläiset" raapivat vuorineuvosten selkää. Jatkuva devalvaatiokierre ennen EMU-ratkaisua oli tästä irvokkain esimerkki. Kun tietyillä teollisuusyrityksillä ja niiden työntekijöillä meni huonosti, tehtiin devalvaatio ja noin 90 prosenttia kansasta kärsi rahanarvon laskiessa. Mutta pääasia, että korporatistinen eliitti pärjää.
Asialla on myös matalampi yhteys, ihmisen psykologiaan liittyvä. Se nyt vain on helpompaa sietää jonkin kaukaisen rikkautta (esimeriksi Ehnroothin) kuin naapurinsa. SDP/SAK tarjoaa tässä ratkaisun! Ei välitetä yhteiskunnan kokonaisedusta, mutta tarjotaan kanava, jossa ihmisten "matalimmat tunteet" (kateus, kauna) saavat poliittisen ilmiasunsa: Yrittäjien kanssa ei leikitä TUPO-pöydässä! Palkkaverotusta ei lasketa niin paljon, että työn tekeminen olisi oikeasti aina kannattavaa! Pidetään yllä byrokratiaa byrokratian vuoksi! Jakopolitiikkaa jakopolitiikan vuoksi, työllisyyspolitiikkaa työllisyyspolitiikan vuoksi, ts. jätetään ihmiset tarkoituksella valtiosta ja sosiaaliavustuksista riippuvaisiksi aidon työllistymisen sijaan, jotta ihmiset eivät vain alkaisi ajattelemaan itse...
Palaten siis tähän Halosen ja Rajamäen retoriikkaan? SDP/SAK ei voi paljon kehuskella noudattavansa vaalilupauksia. On keksittävä sitten muuta. Mieluusti jotain abstraktia, johon kuitenkin liittyy tunnesiteitä.
Ja jotkin kehtaavat pilkata mainostoimistoja! Herätkää pahvit!
Vaalilupausten ja -retoriikan SDP/SAK on n toinen kuin se SDP/SAK, joka hallitsee "ikuisella mandaatilla". (olisiko mandaatti peräisin jopa vuodelta 1918?)
Ei ole ihme, että SDP/SAK:n piirissä joudutaan turvautumaan matalamielisyyksiin, jotta peruskannattajakunta tulisi jälleen kerran mukaan leikkimään...