En rinnastaisi vihreiden tilannetta hallitusneuvotteluissa kd:hen ja vasemmistoliittoon 2011. Demarit tarvitsivat aivan välttämättä myös vihreät hallitukseen ja heillä oli siten hyvä neuvotteluasema. Vihreille olisi käynyt myös kokoomus aivan hyvin, jolloin raideinfrasatsaukset olisi ollut helpompi saada läpi, toisin kuin kepun kanssa. Ei kepu niitä vastusta, mutta löytää rahoille muita käyttökohteita, koska kepun kannattajajoukossa tunninjuna-hankkeet eivät ole keskeisiä.
Vasemmistoliitolla on aivan yhteneväiset ilmastotavoitteet kuin vihreillä, joten sieltä olisi ollut saatavilla tulitukea, jos tämä olisi ollut vihreille kynnyskysymys. Kauniit sanat riittivät tällä kertaa.
Vihreät saivat kyllä 100 milj ympäristönsuojeluun, mutta se on poliittisesti helppo voitto, koska se ei aiheuta laajaa vastustusta missään puolueessa. Toki tietyissä aihepiireissä tässä voi olla kahnausta kepun ja persujen kanssa, mutta en näe tätä suurena voittona,koska sille on niin vähän vastustusta.
Kehitysavun nosto tässä tilanteessa, kun tehdään rajusti alijäämäinen budjetti, vaikka myydään valtion omaisuutta, on varmasti vihreiden ansiota. Se luettakoon heille aidoksi ansioksi, vaikka omasta näkökulmastani se on kestämätön päätös.
Vihreiden lopullista painoarvoa tulee toki arvioida vasta hallituskauden jälkeen. Yleensä on kuitenkin niin, että poliittisesti vaikeat ja kansakuntaa jakavat päätökset tehdään heti hallituskauden alkuun. Hallitustaipaleen loppupuoli tehdään mieluummin kannatusta nostavaa politiikkaa. Tästä syystä en usko, että vihreät saa merkittäviä ilmastotoimenpiteitä aikaan, koska keskustan on niitä aina vaan vaikeampi hyväksyä, kun seuraavat vaalit lähenevät ja oma kannatus kyntää edelleen.
Voin toki olla tässä väärässä. Tuskin kuitenkaan.