No sehän koskeekin juuri näitä syvyyspelaajia. Jokaisella on ne omat supertähtensä, mutta syvyydellä ne mestaruudet voitetaan. Ja sen syvyysporukan kouluttaminen voittavassa ympäristössä alemmalla tasolla on se juttu. Ja jatkuva halpojen nuorten pelaajien virta ylöspäin on salary cap -aikana se toinen juttu. Sillä lähinnä voi saavuttaa jatkuvamman menestyksen. Jokainen organisaatiohan sinne huipulle voi kyllä nousta, mutta harva siellä osaa pysytellä.
Nyt en ihan sitten pysy kartalla enää ajatuksenjuoksussasi. Buffalonhan rebuildin, johon siis kuuluu nyt parina vuotena korkealta varaaminen, yksi oleellisimmista tehtävistä on saada juuri nämä tähtipelaajat, joiden varaan joukkue rakennetaan. Jos taas tämä "kouluttaminen" ei koske näitä tähtipelaajia, niin mikä tässä nyt on ongelma Buffalon osalta? Onko ongelma se, että Ristolaisen ura nyt on taputeltu, kun on yksi AHL:n pudotuspelisarja hävitty eikä yhtään voitettu? Onko Armia, Larsson, Pysyk ja Ristolainen nyt menetettyjä tapauksia, kun mestaruutta ei olla juhlittu AHL:ssä?
Muutenkin Buffalon massiivinen prospect pool, josta se syvyys myös mitä todennäköisimmin tulee, on vasta siinä vaiheessa, että siellä Rochesterissa ei ole kuin aivan muutama kaveri. Nyt sinne vasta rupeaa sitä 2012 (joka on ensimmäinen draft, joka voidaan laskea tähän Pegulan aikakauteen) vuosikertaa tulemaan, kun Grigorenko, Kea, McCabe (Carrier 2013) ja Austin aloittaa ensimmäisen kautensa ylhäällä. Muuten siellä nyt on ollut Larsson, Armia, Pysyk ja Ristolainen ja varauksin Catenacci, Schaller sekä Ruhwedel, jotka realistisesti ottaen ovat tätä uutta runkoa (en siis laske Adamia, Leducia, Crawfordia, MacKenzieta ja Varonea tähän sakkiin, vaikka prospecteja luokitukseltaan ovatkin). Tämän jälkeen sitten taas ensi vuonna tulevat Zadorov, Baptiste, Bailey ja collegesta todennäköisesti Compher ja Fasching ja Ruotsista Ullmark. Sitten vielä muhimaan jää Hurley, Malone ja Florentino. Nuo kaikki ovat siis vuosikertaa 2012-2013. Täten on siis ehkä pikkasen ennenaikaista lähteä julistamaan jotain selkeitä eroja, kun tuo koko Sabresin prospect-mylly on vasta starttaamassa. Eiköhän Tim Murray ymmärrä farmin tärkeyden, kun Ottawassakin vastasi tuosta Ottawan prospect-myllystä ja Bingo oli melko hyvässä hapessa hänen vastuuaikana. Eivät asiat tapahdu ihan hetkessä, Buffalon organisaatiolla on ollut kuitenkin taloudelliset edellytykset vasta muutaman vuoden kohdallaan ja niitä rakenteellisia muutoksia ollaan jo nähty paljon. Tulokset tulevat sitten hieman viiveellä.
Pittsburgh taisi vuotta aiemmin saada kokemusta aika rutkasti, kun olivat jopa Stanley Cup -finaalissa opintomatkalla? Se että sen jälkeen eivät ole voittamaan pystyneet, johtuu lähinnä draftaamisen kuivumisesta ja/tai juuri tämän syyvyysorganisaation pelaajakehityksen puuttelisesta toiminnasta (itseasiassa samasta ongelmasta, mikä Detroitilla oli vuosituhannen alkupuolella). Kun lottery-joukkueen omaisesti kärkivarausten caphitit räjähtivät käsiin, on cap-kurimus ollut Penssillä sitä luokkaa ettei sitä ole pystynyt paikkaamaan edes UFA-hankinnoilla.
Pittsburgh jäi neljänä kautena playoffien ulkopuolelle peräkkäin, mutta kahdessa kaudessa pelasi itsensä finaaleihin ja kolmessa mestaruuteen. Mitenköhän se nyt oikein oli mahdollista, kun ei päästy nauttimaan siitä voittavasta ympäristöstä?
No se on huonompi homma jos Rochester-veteraanit floppasivat. Griffinsin runkoa kun ei rakenneta näiden veteraanien, vaan pääosin prospektien varaan. Porter toimii sitten siellä taustalla tutorina ja/tai pienen roolin roolipelaajana, Griffinsin danielclearynä. Andy Miele ehkä ensi kaudella saa pelata ykköskentän roolissa, koska se kunnollinen ykkössentteri Griffinsistä puuttuu, mutta muuten hommia hoitaa avainroolissa aina Wings-prospekti.
Eikai Rochesteriakaan nyt veteraanien varaan ole rakennettu? Niitä syvyysaukkoja paikattiin veteraaneilla, jotka olivat pääasiassa hyökkääjiä (Tardiff, Zigomanis ja Porter, joista viimeisin floppasi melko pahasti juuri playoffeissa). Päävastuun kantoivat luonnollisesti Varone, Adam, Larsson, McNabb, Ristolainen, Pysyk ja Ruhwedel. Myös Armialle pedattiin isoa roolia, mutta pääsi tälle tasolle vasta sitten playoffeissa. Kuitenkin tämä veteraaniosasto petti melko pahasti siinä vaiheessa, kun oli tarve ottaa sitä roolia nuorten tyypillisen tasonheilahtelujen aikana.
Eihän se kovin vakuuttavalta Buffalon organisaation kannalta kuulostanut, jos Grigorenko oli tulossa jo Tapparaan kesken viime kauden kehittymään. Vaikka Tappara toki hieno organisaatio onkin. Hienoa että otti niskasta itseään kiinni.
Pitääkö tämä ymmärtää niin, että pidät Q:ta Liigaa parempitasoisena sarjana? Grigorenkon ongelmahan oli se, että Q:lla ei ollut hänelle yhtään mitään tarjottavaa ja NHL oli liian kova paikka. AHL:ään ei voitu myöskään laittaa. Buffalolta erittäin hyvä kokeilu saada hänet kovatasoiseen ammattilaisliigaan pelaamaan aikuisia vastaan. Mikä tuosta epävakuuttavaa teki?
Mitä tulee Manthaan, niin miehen ongelma ollut nuo pitkät 1,5 minuutin vaihdot, joita äijän on annettu vetää QMJHL-tasolla 27 minuutin peliajalla per peli. Nytän tuohon tulee ihan satavarma muutos ja sitä intensiteettiä ja energiaa alkaa löytymään ihan eri tavalla kun vaihdot laitetaan ensimmäisellä ammatilaiskaudella normaalin 40-50 sekunnin raamien sisään. Tähän ei kuimmoisempaa asennemuutosta tarvita, ainoastana Blashillin ohjeistus, että meillä mennään näin.
Jaa siis Manthan intensiteetin ja energian puute johtuu isoista minuuteista? Tämä oli kyllä aika legenda jo. Minkä takia hän sitten oli yhtä flegmaattinen hiihtäjä maajoukkuessa, jossa katosi täysin kuvasta, kun pelit kovenivat. Lilliputtimaita sekä keskitasoltaan heikompia Q-joukkueita (verrattuna siis kovimpiin maihin WJC:ssä) vastaan toki hiihtelylläkin tuli pisteitä, mutta ei enää sitten playoffeissa WJC:ssä. Calderissakaan ei Manthalta enää nähty Q:ssä nähtyjä otteita, vaikka ei yhtä pahasti sukeltanutkaan kuin maajoukkueessa ratkaisuhetkillä. Eihän Mantha maajoukkueessa mitään puolta ottelua pelannut. Hänethän alennettiin kolmoskenttään siinä Suomi-matsissa, vaikka Kanada oli takaa-ajaja. Minkä lisäksi aika moni muukin pelaaja pelaa junnuissa kovia minuutteja, mutta pelaavat siitä huolimatta kovalla intensiteetilla.
Eiköhän jo ensi kaudella sitten nähdä, tehoaako se Grand Rapidsin maaginen vesijohtovesi Manthaan maineensa tavoin ja mies vielä joskus on Selke-finalisti.
Olenan minä sanonut että Buffalossa tehdään yvää työtä ja rebuildi näyttää paljon paremmalta mitä Edmontonin toiminta. Esimerkiksi tämä juuri.
Minkä ihmeen takia sitten jatkuvasti jätät huomioimatta nuo aivan selvät asiat, joilla nimenomaisesti pyritään ehkäisemään noita paljon toitottamisia, sikäli toki relevantteja, riskejä? Ei se nyt koko tuota toimintaa kaada, vaikka Grigorenko saikin sen about 40 peliä NHL:ssä liian aikaisin, varsinkin, kun mies onnenkantamoisella näyttää olevan täysin oikealla tiellä loppujen lopuksi.
Kyllä, juuri noin pitäisi Detroitin toimia pakkiensa kanssa, splittamalla ne kaudet, jotta saa pelata isoilla minuuteilla Griffinsissä kehittyen ja sitten vyölle tulee myös pienempien minuuttien NHL-kokemusta esim. shelteröidyn kolmosparin tasolta.
Tämä myös edellyttää sitä, että ei voida odottaa puolustajien olevan mitään dominantteja edes AHL-tasolla. Siinä täytyy myös Babcockin karsia ylpeydestään ja laittaa pitkän aikavälin etu lyhyen edelle. Tämä on yksi syy, minkä vuoksi Babcockin hyvin mahdollinen lähteminen tämän kauden jälkeen voi olla Detroitille loppujen lopuksi ihan tervekkin asia.
Poikkeuksia toki aina löytyy. Riittävän hyvät pelaajat pelaavat tiensä väkisin läpi.
Miten tämä hyvyys nyt sitten mitataan, jos ei kerta pärjäämisellä juuri siellä AHL:ssä?
No samaa ideaahan tuossa haetaan. Griffinsissä nämä nuoret joutuvat pelaamaan miehiä vastaan, eli kohtaavat siis fyysisesti valmiimpaa "ikäluokkaa" amattilaiseksi siirtymisen alusta lähtien. Eli periaatteessa sama kun lahjakas junioripelaaja tuodaan pelaamaan korkeammalle tasolle, eikä anneta sen teurastaa ylihelposti omaa ikäluokkaansa. Tuo ylihelppo teurastaminen jossain junioreissa on usein osoittautunut huonoksi asiaksi, mutta AHL-tasolla ollaan kuitenkin hyvin kilpailullisessa ympäristössä, jossa helpolla ei kukaan tule pääsemään. Se on kuitenkin jo ammattilaisliiga. Sillä "dominoinnilla" tarkoitetaan kuitenkin sitä, että nousee liigassa kärkipelaajien tasolle. Ei tarvitse olla mikään liigan "Wayne Gretzky" kuitenkaan, sellaisethan nyt helkutti nostetaan ylös jo etuajassa.
Eihän näin toimita Suomi-junnujenkaan osalta. Ei Ristolaista ja Barkovia laitettu mihinkään Mestikseen, vaan suoraan Liigaan ilman että heidän täytyi mitään Mestistä dominoida. Ja syyhän on täysin selvä, he kehittyvät kaikkein parhaiten kovimmassa ja kilpailullisimmassa ympäristössä. Riittää, että heidän tasonsa riittää sille tasolle, niin sitä vastuuta voidaan sitten kasvattaa. Sekä Barkov että Ristolainen molemmat kasvattivat vastuutaan tuon hieman alle kahden kauden aikana. Toisin sanoen he menivät helvetisti eteenpäin tuona aikana.