Mainos

Detroit Red Wings 2014–2015

  • 430 869
  • 1 566

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liiga, NHL, CHL, SHL
Eihän tässä siitä ole kyse. Kyse on siitä, että kannattaako sinne playoffeihin sitten hinnalla millä hyvänsä pyrkiä tilanteessa, jossa sitä menestystä ei kovin todennäköisesti ole lupa odottaa.

Holland vaihtoi organisaationsa yhden ainoista sentteriprospecteista, jolla on hyökkäyspotentiaalia sekä 2nd round pickin parhaansa päivät nähneeseen kehäraakkiin pääasiassa vain siksi, että joukkue pääsisi jälleen playoffeihin. Jonkun Columbuksenkin olisi ollut ihan helvetin typerää lähteä kauppamaan tulevaisuuttaan johonkin marginaaliveteraaniin, vaikka ihan hyvin hekin olisivat voineet yllättää.

->Järnkrok on b-luokan prospekti ihan yleisedti ajatellen, eikä kukaan täällä tiedä mitä Wingsin organisaatiossa ajateltiin hänestä erityisesti. 23-vuotta, eikä AHL.ssä likikään ppg-vauhtia.

Itse näen perinteillä itsessään olevan sen verran arvoa, että olisin kannattajana hyväksynyt vastaavan liikkeen täysin Bostonissa. Playoffsjoukkue on playoffsjoukkue ja sillä on aina arpa kannuun.

Olen samaa mieltä, että Järnkrok on kaukana mistään blue chipperista. Kuitenkin kyseessä oli Detroitin erittäin harvoja hyökkäyspäähän kyvykkäitä sentteriprospecteja. Toki Detroit täytti sentteriprospect-osastoa Nosekilla ja Larkinilla. Kuitenkin ensimmäinen noista on melkoinen longshot ja toinen on enemmän suoraviivainen kahdensuunnanduunarisentteri kuin mikään taitava pelintekijä. Järnkrok myös rupesi tehoilemaan jopa yli ppg-tahdilla tuossa loppukaudesta, minkä tahdin säilytti Milwaukeessa.

Nyt kun noita taustoja on tapaus-Järnkrokista auennut, niin tuo kauppa on ollut paljon ymmärrettävämpi mitä se oli tapatumahetkellä. Näitä taustoja kun silloin ei tiedä kuin managementit keskenään.

Mutta tässä tapauksessa pitää kuitenkin mennä noihin kesän 2013 tapahtumiin, jotka vaikuttivat Järnkrokin asemaan organisaatiossa oleellisesti.

Itsehän olin tähän 2013 kesään ennustanut Pavel Datsyukin NHL-uran päättymisen, koska aikoinaan tuli se avioero, tytär muutti äitinsä kanssa Venäjälle ja niinpoispäin. Ja jospa kiekkoilu KHL:ssä lockoutin aikana alkoi maistuia jo niin mukavasti, kun mies on varsin avoimesti puhunutkin kotiinpaluuaikeistaan. Siitä olisi auennut Järnkrokille tonttia. Mutta niin vain Datsyuk teki 3-vuotisen jatkon ja on näköjään löytänyt uuden emännän, jonka kanssa tehnyt jo jälkikasvuakin. Mies siis saattaa jatkaa Amerikan mantereella vielä vaikka Larionovin ikään ja auttaa joukkuetta nykyisenkin sopparinsa jälkeen pienessä mutta tärkeässä roolissa, esim puolustavana alaketjujen sentterinä.

Yksi este Järnkrokin uralle.

Toinen este tuli sitten Stephen Weissin hankinnasta. Siitä on toki nyt helppo huudella että "löitte kätenne paskaan", mutta Weissin hankintahetkellä Järnkrok ei ollut osoittanut vielä yhtään mitään urallaan Pohjois-Amerikkalaisessa kiekkoilussa. Homma alkoi kulkea vasta puoli vuotta tämän jälkeen.

Zetterberg on signattu kapteeniksi vuosikymmenen loppuun ja sitten viime kauden mittaan Riley Sheahan alkoi näyttää erinomaisia otteita sentterin tontilla ja mies oli lopultakin se isokokoisempi kaveri, jota Babcock on Wingsin keskustaan pitkään haaveillut. Muut sentterithän siellä ovat varsin pienikokoisia (kaikki 5'11) ja Järnkrok olisi jatkanut tätä samaa rataa heikkona kaverina kamppailuvoimaltaan.

Myös Darren Helm tervehtyi, joten Red Wingsin tulevaisuuden sentterikuvioissa alkoi olla melkoisesti ruuhkaa. Järnkrok selvästi tästä turhautui, kun huomasi tiensä Red Wings -rosteriin olevan pahasti tukittu. Alkoi ne vihjailut palaamisesta Ruotsiin, joista on nyt jälkikäteen kuultu. Red Wings olisi siis menettänyt miehen tänä kesänä todennäköisesti ilmaiseksi, jos häntä ei olisi muualle treidattu. Tai ehkä säilyttänyt oikeutensa pelaajaan, mutta CJ olisi palannut Eurooppaan, koska ei halunnut tahkota enää toista kautta farmissa.

Ja kun Calle treidattiin ja mies sai sitä kautta uskonsa takaisin, että Nashvillen tulevaisuuden sentteriosastolle onkin mahdollista päästä, niin tuloksia alettiin nähdä melkoisena viime kevään motivaatiopiikkinä. Saa nyt nähdä, jatkuuko tuo kuuma vire miten pitkään, kun valmentaja viime kaudesta vaihtui ja GM Poile signasi Hollandin tyyliin ison liudan senttereitä Järkrokin eteen. Saattaa olla, että kutsu käy taas jopa Milwaukeen.
 
Viimeksi muokattu:

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liiga, NHL, CHL, SHL
Haasteet ovatkin sitten siinä, että kuinka monta prospectia voidaan kerrallaan lyödä kovaan kouluun, ja milloin itse tulosta pitäisi syntyä. Jos pelkistetään, että 2-3 kaveria ovat valmiina nousemaan ylös per kausi, niin missä vaiheessa on se tilanne, että joukkue on kokonaisuutena riittävän laadukas voittamaan Stanley Cupin? Samaan aikaan kun nuoria kypsytellään, vanhemmat kuitenkin ikääntyvät. Aikamoinen sattuma pitäisi olla, että vaikkapa 5+ lupausta pystyvät nousemaan saman kauden aikana NHL-tasolle, ja näin ollen luomaan rungon, jonka tarkoituksena on muukin kuin luoda hyvä ympäristö taas seuraaville lupauksille.

No jos palikkamatematiikalla 2 ukkoa per kausi nousee ylös, jotka siis oikeasti lyövät läpi, niin 23 ukon rosterilla tuon pitäisi pyörittää 11,5 vuoden ikähaarukan sisällä olevaa joukkuetta tasaisena jatkumona. Jos nuorimmat jannut tulee ylös vasta waiver-vapauden päättyessä, niin he ovat noin 23-vuotiaita. Vanhimmat pelaajat silloin noin 35-vuotiaita. Teoreettisella tasolla tuollaisen "koneen" pitäisi toimia.

LA Kingsin playoff-miehityksen ikähaitari meni 21-vuodesta 37-vuoteen päättyneellä kaudella, avainpelaajat toki prime-iässään. Jonkunlainen menestyspiikki siihen toki täytyisi rakentaa, ehkä sitten trade deadlinen kautta, kun oikeasti siltä tuntuu ja ne uudet avainpelaajat alkavat olla prime-iässään. Ja silloin pistää sitten varausvuoroja pihalle.
 
Viimeksi muokattu:

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liiga, NHL, CHL, SHL
Stars on kuitenkin melko vastakohtainen verrokki Red Wingsin kanssa Nillin oltua tyyliin UFA-markkinoiden aktiivisin GM. Siellä selkeästi halutaan kovaa tulosta myös AHL:ää ylempänä.

Starsin tilanne NHL-puolella on toki aivan eri, koska joukkueessa ei ole ollut sitä menestysjatkumoa, jonka takia ehdottoman tärkeät avainpelaajat olisi jo sidottu pitkiin sopimuksiin (Zeta, Dats, Kronwall jne.). Nill rakensi sinne periaatteessa saman tilanteen laittamalla sentteriosaston kuntoon ja luonnollisesti menestystä halutaan molemmilla tasoilla. Sisään tuotiin myös ylipalkattuja hylkiöveteraaneja (tyyliin Horcoff, Gonchar, Ray Whitney) tutoreiksi junnuille, kun capista ei tarvitse välittää, koska niitä menestysjatkumon tuomia kalliita soppareita edes ole. Joku Gonchar on jo ollut siellä fanien keskuudessa Detroit-tyylinen vihattu pappa-hankinta, mutta haihtunut muun hypetyksen alle.

Farmin puolella kuitenkin Nill rakensi sen voittavan ympäristön, joka nyt todennäköisesti hajosi levälleen jo ekan vuoden jälkeen, kun Willie Desjardins vietiin Vancouveriin, osa prospekteista nousi ylös ja en nyt tiedä jatkaako se veteraaniosastokaan ihan entisessä formussaan?
 

Dissonanssi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Moderaattorit
Sille on syynsä, miksi Lafleurin jälkeen Jagr on ensimmäinen uransa huippuvuosia suurseurassa pelannut supertähti. Yksi on, että supertähdet varataan aikaisin ja toinen, että suurseurat pyrkivät olemaan varaamatta aikaisin.

Nyt olisi kieltämättä mukava kuulla tarkemmat määritelmät "suurseuralle" ja "supertähdelle". Sen verran paksulta meinat kuulostaa.

Niin, Detroitin johtoportaan puheissa on jatkuvasti esiintynyt se asia, että pelaaja kehittyy eniten voittavassa ympäristössä. Siitä yksinkertaisesta syystä Wingsin halutaan olla joka vuosi pudotuspelijoukkue. Pudotuspelit kehittää nuorta pelaajaa eniten, koska se valmentaa samalla ihan itsestään jo match-up-kiekko-ajatteluun, kun pelataan samaa vastustajaa vastaan. Runkosarjapelaaminen ei tällaista saumaa tarjoa, kun vihu vaihtuu koko ajan ja tulevaisuuden pudotuspelisarjat voitetaan vain aiemman pudotuspelikokemuksen turvin.

Samaa sanoi hiljattain LA Kingsin farmiin palkattu Mike Stothers, kun nyt satuin sellaisiin artikkeliin sattumalta törmäämään. Aikoo rakentaa Manchesteriin juuri sellaisen voittavan ympäristön, yläkerrassa se jo on. Jim Nill puhui myös Dallasiin siirryttyään tuon vahvan farmin tärkeydestä, jossa hänen arvionsa mukaan pitkä playoff-run voi vastata pelaajakehityksessä jopa puolikasta kautta. Texas meni heti ekalla yrityksellä päätyyn asti.

Juuri tähän Detroit pelaajakehityksessään tähtää. Menestymiseen alemmalla tasolla sekä pääsemisellä pudotuspeleihin myös NHL-puolella. Wingshän on muhittanut junnuja farmissa AHL:n runkosarjan, mutta tuonut sitten heitä näiden väsyneiden NHL-runkosarjaveteraanien tilalle pudotuspeleihin. Eli kun matseilla oikeasti on merkitystä, niin junnuja ei olla epäröity heittää askiin, kun on sauma saada sitä tärkeätä kokemusta. Chicago Blackhawks kasvoi varmasti paljon henkisesti hävitessään Detroitille konferenssifinaalissa 2009. Seuraavana vuonna nostelivat jo kannua, näin yhtenä esimerkkinä.

Tätä voittamista alemmalla tasolla kyllä ylikorostetaan aika helvetin kovalla kädellä nykyään. Lähes poikkeuksetta yksikään liigan supertähti ei mitään voittamisen kulttuuria opi AHL:ssä, koska eivät siellä ikinä lainkaan pelaa. Muutenkin menee ehkä hieman paksuksi ajatella, että Chicagon tappiolla olisi ollut itsessään paljoa tekemistä. Eiköhän kyse ollut siitä, että tämä Kane & Toews -kaksikko oli ylipäänsä vielä liian raakile. Penguins voitti oman cuppinsa, vaikka ei siellä voittamisesta juurikaan kulttuuria ollut. Minkä lisäksi mielenkiintoisena anekdoottina kyseinen organisaatio myös toimii hyvänä esimerkkinä sen osalta, että se voittamisen kokemus loppujen lopuksi kantaa helvetin huonosti puhtaasti itsessään.

Jos nyt verrataan vaikka sitten Buffaloon, niin tämän hetkisessä tilanteessa ei pudotuspelejä olla siellä nähty kolmeen vuoteen, eikä tulla näkemään ainakaan toiseen mokomaan. Ja se etu minkä organisaatio korkeammista varausvuoroistaan saa, hävitään tässä tilanteessa kun pudotuspelikokemusta ei kerry moneen vuoteen. Sitä ei ole kertynyt prospekteille edes AHL-tasolla, jossa Rochester ei ole voittanut vielä ainuttakaan playoff-sarjaa sen jälkeen kun Sabres joukkueen Pegulan ostoksena kontrolliinsa jälleen otti. Kaksi ottelua ovat tainneet voittaa yhdeksästä. Häviävä ympäristö sekä ylhäällä että alhaalla on jatkuvaa potentiaalin hukkaamista, näin niinkuin Detroitin vision vastaisesti.

Tähän toivoisin saavani jotain näyttöä. Siis jos vakavissasi väität, että Buffalon playoffkokemuksen puute on suurempi menetys kuin nuo saadut prospectit. On meinat sen verran rohkea väite, että jotain kättä pidempää kyllä toivon tälle. Jotenkin Chicagosta ja Kingsistakin kasvoi vain voittavia joukkueita ja voittamisen mahdollistaneet toimintakulttuurit rakennettiin, vaikka pitkään oltiin ilman pleijarikokemusta. Coloradon nuoret pelaajatkaan eivät jotenkin mystisesti menettäneetkään itseään, vaikka tarposivat häviävässä joukkueessa pitkään.

Minkä lisäksi kannattaa nyt huomioida, että Buffalossahan tuo rakennus myös farmin osalta on koko aika käynnissä. Viime kaudella playoffeissa ongelmaksi muodostui lukuisat loukkaantumiset ja juuri nimenomaisesti hankittujen veteraanien paha floppaaminen (tervemenoa vaan Griffinsiin Kevin Porter, oli kyllä aivan saatanallinen floppi pleijareissa ja noin muutenkin). Nythän vasta rupeaa se ensimmäinen aalto näitä Pegulan ostamisen jälkeisiä prospecteja tulemaan Rochesteriin.

Detroitissa nimenomaan uskotaan, että voitokkaalla NHL- ja farmiorganisaation yhdistelmällä se ero alemmissa varausvuoroissa otetaan paremman pelaajakehityksen kautta kiinni. Ei ne pelaajat sen potentiaalisempia ole, mutta vääränlaisessa ympäristössä (kuten esim. Buffalo pyöritteli Grigorenkoa tasolta toiseen) ja häviävässä organisaatiossa sitä potentiaalia voidaan herkästi hukata. Detroitin muhitusmenetelmä, suurinpiirtein se että kaikkien jääaika maksimoidaan joissakin muissa sarjoissa, minimoi sen potentiaalin hukkaamisen. Jiri Fischer on tästä maininnut, että pitää domoinoida sitä edellistä sarjatasoa, kunnes olet valmis hyppäämään seuraavalle. Muuten olet joutumassa ennenaikaisesti raakileena ylös ja siitä seuraa yleensä vain ongelmia, kuten Grigorenkolle kävi, takapakkia kehitykseen. Ken Hollandin oma kokemus lyhyeltä pelaaja-uraltaan oli samankaltainen. Ne prospektit ketkä sitä edellistä sarjatasoa eivät pysty dominoimaan, tuskin tulevat tekemään uraa NHL:ssä ja ovat siltä osalta sitten menetettyjä tapauksia. Mutta opetteluvaihe ja raakileisuus halutaan pitää pois NHL-tasolta. Tässä on suurin ero nyt esim juuri Red Wingsin ja Sabresin välillä.

Tässä pyrit jostain syystä raketamaan sellaista vastakkainasettelua, jota ei edes todellisuudessa ole. Saa nähdä, kauan tuo Grigorenko nyt toimii jonain säälittävänä keppihevosena. Ylipäänsä on melko vaikea sanoa, minkä verran Grigorenkon kehitys nyt otti takapakkia, jos otti ollenkaan. Loppujen lopuksi miehen asenteessa on tapahtunut sellainen muutos kaiken perusteella, jota Detroit vain toivoo Manthan osalta. Mieshän oli edelleen dev.campilla se laiskanpulskea liu'ukuja, joten saa nähdä koska ottaa itseään niskasta kiinni.

Muutenkin tuo unohtaa komeasti ne lukuisat ja lukuisat Sabres-prospectit, joita ei todellakaan olla rushattu. Armia ei ole saanut vyöllensä ainuttakaan NHL-ottelua, Zadorov pelasi viime kauden Londonissa. Johan Larsson on saanut pelata pitkään AHL:ssä.

Sitten taas on pelaajia kuten Girgensons, Pysyk ja Ristolainen, joista ensimmäisen osalta tuskin yksikään täysijärkinen laittaisi takas farmiin viime kauden perusteella. Pysyk ja Ristolainen taas splittasivat kauden, koska ovat jo NHL-tason pelaajia. Toimintatapa, jota ehkä Detroitinkin kannattaisi opetella, jos halutaan sisäänajaa nuo puolustajat vaivattomasti vielä kun heillä on waiver-vapaus olemassa.

Jos rakennat jotain eroa Sabersin ja Detroitin välillä koskien prospectien sisäänajoa perustuen puhtaasti Grigorenkoon (jonka osalta silloinen johtoporras sai myös kirveestä osasyynä), niin ehkä kannattaisi perehtyä asiaan hieman paremmin. Tai muussa tapauksessa ilmeisesti väität, että esim. Girgensons on "heitetty susille", mikä nyt olisi väitteenä jo luokaa naurunremakat aiheuttava. Grigorenko vieläpä sananmukaisesti dominoi QMJHL:ää, vaikkakaan tämän osoittaminen ei AHL-tasolla ollutkaanmahdollista. Kyllä sieltä CHL:stä pelaajat pystyvät tekemään suorat loikat. Ei jokin Määttäkään OHL:ää dominoinut, mutta niin vain peli siirtyi hyvin showhun.
 
Viimeksi muokattu:

Dissonanssi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Moderaattorit
Esim. Tomas Tatar ei dominoinut AHL:ää ennen noita Griffinsin mestaruuteen päättyneitä pudotuspelejä, joissa mies teki 16 maalia 24 pudotuspelimatsiin. Sitä ennen oli esim. Nyquistia tehoilussa selkeästi perässä, joka jo sitä AHL:ää aika pitkälle dominoi. Monet esim. HF Boardsilla vinkuivat Tataria ylös että mies on niin ja niin valmis NHL:ään, mutta ei Red Wingsin politiikan mukaan vielä ollut. Vasta kun mies räjäytti pankin AHL-finaaleissa niin sitten oli. Samalla loppui se waiver-vapauskin, mutta miehen kehittyminen kesti sattumalta yhtä kauan tarvittavalle tasolle.

Girgensonsin ei tarvinnut mitään AHL:ää dominoida. Mies kuitenkin kehittyi kilpailullisessa ympäristössä aivan helvetisti. Ei siihen tarvita mitään sen erikoisempaa voittamista, miehellä on voittamisen palo jo sisällään ja työmoraali on aivan vertaansa vailla, minkä lisäksi on luontainen johtaja. Ei hänen tyyppiset pelaajat tarvitse erikseen mitään erityistä marinointia voittavassa joukkueessa.

Sama politiikka näyttää nyt kulkeutuneen niin Tampaan kuin Dallasiinkin Yzermanin ja Nillin mukana. Yzerman rakensi Syracusesta vahvan farmiorganisaation, joka voitti AHL-mestaruuden 2012 ja oli finaaleissa häviävä osapuoli 2013. Voittava joukkue ylhäällä ja alhaalla. Detroitin farmi voitti AHL:n 2013 ja Dallasin farmi voitti 2014. Sama sapluuna on sielläkin käytössä ja ensi kauden Detroitin farmijoukkue näyttää kesän panostuksien jälkeen jälleen AHL:n ykkössuosikilta, eikä se ole NHL-puolelta pois. AHL-rookie-kauden kasvukivuistaan yli päässeelle nuorelle pakistolle halutaan se pitkä kevät tulevalla kaudella. Tämän pakistoporukan kasvattaminen kun on läestulkoon se Red Wingsin tulevaisuuden tärkein asia, jonka tulisi onnistua edes osittain. Kyseessä on siis nämä 2011 draftatut pakit.

Vaikka se Detroit/Griffins nyt niin ylivertainen kaikessa aina onkin, niin kannattaa nyt vielä ihan rauhassa odotella sen kauden alkua. Kyllä siellä nimittäin aika moni muukin joukkue on vahvistunut tavalla ja toisella.

Sen kyllä tiedän, että tuo Detroitin muhituspolitiikka on tylsää seurattavaa. Hätäisempiä muutoksia haluaisivat nopeampia muutoksia joukkueeseen, kun kuitenkin tiedetään että alhaalla odottaa nuorta voimaa. Mutta veteraanipelaajia on aina vihattu ja nuoria yliarvostettu. Vieläkään ei ole unohtunut omalta 2009 Detroitin reissulta erään Grand Rapidsissa asuneen herrasmieen baariavautuminen Maltbystä ja Draperistä, kun he roikkuivat hänen mielestään mukana liian pitkään ja veivät peliaikaa nuorilta pelaajilta, esim Helmiltä ja Abdelkaderilta. Ja sitten Helm ja Abdelkader olivat keväällä finaalisarjoissa iskemässä niitä maaleja, vaikka pääosin kauden vetivät AHL:ää. Eipä ne ihan kauheasti jääkiekkoilijoina sen takia tuhoutuneet. Sama laulu se toistuu edelleen ja volyymiä vain lähinnä nostettiin ottamalla Grand Rapids total controllin alle kolme vuotta sitten. Junnujen peliaika maksimoidaan farmissa/euroopan ykköskentissä ja veteraanit ovat noita ketkä kiertävät pop-corn osastolla, mutta ovat ammattiosaamisensa turvin kuitenkin luotettavia sotaratsuja ottaa sillointällöin kehiin. Samalla opettavat junnuja ammattilaisten tavoille.

Tarvittaisiin mahdollisuus kelata kaksi skenaariota aina, jos ruvetaan väittämään, että "muhittelu" ei "pilannut". Pitää varmaan paikkansa, että täysin prospectia sellainen ei "pilannut", mutta vaikea olisi nähdä, mitä esim. Määttä ja Girgensons olisivat alemmalla sarjatasolla saaneet peliinsä verrattuna pelaamalla ylhäällä. Eiköhän molempien kehitykselle ollut pelata nimenomaisesti ylhäällä. Saivat tästä syystä arvokasta olympiakokemusta, mitä ei varsinkaan Määtän osalta muuten olisi missään tapauksessa tullut. Esim. sitten taas Nyquistin osalta täytyisi tietää, millaiseksi pelaajaksi hän olisi kehkeytynyt, jos olisi päässyt pelaamaan heti kovassa kilpailussa. Jostain syystä Suomen juniorituotannossa ei muutes luoteta tuohon "dominointiin", vaan pelaajat halutaan saada mahdollisimman nopeasti riittävän kovalle sarjatasolle, eikä heitä haluta "hukata" pelaamalla esim. oman ikäisiään vastaan, jos he "dominoisivat" sitä. Barkov myös taidettiin heittää susille Tapparan toimesta tuona hänen debyyttikautenaan?

Saattaahan se olla, että tämä Babcockin "get a job, steal a job" -mentaliteetti jossain suhteessa on jopa tietoisesti rakennettu provosoimaan noita nuoria pelaajia. Eli että jopa tarkoituksellisesti peluutetaan pelillisesti ja runkosarjamenestykseen häviävän pienesti vaikuttavassa roolissa selvästi heikompaa veteraania (lue: Cleary), jotta se nuori (lue: Jurco) saadaan yrittämään enemmän ja kovemmin. Ja sitten se näennäisesti palkitaan loppupuolella kautta, että "real gud work, you did it, you earned it". Tuollaista voisi olla haisteltavissa tästä touhusta, kun kaikki toiminta ei aina tunnu käyvän ihan järkeen. Mutta ehkä sen järki on juuri tuollainen armeijatyylinen kovistelu, jolla Cory Emmertonin kaltaiset pehmopojat erotellaan sitten oikeasti veren maku suussa Red Wingseiksi haluavista kavereista. Mene ja tiedä.

Ei tähän tarvita mitään väsyneitä clearyja. Se voidaan hoitaa myös sisäisesti näiden nuorten kesken - olettaen, että sitä riittävän tasokasta nuorta porukkaa organisaatiossa on.
 

Dissonanssi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Moderaattorit
Yksi este Järnkrokin uralle.

Melko erikoista olisi, että Detroit-johto katsoisi keskustan olevan jotenkin tukossa, mutta vahvistaisi sitä heti jollain euroarvalla ja käyttäisi 1st round pickin sentteriin. Minkä takia he niin tekisivät, jos tuo keskustan tilanne on kerta selvä jo vuosiksi eteenpäin?
 

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liiga, NHL, CHL, SHL
Tätä voittamista alemmalla tasolla kyllä ylikorostetaan aika helvetin kovalla kädellä nykyään. Lähes poikkeuksetta yksikään liigan supertähti ei mitään voittamisen kulttuuria opi AHL:ssä, koska eivät siellä ikinä lainkaan pelaa.

No sehän koskeekin juuri näitä syvyyspelaajia. Jokaisella on ne omat supertähtensä, mutta syvyydellä ne mestaruudet voitetaan. Ja sen syvyysporukan kouluttaminen voittavassa ympäristössä alemmalla tasolla on se juttu. Ja jatkuva halpojen nuorten pelaajien virta ylöspäin on salary cap -aikana se toinen juttu. Sillä lähinnä voi saavuttaa jatkuvamman menestyksen. Jokainen organisaatiohan sinne huipulle voi kyllä nousta, mutta harva siellä osaa pysytellä.

Penguins voitti oman cuppinsa, vaikka ei siellä voittamisesta juurikaan kulttuuria ollut. Minkä lisäksi mielenkiintoisena anekdoottina kyseinen organisaatio myös toimii hyvänä esimerkkinä sen osalta, että se voittamisen kokemus loppujen lopuksi kantaa helvetin huonosti puhtaasti itsessään.

Pittsburgh taisi vuotta aiemmin saada kokemusta aika rutkasti, kun olivat jopa Stanley Cup -finaalissa opintomatkalla? Se että sen jälkeen eivät ole voittamaan pystyneet, johtuu lähinnä draftaamisen kuivumisesta ja/tai juuri tämän syyvyysorganisaation pelaajakehityksen puuttelisesta toiminnasta (itseasiassa samasta ongelmasta, mikä Detroitilla oli vuosituhannen alkupuolella). Kun lottery-joukkueen omaisesti kärkivarausten caphitit räjähtivät käsiin, on cap-kurimus ollut Penssillä sitä luokkaa ettei sitä ole pystynyt paikkaamaan edes UFA-hankinnoilla.

Minkä lisäksi kannattaa nyt huomioida, että Buffalossahan tuo rakennus myös farmin osalta on koko aika käynnissä. Viime kaudella playoffeissa ongelmaksi muodostui lukuisat loukkaantumiset ja juuri nimenomaisesti hankittujen veteraanien paha floppaaminen (tervemenoa vaan Griffinsiin Kevin Porter, oli kyllä aivan saatanallinen floppi pleijareissa ja noin muutenkin). Nythän vasta rupeaa se ensimmäinen aalto näitä Pegulan ostamisen jälkeisiä prospecteja tulemaan Rochesteriin.

No se on huonompi homma jos Rochester-veteraanit floppasivat. Griffinsin runkoa kun ei rakenneta näiden veteraanien, vaan pääosin prospektien varaan. Porter toimii sitten siellä taustalla tutorina ja/tai pienen roolin roolipelaajana, Griffinsin danielclearynä. Andy Miele ehkä ensi kaudella saa pelata ykköskentän roolissa, koska se kunnollinen ykkössentteri Griffinsistä puuttuu, mutta muuten hommia hoitaa avainroolissa aina Wings-prospekti.

Tässä pyrit jostain syystä raketamaan sellaista vastakkainasettelua, jota ei edes todellisuudessa ole. Saa nähdä, kauan tuo Grigorenko nyt toimii jonain säälittävänä keppihevosena. Ylipäänsä on melko vaikea sanoa, minkä verran Grigorenkon kehitys nyt otti takapakkia, jos otti ollenkaan. Loppujen lopuksi miehen asenteessa on tapahtunut sellainen muutos kaiken perusteella, jota Detroit vain toivoo Manthan osalta. Mieshän oli edelleen dev.campilla se laiskanpulskea liu'ukuja, joten saa nähdä koska ottaa itseään niskasta kiinni.

Eihän se kovin vakuuttavalta Buffalon organisaation kannalta kuulostanut, jos Grigorenko oli tulossa jo Tapparaan kesken viime kauden kehittymään. Vaikka Tappara toki hieno organisaatio onkin. Hienoa että otti niskasta itseään kiinni.

Mitä tulee Manthaan, niin miehen ongelma ollut nuo pitkät 1,5 minuutin vaihdot, joita äijän on annettu vetää QMJHL-tasolla 27 minuutin peliajalla per peli. Nytän tuohon tulee ihan satavarma muutos ja sitä intensiteettiä ja energiaa alkaa löytymään ihan eri tavalla kun vaihdot laitetaan ensimmäisellä ammatilaiskaudella normaalin 40-50 sekunnin raamien sisään. Tähän ei kuimmoisempaa asennemuutosta tarvita, ainoastana Blashillin ohjeistus, että meillä mennään näin.

Muutenkin tuo unohtaa komeasti ne lukuisat ja lukuisat Sabres-prospectit, joita ei todellakaan olla rushattu. Armia ei ole saanut vyöllensä ainuttakaan NHL-ottelua, Zadorov pelasi viime kauden Londonissa. Johan Larsson on saanut pelata pitkään AHL:ssä.

Olenan minä sanonut että Buffalossa tehdään yvää työtä ja rebuildi näyttää paljon paremmalta mitä Edmontonin toiminta. Esimerkiksi tämä juuri.
Pysyk ja Ristolainen taas splittasivat kauden, koska ovat jo NHL-tason pelaajia. Toimintatapa, jota ehkä Detroitinkin kannattaisi opetella, jos halutaan sisäänajaa nuo puolustajat vaivattomasti vielä kun heillä on waiver-vapaus olemassa.

Kyllä, juuri noin pitäisi Detroitin toimia pakkiensa kanssa, splittamalla ne kaudet, jotta saa pelata isoilla minuuteilla Griffinsissä kehittyen ja sitten vyölle tulee myös pienempien minuuttien NHL-kokemusta esim. shelteröidyn kolmosparin tasolta.

Jos rakennat jotain eroa Sabersin ja Detroitin välillä koskien prospectien sisäänajoa perustuen puhtaasti Grigorenkoon (jonka osalta silloinen johtoporras sai myös kirveestä osasyynä), niin ehkä kannattaisi perehtyä asiaan hieman paremmin. Tai muussa tapauksessa ilmeisesti väität, että esim. Girgensons on "heitetty susille", mikä nyt olisi väitteenä jo luokaa naurunremakat aiheuttava. Grigorenko vieläpä sananmukaisesti dominoi QMJHL:ää, vaikkakaan tämän osoittaminen ei AHL-tasolla ollutkaanmahdollista. Kyllä sieltä CHL:stä pelaajat pystyvät tekemään suorat loikat. Ei jokin Määttäkään OHL:ää dominoinut, mutta niin vain peli siirtyi hyvin showhun.

Girgensonsin ei tarvinnut mitään AHL:ää dominoida. Mies kuitenkin kehittyi kilpailullisessa ympäristössä aivan helvetisti. Ei siihen tarvita mitään sen erikoisempaa voittamista, miehellä on voittamisen palo jo sisällään ja työmoraali on aivan vertaansa vailla, minkä lisäksi on luontainen johtaja. Ei hänen tyyppiset pelaajat tarvitse erikseen mitään erityistä marinointia voittavassa joukkueessa.

Poikkeuksia toki aina löytyy. Riittävän hyvät pelaajat pelaavat tiensä väkisin läpi.

Esim. sitten taas Nyquistin osalta täytyisi tietää, millaiseksi pelaajaksi hän olisi kehkeytynyt, jos olisi päässyt pelaamaan heti kovassa kilpailussa. Jostain syystä Suomen juniorituotannossa ei muutes luoteta tuohon "dominointiin", vaan pelaajat halutaan saada mahdollisimman nopeasti riittävän kovalle sarjatasolle, eikä heitä haluta "hukata" pelaamalla esim. oman ikäisiään vastaan, jos he "dominoisivat" sitä. Barkov myös taidettiin heittää susille Tapparan toimesta tuona hänen debyyttikautenaan?

No samaa ideaahan tuossa haetaan. Griffinsissä nämä nuoret joutuvat pelaamaan miehiä vastaan, eli kohtaavat siis fyysisesti valmiimpaa "ikäluokkaa" amattilaiseksi siirtymisen alusta lähtien. Eli periaatteessa sama kun lahjakas junioripelaaja tuodaan pelaamaan korkeammalle tasolle, eikä anneta sen teurastaa ylihelposti omaa ikäluokkaansa. Tuo ylihelppo teurastaminen jossain junioreissa on usein osoittautunut huonoksi asiaksi, mutta AHL-tasolla ollaan kuitenkin hyvin kilpailullisessa ympäristössä, jossa helpolla ei kukaan tule pääsemään. Se on kuitenkin jo ammattilaisliiga. Sillä "dominoinnilla" tarkoitetaan kuitenkin sitä, että nousee liigassa kärkipelaajien tasolle. Ei tarvitse olla mikään liigan "Wayne Gretzky" kuitenkaan, sellaisethan nyt helkutti nostetaan ylös jo etuajassa.

Mutta näitä AHL:ään tuotavia prospekteja ei kuitenkaan liian nopeasti nosteta ylös ylikovaakaan vastusta vastaan, kuten se olisi NHL-tasolla. Lähtökohtaisesti AHL:ään siirtyvä junnu lähtee siis takamatkalta ja nimenomaan kun se kaveri alkaa dominoida, niin sitten aletaan miettiä (Suomi-junnujen tyylisesti) sitä seuraavaa tasoa, joka on NHL. Se hyppy näiden kahden liigan välillä vaan on niin iso (vs. joku junioriliigan sarjaporras tai useampi), ettei sitä ihan vähäpätöisin perustein kannata tehdä.

Nyquistin osalta on siis epäonnistuttu nyt jotenkin? Mieshän oli fyysiikaltaan täysi raakile aikanaan draftatessa ja juuri siksi hänelle suositeltiin yliopistotietä, jotta voisi rakentaa fysiikkansa rauhassa vuosien aikana kuntoon. Vaikea minun on nähdä, että tässä on nyt menetetty jotain parempaa, mitä Nyquist viime kaudella esitti. Raakileena mies tuskin olisi pystynyt dominoimaan AHL:ää nuoremmalla iällä.

Ei tähän tarvita mitään väsyneitä clearyja. Se voidaan hoitaa myös sisäisesti näiden nuorten kesken - olettaen, että sitä riittävän tasokasta nuorta porukkaa organisaatiossa on.

Vuoden päästä Detroit on hyökkäyksen osalta tuossa tilanteessa, ei vielä.

Melko erikoista olisi, että Detroit-johto katsoisi keskustan olevan jotenkin tukossa, mutta vahvistaisi sitä heti jollain euroarvalla ja käyttäisi 1st round pickin sentteriin. Minkä takia he niin tekisivät, jos tuo keskustan tilanne on kerta selvä jo vuosiksi eteenpäin?

Jos Järnkrok olisi varattu 2-3 vuotta myöhemmin, niin miehen tilanne olisi täysin eri. Organisaatiosta olisi aukeamassa paikkoja. Tilanne nyt vaan muuttui hänen kohdallaan ongelmalliseksi Datsyukin jatkaessa ja Weissin hankinnan jälkeen, ennenkuin mies kerkesi antaa mitään kunnollisia näyttöjä. "Korvike"-Nosekin kohdalla on jälleen lisävuosia aikaa muhituttaa, kuten ykkösvaraus Larkininkin kohdalla, jolloin jo Weiss sekä Datsyuk voivat olla poistumassa edestä pois. Eikös tämä nyt ole ihan itsestäänselvä asia?

Järnkrokin ajoitus sentteriuran suhteen sattui olemaan nyt Detroitissa väärä, näiden muiden myöhemmin mukaan tulleiden ei. Lisäksi uudet jannut edustavat Babcockin toivoimaa isompaa kokoluokkaa, jotta sille Bruinsillekin voidaan joskus kulmaväännöissä pärjätä.

Ja eikös siitä tulevaisuuden Buffalostakin ole tulossa kokoon, luisteluun ja kamppailuvoimaan perustettu nippu, joten Detroit ei ole jäämässä sillä saralla alakynteen, vaan Holland taitaa olla viemässä joukkuetta aivan samoille urille? Koska siellä on nyt viime vuodet draftattu ihan vastaavanlaista materiaalia ja mikkihiirille osoitettu ovea.
 
Viimeksi muokattu:

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Jos Järnkrok olisi varattu 2-3 vuotta myöhemmin, niin miehen tilanne olisi täysin eri. Organisaatiosta olisi aukeamassa paikkoja. Tilanne nyt vaan muuttui hänen kohdallaan ongelmalliseksi Datsyukin jatkaessa ja Weissin hankinnan jälkeen, ennenkuin mies kerkesi antaa mitään kunnollisia näyttöjä. Nosekin kohdalla on jälleen lisävuosia aikaa muhituttaa, kuten Larkininkin kodalla, jolloin jo Weiss sekä Datsyuk voivat olla poistumassa edestä pois. Eikös tämä nyt ole ihan itsestäänselvä asia?

Samaa olin tulossa kirjoittamaan täysin "ulkopuolisena". Ei kai viisi vuotta vanhempaa Järnkrokia voi verrata juuri varattuun Larkiniin, joka lähtee neljäksi vuodeksi yliopistoon? Tuolloin kun Larkin valmistuu sieltä ja on valmis NHL:ään niin Järnkrok on jo 27-vuotias ja hänellä pitäisi olla useamman vuoden NHL-kokemus. Larkin tulee ainakin tällä hetkellä katsoen täsmälleen oikeaan aikaan organisaatioon pelaamaan.
 

Polvivaiva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Detroit Red Wings
Joo kyllä tuo Datsyukin jatkosopimus tietyllä tapaa sinetöi sen, että Järnkrokille ei nähty käyttöä. On hänelle sen verran jo ikääkin kertynyt, vaikkei missään nimessä vanha ole. Larkinia ajettaessa sisään tosiaan ei ole niin paljon tunkua keskelle jos ajatellaan, että silloin Datsyuk on Khl:ssä/lopettanut ja Weisskin on jo lähtökuopissa. Toki tässä nyt pitää muistaa, että tilanteet voivat muuttua paljonkin tuona ajanjaksona.
 

Dissonanssi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Moderaattorit
No sehän koskeekin juuri näitä syvyyspelaajia. Jokaisella on ne omat supertähtensä, mutta syvyydellä ne mestaruudet voitetaan. Ja sen syvyysporukan kouluttaminen voittavassa ympäristössä alemmalla tasolla on se juttu. Ja jatkuva halpojen nuorten pelaajien virta ylöspäin on salary cap -aikana se toinen juttu. Sillä lähinnä voi saavuttaa jatkuvamman menestyksen. Jokainen organisaatiohan sinne huipulle voi kyllä nousta, mutta harva siellä osaa pysytellä.

Nyt en ihan sitten pysy kartalla enää ajatuksenjuoksussasi. Buffalonhan rebuildin, johon siis kuuluu nyt parina vuotena korkealta varaaminen, yksi oleellisimmista tehtävistä on saada juuri nämä tähtipelaajat, joiden varaan joukkue rakennetaan. Jos taas tämä "kouluttaminen" ei koske näitä tähtipelaajia, niin mikä tässä nyt on ongelma Buffalon osalta? Onko ongelma se, että Ristolaisen ura nyt on taputeltu, kun on yksi AHL:n pudotuspelisarja hävitty eikä yhtään voitettu? Onko Armia, Larsson, Pysyk ja Ristolainen nyt menetettyjä tapauksia, kun mestaruutta ei olla juhlittu AHL:ssä?

Muutenkin Buffalon massiivinen prospect pool, josta se syvyys myös mitä todennäköisimmin tulee, on vasta siinä vaiheessa, että siellä Rochesterissa ei ole kuin aivan muutama kaveri. Nyt sinne vasta rupeaa sitä 2012 (joka on ensimmäinen draft, joka voidaan laskea tähän Pegulan aikakauteen) vuosikertaa tulemaan, kun Grigorenko, Kea, McCabe (Carrier 2013) ja Austin aloittaa ensimmäisen kautensa ylhäällä. Muuten siellä nyt on ollut Larsson, Armia, Pysyk ja Ristolainen ja varauksin Catenacci, Schaller sekä Ruhwedel, jotka realistisesti ottaen ovat tätä uutta runkoa (en siis laske Adamia, Leducia, Crawfordia, MacKenzieta ja Varonea tähän sakkiin, vaikka prospecteja luokitukseltaan ovatkin). Tämän jälkeen sitten taas ensi vuonna tulevat Zadorov, Baptiste, Bailey ja collegesta todennäköisesti Compher ja Fasching ja Ruotsista Ullmark. Sitten vielä muhimaan jää Hurley, Malone ja Florentino. Nuo kaikki ovat siis vuosikertaa 2012-2013. Täten on siis ehkä pikkasen ennenaikaista lähteä julistamaan jotain selkeitä eroja, kun tuo koko Sabresin prospect-mylly on vasta starttaamassa. Eiköhän Tim Murray ymmärrä farmin tärkeyden, kun Ottawassakin vastasi tuosta Ottawan prospect-myllystä ja Bingo oli melko hyvässä hapessa hänen vastuuaikana. Eivät asiat tapahdu ihan hetkessä, Buffalon organisaatiolla on ollut kuitenkin taloudelliset edellytykset vasta muutaman vuoden kohdallaan ja niitä rakenteellisia muutoksia ollaan jo nähty paljon. Tulokset tulevat sitten hieman viiveellä.

Pittsburgh taisi vuotta aiemmin saada kokemusta aika rutkasti, kun olivat jopa Stanley Cup -finaalissa opintomatkalla? Se että sen jälkeen eivät ole voittamaan pystyneet, johtuu lähinnä draftaamisen kuivumisesta ja/tai juuri tämän syyvyysorganisaation pelaajakehityksen puuttelisesta toiminnasta (itseasiassa samasta ongelmasta, mikä Detroitilla oli vuosituhannen alkupuolella). Kun lottery-joukkueen omaisesti kärkivarausten caphitit räjähtivät käsiin, on cap-kurimus ollut Penssillä sitä luokkaa ettei sitä ole pystynyt paikkaamaan edes UFA-hankinnoilla.

Pittsburgh jäi neljänä kautena playoffien ulkopuolelle peräkkäin, mutta kahdessa kaudessa pelasi itsensä finaaleihin ja kolmessa mestaruuteen. Mitenköhän se nyt oikein oli mahdollista, kun ei päästy nauttimaan siitä voittavasta ympäristöstä?

No se on huonompi homma jos Rochester-veteraanit floppasivat. Griffinsin runkoa kun ei rakenneta näiden veteraanien, vaan pääosin prospektien varaan. Porter toimii sitten siellä taustalla tutorina ja/tai pienen roolin roolipelaajana, Griffinsin danielclearynä. Andy Miele ehkä ensi kaudella saa pelata ykköskentän roolissa, koska se kunnollinen ykkössentteri Griffinsistä puuttuu, mutta muuten hommia hoitaa avainroolissa aina Wings-prospekti.

Eikai Rochesteriakaan nyt veteraanien varaan ole rakennettu? Niitä syvyysaukkoja paikattiin veteraaneilla, jotka olivat pääasiassa hyökkääjiä (Tardiff, Zigomanis ja Porter, joista viimeisin floppasi melko pahasti juuri playoffeissa). Päävastuun kantoivat luonnollisesti Varone, Adam, Larsson, McNabb, Ristolainen, Pysyk ja Ruhwedel. Myös Armialle pedattiin isoa roolia, mutta pääsi tälle tasolle vasta sitten playoffeissa. Kuitenkin tämä veteraaniosasto petti melko pahasti siinä vaiheessa, kun oli tarve ottaa sitä roolia nuorten tyypillisen tasonheilahtelujen aikana.

Eihän se kovin vakuuttavalta Buffalon organisaation kannalta kuulostanut, jos Grigorenko oli tulossa jo Tapparaan kesken viime kauden kehittymään. Vaikka Tappara toki hieno organisaatio onkin. Hienoa että otti niskasta itseään kiinni.

Pitääkö tämä ymmärtää niin, että pidät Q:ta Liigaa parempitasoisena sarjana? Grigorenkon ongelmahan oli se, että Q:lla ei ollut hänelle yhtään mitään tarjottavaa ja NHL oli liian kova paikka. AHL:ään ei voitu myöskään laittaa. Buffalolta erittäin hyvä kokeilu saada hänet kovatasoiseen ammattilaisliigaan pelaamaan aikuisia vastaan. Mikä tuosta epävakuuttavaa teki?

Mitä tulee Manthaan, niin miehen ongelma ollut nuo pitkät 1,5 minuutin vaihdot, joita äijän on annettu vetää QMJHL-tasolla 27 minuutin peliajalla per peli. Nytän tuohon tulee ihan satavarma muutos ja sitä intensiteettiä ja energiaa alkaa löytymään ihan eri tavalla kun vaihdot laitetaan ensimmäisellä ammatilaiskaudella normaalin 40-50 sekunnin raamien sisään. Tähän ei kuimmoisempaa asennemuutosta tarvita, ainoastana Blashillin ohjeistus, että meillä mennään näin.

Jaa siis Manthan intensiteetin ja energian puute johtuu isoista minuuteista? Tämä oli kyllä aika legenda jo. Minkä takia hän sitten oli yhtä flegmaattinen hiihtäjä maajoukkuessa, jossa katosi täysin kuvasta, kun pelit kovenivat. Lilliputtimaita sekä keskitasoltaan heikompia Q-joukkueita (verrattuna siis kovimpiin maihin WJC:ssä) vastaan toki hiihtelylläkin tuli pisteitä, mutta ei enää sitten playoffeissa WJC:ssä. Calderissakaan ei Manthalta enää nähty Q:ssä nähtyjä otteita, vaikka ei yhtä pahasti sukeltanutkaan kuin maajoukkueessa ratkaisuhetkillä. Eihän Mantha maajoukkueessa mitään puolta ottelua pelannut. Hänethän alennettiin kolmoskenttään siinä Suomi-matsissa, vaikka Kanada oli takaa-ajaja. Minkä lisäksi aika moni muukin pelaaja pelaa junnuissa kovia minuutteja, mutta pelaavat siitä huolimatta kovalla intensiteetilla.

Eiköhän jo ensi kaudella sitten nähdä, tehoaako se Grand Rapidsin maaginen vesijohtovesi Manthaan maineensa tavoin ja mies vielä joskus on Selke-finalisti.

Olenan minä sanonut että Buffalossa tehdään yvää työtä ja rebuildi näyttää paljon paremmalta mitä Edmontonin toiminta. Esimerkiksi tämä juuri.

Minkä ihmeen takia sitten jatkuvasti jätät huomioimatta nuo aivan selvät asiat, joilla nimenomaisesti pyritään ehkäisemään noita paljon toitottamisia, sikäli toki relevantteja, riskejä? Ei se nyt koko tuota toimintaa kaada, vaikka Grigorenko saikin sen about 40 peliä NHL:ssä liian aikaisin, varsinkin, kun mies onnenkantamoisella näyttää olevan täysin oikealla tiellä loppujen lopuksi.

Kyllä, juuri noin pitäisi Detroitin toimia pakkiensa kanssa, splittamalla ne kaudet, jotta saa pelata isoilla minuuteilla Griffinsissä kehittyen ja sitten vyölle tulee myös pienempien minuuttien NHL-kokemusta esim. shelteröidyn kolmosparin tasolta.

Tämä myös edellyttää sitä, että ei voida odottaa puolustajien olevan mitään dominantteja edes AHL-tasolla. Siinä täytyy myös Babcockin karsia ylpeydestään ja laittaa pitkän aikavälin etu lyhyen edelle. Tämä on yksi syy, minkä vuoksi Babcockin hyvin mahdollinen lähteminen tämän kauden jälkeen voi olla Detroitille loppujen lopuksi ihan tervekkin asia.


Poikkeuksia toki aina löytyy. Riittävän hyvät pelaajat pelaavat tiensä väkisin läpi.

Miten tämä hyvyys nyt sitten mitataan, jos ei kerta pärjäämisellä juuri siellä AHL:ssä?

No samaa ideaahan tuossa haetaan. Griffinsissä nämä nuoret joutuvat pelaamaan miehiä vastaan, eli kohtaavat siis fyysisesti valmiimpaa "ikäluokkaa" amattilaiseksi siirtymisen alusta lähtien. Eli periaatteessa sama kun lahjakas junioripelaaja tuodaan pelaamaan korkeammalle tasolle, eikä anneta sen teurastaa ylihelposti omaa ikäluokkaansa. Tuo ylihelppo teurastaminen jossain junioreissa on usein osoittautunut huonoksi asiaksi, mutta AHL-tasolla ollaan kuitenkin hyvin kilpailullisessa ympäristössä, jossa helpolla ei kukaan tule pääsemään. Se on kuitenkin jo ammattilaisliiga. Sillä "dominoinnilla" tarkoitetaan kuitenkin sitä, että nousee liigassa kärkipelaajien tasolle. Ei tarvitse olla mikään liigan "Wayne Gretzky" kuitenkaan, sellaisethan nyt helkutti nostetaan ylös jo etuajassa.

Eihän näin toimita Suomi-junnujenkaan osalta. Ei Ristolaista ja Barkovia laitettu mihinkään Mestikseen, vaan suoraan Liigaan ilman että heidän täytyi mitään Mestistä dominoida. Ja syyhän on täysin selvä, he kehittyvät kaikkein parhaiten kovimmassa ja kilpailullisimmassa ympäristössä. Riittää, että heidän tasonsa riittää sille tasolle, niin sitä vastuuta voidaan sitten kasvattaa. Sekä Barkov että Ristolainen molemmat kasvattivat vastuutaan tuon hieman alle kahden kauden aikana. Toisin sanoen he menivät helvetisti eteenpäin tuona aikana.
 

Dissonanssi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Moderaattorit
Mutta näitä AHL:ään tuotavia prospekteja ei kuitenkaan liian nopeasti nosteta ylös ylikovaakaan vastusta vastaan, kuten se olisi NHL-tasolla. Lähtökohtaisesti AHL:ään siirtyvä junnu lähtee siis takamatkalta ja nimenomaan kun se kaveri alkaa dominoida, niin sitten aletaan miettiä (Suomi-junnujen tyylisesti) sitä seuraavaa tasoa, joka on NHL. Se hyppy näiden kahden liigan välillä vaan on niin iso (vs. joku junioriliigan sarjaporras tai useampi), ettei sitä ihan vähäpätöisin perustein kannata tehdä.

Juuri tästä syystä niitä prospecteja olisikin syytä sisäänajaa porrastetusti, suunnitelmallisesti. Ja mielestäni Buffalo on juuri näin toiminutkin. Detroitista en sanoisi samaa.

Nyquistin osalta on siis epäonnistuttu nyt jotenkin? Mieshän oli fyysiikaltaan täysi raakile aikanaan draftatessa ja juuri siksi hänelle suositeltiin yliopistotietä, jotta voisi rakentaa fysiikkansa rauhassa vuosien aikana kuntoon. Vaikea minun on nähdä, että tässä on nyt menetetty jotain parempaa, mitä Nyquist viime kaudella esitti. Raakileena mies tuskin olisi pystynyt dominoimaan AHL:ää nuoremmalla iällä.

Eikai hänen yliopistovuotensa olekaan mikään ongelma? Kuitenkin mielestäni on melko tarpeetonta, että pelaaja vetelee kolme kautta AHL:ää sellaisella ppg-tahdilla ja vieläpä aloittaa neljännen vuotensa alhaalla. Eiköhän mies olisi pärjännyt oikein roolitettuna melko hyvin NHL:ssä jo aikaisemmin. Tällöin hän olisi myös todennäköisesti kehittynyt eri tavalla siitä samasta syystä, minkä takia huippulupaukset Suomessa pelaavat säännönmukaisesti Mestiksen sijasta Liigaa. Toki se olisi edellyttänyt Babcockilta sitä ylpeyden nielemistä, kun pelaaja ei heti olisikaan ollut ehkä 100% valmis ja tulos olisi saattanut hieman kärsiä lyhyellä aikavälillä.

Jos Järnkrok olisi varattu 2-3 vuotta myöhemmin, niin miehen tilanne olisi täysin eri. Organisaatiosta olisi aukeamassa paikkoja. Tilanne nyt vaan muuttui hänen kohdallaan ongelmalliseksi Datsyukin jatkaessa ja Weissin hankinnan jälkeen, ennenkuin mies kerkesi antaa mitään kunnollisia näyttöjä. "Korvike"-Nosekin kohdalla on jälleen lisävuosia aikaa muhituttaa, kuten ykkösvaraus Larkininkin kohdalla, jolloin jo Weiss sekä Datsyuk voivat olla poistumassa edestä pois. Eikös tämä nyt ole ihan itsestäänselvä asia?

Järnkrokin ajoitus sentteriuran suhteen sattui olemaan nyt Detroitissa väärä, näiden muiden myöhemmin mukaan tulleiden ei. Lisäksi uudet jannut edustavat Babcockin toivoimaa isompaa kokoluokkaa, jotta sille Bruinsillekin voidaan joskus kulmaväännöissä pärjätä.


Tämä on hyvä huomio Larkinin osalta, joka todennäköisesti pelailee ties kuinka kauan muualla ennen vakiokokoonpanoon pääsemistään. Hänhän ei välttämättä edes keskellä lopulta pelaa, koska on pelannut paljon myös laidassa ja tuo suoraviivainen pelityyli voisi toimia laiturina paremmin kuin sentterinä.

Kuitenkin tuossa Detroitin sentteriporukassa on pirusti epävarmuustekijöitä: Datsyukin polvet, Zetan selkä, Helm ylipäänsä, Weissin taso jne. Järnkrok olisi kuitenkin pysynyt varmuudella vielä vähintään yhden kauden. Oli melko älytöntä kaupata mies täysin naurettavaan hintaan (Thomas Vanekin olisi saanut halvemmalla (vieläpä palkkaa pidettynä) kuin mitä Detroit maksoi Legwandista), kun hän rupesi vasta pääsemään jyvälle koko hommasta. Kunnon mahdollisuuden antaminen ensi kaudella ja mies sitten vaikka hyvät näytöt antaneena pihalle olisi ollut paljon järkevämpi teko.

Ja eikös siitä tulevaisuuden Buffalostakin ole tulossa kokoon, luisteluun ja kamppailuvoimaan perustettu nippu, joten Detroit ei ole jäämässä sillä saralla alakynteen, vaan Holland taitaa olla viemässä joukkuetta aivan samoille urille? Koska siellä on nyt viime vuodet draftattu ihan vastaavanlaista materiaalia ja mikkihiirille osoitettu ovea.

Eihän Buffalossa pelkkää kokoa ole painotettu. Kyse on ollut koon, intensiteetin ja "vittumaisuuden" kokonaisuudesta (Grigorenko ja Armia ovat sitä puhtaampaa kokoa ilman noita muita ominaisuuksia. Sattuvat vieläpä olemaan ne kaikkein ongelmallisimmat prospectit). Eihän jokin Compher ole isokokoinen laisinkaan, mutta pelaa erittäin fyysistä ja vittumaista peliä älyttömällä työetiikalla. On siis enemmän Buffalon rakenteilla olevan identiteetin näköinen kaveri kuin Armia, vaikka senttejä on aivan helvetisti vähemmän.

Joka tapauksessa Detroitilta kyllä löytyy myös isokokoisempaa hyökkääjäprospectia. Kuitenkin volyymi on toistaiseksi ainakin sen verran pieni, että en vielä lähtisi julistelemaan, että tuo koko ja kamppailuvoima ei tule ongelma olemaan tulevaisuudessa. Eritoten kun noista isokokoisista pelaajista esim. Mantha ja Athanasiou ovat kaikkea muuta kuin kovin fyysisiä ja aggresiivisia kavereita. Buffalollahan se volyymi on melko eri luokkaa, ja niin sen täytyy ollakkin, koska osa bustaa ja osa ei vain potentiaaliansa riittävästi lunasta. Kuitenkin pitää paikkansa, että siellä mitä ilmeisimmin tuo ongelma on tiedostettu.

edit. Ja jos jotakuta nyt vituttaa kun jauhan Detroit-ketjussa Buffalosta, niin kehotan huomioimaan sen, että Henkka tämän vertailun nyt toi itse esille.
 
Viimeksi muokattu:

Le Dang

Jäsen
Suosikkijoukkue
Penguins
edit. Ja jos jotakuta nyt vituttaa kun jauhan Detroit-ketjussa Buffalosta, niin kehotan huomioimaan sen, että Henkka tämän vertailun nyt toi itse esille.

Ihme homma, jos mikään jauhaminen NHL-puolella vituttaa yhtään ketään näin off-seasonilla. Eri asia sitten kauden aikana, jolloin tässäkin ketjussa riittää relevanttia keskusteltavaa päivittäin.

Pahoittelen täysin turhaa viestiä.
 

Dissonanssi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Moderaattorit
Ihme homma, jos mikään jauhaminen NHL-puolella vituttaa yhtään ketään näin off-seasonilla. Eri asia sitten kauden aikana, jolloin tässäkin ketjussa riittää relevanttia keskusteltavaa päivittäin.

Pahoittelen täysin turhaa viestiä.

Jatketaan nyt offtopiccia viestin verran.

Kyllähän niitä mielensäpahoittajia tuntuu olevan liikkellä ihan off-seasonillakin. Sen takia nyt tuon disclaimerin tein, ettei sitten seuraava sivu täyty sen ruotimiselle, mitä nyt allekirjoittaneen nimimerkki on kirjoittanut tähän ketjuun.

Ymmärrän siis itse Henkan perusteen tuoda vertailuksi juuri Sabres, koska ovat tosiaan liikenteessä melko erilaisella strategialla (ja ehkä siellä taustalla on myös pientä piikittelymotiivia allekirjoittanutta kohtaan, mikä nyt on siis täysin fine :) ). Joskin vaikka strateginen linja onkin tyystin eri, niin en pidä Detroitin ja Buffalon toimintatapoja jokaisessa asiassa niin toisistaan eroavina kuin Henkka hieman antaa olettaa.
 

HeavyWing

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, Oulun Kärpät
Ihme homma, jos mikään jauhaminen NHL-puolella vituttaa yhtään ketään näin off-seasonilla..

Olut kylmänä, naiset ja keskustelu kuumana, totesi jo Uuno Turhapuro aikoinaan.
 

J.Hotti

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK Detroit Red Wings FC Barcelona
Tämän jutun myötä hetkeksi paluuta ajassa taaksepäin ja kauteen 1988-1989. Itselleni ainakin täysin uusi juttu, että Gretzkyä tarjottiin myös Detroitille. Olisi kyllä kiva tietää syyn sille miksi Ilitch ei suostunut edes neuvottelemaan. Eikö 19 ja 99 olisi mahtuneet samaan joukkueeseen? Toisaalta tuohon aikaan Detroitilla oli kakkossentterinä sellainen mitättömyys kuin Adam Oates, joka nakuttikin kaudella 1988-1989 siihen mennessä uransa parhaat pisteet. Jos Gretzkysta oltaisiin neuvoteltu, olisiko Oates ollut lähes varma treidattava Edmontoniin? Seuraavalla kaudella Oates siirtyi St Louisiin ja nakutti ensimmäisen kerran runkosarjassa yli 100 tehopistettä.

Miettikää Detroitin sentterikalustoa: Yzerman - Gretzky - Oates tai sitten Oatesin toimiessa kauppatavarana Yzerman - Gretzky : ) Aika helppo sanoa parikymmentä vuotta myöhemmin, että jos 99 olisi Hockeytowniin siirtynyt, ei ensimmäistä mestaruutta pitkän tauon jälkeen olisi tarvinnut odotella kauteen 1997-1998 asti...

Linkki: Suomikiekko.
 

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liiga, NHL, CHL, SHL
Red Wings GM Ken Holland says team likely will look to re-sign Daniel Alfredsson | MLive.com

Alkaa tuo Alfredssonin tilanne pikkuiljaa "selkiytyä". Eli siis mies joko signataan tai ei signata ja jos ei signata, Holland ei aio hankkia ketään muutakaan tilalle. :) Näillä mennään siis.

Mutta eiköhän se jatko sieltä tule, ja käytännössä tilanne on se, että Alfien lappu odottelee tuota DeKeyserin jatkosopparin caphittiä. Sen jälkeen nähdään, mitä Alfielle annettavaksi jää peruspalkkamuodossa. Isompi tili sitten bonareiden kautta.

Oman cap-ymmärrykseni mukaan järkevä lukema DeKeyser+Alfredsson(peruspalkka) -paketilla menee noin 5,2 miljoonassa. Jos caphitit ovat yhteensä tuon, jää cap-tilaa vielä reilut 700k, jolla saa nosteltua short-term-injury -tilanteessa kenet tahansa Griffinseissä olevan jannun ylös, mukaanlukien Jurco. Tämä antaa pelivaraa rosterin muokkailulle, jota viime kaudella ei ollut Sammyn kieltäydyttyä ulosostostaan.

Eli jos siis DeKeyser saa esim. 3,0 millin jatkolapun, Alfielle voi antaa 2,2 milliä peruspalkkaa (ja bonarit päälle). Tuota bonus-ylitystä voi laittaa aika huolellakin (2-3 milliä + Cleary-ylitys 1M) ensi kauden capiin, koska suurta palkankorotuspainetta ei tule olemaan kuin Nyquistilla (+4M arvio) ja muutaman rosteripaikan suhteen caphitit tulevat mahdollisesti jopa laskemaan.
 

teude

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings/Lions, Jokerit, SaiPa

HeavyWing

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, Oulun Kärpät
Hollandille neljä vuotta lisää:

Kappas! Noh, eihän siinä mitään, ilmeisesti tämä oli omistajien ykkösvaihtoehto. Jutun perusteella ainakin. Olisi hauska tietää, onko kulisseissa edes vakavasti harkittu mitään muuta ? Ollaanko Yzermania haastateltu tulevaisuuden visioista jne..
 

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liiga, NHL, CHL, SHL
Hollandille neljä vuotta lisää:
Red Wings announce new four-year deal for executive vice president and general manager Ken Holland
Red Wings announce new four-year deal for executive vice president and general manager Ken Holland - Detroit Red Wings - Press Release

Toivottavasti nyt hieman rohkaistuu ja uskaltaa tehdä hieman rohkeampia ratkaisuja.

No niin. Tuo lienee nyt se viimeinen sopimus, kun sen jälkeen on ikää mittarissa 63 vuotta, eläkäpäivät lähettyvillä ja retoolingi tulevaisuutta varten hoidettu. Eihän siellä vapailla markkinoilla ketään ihmemiehiä ollut.

Yzermanin lappu näkyy loppuvan Tampan kanssa myös neljän vuoden päästä. Edelliset Hollandin jatkolaput ovat olleet kaikki 5-vuotisia, nyt laittettiin jostain syystä lyhyempi.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Fyysiset tiimit
No niin. Tuo lienee nyt se viimeinen sopimus, kun sen jälkeen on ikää mittarissa 63 vuotta, eläkäpäivät lähettyvillä ja retoolingi tulevaisuutta varten hoidettu. Eihän siellä vapailla markkinoilla ketään ihmemiehiä ollut.

Yzermanin lappu näkyy loppuvan Tampan kanssa myös neljän vuoden päästä. Edelliset Hollandin jatkolaput ovat olleet kaikki 5-vuotisia, nyt laittettiin jostain syystä lyhyempi.

Minulle ainakin kelpaisi jos Yzerman palaisi takaisin tuonne humortowniin. Alkaa kyllästyttämään kun tuo Detroitin kulttuurin Lightningiin ja pilaa samalla koko joukkueen. Nyt kun Babcockille vielä tekevät jatkon niin luvassa on SM-liigatason fyysisyyttä pitkäksi aikaa.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Hollandille neljä vuotta lisää:

...

Toivottavasti nyt hieman rohkaistuu ja uskaltaa tehdä hieman rohkeampia ratkaisuja.

Pahoin pelkään ettei Holland miksikään muutu vaan joukkueen linja jatkuu samanlaisena myös tulevat vuodet - ja kenties minun on parempi jatkaa boikottiani aina vuosikymmenen loppupuolelle saakka.

Joidenkin ihmisten on todella vaikea elää ajassa ja tarvittaessa muuttua tai muuttaa toimintastategiaansa ja sen mitä olen nyt seurannur Hollandin uraa niin ikävä kyllä hän vaikuttaa henkilölta, jonka on todella vaikea muuttaa toimintastrategiaansa. Häntä seuraamalla tulee hyvin vahvasti se tunne, että hänellä on visio jota hän ei muuta vaikka näyttäisi hyvin vahvasti siltä, että se visio ei tule tuottamaan hedelmää. Hän ei siis uskalla tunnustaa virhettään ja tehdä vaadittavaa suunnanmuutosta.

Toivoisin olevani väärässä yllä olevan suhteen mutta tähän mennessä Holland ei ole onnistunut vakuuttamaan minua sillä, että hän kykenisi todenteolla uudistumaan ja tekemään ratkaisevia muutoksia joukkueen eteen ja muokatakseen joukkueesta mestarikandidaatin - mikä on aivan eri asia kuin rakentaa joukkue jolla pääsee juuri ja juuri pudotuspeleihin.

***

Olen kritisoinut joukkueen ainaista tavoitetta päästä pudotuspeleihin ja olen tietyssä mielessä nähnyt sen hirttäytymisellä vanhoihin aikoihin. Kiekkoa paljon enemmän kiinnostavista syistä johtuen en ole valottanut tätä seikkaa riittävästi tässä ketjussa mutta josko nyt muutamalla sanalla toisin ideaani esille - päättäkää sitten itse onko siinä järkeä vai ei.

Ymmärrän sen, että joukkueet asettavat tavoitteekseen pudotuspelit ja että sitä kautta pyritään ponnistamaan siihen mestaruuteen eli voittamaan kesällä himoittu Stanley Cup. Mutta minusta tässä kohdin tulee myös tarkastella sitä millaisia joukkueet ovat ja sen pohjalta ryhtyä miettimään niitä tavoitteita tai sitä, että onko järkevää joku kausi tai useamman kauden aikana asettaa tavoitteeksi jokin muu kuin se ehdoton pudotuspeleihin pääseminen ja jos siinä sivussä päästään pudotuspeleihin niin se on hyvä mutta tärkein tavoite olisi siellä tulevaisuudessa - joukkueen rakentamisesta sellaiseksi, että se olisi tulevaisuudessa useamman kauden aikana se ehdoton mestarikandidaatti.

Minusta tällä hetkellä Red Wingsit on useamman kauden aikana rakennettu sitten lopulta joukkueeksi jonka tarkoitus on vain päästä sinne pudotuspeleihin ja siinä kaikki. Se pudotuspeleihin pääseminen on se kaiken a ja o, ja siihen on sitten tyydytty sen sijaan, että olisi rakennettu joukkuetta jonka tarkoitus on voittaa niitä mestaruuksia - jonka tarkoitus on keväällä nostaa Stanley Cup ja olla mestari! Ja jos vaadittaisi yhden tai kahden kauden verran pudotuspelien ulkopuolelle jäämistä niin mielusti kestäisin sen jos tämän "uhrauksen" tarkoituksena on se, että rakennetaan joukkueesta mestarikandidaatti eikä pudotuspelikandidaatti. Minusta Wingsit ei ole voittava joukkue - en löisi sen puolesta rahojani likoon missään nimessä ja tälle olisi syytä tehdä jotain.

Minusta Holland oli aikanaan liian varovainen ja vältteli niitä uhrauksia ja nyt se kostautuu. Tulevien kausien aikana, nyky menolla, joukkue voi hilata itsensä sinne pudotuspeleihin mutta mikä saavutus se lopulta on jos tiedossa on kuitenkin se putoaminen ensimmäisellä tai viimeistään toisella kierroksella? Joukkueen tähden vanhenevat ja heidän takana on tyhjää (vertauskuvallisesti siis), joten olen sitä mieltä, että nyt kannattaisi tehdä niitä uhrauksia ja pelata tulevaisuudelle se yksi tai kaksi kautta ja sen jälkeen nousta kuin feenix-lintu tuhkasta!

Sanon edelleen sen, että joukkuetta ei rakennettu menestymään pudotuspeleissä, se rakennetaan pääsemään niihin pudotuspeleihin!

vlad.
 

Shard

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, Tappara
Minä en kyllä pysty yhdessäkään pelissä toivomaan Red Wingsin tappiota. Kun katson peliä, en kykene ajattelemaan että "ottakaa nyt pataan, tulevaisuus kiittää". Lähtökohtaisesti voiton on oltava aina tavoite. Vastustajan maali Howardin selän takana tuntuu aina sietämättömältä. Eikä sekään ole mikään ratkaisu että jättää seuraamatta rebuildin ajan, ihan kuin tämä kesätauko ei olisi jo muutenkin aivan liian pitkä.

Jotenkin on vain kyettävä suorittamaan nuorennusleikkaus pyrkien samalla jatkuvaan voittamiseen. Viime kauden loppu antoi hieman toivoa että se voisi onnistua. Datsyukin ja Zetan ollessa telakalla juniorit kasvoivat vastuunkantajiksi ja raahasivat tämän joukkueen väkisin pudotuspeleihin, kun moni (minä mukaanlukien) oli jo luopunut toivosta. Se oli upea suoritus ja en ole vuosiin ollut yhtä ylpeä Red Wingsistä kuin keväällä.

Tokihan joku Buffalokin lähtee voittamaan jokaista peliä, rosterista on vain ensin kaupattu parhaat ukot menemään. Toivotko vlad todella että joukkue luopuu jostain/joistakin merkittävästä palasta (Zeta, Dats, Kronner) varhaisia varausvuoroja vastaan? Vanhat jarrut ehdottomasti pihalle, mukaanlukien Franzen, mutta ydintä ei saa kaupata. Nuorista laitureista on hyvin varaa luopua yhdestä, vuoden parin viiveellä toisestakin. Niitä tulee lisää.

En jaksa mennä katsomaan millaisen paskavyöryn Hollandin jatko sai HFboardsilla. Olen minäkin sen ukon puuhasteluihin väsynyt, mutta varauspuoli on toiminut mukiinmenevästi ja oikeasti jotkut Quinceyn ja Clearyn kalliit jatkot ovat isossa kuvassa aika pikkujuttuja. Toivon että nämä neljä vuotta pyritään repimään kaikki irti noista kolmesta kovasta ja heidän avullaan opetetaan juniorit voittamaan, ja sitten tulee Stevie Y ja parin nerokkaan kaupan myötä nostaa Wingsit contenderiksi.
 

Kumielvis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Paltamon Pantterit
Tuntuu vähän siltä, että tuosta playoff-putken jatkumisesta on tullut eräänlainen rasite. En näe lainkaan todennäköisenä skenaariona, että Wings voittaisi Stanley Cupia enää Datsyukin ja Zetterbergin uran aikana. Putki kuitenkin voi hyvinkin jatkua sen ajan. Paras olisi, että neljäntenä vuonna putki katkeaa, D ja Z ovat pois pelistä, Yzerman (joka on suurin jääkiekkoidolini ja syy miksi Detroit on mulle se suosikki) tulee takaisin kotiin ja nostaa seuran uudestaan "pohjamudista". On aika uuden ajan jne.

Hollandin hommat ovat sinänsä ihan perusteltuja. Henkka ja muut ovat hyvin perustelleet että mitkä jutut tehdään oikein. Dissonanssi on varjonyrkkeilynsä sivussa tuonut erittäin hyviä pointteja siitä, miksi ja miten niin asiat voitaisiin tehdä eri tavalla oikein. Kumpi oikein on enemmän oikein, en tiedä. Esimerkiksi tämän vuoden draftissa ei kyllä olisi ollenkaan pöljempi juttu päästä varaamaan varhaisemmilla vuoroilla.
 

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liiga, NHL, CHL, SHL
All Of Teemu Pulkkinens 2013-2014 Goals - YouTube

Pulkkisen kaikki maalit viime kaudelta. Mukaan on lisätty nyt playoffsitkin ja kauden loppu. Joku ensimmäisen 20 maalin video tuli jo aiemmin nähtyä. Kyllä siellä maalivahdin mehupullot saa kyytiä. Myös hyvin yllättävistä paikoista se tuota kutiaan käyttää, aika pienestä kulmastakin lähdetään kaukaa kokeilemaan. Paskat AHL-maalivahdit varmaan auttaa asiaan.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Minä en kyllä pysty yhdessäkään pelissä toivomaan Red Wingsin tappiota. Kun katson peliä, en kykene ajattelemaan että "ottakaa nyt pataan, tulevaisuus kiittää". Lähtökohtaisesti voiton on oltava aina tavoite. Vastustajan maali Howardin selän takana tuntuu aina sietämättömältä. Eikä sekään ole mikään ratkaisu että jättää seuraamatta rebuildin ajan, ihan kuin tämä kesätauko ei olisi jo muutenkin aivan liian pitkä.

Minusta on nähtävä toisistaan erillään tavoite pyrkiä käytettävissä olevalla miehistöllä voittamaan ottelu kuin rakentaa joukkue siten, että tavoitteena on pääsy hätäisesti sinne pudotuspeleihin joukkueen kuitenkaan olematta sellainen, että se missään nimessä on varteenotettava joukkue voittamaan Stanley Cupin.

On todellakin kaksi eri asiaa rakentaa joukkuetta voittamaan mestaruus parin kolmen vuoden päästä ja samalla pyrkiä kuitenkin käytössä olevalla joukkueella voittamaan kukin ottelu, kuin että rakennetaan jokainen kausi - raadollisesti ilmaistuna - joukkue siten, että se kyllä pääsee sinne pudotuspeleihin mutta sen jälkeen joukkueen mahdollisuudet edetä mestaruuteen ovat olemattomat. Vai onko sinusta nykymuotoinen Wingsit varteenotettava joukkue voittamaan Cupin?

Tokihan joku Buffalokin lähtee voittamaan jokaista peliä, rosterista on vain ensin kaupattu parhaat ukot menemään. Toivotko vlad todella että joukkue luopuu jostain/joistakin merkittävästä palasta (Zeta, Dats, Kronner) varhaisia varausvuoroja vastaan? Vanhat jarrut ehdottomasti pihalle, mukaanlukien Franzen, mutta ydintä ei saa kaupata. Nuorista laitureista on hyvin varaa luopua yhdestä, vuoden parin viiveellä toisestakin. Niitä tulee lisää.

Tämä merkittävästä palasesta luopuminen olisi pitänyt tehdä kausi pari sitten jos olisi voitu laskea, että vastaavasti joukkue saa jotain merkittävää tilalle. Tällä hetkellä Datsyuk alkaa olla liian vanhan, jotta häntä voidaan käyttää avainpalana kaupassa - hänellä en usko saatavan kaupassa tulevaisuutta. Zetterberg terveenä ollessaan olisi varmasti pelaaja, josta jotain saisi mutta pelkäänpä pahoin, että loukkaantumishistoria alkaa hänen kohdalla olla sitä luokkaa, että ei hänenkään avulla tulevaisuutta Wingseihin hankita. Eikä mitään muuta edes kannata hankkia kuin tulevaisuutta. Ei joukkueen kannata hankkia joukkueeseen pelaajaa vain pariksi kolmeksi kaudeksi vaan pelaajan olisi oltava pelaaja joka luo pidemmän uran joukkueessa.

Vaikka Kronwallista pidänkin, tai parhaimmillaan hän on ollut pelaaja jollaisista pidän (joskin saisi vastata useammin huutoon), niin en nyt koskaan ole pitänyt häntä "ykköskorin" puolustajana ts. en näe häntä puolustajana joka johtaisi alakertaa mestaruuteen. Ikävä kyllä näin asian näen, ja tästä päästään sitten siihen, etten usko hänestä saatavan mitään sellaista mikä todella hyödyttäisi joukkuetta. Mutta palasena pakettia Kronwall eittämättä asiansa ajaisi jos kauppojen tekemistä pohditaan.

Minusta Holland on ollut liian varovainen viimeisimpien kausien aikana, hänellä ei ole ollut uskallusta tehdä todellisia peliliikkeitä ja nyt tulos on nähtävillä. Enkä sitten tiedä mikä merkitys Babcockilla on asiaan ollut ts. onko hän kovin voimakkaasti halunnut tiettyjen pelaajien pysyvän osana palettia ja näin omalta osaltaan rajoittanut Hollandin toimintavapautta.

vlad.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös