Detroitista tosiaan tuliaisiksi kolme pistettä odotuksien mukaan. Red Wings pystyi ajoittain pistämään ihan hyvin kampoihin, mutta pääosin kotijoukkue tuntui keskittyvän lähinnä hämmentämiseen ja ihan muihin asioihin, kuin pelaamiseen. Räikeimpänä tilanteena Bertuzzin naurettava lyönti nyrkillä puolustuskyvytöntä Calvertia päähän hänen ollessaan sidottuna mailastaan Red Wings -penkin eteen. Kaksi peliä tuosta napsahti pelikieltoa ihan aiheesta, mielestäni ihan minimimäärä, enkä pistäisi pahitteeksi isompaakaan rangaistusta.
Varlamoville siis hieno nollapeli, tällä kertaa ei sitä yhtä helppoa mennyt. Johnson on myös palannut tasolleen, kevyet 29 minuuttia Detroitissa vyölle. Oikeastaan Barrien loukkaantumisen jälkeen Johnson on ollut taas oma itsensä ja hyvä niin. Ykköskentästä voisi oikeastaan kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta siitä nyt puhutaan joka puolella niin paljon, että jätän sen omalta osaltani johonkin toiseen kertaan. Pidän todella paljon Avalanchen nykypuolustuksesta, Cole on osoittautunut todelliseksi nappionnistumiseksi, Zadorov ja Girard ovat yhä hieman epätasaisia, mutta tasaisuus paranee koko ajan. Molemmilla on kuitenkin omat selkeät eliittiluokan vahvuutensa, heidän pelaamistaan on upeaa seurata pelin ollessa kohdallaan. Molemmat ovat iso osa Avalanchen puolustusta vielä vuosia.
Hyökkäysketjuissa odotetusti Bourque otti Kamenevin paikan, mutta ehkä hieman yllättäen Kerfoot ja Compher olivat vaihtaneet paikkaa ketjumuodostelmissa. Compher sentteröi Jostia ja Wilsonia, Kerfoot pelasi nelosen keskellä Bourquen ja Andrighetton välissä. Compher on pelannut hyvin ja ihan ansaittu nosto ylempiin ketjuihin hänelle, mutta ei tuo vaihdos mielestäni tuonut joukkueen peliin mitään uutta. Kakkonen ei toiminut kovin hyvin, ja Bourquen kanssa Kerfootin taidot menevät täysin hukkaan. Tällä muutoksella saattaa kyllä hyvin olla tekemistä Kerfootin ajoittaisten helpohkojen menetysten ja riskisyöttöjen kanssa, joita pitäisi pystyä vähentämään. Kerfoot on kuitenkin sen tyylinen pelaaja, että jonkinlainen virhealttius on aina olemassa ja se on hyväksyttävä. Vastapainoksi miehellä on rutkasti avuja hyökkäyspäähän, jotka eivät kaikki ole vielä realisoituneet. Kerfoot pystyy varmasti pelaamaan useamman 60 pisteen kauden, kunhan saa vierelleen hieman kovempia pelimiehiä. Laukaiseminen ei ole Kerfootin vahvuuksia, mutta pelisilmä on huikea. Maalintekijätyyppi hänen vierellään tekisi varmasti kovaa tulosta, Jost ei ole vielä valmis. Hänenkin pelaamisessaan on kyllä alkanut näkyä tietynlaista röyhkeyttä ja maalinälkää, Jost laukoo tällä hetkellä melko hanakasti. Löytyykö se pelaaja tuohon sitten ensi kesän UFA-markkinoilta, se jää nähtäväksi. Omasta poolista on tietenkin Kaut tulossa, mutta mielestäni Avalanche on ensi kaudella contender, mikäli kesällä lisätään yksi tasonsa osoittanut top 6 -pelaaja. Hyökkäys on tuota hankintaa myöten kunnossa ja nuoret sen kuin kehittyvät, sama tilanne on myös puolustuksessa. Maalivahtiosastolla on vaihtoehtoja, paljon on tietysti kiinni siitä, miten Grubauer tämän kauden pelaa. Varlamov on loistava maalivahti, mutta etsii varmasti kesällä isoa sopimusta. Tällä hetkellä olisin valmis Varlamoville tuon sopimuksen tekemään, Grubaueriin ei ainakaan itselläni ole vielä sellaista luottoa, että uskoisin hänen olevan riittävän hyvä ykkösmaalivahti Cupia tavoittelevalle joukkueelle. Francouz on aloittanut AHL:ssä hyvin, hänkin on todennäköisesti ensi kaudella NHL-valmis. Positiivinen ongelma on Sakicilla käsissään.
Omaa hahmotelmaa ensi kauden kokoonpanosta:
Landeskog-MacKinnon-Rantanen
Jost-Kerfoot-XXX (Hankinta, joko sentteri tai laituri, Kerfoot ja Jost pystyvät molemmat pelaamaan sekä keskellä että laidalla)
Nieto-Söderberg-Calvert
Compher-Kamenev-Kaut/O'Connor/Greer
Toninato
Itse vaihtaisin Söderbergin ja Kamenevin laitureista ainakin toiset päittäin, mutta mikäli yhtään Bednaria on tunteminen, Söderberg sentteröi puolustavampaa kenttää Calvert ja Nieto laidoillaan. Bourque, Andrighetto ja Wilson jäisivät minun papereissani ylimääräisiksi, nuorista löytyy esimerkiksi Greeriä, O'Connoria ja Kautia nyt ainakin täyttämään loukkaantumisten jättämiä aukkoja.
Girard-Johnson
Zadorov-Barrie
Cole-Makar
Barberio
Puolustuksessa joka parista löytyy todella hyvä kiekollinen pelaaja sekä sitten hieman puolustavampi puolustaja. Barberiolla on sopimus myös ensi kaudesta, joten hän todennäköisesti jatkaa seiskapakkina varsinkin, kun TImminsin kehitys jää nyt ainakin vuoden jälkeen sattuneesta syystä. Barrie on myös oletuksena vielä mukana, hänen treidaamiselleen hyökkäyspään vahvistukseen ei oikeastaan ole edes tarvetta, jos UFA-osastolta löytyy sopiva palanen hyökkäykseen.
Varlamov/Grubauer
Francouz
Maalivahtitilanne on siis vielä ratkaisematta, tietysti vaihtoehtona on myös se, että Francouz lähtee vapaille, mikäli Avalanchesta ei pelipaikkaa löydy. Palkkakaton kannalta optimaalisin tilanne olisi Varlamovin lähtö, mutta pelilliset asiat todennäköisesti puoltavat Varlamovin jäämistä.
Mahdollisen UFA-hankinnan jälkeen cap alkaa menemään jo melko ylärajoille uusien sopimusten jälkeen, pariin vuoteen mitään isompaa ongelmaa ei kuitenkaan pitäisi tulla, kun pari nuorta bottom 9 -pelaajaa signataan siltasopimuksella ja Kerfoot pidemmällä sopimuksella luokkaa 5x5. Zadorov tarvitsee uuden sopimuksen ensi kesänä, toivottavasti hänet saadaan pidempään sopimukseen ja sitä kautta AAV:ta alemmaksi. Ensi kesän Senatorsin varausvuoro saattaa toki osua kultasuoneen, mikä sitten muuttaisi tilannetta vielä huomattavasti positiivisempaan suuntaan hyökkäyksen osalta. Orpikin ulososto rasittaa palkkakattoa vielä kahden kauden ajan, ensi kaudella enää 1.5 miljoonaa.
Seattlen saapuminen liigaan on sovittu kaudelle 2021-2022, joten tuolloin kesällä on myös expansion draft edessä. Tässä kohtaa tuo on vielä melko kaukainen asia huolehdittavaksi, mutta joku laadukas pelaaja saattaa jäädä poimittavaksi. Todennäköisesti jollain varausvuorolla joudutaan lahjomaan Seattlen edustajia. Coyotes liittyy Avalanchen seuraksi Keskiseen divisioonaan, jolloin joukkueita on jokaisessa divisioonassa kahdeksan.
Ensi yönä Pittsburghissa Penguins, Barrie palaa kokoonpanoon. Varlamov jatkaa maalissa.
Marraskuun puolivälin tienoilla Eagles oli kuuden ottelun tappioputkessa, sen jälkeen joukkue on pystynyt korjaamaan kurssinsa paremmaksi neljän voiton turvin, viimeisin ottelu päättyi jatkoajalla kotitappioon luvuin 2-3 Iowa Wildia vastaan. Viimeiset neljä ottelua ovat kaikki menneet yhä jatkoajalle saakka, kolme näistä otteluista on ratkaistu voittomaalikilpailulla. Puolustuspään ongelmien vuoksi valmennusjohto on joutunut muuttamaan pelisysteemia puolustavampaan suuntaan, mikä tietysti syö hyökkäystehoja. Ylivoima ei toimi kovin mairittelevasti, rankkareissa sen sijaan Joly ja Kaut ovat onnistuneet jo useasti tämän kauden aikana. Joly on ollut jäällä pääosin täysi katastrofi, mutta saa yhä jatkaa kokoonpanossa. Warsofsky kärsii loukkaantumisesta, joka verottaa Eagles-puolustusta rankalla kädellä. Justin Falk sai sopimuksen Senatorsiin, joten häntä ei enää Lovelandissa nähdä. Sergei Boikovin alkukausi on ollut heikko, eikä kehityksen merkkejä ole nähtävissä. Dries loukkaantui laukausta blokatessaan, eikä ole tällä hetkellä pelikuntoinen. Myös Cody Bass on loukkaantunut, Grayson Downingin tilanteesta ei ole oikein tietoa, hänellä ainoastaan kolme peliä pelattuna. Greer, O'Connor ja Agozzino ovat olleet Eaglesin tärkeimmät hyökkääjät, myös Kaut on pelannut hyvin. Kosmachuk ei ole enää pystynyt tekemään tehoja alkukauden tahtiin sen jälkeen, kun hänet siirrettiin kolmoskenttään tuomaan syvyyttä hyökkäykseen. Warsofskyn ollessa sivussa Meloche on oikeastaan ainut puolustaja, jolta löytyy myös kiekollisia taitoja. Tällä hetkellä Eagles on Tyynenmeren divisioonan kolmannella sijalla, tosin Condors on pelannut kolme ottelua vähemmän ja tulee todennäköisesti nousemaan Eaglesin yläpuolelle.
Avalanche-prospekti Nick Henry treidattiin heikosta Regina Patsista Lethbridge Hurricanesiin, missä Henry jatkaa WHL-uraansa. Mukaan tuli myös tuttu sentteri Jake Leschyshyn. Ensimmäisessä kahdessa ottelussa uudessa joukkueessaan Henry on merkkauttanut kaksi syöttöpistettä, pistepörssissä hän on tällä hetkellä sijalla kahdeksan. Henry on tehnyt tällä kaudella jo kaksi hattutemppua, peräkkäisillä viikoilla. OHL:ssa Saigeonin tahti ei osoita hyytymisen merkkejä, pistepörssin kuudes sija on hänen hallussaan.
Tyler Weiss on palannut loukkaantumisestaan NCAA-peleihin Nebraska-Omahan riveihin, neljässä ottelussa ei vielä tehomerkintöjä. Ottaa varmasti hetken päästä NCAA:n rytmiin, kyseessä kuitenkin debyyttikausi ja loukkaantumisen vuoksi pre season meni piloille. Bostonin yliopiston ongelmat jatkuvat NCAA:ssa, Bowersilla kasassa viisi pistettä 13 pelissä. Erityisesti hyökkäysosasto kaipaisi vahvistusta. Cale Makarilla sen sijaan kulkee yhä loistavasti, puolustajien pistepörssin kolmas sija ja kokonaisuudessaan todella vahvaa pelaamista. Venäjällä Zhuryavlov jatkaa kiikaritehoilla 23 pelatun ottelun jälkeen, maalivahti Shamil Shmakov on toipunut loukkantumisestaan ja pelaa jälleen kovalla tasolla. Yhdeksän ottelun jälkeen MHL:ssä pmk 1.58, torjuntaprosentti .945. Muista maalivahdeista Kvaca on päässyt pari kertaa näyttämään taitojaan lainasopimuksella Tsekin korkeimmalla sarjatasolla esiintyen ihan kelvollisesti. Adam Werner on pudonnut takaisin penkin päähän Svenssonin palattua kokoonpanoon, tilastot silti edelleen korkealla tasolla ja Werner pääsee kakkosmaalivahtina pelaamaan muutaman ottelun välein. Justus Annusen kausi ei ole lähtenyt kovin hyvin käyntiin Mestiksessä Hermeksen paidassa, yhdeksän pelin jälkeen torjuntaprosentti .859.
