Joo-o, ei se nyt oikein ole lähtenyt toimimaan kotiputkenkaan aikana. Kuuden ottelun tappioputki, viimeisestä kahdestatoista kaksi voittoa. Huonon jakson voidaan katsoa alkaneen 9.12, kun Lightning kyykytti Avalanchea 7-1 Tampassa. Vahva kuusikymppinen joukkueena on ollut todella vaikea saada kasaan jo pidemmän aikaa, mutta nyt sellaisesta ei ole tietoakaan. En edes muista, koska sellainen on viimeksi nähty. Viime yönä ensimmäinen erä oli ihan hyvää kiekkoa, toisen erän alussa joukkue oli ihan nukuksissa ja sitten saatiinkin taas vaihtaa maalivahtia ja herätä pelaamaan. Harvoin on tämän huonon putken aikana osunut ykköskentän kavereille samaan aikaan hyvää peliä, joku tuntuu aina olevan poissa tasoltaan. VIime yönä Rantanen oli huono, pari päivää aiemmin puolestaan ainut omalla tasollaan ykkösjätkistä. MacKinnonkin on pelannut muutaman ihan kammottavan ottelun, kiekonmenetyksiä kiekonmenetysten perään ja omalla alueella pelkkää kaartelua. Landeskog on ollut melko lailla oma itsensä, laittaa kyllä kaikki likoon illasta toiseen ja tehnyt järkyttävän määrän kolmannen erän ratkaisevia maaleja. Tänäänkin upea heittäytyminen lopussa ilman maalivahtia pelatessa, hänestä ei juuri pahaa sanottavaa. Muutaman todella hyvän paikan on kyllä missannut. Joka tapauksessa aina ei voi odottaa ykköskentän tuovan tehoillaan voiton, huonompia jaksoja tulee kaikille.
Jos mennään enemmän yksilötasolle, niin on nostettava hattua Matt Calvertille. Mies on löytänyt peliinsä takaisin sen mentaliteetin, miksi hänet tänne hankittiin. Illasta toiseen väsymätöntä työtä, mutta ennen kaikkea se yksinkertaisuus ja suoraviivaisuus on nyt löytynyt. Calvert saa pelin painopisteen vastustajan maalille, vaikka laukaukset ovatkin kovin usein melko luokattomia. Pistetahti on hänen omalla perustasollaan, suurin piirtein 25 pistettä on todennäköisesti kauden lopussa tilillä. Calvertin lisäksi iso plussa Compherille, hänestä on tullut tällä kaudella todella tärkeä pelaaja Avalanchelle. Myös Ryan Graves on pelannut huomattavasti parempaa peliä kuin esimerkiksi Barberio ja Lindholm. Hyvä ykkössyöttö, fyysinen, peruspeli rittävällä tasolla ja kova laukaus. Täyttää täysin roolinsa kutospakkina Zadorovin ollessa yhä sivussa.
Epäonnistujiin on helppo laskea ainakin maalivahtiosasto. Varlamov on taas sivussa milloin mistäkin syystä, eikä ole päässyt ollenkaan omalle tasolleen. Grubauer ei ole mielestäni pelannut huonosti, muttei todellakaan säkenöinyt. Kuten yllä kirjoitettiinkin, Francouz on ollut vakuuttavin toki lyhyellä otoksella, antaisin hänen aloittaa Rangersia vastaan. Erikoistilanteetkin mainittiin jo, sekä yli- että alivoima hukassa. Kakkosylivoima on ollut huomattavasti suoraviivaisempi ja paikka paikoin jopa vaarallisempi kuin ykkönen.
Neloskenttä on tällä hetkellä kyllä täysin olematon, kaksi rookieta ja siihen päälle sitten Bourque 0+4-tehoillaan. Andrighettolla taitaa jälleen olla jotain vammaa, kun ei pelaa. Jost iski nyt viime yönä pari maalia, mutta häviää oikeastaan kaikki kaksinkamppailut järjestään ja on ihan täysin pelin ulkopuolella. Kerfootin yksi suurimmista ongelmista on oikeastaan se, ettei mies vedä millään ilveellä. Tänäänkin siirteli slotista vielä Calvertille (!), vaikka Kerfoot itse teki viime kaudella 19 maalia runkosarjassa. Vaikka hän onkin pass first -mentaliteetin pelaaja, hieman enemmän suoraviivaisuutta tulisi löytyä. Uskon hänen kuitenkin olevan jonkun kovemman luokan nimen kanssa oikein hyvä palanen middle sixiin. Toisaalta myös aika luonnollinen osa treidiä valmiina ja nuorena NHL-pelaajana.
Loukkaantumisosastolta on tulossa apuja Zadorovin ja Wilsonin muodossa jossain kohtaa, Wilson oli jo jäällä ilman kontaktia olkapäävammansa jäljiltä. Zadorovin tila on hieman epäselvä, day-to-day, mutta Bednarin mukaan muutama päivä sitten jäällä ei sujunut kovin hyvin. Tiedä sitten kauanko on vielä sivussa, tappioputki alkoi Zadorovin loukkaannuttua. Ei nyt voi sanoa, että nykytila johtuisi tuosta, sillä ei se hyvin mennyt ennen tätä kuuden ottelun tappioputkeakaan. Kuitenkin hänet olisi tärkeä saada takaisin, en pistäisi pahakseni sitäkään, että vaikkapa Nemethiä käytettäisiin välillä katsomossa. Andrighetto on ollut melko mitään sanomaton koko tämän kauden silloin kun on loukkaantumisiltaan jäälle ehtinyt, hänen paluunsa ei yksistään käännä kelkkaa suuntaan tai toiseen. Tuo hän silti neloskenttään moninkertaisen määrän yksilötaitoa verrattuna nykytilanteeseen.
Mutta mikä tämän porukan nyt oikein herättäisi?
Eiköhän se olisi vihdoin ja viimein aika antaa Söderbergille hyökkäyssuuntaan paremmat laiturit, kuten
@Makkeli tuossa aiemmin jo kirjoittikin. Tätä asiaa on ihmetelty koko kauden ajan laajalti mm. HfBoardsilla, eikä ihme. Ymmärrän kyllä senkin, että Bednar haluaa pitää kasassa tuollaisen ketjun, mutta nyt menee niin huonosti, että muutoksia on pakko tehdä. Kuten olen aiemminkin sanonut, AHL:stä löytyy vaikkapa Toninato sentteröimään ketjua, joka pelaa nollasummakiekkoa molempiin suuntiin. Yhtenä vaihtoehtona on laittaa Jost tai Dries Calvertin ja Nieton keskelle. Calvert-Dries-Nieto olisi todellinen vauhtikenttä, vahingossa voisi tulla joku maalikin. Söderberg kakkosen keskelle ja laidoille Compher ja Kerfoot, siinä on vakavasti otettava kakkosketju. Tai sitten joko Nieton tai Calvertin tilalle yksi kiekollisempi laituri Söderbergin rinnalle, jos halutaan pitää hyökkäystä "leveämpänä". AHL:stä ei ole nostaa oikein ketään, joka toisi apua hyökkäykseen. Greer on tehnyt tehoja farmissa, mutta ylhäällä hänelle on tähän asti annettu lähinnä hv-minuutteja nelosessa. Hän ansaitsisi mielestäni paremman näytön paikan ylhäällä. Kaut kun nyt palaa kisoista on mahdollinen ehdokas, mutta pitäisin hänet tämän kauden AHL:ssä ilman turhaa kiirehtimistä, ettei käy kuten Jostin kanssa näyttää käyvän. Lewis ei ole vielä valmis, Kosmachukit ja Agozzinot ovatkin sitten jo AHL-jyriä.
Sitten on tietysti kaupan mahdollisuus, mutta uskon Sakicin istuvan tiukasti käsiensä päällä ja pitävän linjansa. Mitään hätiköityä on turha alkaa tekemään, ainakin itse uskon, että tämä tästä vielä kääntyy. Tänä vuonna joukkue on muutenkin vielä melko keskeneräinen, siitä ei pääse mihinkään. Ensi kesänä onkin sitten kaksi ykköskierroksen varausta, joista toinen on todennäköisesti alkupäässä. Sen lisäksi Bowers, Kaut ja Makar (ehkä jo keväällä mukana) lähestyvät NHL:ää ja FA-markkinoilta on varaa hankkia isokin kala. Ainut isompi siirto voi olla Varlamovin treidaaminen riippuen tilanteesta treiditakarajalla. Hänestäkään tuskin rentalina saa juurikaan kakkoskieppiä enempää.
Jatkoajat ovatkin sitten vielä oma lukunsa. Onneksi sinne pääsemisestä saa sentään sen pisteen, sillä sitä voittoa ja toista pistettä ei niistä tule. Aivan sama kun ei pelattaisi jatkoaikoja Coloradon otteluissa ollenkaan vaan annettaisiin vastustajalle suoraan se toinen piste.
Tähän pitää vielä kommentoida, että ei tässä enää tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Miten voi tuo jatkoajan pelaaminen olla niin käsittämättömän vaikeaa, kun taitoa ja nopeutta löytyy sekä hyökkäyksestä että pakistosta, en ymmärrä. Syyttävä sormi osoittaa tässä asiassa ilman muuta valmennukseen. Yksi jatkoaikavoitto tuli viime sekunneilla Anaheimista Rantasen maalilla, toista en nyt tähän hätään muista, enkä jaksa tarkistaa. Saattaa olla, että tuo kerta ei ole ainut, mutta kahta enempää ei taida jatkoaikavoittoja olla tältä kaudelta.
Seuraavana sitten Rangers, jonka jälkeen tosiaan Kanadaan. Pudotuspeliviiva lähestyy uhkaavasti sarjataulukossa, nyt ei selitykset auta. Nyt on alettava voittamaan.
U20-kisoista ja prospekteista en nyt enää tähän aikaan ala kirjoittamaan, mutta jos kisojen jälkeen sitten jotain pidempää raporttia sieltä suunnalta ja myös AHL:stä.