Chilin ainoa ominaisuus ei ole polte vaan maku. Tähän kannattaa tutustua aloittelijoiden koska toleranssin kasvaessa uusia, helvetin hienoja makuja on tulossa suun iloksi. Opiskelkaa eri chilien omia makuja ja jättäkää se tulisuus sivummalle. Siitä se lähtee liikkeelle.
Valitettavan moni tuntuu olevan autuaan tietämätön siitä, että varsin helposti löytyy paljon äärettömän maukkaita chilejä, niin tulisia kuin miedompiakin. Turhan monille koko chilin syönnin perusajatus tuntuu olevan hankkia mahdollisimman tulisia soosseja kaappiin ja napsaista silloin tällöin (mielellään kännissä) lusikan kärjellinen kielen päähän ja irvistellä sitten aikansa, jonka jälkeen rinta rottingilla soitetaan vastaavalle munanmittaajalle kehuen, kuinka suuren lusikallisen tällä kertaa kesti. Ei kai siinä mitään, jokainen tavallaan.
Suorastaan vastenmielinen tapa on viekas hymy huulillaan tarjota näitä tapposoosseja maistettavaksi tyypeille, jotka eivät ole moisiin kastikkeisiin lainkaan tottuneet. Erityisen typerää tuo touhu on silloin, kun tarjotaan känniselle, eikä edes maisteta itse malliksi. Itsellä löytyy kaapista monenlaista tuotetta, mutta ei kävisi mielessäkään maistattaa niitä kellään kertomatta mitä tuote on. Ja aina itse ensin, sitten vasta toisille.
Oikeastaan paras Poppamiehen tuote on Vampyree, jossa on paahdettua valkosipulia ja kolmea eri chiliä. Ei ole kovinkaan tulista mutta ilman tuota ei vaan enää voi elää.
Tuosta voi tehdä dippiä ja sitä voi vaikkapa pöytämausteena lisätä mihin tahansa. Paras elintarvike koskaan. Kannattaa kokeilla ehdottomasti.
Vampyree taitaa olla sama tuote, kuin aikoinaan myynnissä ollut Sauhu. Aivan sairaan hyvää kamaa, joka sopii todella moneen käyttöön ja ei ole tottumattomallekaan liian tulista. Ainoa ongelma tuon kanssa on ollut liian pieni purkkikoko, mutta siihenkin on jo pelastus löytynyt. On saatavilla myös
kahden kilon tonkassa.