Chicago Blackhawks 2013–2014

  • 294 663
  • 811

lunde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Chicago Blackhawks, naiskiekko
13.4.2014 Chicago @ Nashville: 5-7

Quenneville teki saman kuin viime kaudella runkosarjan viimeisessä ottelussa St. Louis'ssa. Kentälle luisteli mustien ässien täyttämä kakkoskokoonpano. Loukkaantuneiden Toewsin ja Kanen lisäksi lepovuorossa olivat Keith, Hjalmarsson, Handzus ja Krüger. Myös Hossa huilasi loput pelistä tehtyään kauden 30. osuman näyttävällä sooloesityksellä jo avauserän puolivälin jälkeen. Niinpä Predators otti jo kauden neljännen voiton Hawksista, vaikka vieraat johtivat peliä avauserän jälkeen 2–1 ja toisen erän jälkeen 3–2.

Tällaisella kokoonpanolla aloitettiin, mutta Q:n ketjuruletti pyöri ensimmäisen erän jälkeen hurjana.

10 Sharp - 65 Shaw - 81 Hossa
20 Saad - 28 Smith - 23 Versteeg
29 Bickell - 12 Regin - 11 Morin
52 Bollig - 25 Carey - 42 Nordström

17 Brookbank - 7 Seabrook
8 Leddy - 5 Rundblad
27 Oduya - 32 Rozsival

31 Raanta 26/32 - 81,3%
(50 Crawford)

Jos Predators-pelit ovat yleensä kuolemaakin tylsempiä katsottavia, niin tällä kertaa tarjottiin jotain 80-luvun maali-iloittelun ja AHL:n päättömän koohotuksen tyylistä viihdettä. Hawks siirtyi avauserässä jo 2–0-johtoon Hossan näyttävällä maalilla, jossa veteraani purjehti keskialueelta kiekon kanssa ja kiersi maalin takaa tekemään vanhanaikaisen. Preds tasoitti pelin toisen erän alussa, mutta ottelun puolivälin jälkeen Matt Carey siirsi Hawksin jälleen 3–2-johtoon NHL-uransa ensimmäisellä maalilla. Kolmannen erän alussa isännät tasoittivat ottelun ja karkasivat maalin johtoon. Morin tasoitti kuitenkin pelin 4–4-numeroihin alle minuutin päästä. Gaustad rikkoi tasatilanteen kolme minuuttia ennen erän loppua, mutta Shaw runnoi tasoituksen reilu minuutti myöhemmin, kun Hawks pelasi ilman maalivahtia. Predators teki kuitenkin uuden 6–5-johto-osuman viimeisellä minuutilla ja Weberin puolustusalueelta heitetty roikku upposi tyhjään Hawks maaliin 14 sekuntia ennen summeria.

Pekka Rinne veti siis pidemmän korren suomalaisvahtien taistelussa. Tosin kumpikaan vahti ei ollut parhaimmillaan ja samaa voi sanoa molempien joukkueiden puolustuksesta, jotka tekivät veräjänvartijoiden tehtävästä vähintäänkin haastavaa.

Runkosarja on nyt siis paketissa. Hawks lähtee pudotuspeleihin kahden ottelun tappioputkessa, vaikka varamiehinen joukkue ehti olla neljän ottelun voittoputkessakin. Myös sekä Blues että Avs ovat loukkaantumisten runtelemia, joten avaussarjaa on varsin hankala arvioida etukäteen. Vastustajakin tosin selviää vasta sunnuntain päätöskierroksella.
 

reme

Jäsen
Suosikkijoukkue
-Chicago Blackhawks-
Viimeisessä matsissa saatiin hienosti kympit rikki kahdelta pelurilta Andrew Shaw maalasi kauden 20. osumansa ja maaginen liimalapa Marian Hossa teki 30. maalinsa täydellisellä yksilösuorituksellaan (uskomaton pelaaja).
Jeremy Morinin otteet ovat nyt sitä luokkaa että hänet on vaikea tiputtaa kokoonpanosta. Morinin rannelaukaus lähtee Hossamaisen nopeasti.
Runkosarjan tehokkain Blackhawks pelaaja pisteillä mitattuna oli uransa parhaan kauden pelannut Patrick Sharp 82 34 44 78 +13. Tämä oli Sharpin neljäs yli kolmenkymmenen maalin kausi NHL:ssä.
 
Viimeksi muokattu:

Kaner

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hawks, SaiPa
Jeremy Morinin otteet ovat nyt sitä luokkaa että hänet on vaikea tiputtaa kokoonpanosta.
Muuten kyllä samaa mieltä, mutta kiekoton pelaaminen ei ole vieläkään riittävän hyvällä tasolla. Yhtenä esimerkkinä Morinin puolustustyöskentelystä käynee vaikkapa Caps-pelin toinen takaiskumaali. Koko tilannehan lähti liikkeelle Morinin kiekonmenetyksestä omalla sinisille. Tuo ei nyt niinkään itseäni ko. tilanteessa häirinnyt, koska noita sattuu. Mutta se häiritsi, mitä kiekonmenetyksen jälkeen tapahtui. Morinilla ei vaikuttanut olevan minkäänlaista käsitystä, miten omaa aluetta tulisi pelata. Typerää höntyilyä ja oma mies ihan hukassa koko ajan. Ja tätä kun on näkynyt muissakin tilanteissa, niin Coach Q:n koirankoppi kutsuu nopeasti vaikka hyökkäyspäässä esittelisi minkälaisia taikatemppuja.

Mutta summa summarum: jos Morin pystyy pelaamaan vastuullisesti myös kiekottomana, niin mielelläni näen hänet kyllä pelaavassa kokoonpanossa. Hieno pelaaja, jonka läpimurtoa tässä on jo jonkin aikaa odoteltukin.
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Runkosarja on nyt siis paketissa. Hawks lähtee pudotuspeleihin kahden ottelun tappioputkessa, vaikka varamiehinen joukkue ehti olla neljän ottelun voittoputkessakin. Myös sekä Blues että Avs ovat loukkaantumisten runtelemia, joten avaussarjaa on varsin hankala arvioida etukäteen. Vastustajakin tosin selviää vasta sunnuntain päätöskierroksella.

Saas nähdä mikä on Hawksin taso pudotuspelien alkaessa. Jos tämän vuoden otteista pitäisi jotain johtopäätöksiä vetää, niin kovin pitkää kevättä ei uskalla veikata. Toisaalta joukkueen potentiaali on sitä luokkaa, että mikä vaan on mahdollista kaiken loksahtaessa paikalleen. Se on kuitenkin selvää, että tällä kertaa on oltava hereillä jo ensimmäisestä kierroksesta alkaen. Tulee vastaan sitten Avs tai Blues, ei viime kevään Minnesota-sarjan kaltaisilla otteilla mennä edes ensimmäistä kierrosta pidemmälle.

Jeremy Morinista on mainittava, että varmasti kiekottomassa pelaamisessa on vielä hiomista, mutta Morin on mennyt melkoisesti eteenpäin jo tämänkin kauden aikana. Luistelu on ollut Morinin suurin heikkous ja siinä hän on ottanut huikeita harppauksia eteenpäin. Liike on aivan eri tasoa kuin vielä vuosi sitten. Morinin rohkeus ajaa röyhkeästi maalille ja a-luokan veto ovat niitä asioita joista erityisesti hänessä pidän. Tuo Caps-peli oli kyllä niin luokaton esitys lähes jokaiselta ettei se oikein toimi hyvänä esimerkkinä. Mutta mitenkään kiveen hakattu ei Morinin paikka kokoonpanossa ole, jos koko nippu on terveenä. Eikä edes ensi kaudella. Morinin sopimus päättyy tähän kauteen ja nähtäväksi jää kuuluuko hän Chicagon pitkän matkan suunnitelmiin.

Tracey Myers twiittasi jo pari viikkoa sitten ettei Kevin Hayes tule tekemään Chicagon kanssa sopimusta. Nyt sama huhu kiertää Hayesin kauden päätyttyä ja ilmeisesti Hayesin hankittua managerin (huhu hfboardsilta) on hän saanut nuoren hyökkääjän miettimään vaihtoehtoja. Vielä neljä kuukautta sitten manageriton Hayes antoi espn:lle haastattelun, jossa vannoi tekevänsä sopimuksen Blackhawksin kanssa kunhan yliopistossa kausi on saatu päätökseen. Hayesin oikeudet ovat Chicagolla vielä elokuun puoleen väliin asti ja mikäli eivät häntä kauppaa tai tee sopimusta tuohon päivämäärään mennessä saa Blackhawks korvaukseksi kesän 2015 varaustilaisuudessa toisen kierroksen varausvuoron.
 

lunde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Chicago Blackhawks, naiskiekko
Rockford IceHogs - huhtikuun 2014 alku

Tahmea maaliskuu on vaihtunut huhtikuussa syöksykierteeseen, joka näyttäisi maksavan jälleen pudotuspelipaikan. Neljättä vuotta putkeen. Abbotsfordin reissusta ei jäänyt mitään käteen ja niin ikään oman divisioonan joukkueet pyyhkivät IceHogsilla lattiaa jumbo-Iowaa lukuun ottamatta. Blackhawksin loukkaantumisongelmat ja tappiot vaikuttivat IceHogsiin siten, että tärkeät kärkihyökkääjät Morin ja Nordström saivat kutsut ylös. Myös Raanta on farmin auttamisen ja siellä kehittymisen sijaan istunut lippalakki päässä Hawks-vaihtoaitiossa jo pitkään.

Pigs in Zen: Falling Flat - The Committed Indian | The Real Fans Program and Your Source for All Things Blackhawks

4.4.2014 Rockford @ Abbotsford 3–6
5.4.2014 Rockford @ Abbotsford 3–5
8.4.2014 Rockford @ Milwaukee 1–3


4.4.2014 Rockford @ Abbotsford 3–6

IceHogs.comin otteluraportti
Ottelun tilastot TheAHL.comissa

1 LaBarbera 8/12 - 66,7% - 27:28
(33 Simpson 4/5 - 80,0% - 29:24)

5.4.2014 Rockford @ Abbotsford 3–5

IceHogs.comin otteluraportti
Ottelun tilastot TheAHL.comissa

33 Simpson 1/4 - 25,0% - 10:02
(1 LaBarbera 14/15 - 93,3% - 49:26)

8.4.2014 Rockford @ Milwaukee 1–3

IceHogs.comin otteluraportti
Ottelun tilastot TheAHL.comissa

1 LaBarbera 17/20 - 85,0% - 60:00
(33 Simpson)
IceHogs Thursday: Keep On Hoping | Runs On Duncan

11.4.2014 Milwaukee @ Rockford 4–1
12.4.2014 Iowa @ Rockford 2–3
13.4.2014 Rockford @ Chicago 2–4


11.4.2014 Milwaukee @ Rockford 4–1

lähde: Twitter/@kimwrona7 (hyökkäys & puolustus)
12 Mashinter - 21 Teräväinen - 28 McNeill
26 Ross - 25 A. Broadhurst - 16 Mills
96 Bouchard - 18 Danault - 4 Hartman
20 Mullane - 14 LeBlanc - 37 T. Broadhurst

10 Dahlbeck - 36 Johns
22 Peckham - 2 Clendening
11 Connelly - 3 Brisebois

1 LaBarbera 25/28 - 89,3%
(33 Simpson)

12.4.2014 Iowa @ Rockford 2–3

lähde: Twitter/@kimwrona7 (hyökkäys & puolustus)
12 Mashinter - 21 Teräväinen - 28 McNeill
26 Ross - 25 A. Broadhurst - 16 Mills
96 Bouchard - 18 Danault - 4 Hartman
37 T. Broadhurst - 14 LeBlanc - 29 Gilbert

10 Dahlbeck - 36 Johns
2 Clendening - 3 Brisebois
15 Brookbank - 6 Nightingale

1 LaBarbera 23/25 - 92,0%
(33 Simpson)

13.4.2014 Rockford @ Chicago 2–4

lähde: Twitter/@kimwrona7 (hyökkäys & puolustus)
12 Mashinter - 21 Teräväinen - 28 McNeill
96 Bouchard - 18 Danault - 4 Hartman
26 Ross - 25 A. Broadhurst - 29 Gilbert
32 Lefebvre - 15 LeBlanc - 37 T. Broadhurst

10 Dahlbeck - 36 Johns
2 Clendening - 3 Brisebois
15 Brookbank - 6 Nightingale

1 LaBarbera 21/24 - 87,5%
(33 Simpson)
Sarjataulukko 15.4.2014

Koodi:
[B]Western Conference            GP  W-L-OT-SO PTS  GF-GA[/B] 
y1. *WE Texas Stars           74. 47-17-3-7 104 269-192
x2. *MW Grand Rapids Griffins 74. 46-22-2-4  98 233-179
y3. *NO Toronto Marlies       73. 43-24-2-4  92 212-192
x4.  MW Chicago Wolves        73. 42-21-5-5  94 224-185
x5.  MW Milwaukee Admirals    74. 38-23-6-7  89 210-192
x6.  WE Abbotsford Heat       73. 40-25-5-3  88 227-211
 7.  NO Rochester Americans   73. 35-27-6-5  81 204-211
[U] 8.  WE Oklahoma City Barons  73. 34-28-2-9  79 231-249[/U]
 9.  WE Charlotte Checkers    74. 37-34-1-2  77 224-229
[B]10.  MW Rockford IceHogs      74. 34-31-5-4  77 224-254[/B]
11.  NO Utica Comets          73. 33-31-5-4  75 181-210
12.  NO Hamilton Bulldogs     75. 33-34-1-7  74 181-221
13.  NO Lake Erie Monsters    74. 30-33-1-10 71 189-227
14.  WE San Antonio Rampage   74. 30-35-3-6  69 205-229
15.  MW Iowa Wild             73. 27-36-6-4  64 161-224

Uutisia

IceHogs pelasi helmikuun lopulla rumilla violeteilla paidoilla, jotka huutokaupattiin hyväntekeväisyyskohteiden hyväksi.

Yliopistossa pelannut Blackhawks-varaus Stephen Johns teki kevään kattavan koesopimuksen IceHogsin kanssa.

Adam Clendening nimettiin AHL:n ensimmäiseen All Star -kentälliseen.

Teuvo Teräväinen pelasi tunnetusti ensimmäisen pelinsä AHL:ssä 11.4.2014.
Teräväinen pelasi ensimmäisen ottelunsa AHL:ssä viime yönä ja samalla syntyi maalin muodossa ensimmäinen piste Pohjois-Amerikan sarjapeleissä. Teuvo laukoi pisteiden välistä Milwaukee-puolustajan harhasyötöstä onetimerin vasempaan ylänurkkaan. Valitettavasti kolmannen erän alussa syntynyt 1–2-kavennusosuma oli IceHogsin ainoa Admiralsin vaikeutettua isäntien taistelua pudotuspelipaikasta 1–4-voitolla. Kaksi kertaa Rockfordin putkeen voittaneen Milwaukeen suomalaisista Miikka Salomäki keräsi yhden syöttöpisteen, mutta Joonakset Järvinen ja Rask jäivät pisteittä.

Teräväisen #21 laitureina pelasivat Blackhawksin 1. kierroksen varaus 2011 Mark McNeill #28 sekä alunperin varaamaton Brandon Mashinter #12, joka saapui Blackhawks-organisaatioon Rangersista Kyle Beach -kaupan yhteydessä.

Ottelun maalikooste (Teuvon maali suurin piirtein kohdassa 02:30)
Teuvon haastattelu pelin jälkeen (yksi toimittaja kuulostaa hämmentävästi hieman Yle Jussi Saariselta, mutta puhuu luonnollisesti parempaa englantia)


Kiri pudotuspelipaikkaan

Pudotuspelipaikka ei ole enää IceHogsin omissa käsissä. Oikeastaan pudotuspelien ulkopuolelle tipahtaminen näyttää jälleen kerran todennäköiseltä. Periaatteessa vain kahdeksanteen sijaan on realistiset mahdollisuudet ja Baronsin pitäisi melkeimpä vielä hävitä kaikki kolme otteluaan, joista kaksi on divisioonan jumboa Iowaa vastaan. Tasapisteissä olevan Checkersinkin olisi hyvä hävitä molemmat ottelunsa. Checkers ja IceHogs kohtaavat päätöskierroksella Rockfordissa. Tasapisteissä muut joukkueet ovat vahvoilla, kun tiebrakereina toimivat:

1. ROW-voitot
2. keskinäisten otteluiden pisteet
3. maaliero
4. keskinäisten otteluiden tehdyt maalit
5. konferenssin sisäinen pistekeskiarvo

Tilanne pudotuspeliviivan ympärillä 15.4.2014

Koodi:
[B]                              GP  W-L-OT-SO PTS  GF-GA  +/-  S/O ROW[/B] 
 7.  NO Rochester Americans   73. 35-27-6-5  81 204-211  -7  3-5  32
[U] 8.  WE Oklahoma City Barons  73. 34-28-2-9  79 231-249 -18  3-9  31[/U]
 9.  WE Charlotte Checkers    74. 37-34-1-2  77 224-229  -5  4-2  33
[B]10.  MW Rockford IceHogs      74. 34-31-5-4  77 224-254 -30  4-4  30[/B]
11.  NO Utica Comets          73. 33-31-5-4  75 181-210 -29  7-4  26

Keskinäiset kohtaamiset

Koodi:
Rockford      2 PTS 1-0-1  5-6
Rochester     2 PTS 1-0-1  6-5

Rockford      5 PTS 2-1-1 17-17
Oklahoma City 5	PTS 2-1-1 17-17

Rockford      7 PTS 3-3-1 20-23 yksi kohtaaminen jäljellä
Charlotte     9 PTS 4-2-1 23-20

Rockford      4 PTS 2-0-0  7-5
Utica         1 PTS 0-1-1  5-7

Runkosarjan viimeiset ottelut

18.4.2014 Chicago @ Rockford
19.4.2014 Charlotte @ Rockford

18.4.2014 Charlotte @ Milwaukee
19.4.2014 Charlotte @ Rockford

16.4.2014 Texas @ Oklahoma City
18.4.2014 Iowa @ Oklahoma City
19.4.2014 Iowa @ Oklahoma City

16.4.2014 Rochester @ Utica
18.4.2014 Syracuse @ Rochester
19.4.2014 Rochester @ Toronto

16.4.2014 Rochester @ Utica
18.4.2014 Toronto @ Utica
19.4.2014 W-B/Scranton @ Utica
 
Viimeksi muokattu:

lunde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Chicago Blackhawks, naiskiekko
Pudotuspelien alkamisen myötä keskustelu on siirtynyt luonnollisesti Blues-sarjan ketjuun. Tässä kuitenkin muita Hawks-organisaation uutisia.

Rockford IceHogs kautta on enää yksi ottelu jäljellä, kun pitkäperjantai päätti joukkueen pyristelyt pudotuspeleihin. IceHogs varmisti eilisellä 3–5-kotitappiolla divisioonavastustaja Chicago Wolvesille (Bluesin farmijoukkue), että joukkue jää neljäntenä vuotena putkeen pudotuspelien ulkopuolelle. Oklahoma Barons voitti eilisen ottelun sekä myös Rochester Americans voitti välissä pelatut ottelut ja näin viimeisetkin lännen pudotuspelipaikat lukkiintuivat jo ennen lauantain päätöskierrosta. Tuttu sijoitus juuri pudotuspeliviivan alapuolella varmistuu tarkemmin sunnuntain päätöskierroksella tasapisteissä olevaa Charlotte Checkersia vastaan. Tuon jälkeen varmistunee myös Teräväisen kohtalo tämän kevään osalta. Blackhawks-reservi vai MM-leiritys?

* * *

Blackhawksin kotisivuilla on jälleen hassuteltu pelaajien playoff-partojen kustannuksella. Partojen avulla pelaajat esittelevät viittauksia tunnettuihin elokuvahahmoihin. Marian Hossa näyttänee todennäköisesti oikeastikin Gandalfilta, mikäli hän pelaa häntäsopimuksensa loppuun asti. Toews on tässäkin kuvaelmassa kapteeni, mutta ei kovinkaan totinen.

* * *

Blackhawksin kotisivuilta löytyy myös juttu joukkueen erikoistilanteiden kehityksestä tällä kaudella. Kuten tässäkin ketjussa on keskusteltu, kauden alussa ylivoima toimi ja alivoima ei. Pudotuspelien alettua tilanne on kuitenkin kääntynyt toisinpäin, mikä lienee parempi vaihtoehto pitkää kevättä halutessa.
Looking at it statistically, Chicago's special teams had some significant turnover and turbulence this season.

During those first 41 games, the Blackhawks ranked second in the NHL on the power play by scoring 34 goals in their first 137 attempts (24.8 percent). They scored only 16 more goals in the second 41 games on 120 attempts for a 13.3 percent success rate.

Overall, their power-play percentage fell about five points in the second half, to 19.5 percent, which ranked 10th among NHL teams.

Conversely, their penalty killing improved from start to finish. Missing former defense-oriented forwards Dave Bolland and Michael Frolik, the Blackhawks struggled to find chemistry and timing while shorthanded early in the season.

They allowed 30 goals in their first 125 times on the penalty kill for a success rate of 76 percent. That placed them 28th overall in the League. Chicago wound up 19th in the NHL after 82 games, with a success rate of 81.4 percent, gaining almost exactly as many percentage points (five) as the power play lost.

Narrowing the scope to just the second half, the penalty kill numbers were impressive. The Blackhawks successfully killed 107 of 123 opposing man-advantages for a success rate of 87 percent.
 

Lico

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks, Helsingin Jokerit
Nostetaan ketjua vähän ylemmäs, kun ensimmäiseltä pudotuspelikierrokselta Haukat hoitivat homman kotiin ja etenivät rakkaan rivalryn St. Louis Bluesin kustannuksella toiselle kierrokselle. Vastaan tulee joko Avalanche taikka suomalaisväriä runsaasti sisältä Minnesota Wild.

Ensimmäiset kaksi ottelua Scottrade Centerissä jatkoajalle ja molemmista turpaan tiukkojen vaiheiden jälkeen. Matka kohti United Centeriä ja Captain Seriousin voittomaalilla, Marcus Krügerin tyhjällä maalilla sekä Coreyn shutdownilla sarjan avausvoitto Hawkseille. Game 4 ja jatkoajalle taas. Patrick Kane ensin ylärimaan, muutama minuutti sen jälkeen ei enää erehdy. Sarja tasan.

Paluu Scottradeen ja jatkoille neljännen kerran, kun Kapteeni ottaa jälleen joukkueen reppuselkäänsä ja karkaa läpiajoon onnekkaan pompun jälkeen. Miller voimaton. Sarja katkolla Madhousessa sunnuntai-iltana klo 22 Suomen aikaan.

Ja hetki sitten se sarja päättyikin. Toews jälleen voittomaali, Sharp avasi viimeinkin maalitilinsä onnenkantamoisen jälkeen ja Duncan Keith pelasi unelmaottelun. Eikä Coreyn panosta voi väheksyä.

Corey Crawford pelasi huiken sarjan, samaten Norris-Keith sekä Kapteeni Toews. Patrick Kane heräilee horroksestaan, Sharp sai avausmaalinsa. Marian Hossa on niin tunnollinen ja todellinen playoff-pelaaja. Krügerin nostaminen kolmosen sentteriksi Saadin ja Shawin keskelle loistava veto. Ben Smithin kaksinkamppailumotivaatio- ja voima. Hjalmarssonin ja Zeuksen blokkaukset.

Jotain varmasti unohtui mainita, mutta olipahan sarja. Kevät jatkuu.
 
Ei vaan mene mun päähän, että pystytään voittamaan oikeastaan 1 kunnon sentterillä näitä sarjoja, ei mene. Jotain on ajattelussa oikeasti vikaa itsellä oltava, sillä mielestäni tuo sentterien taso oikeasti näkyy tuolla kentälläkin.

Toisaalta Ben Smith on pelannut perkuleen paljon paremmin, mitä herralta varmaan kukaan osasi odottaa. En minä ainakaan noin valtavan hienoa duunia kaverilta odottanut mitä Blues sarjassa sai aikaiseksi, nyt pitäisi vaan jatkaa.

Toki, meillä on huippuluokan laiturit ja Q vielä osaa kaverit pistää oikeisiin rooleihin tuolla kentällä, mutta on se silti kumma.

Ei nyt mennä asioiden edelle sinänsä, mutta jos tästä keväästä nyt tulee viime kevään toisinto, niin omalla ihmetykselläni ei ole rajoja jos sentterinelikolla Toews-Smith-Shaw(Kruger)-Handzus onnistutaan pokaali pokkaamaan.

Blues oli mielestäni suurempi ja vaikeampi pala kun Colorado tai Minnesota todennäköisesti tulee olemaan. Fyysisesti ainakin todella erilainen sarja tulossa. Minulle kelpaa kumpi vaan vastus ja tavallaan olen ristiriitaisin tuntein muutenkin sarjassa "molempien puolella". Wild on hieno organisaatio ja kiva jengi, Coloradolla on Roy ja nuori nälkäinen porukka.

Jos Colorado tulee vastaan, mitä tehdään MacKinnonille, kenellä riittää jalkanopeus pitämään mies kurissa? Handzusilla ? :p
 
Viimeksi muokattu:

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Ei vaan mene mun päähän, että pystytään voittamaan oikeastaan 1 kunnon sentterillä näitä sarjoja, ei mene. Jotain on ajattelussa oikeasti vikaa itsellä oltava, sillä mielestäni tuo sentterien taso oikeasti näkyy tuolla kentälläkin.

Mielestäni vika on ehkä siinä, että ilmeisesti kunnon sentterillä tarkoitat puhtaasti hyvää kiekollista ja offensiivista sentteriä? Blackhawksilla on kuitenkin enemmän kuin yksi kunnon sentteri, jos arvioidaan pelaamista kokoanaisvaltaisemmin. Ja kuten itsekin toteat, niin sentteri on yksi palanen viisikosta, toki tärkeä sellainen. Unohdat sen tosiasian, että sekä Kruger ja Handzus ovat molemmat hyviä puolustavia keskushyökkääjiä. Alivoimalla todella tärkeitä palasia joukkueessa. Ja on vain yksi Jonathan Toews! Se on jo aika paljon se.

En mitenkään väheksy sitä, että selkeä kakkossentteri puuttuu, mutta siitä jauhaminen ja siihen tuijottaminen on jotenkin lähtenyt lapasesta keskustelupalstoilla. Vähän sama asia on toistuva Crawfordin mollaaminen. Kaikki muistaa mainita, kun on mennyt helppoja, mutta harvaa jaksaa antaa tunnustusta hyvistä otteista.
 

Wiesellike

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blackhawks & Kärpät
En mitenkään väheksy sitä, että selkeä kakkossentteri puuttuu, mutta siitä jauhaminen ja siihen tuijottaminen on jotenkin lähtenyt lapasesta keskustelupalstoilla.

Niinpä. Haukoilla on tosiaan niin laadukkaat laiturit, että 2. sentterin ei tarvitse olla mikään piste per peli kiekollinen dominantti-tyyppi. Hossa on oikeastaan laidassa pelaava sentteri, joka on hyvä molemmissa päissä. Sharp (halutessaan) on samanlainen. Kane rakentaa peliä laidalta kuin sentteri. Shaw ja Krüger on rooleissaan räikeän aliarvostettuja. Tähän vielä Smith, joka on löytämässä hyvää kemiaa Kanen ja Sharpin kanssa.

Lisäksi Hawks pelaa niin hyvää viisikkopeliä, että ketjut on enemmänkin viiden miehen yksikköjä kuin perinteisiä sentterin johtamia kenttiä. Totta kai olisi kiva, että Handzus ei olisi tuolla pyörimässä ja miten ihmeessä Nordström meni Morinin edelle, mutta tilanne on mikä on. Toisaalta on pakko antaa kunniaa Handzusille siitä, että mies on alivoimalla oikea peto ja korvaa mukiinmenevästi viime kesän suurimman menetyksen Frolikin.

Jos Colorado tulee vastaan, mitä tehdään MacKinnonille, kenellä riittää jalkanopeus pitämään mies kurissa? Handzusilla ? :p

Olen ehkä ylimielinen, mutta jos haukat antaa jonkun 18-vuotiaan junnun ratkoa pleijarisarjan, niin silloin on epäonnistuttu rankasti. Olkoon, kuinka supermies tahansa, niin MacKinnon on vielä poikanen näissä karkeloissa. On pelannut hyvin Wildia vastaan, mutta Wild on, no.. Wild. Colorado on ehkä liigan nopein joukkue, mutta kyllä Chicagon jalkanopeus riittää sitä vastaan. Mutta sitä sarjaa voidaan ennakoida myöhemmin. Avsin pitää ensin voittaa ja itse luulen, että se sarja menee game seveniin ja vastaan voi tulla Maken sijasta Mikke.
 
Viimeksi muokattu:

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Niinpä. Haukoilla on tosiaan niin laadukkaat laiturit, että 2. sentterin ei tarvitse olla mikään piste per peli kiekollinen dominantti-tyyppi. Hossa on oikeastaan laidassa pelaava sentteri, joka on hyvä molemmissa päissä. Sharp (halutessaan) on samanlainen. Kane rakentaa peliä laidalta kuin sentteri. Shaw ja Krüger on rooleissaan räikeän aliarvostettuja. Tähän vielä Smith, joka on löytämässä hyvää kemiaa Kanen ja Sharpin kanssa.

Lisäksi Hawks pelaa niin hyvää viisikkopeliä, että ketjut on enemmänkin viiden miehen yksikköjä kuin perinteisiä sentterin johtamia kenttiä. Totta kai olisi kiva, että Handzus ei olisi tuolla pyörimässä ja miten ihmeessä Nordström meni Morinin edelle, mutta tilanne on mikä on. Toisaalta on pakko antaa kunniaa Handzusille siitä, että mies on alivoimalla oikea peto ja korvaa mukiinmenevästi viime kesän suurimman menetyksen Frolikin.

Hyvin sanottu! Täysin samaa mieltä sanasta sanaan. Myös tämä Dissonanssin terävä huomio tuolta toisesta ketjusta kuuluu myös tähän keskusteluun:

..Näkisin Keithin tuon ominaisuuden olevan osaltaan tärkeä tekijä myös sille, miksi Chicago ei ole ollut niin riippuvainen (hyökkäyssuuntaan) kovan luokan kakkossentteristä.

Eli sitä kiekollista osaamista on niin laajalti ettei se ole yhden pelipaikan varassa ja antaa näin mahdollisuuden voittaa otteluita parilla varmistavalla sentterilläkin.
 

Ralph

Jäsen
Jos Colorado tulee vastaan, mitä tehdään MacKinnonille, kenellä riittää jalkanopeus pitämään mies kurissa? Handzusilla ? :p

Olen ehkä ylimielinen, mutta jos haukat antaa jonkun 18-vuotiaan junnun ratkoa pleijarisarjan, niin silloin on epäonnistuttu rankasti. Olkoon, kuinka supermies tahansa, niin MacKinnon on vielä poikanen näissä karkeloissa.

Jos ja melkeinpä kun, Avalanche astelee Blackhawksin vastustajaksi niin on päivänselvää, että Blackhawks on kaiken maailman kotieduista ja runkosarjakohtaamisista huolimatta suuren suuri ennakkosuosikki. Mutta sen verran on korjattava, ettei mikään yksi MacKinnon ole se, kenet Blackhawksin pitää pitää kurissa. Nimittäin Wild-sarjasta on puttunut joukkueen ykköshyökkääjä Matt Duchene joka palaa kokoonpanoon sopivasti toiselle kierrokselle.

Mutta ei Duchene, MacKinnon tai edes Semyon Varlamov saa käännettyä Avalanchea minkään sortin ennakkosuosikiksi.
 
Mielestäni vika on ehkä siinä, että ilmeisesti kunnon sentterillä tarkoitat puhtaasti hyvää kiekollista ja offensiivista sentteriä?

En tarkoita puhtaasti sellaista sentteriä.

Blackhawksilla on kuitenkin enemmän kuin yksi kunnon sentteri, jos arvioidaan pelaamista kokoanaisvaltaisemmin.

Tästä me olemme eri mieltä, tai sitten minä vain aliarvoin Hawksin nykyisiä pelaajia. Taisin jossain mainita, että Ott olisi ollut mieletöntä nähdä Hawks paidassa, pelasi todella upean sarjan.

Olen kuitenkin samaa mieltä kanssasi, että kunnia sinne, minne kunnia kuuluu ja Hawksin muu viisikko on tehnyt kyllä aivan käsittämättömän hienoa duunia.

Liian harvoin Hawks pakisto saa ansaitsemaansa huomiota tällä saralla, onhan ne olleet aivan huikeita jamppoja takalinjoilla viimeiset vuodet ja ehkä jopa se tärkein palanen kiekkokontrolli pelin onnistumiseen. Varsinkin tuossa kutospelissä tuli esiin tämä voimavara toden teolla Keithin muodossa joka pelasi yhden hienoimmista peleistään koskaan.

Handzus on onnistunut mielestäni mukiinmenevästi alivoimalla, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että Bluesin ylivoimassa oli kyllä paljon vikaa jos tuota miestä ei saa liikutettua pois laukaisulinjoilta, sen verran verkkaista on liike. En nyt halua dissata Handzusia enempää kun kerran on pelannut playoffeissa paremmin kun runkosarjassa, mutta kyllähän tuosta on vielä matkaa eräisiin muihin alivoimaspesialisteihin.

Kruger on ollut hyvin näkymätön, joka toisaalta on ihan hyväkin asia, kertonee siitä, ettei siellä ole tehty mitenkään järkyttäviä virheitä, mutta onhan se muu peli kuin kiekoton puolustaminen aikamoista hakemista ajoittain.

Shaw oli ihan yössä ennen kutospeliä, toki se siellä jotain virnuili menemään, mutta semmoinen ekstra playoffpotku jaloissa jäi mielestäni vielä odotuttamaan itseään.

Ben Smith on sitten todellakin onnistunut valtaamaan meikäläisen fanitusasteen, pelaa selvästi "yli tasonsa" tällä hetkellä ja saman soisi jatkuvan, raastaa, on vaikeasti kiekosta erossa pidettävä, tekee oikeita ratkaisuja todella suuren määrän. Vaikeissa paikoissa tuntuu chippaavan kiekon kahden vihun puristuksessa juuri oikeaan suuntaan, jotta Sharp tai Kane pääsee siihen kiinni.

------------------

Olet oikeassa secord, että tästä (kakkos)sentteri keskustelusta on tullut liian vallitseva, mutta toisaalta siihen on oikeasti syynsä. Muut jengit vetää sellaisella sentterisyvyydellä, ettei mitään järkeä. Toki voidaan argumentoida, että meillä on pakisto ja "viisikkopeli" niin hienossa kuosissa, että kyllä me pärjätään. Toisaalta, jos tuo sentterien heikkous kuitenkin näkyy kentällä, niin vaikea siihen ainakaan minun on olla ottamatta kantaa.

Yksi asia mikä myös tulee muistaa on se, ettei tuon kysymyksen ratkaisuun ole helppoja keinoja. Jos katsoo vaikka Detroitiin, miten siellä onnistuttiin "kakkossentteri" hankinnassa Stephen Weissin kohdalla. Ei sitä ole kirkossa kuulutettu, että joku Ott olisi balansoinut Chicagon sentteri tilanteen sellaiseksi joka toimisi.

Stan Bowman(??) taisi joskus mainita, ettei Kanen viereen edes voi välttämättä tunkea sellaista sentteriä joka elää kiekosta, sillä Kane on sellainen pelaaja, joka tarvitsee kiekkoa todella paljon. Olen samaa mieltä.

Tästä syystä korjaankin näkemystäsi minun ajatuksistani siihen suuntaa, että Chicagon sentteriosasto tarvitsee sellaista... hmm... Vahvaa roolipelaajaa, joka pystyy kantamaan vastuuta kentän molemmissa päissä. Taitonsa ja taistelutahtonsa jo osoittanutta isojen pelien miestä.
Kukahan tälläinen mahtaisi olla...

Toisaalta, nyt on huono huudella, sillä tilanne on jokatapauksessa lukossa, eikä sille enää näissä playoffeissa mitään voi.

Jos Ben Smith ja erityisesti kolmosen sentteri (Shaw/Kruger) onnistuvat nostamaan pelinsä tasoa playoffien edetessä, ei meillä välttämättä ole mitään ongelmia sentteriosastollakaan.

Se on silti se osasto, joka on pelillisesti selvästi heikoin osa-alue (Toews tietty täysin omassa kategoriassaan) ja sen takia siihen otan kantaa ja siihen puutun.
On todella vaikea lähteä kritisoimaan pakistoa, Crowta (muutakun tulevasta palkasta) tai meidän laitureita.
Enkä minä mielestäni myöskään hakemalla hae kritisoitavaa kritisoimisen vuoksi, vaan koen, että pelkoni tilanteesta on aiheellinen ja perusteltu.

On valtavan hankalaa mielestäni joukkueelle olla sellaisessa tilanteessa, jossa Ben Smithin epäonnistuessa, korttitalo rupeaa kaatumaan. Toki Shaw voi tilanteen pelastaa tai Q vetää kanin hatusta, mutta onhan nuo nyt ihan realistesesti ajateltuna aika heikkoja kortteja siinä vaiheessa, jos joudutaan Stanley Cup finaaleissa pakkaa sekoittamaan.

Itselläni on ja tulee todennäköisesti aina olemaan se asenne, mitä minulla on Suomen maajoukkueen Olympia seikkailuitakin koskien. Sama pätee Blackhawksiin:

-----------
One Goal
-----------

Millään muulla ei ole merkitystä.
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Tästä me olemme eri mieltä, tai sitten minä vain aliarvoin Hawksin nykyisiä pelaajia. Taisin jossain mainita, että Ott olisi ollut mieletöntä nähdä Hawks paidassa, pelasi todella upean sarjan.

Makuasioita. Kyllähän moni toivoi, että Bowman olisi hänet hankkinut jo ennen kuin siirtyi Buffaloon. Ei mielestäni mitenkään erikoinen esitys tai että olisi ollut selvästi parempi kuin virkaveljensä haukkapaidoissa. Moni Hawks-fani huuteli Derek Royn perään viime kaudella (hfboards, jne..), mutta täytyy olla tyytyväinen ettei Stan mennyt miestä hankkimaan.


Kruger on ollut hyvin näkymätön, joka toisaalta on ihan hyväkin asia, kertonee siitä, ettei siellä ole tehty mitenkään järkyttäviä virheitä, mutta onhan se muu peli kuin kiekoton puolustaminen aikamoista hakemista ajoittain.

Ei mikään järisyttävä esitys tässä sarjassa, mutta ollut koko kauden todella hyvä. Kuten Wiesellikekin totesi, yksi aliarvostetuimmista pelaajista Chicagon joukkueessa. Ihan jo omien fanien keskuudessa.


Olet oikeassa secord, että tästä (kakkos)sentteri keskustelusta on tullut liian vallitseva, mutta toisaalta siihen on oikeasti syynsä. Muut jengit vetää sellaisella sentterisyvyydellä, ettei mitään järkeä. Toki voidaan argumentoida, että meillä on pakisto ja "viisikkopeli" niin hienossa kuosissa, että kyllä me pärjätään. Toisaalta, jos tuo sentterien heikkous kuitenkin näkyy kentällä, niin vaikea siihen ainakaan minun on olla ottamatta kantaa.

No mites ne muut jengit pärjäsivät esimerkiksi viime kaudella? Mutta ei paukutella nyt vielä henkseleitä. Tällä joukkueella ei ole kuin yksi tavoite ja sen kaikki tietävät, mutta henkilökohtaisesti sellainen minimitavoite on täyttynyt. Bluesin tiputtaminen on kova juttu ja toiselle kierrokselle pääseminen tarkoittaa, että Chicago on tällä kaudella liigan kahdeksan parhaan joukkueen joukossa. Asia, jolla ei ole kuitenkaan mitään merkitystä.
 

lunde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Chicago Blackhawks, naiskiekko
Kymppimestaruuden jälkeen on menossa nyt neljäs kausi ja hämmentävästi lukkoonlyödyn kakkossentterin merkitys on tuntunut vähenevän joka kausi pienemmäksi. Olen itsekin kääntänyt hieman takkiani, koska Bowmanin/Quennevillen linja tuntuu toimivan. Yllä on esitetty monta syytä ja tässä vielä yksi, ehkä yllättäväkin.

Hawksilla ei ole laittaa kakkossentteriksi Malkinia, Kesleriä, Bergeronia, Couturea, Carteria jne. Ei edes Filppulaa, Sobotkaa, Gagneria, Plekanecia jne. Sen sijaan kuudennessa ottelussa pelanneesta hyökkäyksestä yli puolet on vähintäänkin päteviä 3–4 ketjun senttereitä ja reservistä löytyy vielä toinen mokoma joko sentteri-laitureita tai umpi-senttereitä. Myös Sharp ja Kane ovat pelanneet keskellä, vaikka laskenkin heidät tässä yhteydessä selkeästi laitahyökkääjiksi Q:n tämän kauden käytön perusteella.

Bickell - Toews - Hossa
Sharp - Smith - Kane
Saad - Krüger - Shaw
Bollig - Handzus - Nordström

-Regin
-Mills
-LeBlanc
-Versteeg
-Danault
-A. Broadhurst

Quenneville tykkää kokeilla erilaisia yhdistelmiä herkästi, jos peli ei kulje. Tuo laaja valikoima kelpo pelimiehiä tarjoaa eri pelaajissa rightia, leftiä, kiekollista osaamista, puolustusosaamista, santapaperia, nopeita jalkoja, loistavaa sijoittumista, aloitusspesialisteja, pelintekijöitä, maskimiehiä, kulmarouhijoita jne. Koska joukkue on tottunut pelaamaan eri muodostelmissa, Smithin tyylinen nopea vaihtelu esimerkiksi nelosketjun laiturin ja kakkosketjun sentterin välillä on mahdollista. Etenkin pudotuspeleissä tuo tuntuu toimivan, kun tärkeälle keskikaistalle voi hakea oman viisikon rooleja optimaalisesti täydentävän vaihtoehdon, jolla voi samalla vastata toisen joukkueen peluutukseen.

Käytännössä kapteeni Toews on ainoa, jonka paikka on lukittu tiukasti (ykkös)sentterin ruutuun. Myös sen vuoksi Jonnyn merkitys joukkueelle on niin tärkeä ja huipputason vuoksi mahdollistaa osaltaan tuollaisten 3-4 senttereiden kierrätyksen. Tuon jälkeen umpi-senttereitä on oikeastaan vain Handzus ja varauksin myös Krüger. Q line blender ei ole siis minulle enää epätoivoisesta kakkossentterin metsästyksestä kertova tiuhaan esiintyvä ketjuruletti, vaan yksi joukkueen vahvuuksista.
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Annetaan nyt vähän kunniaa myös Sheldon Brookbankille. Kovaan paikkaan kaveri joutui, mutta hoiti mielestäni tehtävän moitteettomasti. Kolme ottelua 0+2 ja tehotilastossa +2 lukemat.

Brandon Saadista on sanottava, että odotan tulevaisuudessa hänestä vielä paljon. Pelasi nyt viimeisessä pelissä selvästi parhaan ottelunsa Blues-sarjassa. On erittäin vahva kiekossa ja pystyy henkilökohtaisella taidolla luomaan tyhjästä vaarallisia paikkoja. Viimeistelyssä on vielä toivomisen varaa, mutta kun jossain vaiheessa alkaa osumaan, niin uskoisin 30 maalia kaudessa olevan vähintäänkin realistinen tavoite. Tähän kun lisätään Saadin kyky pelata hyvin kaikilla kolmella alueella, niin melkoinen timantti on hänestä hioutumassa.
 

Lico

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks, Helsingin Jokerit
Annetaan nyt vähän kunniaa myös Sheldon Brookbankille. Kovaan paikkaan kaveri joutui, mutta hoiti mielestäni tehtävän moitteettomasti. Kolme ottelua 0+2 ja tehotilastossa +2 lukemat.

Aivan totta, hoiti huikeasti Seabrookin saappaat ja todisti pystyvänsä vetämään seiskapakkina joukkueessa. Tietysti otanta sen verran lyhyt, että vaikea arvioida pystyisikö pidempää poissaoloa korvaamaan samalla tavalla ja tuloksilla.

Brandon Saadista on sanottava, että odotan tulevaisuudessa hänestä vielä paljon. Pelasi nyt viimeisessä pelissä selvästi parhaan ottelunsa Blues-sarjassa. On erittäin vahva kiekossa ja pystyy henkilökohtaisella taidolla luomaan tyhjästä vaarallisia paikkoja. Viimeistelyssä on vielä toivomisen varaa, mutta kun jossain vaiheessa alkaa osumaan, niin uskoisin 30 maalia kaudessa olevan vähintäänkin realistinen tavoite. Tähän kun lisätään Saadin kyky pelata hyvin kaikilla kolmella alueella, niin melkoinen timantti on hänestä hioutumassa.

Marian Hossan korvaaja tulevaisuudessa? Toki Hossalla on sopimusta jäljellä vielä seitsemän vuotta, joista ainakin ensi kausi ja seuraava voisivat mennä lähes tämän kauden tasolla, jolloin roolia täytyisi ainakin pienentää. Caphit on päälle 5 miljoonaa ja sopimus loppuu 42 vuotiaana, ihan mielenkiintoista nähdä mitä Hossan kanssa tehdään. Tämä ei kuitenkaan ole lainattuun tekstiin sopivaa asiaa.
 
No mites ne muut jengit pärjäsivät esimerkiksi viime kaudella?

Tästähän on olemassa ihan faktaa mitä en jaksa nyt äkkiseltään edes ruveta toistamaan. Kirjoitin siitä pidemmäkin viestin aikanaan.
Jos katsotaan taaksepäin viimeisimpiä SC voittajia niin siellä on käytännössä jokaisessa joukkueessa ollut aivan mieletön sentteri syvyys.

Ihan oikeasti, katsokaa nyt herran jumala Bostonin, LA:n, Pittsburhin, Detroitin jne jne senttereitä Cup vuosilta. Toki jos joku haluaa, että tähdennän tätä vielä tästä, niin voin sen mielelläni tehdä mutta uskoisin, että tämä riittänee pointin ymmärtämiseen tältä osin.

Täytyy muistaa, että 2010 SC:n aikaan Sharp pelasi kakkosen keskellä.

Itse pidän 2013 SC voittoa ns. poikkeuksena sääntöön ja kuten monesti olen todennut, en uskonut Hawks voittoon ennen... Dave Bolland magic trickiä.

Ymmärrän kyllä positiivisen asenteen joukkueen kannattamisessa, mutta kyllä nyt perkele pitää tosiasiat kohdata, eikä lähteä vetoamaan erinnäisiin detaileihin. Kyllä Chicagon puolustus on mieletön, kyllä Chicagon laiturit ovat kova tasoisia, kyllä meillä on varmuutta maalilla. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että silmät ummessa katsotaan omaa jengiä kritiikittömästi (enkä tarkoita että niin välttämättä olisi tehty, tämä on kärjistys) ja ei suostuta myöntämään tosiasioita sillä varjolla, että "ennenkin on pärjätty", erityisesti jos historia osoittaa totaalisen päin vastaista suuntaa joukkueilla jotka ovat SC:n onnistuneet voittamaan.

Minä en ainakaan tahdo nähdä "Detroit 2.0" fanipohjaa muodostuvan Chicago faneihin, missä kulttuurissa ongelmia ei hyväksytä tai sitten väitetään, että niille on naps naps ratkaisuja ja heti ollaan taas cupin syrjässä kiinni.

Olen aina arvostanut sinua secord kirjoittajana ja mielipiteitäsi, mutta tätä asiaa ei mielestäni tulee "painaa villaisella" tai sellaisella ajattelulla, että menestyminen on automatio (enkä usko sinun näin ajattelevan, mutta tällä hetkellä annat sellaisen kuvan). Olen ehkäpä palstan kriittisimpiä Hawks faneja omaa joukkuetta kohtaan, mutta tiedän saman mitä eräs nyky valmentaja:

Patrick Roy:n sanoin "It's hard to win a Stanley Cup".
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Tweety, enhän minä ole mitenkään väheksynyt sitä tosiasiaa, että Chicagolta puuttuu kakkossentteri. Mutta ongelmaa on myös paisuteltu. On ollut huvittava seurata, että joillekin kakkossentterin puuttuminen on niin iso ongelma, että edes Stanley Cupin voitto ei helpota tuskaa. Enkä nyt viittaa sinuun Tweety vaan kuten jo aiemmin totesin, tämä asia elää omaa elämäänsä internetin keskustelupalstoilla ja on kasvanut poskettomiin mittasuhteisiin.

Patrick Royta on helppo kompata ja siitäkin huolimatta se voitto tuli. Ilman sitä - pelipaikkaa jonka nimeä ei saa mainita. Kannun voittaminen on itseasiassa niin vaikeaa, että voi olla ettei meidän elinaikanamme enää todisteta Blackhawksin mestaruutta. Mahdollisuudet tällä joukkueella silti on, vaikka sieltä puuttuu - pelipaikka jota ei saa mainita. Sen takia henkilökohtaisesti yritän enemmän nyt vaan nauttia kiekon seuraamisesta, kun nautittavaa vielä on. Kunnioitan ja arvostan toki intohimoista ja kriittistä lähestymistapaasi.

Eli loppukaneettina; tunnustan puutteen ja toivon puuttuvan palasen löytyvän pian, vaikka sitten Teräväisen muodossa. Vaan ei hänkään taida kyetä vielä ensi kaudella täyttää niitä saappaita, joita tässä molemmat toivomme täytettäviksi.
 

Grainger

Jäsen
Suosikkijoukkue
La Decimoquinta
Ihan oikeasti, katsokaa nyt herran jumala Bostonin, LA:n, Pittsburhin, Detroitin jne jne senttereitä Cup vuosilta.

Mikset sinä katso Chicago Blackhawksin senttereitä Cup-vuosilta 2010 ja 2013? Hawks ei ole Bruins, Kings, Pens tai Red Wings, vaan se on Chicago Blackhawks. Se on pärjännyt nyt viidettä kautta putkeen varsin hyvin ilman sitä mystistä kakkossentteriä.

Ei kaikkien huippujoukkueiden tarvitse olla samasta muotista, todistetusti Hawksin kakkossentteritön muotti on viime vuosina ollut kovempaa valuuttaa kuin näiden muiden loistavat sentteriparit. Vetihän Red Wings nytkin osittain sentterikaksikolla Datsyuk-Zetterberg, miten kävi?

Minä voin vaihtaa kyllä Tomas Plekanecin Hawksille kakkossentteriksi, jos saan vastalahjaksi intiaanien hurjan dynastiapohjan Canadiensille.
 

Wiesellike

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blackhawks & Kärpät
Kyllähän nuo haukkojen sentterit kalpenee esim. Bostonin rinnalla, jos aletaan vertailla nimiä paperilla. Mutta tässä on hyvä palata tuohon, mitä Secordin viittaama Dissonanssi sanoi. Ja pitää muistissa edelleen se Chicagon viisikkopeli. Chicagon pelityyli ei tarvitse laadullisesti kärkitason sentterisyvyyttä. Meillä on tämän liigan offensiivisesti paras pakisto, joka kääntää peliä todella nopeasti, niin avaamalla kuin kuljettamallakin. Chicagossa sentterin tärkein tehtävä on pitää viisikko kasassa ja varmistaa, kun laiturit alkavat taiteilla. Siihen tehtävään ei tarvita niitä "parhaimpia" pelaajia, jotta voidaan elvistellä sentterisyvyyden kanssa. Ennen minäkin olin tämän koulukunnan kannattaja ja vaadin joka kesä ja deadline sitä messiasta kakkosen keskelle, kun ajattelin, että menestyvällä joukkueella pitää olla parasta mahdollista laatua keskellä. Nyt ymmärrän paremmin tuon haukkojen pelillisen identiteetin.
 

lunde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Chicago Blackhawks, naiskiekko
En halua vähätellä Blackhawksin kakkossentteriin liittyvää heikkoutta muihin contendereihin verrattuna, mutta samaan hengenvetoon on todettava, että palkkakattoaikakaudella jokaiseen joukkueeseen jää väistämättä joitain heikkouksia. Hawksin kohdalla merkittävin on puuttuva huipputason kakkossentteri. Usean kirjoittajan sanoin on kuitenkin kerrottu, miten Hawks on menestyksellisesti pystynyt paikkaamaan tuota heikkoutta.

Blackhawksin kakkossentteriongelma oli mielestäni akuutein ja merkittävin mestaruuksien väliin jääneillä 1st round exit -kausilla, jolloin core-pelaajien takana ei ollut tarpeeksi laadukkaita syvyyspelaajia ja tolppien välissäkään ei kiekko tarttunut nykyiseen malliin. Moni syvyyspelaajista on samoja vielä nykyäänkin, mutta he eivät ole enää raakileita, vaan tasonsa todistaneita pelimiehiä ja osa jopa vielä nousujohteisen kehityskäyränsä alkupäässä. Onneksi Bowmanin kärsivällisyys kuitenkin riitti, eikä silloin tehty mitään paniikkihankintaa joukkueen ja näiden nuorukaisten tulevaisuuden kustannuksella.

Juuri kukistettu Blues on hyvä esimerkki, että heilläkin löytyi laadukkaasta ja leveästä materiaalistaan huolimatta heikkouksia, joiden vuoksi joukkueen pudotuspelitaival päättyi jälleen ensimmäisellä kierroksella. Kolmas vuosi putkeen. Siirtotakarajalla tehty satsaus tolppien väliin ei myöskään kannattanut, vaan saattoi jopa hieman sekoittaa joukkueen peliä. Toki loukkaantumissumakin vaikutti varmasti, mutta sen taakse ei voi yksin mennä.
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Juuri näin lunde. Piti myös manita tuosta palkkakaton vaikutuksesta. Eli jokaisella joukkueella on tällä aikakaudella omat akilleen kantapäänsä. Onhan sillä toki eroa löytyykö se tolppien välistä, ykkösketjun keskeltä vai kolmos pakkiparista, mutta kuitenkin.

Eikä aina paras joukkue paperilla voita otteluita tai mestaruuksia. Onneksi. Ei ole mitenkään varmaa, että Chicago menestyisi yhtään sen paremmin, jos sillä olisi kunnon/nimekäs kakkossentteri. Se on kuitenkin varmaa, että jos tiputaan ennen aikojaan (ei siis voiteta mestaruutta) moni osoittaa sormella tuohon puutteeseen. Ainakin se on helppo syy, vaikka taustalla voi olla kymmeniä muita syitä tappion taustalla. Tolppien väli on tietenkin toinen ja varmasti yleisesti helpoin syntipukki menestymättömyyden taustoja kaivellessa.

Mutta se siitä omalta osaltani. On toki aina mielenkiintoisempaa, kun joku tuo hieman erilaista näkemystä kehiin. Elävöittää keskustelua ja sitähän täällä kysyttiin? Jatka Tweety vaan samaan intohimoiseen ja kriittiseen tahtiin!
 
Mikset sinä katso Chicago Blackhawksin senttereitä Cup-vuosilta 2010 ja 2013?

Öh, tarkoitatko tätä sentteri porukkaa vuodelta 2010:

Toews
Sharp
Bolland
Burish

?

Tuohan on aivan tolkuttoman kova porukka.
2013 sentterisyvyydestä myös kerroin jo mielipiteeni, mutta sekin porukka oli kovempi, mitä meillä nyt on.

------------

Ja jotta väärinymmärryksiltä säästytään, kritiikkini ei ole suoraan kakkossentteriin vaan kaikkiin senttereihin Toewsin jälkeen. Palkkakaton nostaminen esiin on toki iso pointti, mutta kuten aiemmin olen todennut, en ole kovin tyytyväinen muutamaan viimeaikaiseen sopimukseen.

Mutta paljon on toki syytä iloita, en vain itse ole valmis luopumaan tämän asian kritisoimisesta niin kauan kun se näkyy kentällä. Teräväisestä en itse edes odota tällä hetkellä mitään huikeaa pelastajaa, pahimmassa tapauksessa Teuvosta ei vaan ole pelaamaan Kanen kanssa yhteen ja sitten meillä onkin isoja haasteita mihin kaveri sijoitetaan. Valitettavasti oma veikkaus on, että laitaan. Ellei Q halua rakentaa kolmea "hyökkäävää" ketjua.

Toisaalta parhaassa tapauksessa Teuvo ns. räjäyttää pankin, ja Ben Smithistä kasvaa todellinen isojen pelien mies ja herra kehittää "päällystakin" ominaisuuden.

Pistänkin tällä kaudella toivoni nyt ihan oikeasti siihen, että Ben Smith pystyy täyttämään tuon Kanen sentterin roolin yllättäen ja ensikaudella hommataan sitten oikea syvyyssentteri tai sitten Danault valmistuu farmista siihen hommaan.

Wiesellike sanoi hyvin, että Chicagossa sentterin tärkein tehtävä on pitää viisikko kasassa, tämä pitänee paikkansa, mutta sen lisäksi olisi hyvä olla muitakin avuja mitä tuoda pöytään. Toki me voidaan pitää Krugerin kaltainen "oikein sijoittuja" tuolla, mutta miten se palvelee Hawksin peliä pidemmällä tähtäimellä? Mitä sellaisia avuja meidän alempien kenttien senttereillä on, joita voidaan pitää liigan eliitti tasolla ? Kyse on hyvin pitkälle roolituksesta ja siitä miten pelaajia voi roolittaa.

Kysymys on mielestäni edelleen suurempi kuin "kakkossentteri" ja tätä nimenomaan tahdon painottaa.

-------

Nyt kuitenkin on hienoa seurata, miten tänä vuonna käy ja mestaruutta kovasti kotiin toivotaan. Olisi hienoa pystyä uusimaan, sillä sellaista herkkua on erittäin harvoin tarjolla tänä palkkakaton aikana.
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Columbomaisesti palaan vielä rikospaikalle. Tweety; u see dead people? Pakko myöntää, että putosin kärryiltä. Ainoa asia minkä tajusin on, että aliarvioit Marcus Krugeria. En edes jaksa alkaa tässä häntä puolustelemaan.

Itseasiassa mestaruuskaudella 2010 oli vielä kovempi nelikko keskellä, kun siellä viiletti Toews, Sharp, Bolland ja Madden. 2013 sentterisyvyys oli kutakuinkin samalla tasolla (paperilla) kausina 2011 ja 2012, eikä niillä menty ensimmäistä kierrosta pidemmälle.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös