Ja nyt kun tänne tunnepuolelle lähettiin, niin olisi mielenkiintoista tietää muilta haukkakirjoittajilta Top 3 Chicago Blackhawks joukkuetta siltä ajalta, kun olette seuraa kannattaneet.
TOP-3 on sikäli hankala, että mestaruusjoukkueet vievät siitä lähes automaattisesti kaksi paikkaa. En muutenkaan osaa laittaa suosikkikokoonpanoja järjestykseen, joten tässä tällainen epämääräinen listaus.
TweetyLeaf mainitsikin jo kauden 91-92 ja se menee omassa arvostuksessani niukasti kauden 94-95 edelle, vaikka jälkimmäinen onkin niminä maineikkaampi dream team. Varmaan siksi noin päin, koska oma gloryhunttaus alkoi tuolloin ja Goulet sekä Larmer puuttuvat jälkimmäisestä joukkueesta. Tavallaan kyseessä oli saman mestaruusikkunan alku- ja päätepisteet. Toki Keenan oli kahdella ensimmäisellä kaudellaan (-89 Flames ja -90 Oilers) valmentanut Blackhawksin konferenssifinaaleihin, joissa tuli takkiin tulevalta mestarilta.
1991-92
Goulet - Roenick - Larmer
Matteau - Sutter - Graham
Gilbert - Brown - Noonan
Lemieux - Hudson - Peluso
Grimson
Smith - Chelios
Kucera - Kravchuk
Marchment - Russell
Belfour
(Hasek)
(Waite)
Blues johti pudotuspelien avaussarjaa kolmen ottelun jälkeen 2–1, mutta tuon jälkeen Hawks voitti 11 peliä putkeen edetessään Stanley Cup finaaleihin. Valitettavasti tiukasta finaalisarjasta ei irronnut voittoakaan, kun Penguinsin Dream Team uusi mestaruutensa päättämällä kautensa niin ikään 11 peräkkäiseen voittoon. Vaativan Keenanin aikakausi päättyi Chicagossa, mutta Iron-Mike sai lopulta mestaruutensa Rangersin kanssa ja tästä joukkueesta kannua nosteli myös Larmer, Matteau, Noonan, Gilbert ja Hudson. Kannun kylkeen sai nimensä erikoisjärjestelyllä myös yli puolet kaudesta loukkaantuneena ollut Blackhawks-ikoni Olczyk.
BlackhawkUp.com on kirjoittanut kaudesta lyhyen koosteen.
1994-95
Murphy - Roenick - Amonte
Poulin - Nicholls - Daze
Savard - Craven - Graham
Krivokrasov - Sutter - Shantz
Suter - Chelios
Weinrich - Diduck
Smith - Russell
Belfour
(Hackett)
(Waite)
Kokoonpanoakin katsomalla huomaa, että tämä Darryl Sutterin valmentama joukkue oli erittäin nimekäs. Apuvalmentajana hääräsi muuten sittemmin myös HIFK:tä valmentanut Paul Baxter ja maalivahtivalmentajana entinen punakonelegenda Vladislav Tretjak. Blackhawksille meinasi käydä pudotuspelien avauskierroksella kylmät, kun vielä läntisessä konferenssissa pelannut Maple Leafs ryösti heti alkuun kaksi voittoa Chicagosta. Hawks teki Torontossa saman tempun ja voitti sarjan lopulta seitsemässä pelissä. Toisella kierroksella kaatui Nucks puhtaasti neljässä pelissä, vaikka kolme otteluista menikin jatkoajalle. Konferenssifinaaleissa tuli vastaan nouseva dynastia Red Wings, joka kosti kevään 1992 sweepin nappaamalla Campbell-pokaalin viidessä pelissä kolmen jatkoaikavoiton avittamana. Tähän päättyi Darryl Sutterin kausi Blackhawksin peräsimessä ja parin kevään rimpuilun jälkeen alkoi myös pitkä korpivaellus, kun nimipelaajat vaihtoivat yksi kerrallaan kaupunkia.
2008-09
Sharp - Toews - Kane
Ladd - Bolland - Havlat
Byfuglien - Påhlsson - Versteeg
Eager - Brouwer - Burish
Keith - Seabrook
Hjalmarsson - Campbell
Barker - Walker
(Sopel oli loukkaantuneena)
Khabibulin
(Huet)
Toinen kausi Dollar Billin kuoleman jälkeen toi pudotuspelit takaisin Windy Cityyn. Vamentaja Dennis Savard sai kenkää kolmen ottelun jälkeen ja Tallonin kasaama nuorisojoukkue eteni ennakkoluulottomasti aina konferenssifinaaleihin asti. Kuten edellisellä kerralla, tälläkin kertaa rakas lähivihulainen Red Wings osoittautui ylittämättömäksi esteeksi. Tällä kaudella istutettiin kuitenkin seuraavan kauden mestaruuden siemen.
2009-10
Kopecky - Toews - Hossa
Ladd - Sharp - Kane
Byfuglien - Bolland - Versteeg
Eager/Burish - Madden/Fraser - Brouwer
Keith - Seabrook
Hjalmarsson - Campbell
Boynton - Sopel
Niemi
(Huet)
49 vuoden odotus päättyi. Pitkälti sama joukkue kuin edelliselläkin kaudella. Havlat vaihtui Hossaan, Påhlsson Maddeniin ja Khabibulin Niemeen (Huet floppasi). Monipuolinen Kopecky täydensi duunaripuolta.
2012-13
Bickell - Toews - Kane
Sharp - Handzus - Hossa
Saad - Shaw - Stålberg
Krüger - Bolland - Frolik
Keith - Seabrook
Oduya - Hjalmarsson
Leddy - Rozsival
Crawford
(Emery)
Kymppimestaruuden runko, mutta muuten Bowmanin taidonnäyte, miten palasiksi levähtäneestä joukosta mestareita kasataan kahden kauden aikana uudestaan leveä mestaruusjoukkue. Tynkäkauden ylivoimaisesti paras joukkue, mutta tunnetasolla mestaruus ei valitettavasti voita patoutuneiden pettymyksien onnellista purkautumista keväällä 2010. Ei tätäkään kevättä tosin ilman tunteenpaloa tarvinnut seurata: ikimuistoinen "viimeinen" pudotuspelisarja Red Wingsiä vastaan, jossa meinasi käydä todella huonosti sekä kuudennen finaalin maagiset 17 sekuntia, jotka olivat lähes yhtä hämmentäviä seurata kuin kadonneella kiekolla syntynyt Kanen mestaruusmaali 2010.
Näiden kausien ulkopuolelta löytyy myös yksittäisiä pelaajia, jotka ovat jättäneet lähtemättömän vaikutuksen, vaikka joukkueet eivät pärjänneetkään:
-Christian Ruuttu (vaikka pelasikin osan 94-95 kaudesta)
-Tuomo Ruutu
-Alex Zhamnov
-Phil Housley
-Doug Gilmour
-Michael Nylander
-Steve Sullivan (aina tulee ensiksi mieleen se kiekko katsojan päähän)
-Jocelyn Thibault