Ymmärrän jossain mielessä Tweetyn haikailun esim Bollandin perään, itselleni Roenickin poistumien oli iso juttu, mutta seuraavana aamuna tekstitv avautui niinkuin aina. Jäkis on joukkuepeli eikä se välttämättä yhtä miestä kaipaa vaikka se yksi mies Stanley Cupin ratkaisikin.
Itselleni se tärkein juttu ja "fanituksen kohde" yleensä on silti ollut alakentissä. En tiedä miksi. Jostain syystä itse en tykästy samalla tavalla puhtaisiin maalintekijöihin tai "ykkössenttereihin", vaan niihin pelaajiin, kenen peli on kokonaisvaltaista,
intensiivistä, joukkueelle pelaamista ja sitten vielä päälle jotain erityisominaisuutta. (PS: Tiedän varsin hyvin, että esim Toewsistä löytyy kaikki nämä ominaisuudet, mutta lue eteenpäin, ehkä ymmärrät pointin).
Ehkä kyse on siitä, että esim Toews ja kumppanit on jatkuvasti huomion keskipisteenä, kun taas itse tahdon kiinnittää huomioni sellaisiin pelaajiin jotka tekevät Toewsin ja kumppaneiden työn helpommaksi/mahdolliseksi ja auttavat joukkuetta kaikin mahdollisin tavoin.
Intensiteetti on ollut mielestäni se suurin yksittäinen asia joka pelaajalla tulee olla, että kyseisestä kaverista pidän millään tasolla. Jääkiekko kaipaa sitä, että pelaajat pelaavat suurella tunteella, koska se näkyy katsomoon asti ja
vaikuttaa välillisesti koko muun joukkueen peliin. Tämän takia pidän esim Carcillosta, vaikka kaverille sattuu välillä niitä typeryyksiä, niin herra pelaa isolla vaihteella.
Kauden 2014 Blackhawksista on tällä hetkellä todella vaikea löytää alempien kenttien pelaajaa, joka pelaa suurella intensiteetillä. Rutiininomainen, vaikkakin suhteellisen toimiva, paketti ei onnistu herättämään minussa samanlaisia tunteita, ja jos tämä pätee minuun, niin miksi se ei pätisi kavereihin jotka istuvat penkillä odottamassa seuraavaa vaihtoa?
EDIT: Jääkiekko todellakin on joukkuepeli, ja jotta joukkue toimii täydellä teholla, pitää siellä mielestäni olla pelaajia joiden pelistä näkyy se täydellä teholla pelaaminen. Se herättää muutkin pelaajat pelaamaan tunteella ja nostaa koko joukkueen intensiteetin toiselle, uudelle tasolle. Erityisesti alaketjuilla on mielestäni tässä se suurin merkitys, koska osa heidän tehtäväänsä on mielestäni ylempien kenttien herättely pelaamaan ja
tahtomaan enemmän. Jos ykkösketjun äijät katselee vaihdosta toiseen penkiltä väsynyttä trappi kiekkoa ja 0-0 pelaamista, miten luulette, että tuo ykkösketju pelaa seuraavassa vaihdossa ? Aika paljon tarvitsee repiä itsestään irti, että saa vaihteen päälle kun menee seuraavan kerran kentälle.
Toki tämä on aika teoria pohjaista, sillä itse en NHLssä ole istunut vaihtopenkillä odottamassa seuraavaa vaihtoa, mutta itselläni silti on tälläinen "filosofisempi" ajattelutapa alempien kenttien merkityksestä joukkueelle. Osittain tästä syystä, itse koen esim kolmossentterin roolin yhtenä tärkeimpänä pelipaikkana koko joukkueen pelin kannalta.
