Sydäntä riipaiseva päätös tälle kaudelle. Haukat taistelivat hienosti ja tekivät lännen finaaleista yhden ikimuistoisimmista sarjoista, mutta lopputulos ei ollut toivotunlainen. Vielä neljännen pelin jälkeen ei olisi tippuminen ottanut näin koville, mutta kun näin lähelle pääsivät, niin nyt ottaa syvälle.
Useasti se on jo todettu, että kannun voittaminen on NHL:ssä todella vaikeaa. Jo neljän parhaan joukkoon pääseminen vaatii paljon onnistumisia ja onneakin. Chicagon mestaruusikkuna on toki auki vielä, mutta nyt olisi tuo kannu ollut vielä otettavissa. Mitenkään Rangersia väheksymättä. Kilpailu sen kuin kovenee ja jo konferenssin finaaleihin pääsy jatkossa vaikeutuu entisestään. Jos ajatellaan esimerkiksi aikakautta ennen palkkakattoa ja Colorado Avalanchea, jolla oli aivan huikea rosteri aikoinaan, sekään ei yltänyt kuin kahdesti mestaruuteen. Toki neljä kertaa olivat lännen finaaleissa tuon lisäksi, mutta silti. Kilpailu oli tuolloinkin kovaa, mutta läntisen huippujoukkueet olivat harvemmassa. Nyt huippujoukkueen yhdessä pitäminen on vaikeampaa kuin tuolloin. Voi olla, että kestää vuosikausia ennen kuin Hawks pääsee edes tähän vaiheeseen.
Vaikka pettymys on päälimmäinen tunne juuri nyt, niin kausi päättyi odotettua paremmin. Viimeinen peli oli kuin koko Chicagon kausi pienoiskoossa. Paljon hyvää, mutta täysi 60 minuutin esitys jäi odottamaan. Neljää toimivaa kenttää ei löytynyt tällä kertaa ja se riitti nyt näin pitkälle. Sentteripuolellakin annettiin tasoitusta, mutta silti ei hävitty kuin karvan mitalla. Maalivahtipelistä on jauhettu ja manattu vaikka kuinka ja tottahan se on, että viimeisessä sarjassa kollega veti pidemmän kortin.
Silti Crawfordin niskoille tätä tippumista en pysty millään laittamaan. Cory on mainettaan parempi maalivahti. Ei sen uuden sopimuksen arvoinen, mutta ei se sopimus tee hänestä myös yhtään huonompaakaan. Monia tärkeitä pelastuksia ja nosti lähes yksin joukkueen läntisen finaaleihin, mutta silti tulee olemaan aina suurennuslasin alla Blackhawks-fanien keskuudessa. On kuitenkin riittävän hyvä maalivahti, mutta kaipaisi ehkä enemmän Blackhawksin puolustukselta apua maalinedessä, koska ei ole kuitenkaan esim. Quickin tasoinen torjuja.
Kolme ässää; Saad, Shaw ja Smith. Jokainen ukko nosti tasoaan keväällä ja näkisin mielelläni heidät pitkään intiaanipaidassa. Saad erityisesti nosti tasoaan keväällä ja on todellinen helmi. Shawn energisyys luo kipinää vaihtopenkille ja kotisohvalle asti. Kuka jaksaa enää ikävöidä Bollandia? Ben Smith on osoitus pitkäjänteisen työn kantamasta hedelmästä ja siitä isoin kunnia kuuluu hänelle itselleen. Todella käyttökelpoinen pelaaja monipuolisuutensa ansiosta. Toivottavasti saa jatkopahvin kesällä.
Handzusin ja Roszivalin otteissa alkoi jo ikä näkyä. Versteeg ei tuonut toivottua panosta joukkueeseen. Polvivamma varmasti hidasti miehen uraa ja nähtäväksi jää onko hänestä enää iloa tälle joukkueelle tai ylipäätään markkina-arvoa kauppaamista ajatellen. Bickell pelasi runkosarjan vaisusti, oli hyvä pudotuspelien kahdella ensimmäisellä kierroksella, mutta Kings-sarjassa katosi mielestäni kuvasta. Hänen fyysistä panosta oltaisiin kaivattu erityisesti nyt. Painoiko väsymys sitten vai mikä, mutta parempaan pitää jatkossa päästä.
Siinä nyt äkkiseltään nopeasti mietittynä päällimmäiset fiilikset. Tärkeä kesä edessä ja toivottavasti superkaksikon jatkosopimukset saadaan sorvattua mahdollisimman pian. Mielestäni Lunde on etuoikeutettu avaamaan uusi kausiketju. Kiitos kaikille tänne kirjoittaneille haukkafaneille ja muillekin. Ei tämä vanha jäärä jaksanut pysyä täältä kauaa pois sittenkään. Kiitos, anteeksi ja näkemiin!
