30.3.2014 Chicago @ Pittsburgh: 1-4
Kolmannesta peräkkäisestä vierastappiosta huolimatta ottelu oli surullisen kiertueen paras pelillisesti ja numeroita tasaisempi kenttätapahtumiltaan. Hawksilla oli runsaasti paikkoja tehdä enemmänkin osumia, mutta maineensa vastaisesti Fleury piti kotijoukkuetta pystyssä toisen ja kolmannen erän pahimmissa vyörytyksissä. Valitettavasti Hawksin kohtaloksi koitui isännät kahden maalin johtoon vienyt avauserän musta puoliminuuttinen, sekä kolmannen erän pyristelyn lopettaneet osumat, joiden syntymista auttoi Hawksin kasvanut riskinotto tasoitusta hakiessa.
Ensimmäinen puolikas ennen Toewsin loukkaantumista pelattiin näillä koostumuksilla
20 Saad - 19 Toews - 81 Hossa
10 Sharp - 26 Handzus - 65 Shaw
23 Versteeg - 86 Teräväinen - 12 Regin
52 Bollig - 16 Krüger - 28 Smith
2 Keith - 7 Seabrook
27 Oduya - 4 Hjalmarsson
8 Leddy - 17 Brookbank
50 Crawford 23/26 - 88,5%
(31 Raanta)
Pelistä olisi jäänyt ihan OK fiilis, jos Toews ei olisi loukkaantunut. Pelin jälkeen annettujen kommenttien perusteella kolhun vaikutus jäänee onneksi vähäiseksi. Orpikilta periaatteessa ihan puhdas niitti kädet alhaalla ja luistimet jäässä liukuen. Toews oli valitettavasti metrin irti laidasta ja vielä pää alhaalla kurotettua kiekkoa eteenpäin maalin taakse, jolloin Orpikin olkapää kolahti voimalla pleksiin lennähtänyttä Toewsia sekä olkapäähän että kypärään. Nämä on näitä tilanteita, joissa taklattava on osittain syyllinen loukkaantumiseen, mutta toisaalta taklaajankin pitäisi mielestäni aivotärähdyksien vaarallisuudesta toitottaneessa liigassa pelatessaan miettiä vaarallisessa asennossa olevan pelaajan niittaamista. Toews ei pyörähtänyt tilanteessa tai muuttanut muuten yllättäen asentoaan.
Pelin huumorihetki oli Crosbyn supermiesloikka, kun Sharpin maila kopsahti leukaan. Yleensähän osumaa saaneen pelaajan hanska nousee vaistomaisesti kasvoihin, mutta Sidneyllä lähtee näköjään jalat alta. Toisella puolella kolikkoa oli sitten varjoakin nopeampi tarkka ylänurkkalaukaus pelin tappaneessa 3–1-osumassa.
Brookbank ei usein maaleilla juhli, mutta nyt kutospakki laukoi hienosti ruuhkan läpi ylänurkkaan. Fleuryn edessä hääräsi kuka muukaan kuin Shaw.
Sinänsä huvittavaa, että Hawks ei ole saanut kolmesta peräkkäisestä ottelusta pistettäkään, mutta pudotuspelipaikka varmistui jo ennen Pens-matsia, kun Phoenix hävisi oman ottelunsa Wildille lauantaina. Jatkossa kolme pistettä riittää sinetöimään myös keskisen divarin kolmannen sijan, kun Minnesota on jäänyt 12 pisteen päähän (7 peliä jäljellä). Tosin kotietu Avsia vastaan olisi aika kova juttu.
Tällainen slumppi ei ole koskaan hyvä juttu, mutta jos sellainen täytyy jossain vaiheessa kautta tulla eteen, niin juuri tämän parempaa hetkeä siihen ei taida ollla. Toisin kuin pudotuspeleissä, pelit jatkuvat vielä tappioistakin huolimatta. Joukkueella on kuusi peliä aikaa löytää kadoksissa oleva pelivire. Varmistuneen pudotuspelipaikan ansioista joukkue ei joudu vetämään hampaat irvessä runkosarja loppua. Toki sekin mahdollisuus on, että pelivire ei löydy vielä ensimmäisellä kierroksellakaan ja pääosin hyvin sujunut kausi loppuu pannukakkuun.
Hawks pelaa torstaina jälleen United Centerissä ja vastaan saapuu kukas muukaan kuin Minnesota. Vaikka Wild voittaisikin ensiyönä Kingsin vierasottelussa, Hawksille riittää divisioonan kolmannen sijan varmistamiseen voitto Wildista. Edes säälipiste ei pidä Wildin teoreettisia mahdollisuuksia elossa.
Uutena henkilö täällä keskityn erityisesti suomalaisiin pelaajin. Myös Chicagon joukkue muutenkin kiinnostaa, mutta erityisesti suomalaiset. Kiitän ja pahoittelen, kun näin uutena tänne tulen. :)
Teretulemast vaan minunkin puolestani. Viime aikoina onkin ollut mukavasti pöhinää, eikä vaan me vakionimimerkit pähkäilemässä, kenet voisi seuraavaksi laittaa epäonnistumaan kakkossentterin tontille. Blackhawksista on tällä menolla tulossa pikku-Anaheim tai -Wild, kun leijonavaakunalla varustettu passi löytyy jo kahdelta kokoonpanoon kuuluvalta pelaajalta. No, ihan kiva, että koko ajan ei tule pelkkiä ruotsalaisia, vaikka hyvin pelaavatkin. Aika harvoja ovat nämä tilanteet olleet Blackhawks-historiassa.
Ennätys lienee kolme suomalaista pelaajaa:
03-04 Ruutu, Nieminen, Kukkonen
06-07 Ruutu, Salmelainen, Kukkonen
Molemmilta kausilta löytyy useampi peli, jossa kaikki kolme on merkitty kokoonpanoon.