Ja niille journalisteille ja muillekkin kirjoittelijoille ketkä luulevat että tämä on järjestön "kuolon korinaa": In your dreams. ISIS ei ole mikään mafia, vaan nimen omaan järjestö minkä tavoite on tehdä ja onnistua iskuissa.
Järjestön voi pyyhkiä pois. Tarpeeksi rautaa niskaan ja valtaosa järjestöstä ei enää hengitä, loput sitten jättävät uppoavan laivan joko vangittuina tai peloissaan. Al Qaeda heikkeni merkittävästi kun tarpeeksi tuli runtua, samoin Taleban heikkeni (tosin sittemmin on taas vahvistunut...) kun kovaa vastaan iskettiin kovalla ja vastaavaa. Ongelma vain on siinä, että noilla yhdistävä tekijä ei ole järjestö itsessään, vaan radikaali ajatusmaailma ja ideologia järjestön taustalla. ISIS saattaa heikentyä merkittävästi tai kaatua kokonaan, mutta pelkästään se ei poista uskonnon radikaalin tulkinnan viehätystä, levittämistä tai tulkitsemista.
Tähän peilaten voisi esimerkiksi Suomessa huomattavasti tiukentaa erinäisiä lakeja. Esimerkiksi Bilal Philipsin kohdalla piti ihan vartavasten tuoda Halla-Aho ja Husu keskustelemaan siitä, saako muun muassa Saksaan 2011 maahantulokiellon saanut radikaaleja ajatuksia tulla maahan saarnaamaan. Mitä ihmeen huutoäänestystä tämä oikein on? Noissa kohdin lain pitäisi lähtökohtaisesti turvata kansaa ja mikään kahden henkilön mediakeskustelu ei ole ihan se paras foorumi turvallisuuden analysointiin. Samoin jos maasta on lähtenyt useita kymmeniä taistelemaan Syyriaan ja KRP voi käytännössä vähän suostutella ("älä pliis... etsäviitsisisitsä jäädä? Pliis") jäämään pois, niin ehkä arsenaalista puuttuu jotain. Lainsäädäntö tuntuu näiltäkin osin laahaavan aikaansa jäjlessä ei oikein sovellu nykymaailmaan, jossa värväystoiminta, rahaliikenne ja vaikuttaminen ovat siirtyneet yhä enemmän verkkoon ja Suomen lain ulottumattomiin. Schengen ei paljoa pelasta jos rahoituskuviot on helppo piilottaa normaalien transaktioiden joukkoon, viranomaisten voimakeinot ovat erittäin rajoitettuja ja kiinnijääneetkin selviävät ehdollisilla kuten al-Shabaabia rahoittaneiden kohdalla kävi. Toivottavasti sentään valtio on saanut jo tukittua taisteluihin lähteneiden tukiin liittyvän aukon...
Tavallaan jännää miten esimerkiksi Ranskan iskujen jälkimainingeissa tunnuttiin monellakin taholla pelkäävän enemmän rasismin tai islamofobian leviämistä enemmän kuin radikaalien ajatusten pesiytymistä länsimaisiin yhteiskuntiin. En tiedä onko vika prioriteeteissa vai esimerkiksi omassa maailmankatsomuksessani, mutta jotenkin vain tuo tuntuu hullulta. Suvaitsemattomuus, uskontoon tai alkuperään kohdistuva häirintä ja vastaavat ovat toki väärin, mutta lähtökohtaisesti pitäisi mielestäni pyrkiä ensisijaisesti kokonaiskuvan kannalta isoimpien ongelmien ratkaisemiseen ja sen jälkeen miettiä nyansseja. Tarmokkaampi ja päättäväisempi toiminta Pariisin iskuihin johtaneita seikkoja kohtaan ei välttämättä olisi ollut lyhyellä ajanjaksolla se kaikista kivoin ratkaisu, mutta toisaalta iskujen tähän tapaan jatkuessa se vähäkin saavutettu menetetään. Eri marssit, demonstraatiot, kirjoitukset ja vastaavat toimet saattoivat vähentää muslimivähemmistöjä kohtaan koettuja epäluuloja, mutta nelisen kuukautta myöhemmin noilta osin on taas palattu nollapisteeseen. Maailma ei ole mustavalkoinen paikka, vaan joskus on pienempiä ikäviä asioita tehtävä isomman hyvän eteen. Tosiasioiden kieltäminen tai silmien sulkeminen niiltä ei yleensä tuppaa johtamaan hyvään lopputulemaan, vaan korkeintaan pitkittää ongelmien eskaloitumista.
