Naamavelli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- NHL
Ymmärrän ylläolevan asian mitä ajat takaa, tässähän ei tosiaan rikoksesta ole kyse, vaan peittelystä. On mielestäni kuitenkin erotettava tätä aikaa pohtiessa, että onko itse kyseessä oleva rikos sellainen, että suhtautuminen siihen on muuttunut ajan saatossa vai onko tapahtumasta vain yksinkertaisesti kulunut aikaa. Jos otetaan vaikka esimerkiksi tappo tai murha, niin mielestäni se ei ole kovin aikaan ja kontekstiin sitoutunutta (sanotaanko parin sukupolven aikana), vaikka sekin voi vanhentua juridisesti. Tarkoitan siis sitä, että jos kyseessä olisi ollut jokinen rasistinen teko, vihapuhe tms. voitaisiin sitä peilata paremmin aikaan ja kontekstiin, mutta seksuaalinen hyyväksikäyttö ja 2010-luku ei toimi mielestäni käypänä esimerkkinä tästä. Joten ymmärrän tuon logiikan, mutta en yhdistettynä tähän kyseiseen tapahtumaan. Oletko sitä mieltä, että jos tämä olisi tullut julki vaikkapa pari vuotta keissin jälkeen, niin silloin olisi ollut validimpaa pyytää henkilöitä jättämään tehtävänsä? Eli kaikki sama olisi tapahtunut, mutta tutkinta olisi julkaistu lähempänä tapahtunutta ajankohtaa.Ongelmalliseksi tämän tekee se, ettei rikoksen peitteleminen ole rikos. Asioissa on moraalinen puoli, joka ohjaa organisaatiota ja sen yksilöitä. Moraalitonta tämä toiminta on eikä kukaan sitä ole kiistänyt, mutta minun näkökulmastani asiassa ei voi täysin olan kohautuksella vain sivuuttaa kulunutta aikaa. On olemassa syy siihen, miksi Bowman, Quenneville ja todennäköisesti myös tämä nykyinen Winnipegin GM:n eroavat tehtävistään virheensä vuoksi. Lainsäädäntö ei anna organisaatioille mitään oikeaa perustetta työsuhteen päättämiselle, jolloin henkilöt pakotetaan eroamaan itse.
Lainsäädännössä on olemassa syitä siihen, miksei ole olemassa taannehtivaa lainsäädäntöä. Se on olemassa juuri sen takia, että lain säätäjä on ymmärtänyt lakia säätäessään, että taannehtiva lainsäädäntö mahdollistaa mielivallan. Lait & asenteet muuttuvat ajassa. Homoseksuaalisuus oli vielä suurimmassa osassa Länsimaista rikos 1970-luvulla. Silloin homojen syrjiminen oli laillista ja on olemassa ihan oikeita syitä siihen, miksei homoja 1970-luvulla syrjineitä ihmisiä voida tuomita taannehtivasti.
Tässä voidaan nyt ottaa varmaan vertailukohdaksi vaikkapa koulu, jota itse käytit jossain yhteydessä vertailukohtana urheilujoukkueelle. En nyt muista tarkkaa termiä mitä käytit tästä auktoriteettisuhteesta. Mutta kuitenkin: jos lasta hyväksikäytetään tai sanotaanko vaikka jotain vähän lievempää; vaikkapa kiusataan vakavasti, niin mielestäni opettajalla on isompi vastuu toimia tilanteessa, kuin toisilla lapsilla, vaikka kaikki siitä tietäisivät. Tämä siitä syystä, että muut lapset ovat myös haavoittuvassa asemassa suhteessa opettajaan eli jos opettaja ei tee mitään, on lasten vaikea tehdä myöskään mitään. Jos valmentaja ja johto ei ota uhrin asiaa tosissaan eikä toimi niin, että myös kaikille pelaajille käy selväksi, että joukkueen johto on ottanut asian vastuulleen; voivat muut pelaajat olla hankalassa asemassa tuon asian eteenpäin viemiselle, koska he näkevät tavallaan edessään tuon saman pesäpallomailan ja sanat, "jos puhut tästä kenellekään, et pelaa enää tässä sarjassa".Juuri tämä ajallinen ulottuvuus aiheuttaa hankalia rajanvetoja. Kenen virheistä voidaan rangaista ja onko ok, että rangaistus on laiton? Ja missä määrin taannehtivan rankaisemisen tulisi ulottua pelaajiin, jotka pelasivat organisaatiossa. Onko pelaaja, joka tiesi, muttei kertonut, yhtä syyllinen kuin esim. Quenneville ja tuleeko hänen kärsiä samat seuraukset? Quennevillen ja kumppaneiden virheellisen toiminnan myötä uhri kärsi kohtuuttomista, mutta syyllinen myös pystyi jatkamaan tekojaan muualla.
Mitkä olisivat sinun keinosi poistaa nämä kokonaan? Miksi kumpaakin ei voi toteuttaa yhtä aikaa? Menneen siivoamista ja paremman tulevaisuuden eteen ponnisteluja? Olisiko Betmanin pitänyt julistaa, että menneet on menneitä, annetaan näiden johtajien jatkaa työssään, mutta seuraavien kohdalla kyllä aikuisten oikeesti otamme tilanteen tosi vakavasti ja haluamme heidän kantavan vastuun jopa työpaikan uhalla? Koska en minä näe mitään keinoa olla palkkaamatta henkilöä joukkueeseen, joka ei ole koskaan osoittanut mitään merkkejä taipumuksesta seksuaalirikokseen ja toteuttaa sen kyseisessä työpaikassa ensimmäistä kertaa. Mitkä rakenteet voivat estää, kun kyseessä ei ole enää lastensuojeluasia, et voi esimerkiksi helposti velvoittaa valmentajan tapaavan pelaajia vain niin, että siinä on toinen ns. "aikuinen" aina mukana, kuten lasten kanssa työskennellessä. Sen sijaan sellainen rakenne, jossa johdolle on selvä, että tällaisiin tilanteisiin puututaan eikä niitä lakaista maton alle, olisi nimenomaan voitu ennaltaehkäistä tapahtumat jotka tapahtuivat muissa yhteyksissä kesän 2010 ja 2013 välillä.En yritä piiloutua rakenteisiin vaan yritän ajatella sitä, miten tällaiset ilmiöt pystyttäisiin poistamaan kokonaan. Syyt, miksi jääkiekossa ja urheilussa ilmenee näitä ikävän paljon johtuvat tuosta parjatusta maan tavasta sekä siitä sairaasta kulttuurista, jota on suljeltu vuosikymmeniä. Tämä on ainoastaan yksi ongelma lisää lukuisten aiempien jatkoksi. Rangaistusten tuntuvuus voi toimia pelotteena, mutta rangaistukset eivät usein kuitenkaan ole sellaisia, jotka estävät näitä tekoja pelotevaikutuksella riittävästi. Organisaatioiden tulisi löytää ne rakenteet, jotka suosivat tällaisia mahdollisuuksia eli seksuaalirikolliset voivat ylipäätään päästä tekemisiin nuorten tai lasten kanssa. Se on totta kai vaikeaa, mutta yksi selvä ja selkeä toimintamallin muutos olisi se, että valmentajilta vaadittaisiin organisaation lävistävästi ainakin pedagoginen tutkinto toimiakseen tehtävässään.
Viimeksi muokattu: