Suoranainen diskriminointi on huisin kivaa, mutta välillä boikotointikin menettelee. Hieman niin kuin sadepäivän harrastuksena, kun telkkaristakaan ei tule mitään.
Boikotoin, vihaan ja välillä myös syvästi paheksun:
- Greenpeace –järjestöä. Valtiovallan kanssa rettelöiviä, vähintäänkin kyseenalaisia asosiaalisia aineksia on kutsuttu eri nimillä: taistelija, vapaustaistelija, kapinallinen, aktivisti, radikaali, ääriaines tai mulkku. Greenpeacen jäsenet ovat mielestäni vain löysäpäisiä rikollisia terroristeja, koska he syyllistyvät kiihottamiseen kansanryhmiä vastaan, herjaamisen, panettelun, väärän ilmiantoon ja muutaman muunkin rikoslain pykälän päältä kävelyyn. Omalla boikotoinnillani syyllistyn yksisilmäiseen vastakkainasetteluun ja kyvyttömyyteen tehdä minkäänlaisia kompromisseja, joten pääsisin heti kyseisen järjestön jäseneksi? Järjestön kannattaisi harkita turbaanin käyttöä, jotta diskriminointi sujuisi luontevammin.
- Oikeutta eläimille, Eläinten vapautusrintama ynnä muut eläinoikeusfundamentalistit. Mikähän näillä meni vikaan, eivätkö vanhemmat oikein keskittyneet suoritukseensa? Väittävät, että junassa siitetyistä lapsista tulee automaattisesti vajaamielikköjä. Eläinhörhöjen järjestöluetteloita lukiessa ei voi muuta päätellä kuin, että suomalaiset harrastavat turhankin paljon seksiä junanvessoissa. Jos junista poistettaisiin vessanovet, niin maailma olisi parempi paikka elää?
- Amnesty International. Järjestö kertoo olevansa puolueeton järjestö ja tutkivansa ihmisoikeusloukkauksia. Amnestyn aggression kohteina on ollut valtioita, poliittisia ryhmittymiä ja liikeyrityksiä, jotka kaikki koostuvat ihmisistä. Tuloksiensa julkistamisen yhteydessä he siis syyllistyvät tiettyjen ihmisryhmien järjestelmälliseen oikeuksien polkemiseen. Olisin enemmän kuin tyytyväinen lukiessani AI:n hyökkäyksestä AI:a vastaan ja kuinka se vaatii itseltään julkista anteeksipyyntöä ja itsensä lakkauttamista. Onko maailmassa todellakin näin paljon käsittämättömiä hyypiöitä, joilla on touhotuksestaan päätellen ollut syntyessään vähintään kaksi kilpirauhasta?
- Pahempi kuin yllämainitut yhteensä; Englannin jalkapallomaajoukkue. En aio katsoa yhtään otteluanne arvokisoissa. Siitä ei taida olla pelkoa, sillä ei sinne mikä tahansa säälittävä schtumppel -lauma Mikki Hiiri -päähineissään pääse. Kannattaa paremminin jäädä kotipuoleen juopottelemaan, ajamaan kännissä autoa, pieksämään eukkojansa ja raiskailemaan naapuriston pikkukimuleita, jos tuhannen pieruissa niitä edes saavat kiinni.
Greenpeace –terroristit sekä eläin- ja ihmisoikeushörhöt saisivat perustaa oman utopiansa, vapaavaltionsa tai mikäperhanavaanparatiisinsa jonnekin mahdollisimman kauas. Varat saataisiin keräyksellä, sillä kyllähän tuommoisista paiseista yhteiskunnan / maailmanrauhan persauksessa kaikki haluavat päästä eroon. Sopiva paikka heidän Shangri-Laalle tai pikemminkin Dystopialle olisi Novaja Zemlja, Mururoan atollisaari tai aidattu reservaatti Tshernobyliin. Viinanhajuisille brittiläisille jalkapallon- ja eukonpotkijoille välttäisi riittävän syvä kuoppa, joka sitten täytettäisiin maansiirtokoneilla asianmukaisen juhlallisten solvausten kera. Kyseinen päivä olisi sen jälkeen globaalinen juhlapäivä. Kyseessä ei ole provokaatio, vaan en aio ensi vuonnakaan katsoa yhtään Englannin peliä. Geoffrey Hurstin kyseenalainen maali vuoden 1966 maailmanmestaruusfinaalissa ei ole unohdettu, eikä kyseistä vääryyttä ole missään tapauksessa anteeksiannettu.
Haluaisin kirjoittaa vielä paljon muun muassa salaattibaareista, lesboparien hedelmöityshoidosta, alkoholittomasta oluesta, strech-farkuista, tuulienergiasta, Zen Cafesta, peräruiskeista, Sampo vakuutuksesta, mutta pomo kiertää työhuoneissa turhankin virkaintoisen näköisenä. Pitäisiköhän perjantain kunniaksi vetäistä turpaan?
En todellakaan voisi kuvitella itseäni seurustelemassa hedelmöityshoitoa kannattavan nutipäisen niittinaamaisen lesbon kanssa, yök!
Ai niin, tähän muutama asiaankuuluva hymiö!
