Minä tilasin tänään alkuillasta pitsaa ja järkytyin. Pitsa toki saapui ajallaan ja oli sitä mitä tilattiin, joten siitä ei ole kyse. Mutta. Sen toi kielitaidoton ilmeisesti intialainen mies, joka mykkänä ja alistuneena ojensi tämän kalliin lätyn minulle. Se katse oli sellainen, että minä näin sen tyypin sieluun. Hän ei halua tehdä tätä työtä tai hänen on äärimmäinen pakko tehdä jotain, eli tätä työtä. Tätä hän pystyy tekemään. Jostainhan se on alotettava.
Foodora vetää tästä toiminnasta niin ison siivun, että kyllä se vaan edelleen ihmetyttää. Niin ovat edeltäjänsäkin tehneet (ellei ole lopulta sama oksennus kyseessä), ja jossain yrittäjä vuosia sitten jo sanoi, että kovinkaan monesta pitsasta ei välttämättä pääse omilleen, eikä veronkiertokaan tietysti onnistu (enää). Tai sitten lättyjä pitäisi myydä ihan solkenaan, mihin ei taasen kalusto tai työntekijät riitä. Ollaan pattitilanteessa. Kaikki maksaa, mutta mikään ei saisi maksaa. Kuitenkin olisi pakko netin kautta tehdä kauppaa. No, tämä oli minulle herätys, ja mietin tätä pitkään, että mikä on oikea ratkaisu: tuenko edelleen vakipitseriaa, oli mikä oli, vai pistänkö koko paskan foodoraidean boikottiin, koska se perustuu silkkaan riistämiseen. Tämä on vähän sellainen kysymys, etten todellakaan tiedä oikeaa vastausta.
Taidanpa kuitenkin laittaa foodoran boikottiin ihan periaatesyistä. Tällainen toiminta on tietysti pyllistys viime kädessä pitserioille, mutta eihän tässä touhussa ole mitään järkeä.