Muleheadin aiemmin kirjoittama mielipide Bluesin pelityylistä ja profiloitumisen tarpeesta oli aiheeltaan erittäin mielenkiintoinen ja ajattelin itse heitellä joitan ajatuksia aiheen tiimoilta...
Blueshan on edelleen joidenkin mielestä hajuton, väritön ja mauton. Ei siinä mitään, mutta tässä hvm-aikakaudella on pelattu milloin minkäkinlaista peliä, eikä se kuva siitä kummemmin ole muuttunut. Näissä on aina kyse mielikuvista, eikä niiden muuttuminen tapahdu nopeasti, oli pelitapa millainen tahansa. Paras lääke tähän on menestyminen, ei niinkään tietyn pelityylin sisäänajaminen. Tähän astinen todellinen menestyshän on meillä ollut todella vähäistä, liiganousun lisäksi paras saavutus on pronssipeli vuonna -98. Väitän, että kun menestystä saadaan, muotoutuu mielikuva joukkueen pelityylistä sellaiseksi, kuin se menestyksen aikana on ollut. Katsokaa vaikka Hifkiä: joukkueen pitäisi olla kova ja peloton, kuten edellisellä mestaruuskaudella, mutta ainakaan tällä hetkellä ei voitaisi kauempana totuudesta olla. Miettikää Jokereita, ennen viime kauden mestaruuttaan he olivat suuren yleisön mielessä edelleen se taitokiekkoa pelaava joukkue, jota Janecky ja Selänne aikanaan edustivat.
Joidenkin Hifk-fanien lanseerama lause "parempi ryminäpronssi, kuin vikinäkulta", tai jotain sinneppäin, ajaa mielestäni metsään jo perusajattelussa joka mahdollistaa häviämisen. Jos lähdetään siihen, että ollaan edes jossain määrin valmiita häviämään ottelu "kunhan peli on kovaa", voidaan olla varmoja, ettei tulos vastaa peliä, jossa ajatellaan vain yhtä asiaa, voittoa. Voitto pitää olla aina tavoitteena, jokaikisessä matsissa, oli pelityyli millä se saavutetaan mikä tahansa. Tottakai on helppoa ajatella, että ei sitä pelityyliä jaksa katsoa, mutta jos sellainen tilanne tulee eteen, että Blues pelaisi vähemmän viihdyttävää kiekkoa, mutta keikkuisi sarjataulukon kärjessä, ei tilanne varmasti kovin montaa fania haittaisi, vaikka mitä täällä nyt purnaisivat. Muut joukkueet eivät varmasti pelitavasta pitäisi, jos se tulisi esimerkiksi tylsällä puolustussumpulla, mutta heidän mielipiteellänsä ei olisi siinä vaiheessa mitään väliä. Vain voittajat muistetaan, ei koskaan häviäjiä. Kuka keskiverto lätkäfani osaa edes nimetä 80-luvun finalisteja? Ei kovin moni, mutta ainakin osa pystynee kertomaan mestarit.
Mielikuva joukkueen pelityylistä tulee siis itsestään menestyksen mukana. Toivon, ja itseasiassa uskonkin, että tuo kyseinen tyyli meidän kohdallamme tulee olemaan pitkälti viime kauden Jokerikiekon näköistä - riittävän vahvaa ja fyysistä, mutta aina ajatus mukana. Ja tietenkin äärimmäisen taitavaa peliä. Mutta jos se ei olisi aivan sitä, ei se faniuttani mihinkään muuttaisi. Eri asia voisi olla, jos meillä olisi taskussa viimeiset viisi mestaruutta ja ei sama enää kiinnostaisi. Siihen on kuitenkin vielä pitkä matka, eikä tuolla matkalla koskaan välttämättä tulla määränpäähän.
Voidaan toki kysyä, mikä tarve meillä on edes profiloitua sen kummemmin. Varsinkin K-Espoon aikana seuramme oli selkeästi kahden suuremman naapuriseuran puristuksessa niin "henkisesti", kuin myös taloudellisesti. Tällöin profiloituminen olisi varmasti ollut elintärkeää monestakin syystä, eikä vähiten taloudellisista. Nuo päivät ovat kuitenkin menneet, eikä seurallamme luulisi enää olevan minkäänlaisia kasvukipuja. Täten tuo erottumisen tarve Hifkiin ja Jokereihin nähdenkin on pienentynyt, ja heidän kanssaan voidaan kilpailla kaikessa tasaveroisesti. Ainoa, jossa hävitään, on perinteikkyys ja aikaisempi menestys. Näistä kuitenkin kummatkin korjaantuvat aikaa myöten. Keskittykäämme nyt siis vain menestyksen hakuun, jätetään imagon erillinen kehittäminen myöhemmälle ajalle, mikäli siihen tarvetta ilmenisi. Tällä hetkellä tilanne näyttää ihan hyvältä, katsellaan mitä ensi kausi tuo tullessaan. Jospa menestyksen myötä "saisimme" vihdoin pelityylin. Jos sitä kukaan mestaruushuumassa enää kaipaisi... ;)
Hiukan sekavaa tekstiä taisi tulla, aamulla on huono kirjoittaa kun työt kutsuvat.. Palaillaan siis asiaan, mikäli sitä aihetta tulee.