Näin näen ensi kauden
Muleheadin kirjoitus Bluesista, sai itsenikin miettimään minkälaisen Bluesin ensi kaudella haluaisin nähdä. Juhahtkin kunnostautui täällä jo esittäen oman näköisensä joukkueen. Olen heidän kanssaan monessa mielessä samaa mieltä, siksi pohdin enemmänkin, mitä voimme odottaa Espoolta ensi kaudella.
Itse haluaisin, että Blues olisi ensi kaudella MENESTYVÄ! Olen siitä samaa mieltä Juhahtin kanssa, että menestys ensi kaudella on ehdottoman tärkeää. Kunnon menestyksellä tarkoitan mitalia. Runkosarjassa neljän joukkoon täytyisi sijoittua. Se on oltava ensi kaudella tavoitteena. Miksi nyt vaadin näin kovia? Jotkut ehkä muistavat täällä kuinka olin viime kaudella toppuuttelemassa, niitä ketkä jo viime kaudella odottivat kunnon menestystä joukkueelta. Silloin puhuin, että pudotuspelipaikka on se tavoite. Näin jälkikäteen olisi todella helppo olla jälkiviisas ja todeta, että kahdeksansia oltiin. Mikään ei kuitenkaan ole ärsyttävämpää kuin joukkueen fani, joka lähtee katsomaan kannattamansa joukkueen varmaa tappiota. Jos ja kun tuo peli sitten vielä päättyy tuohon tappioon, on sitten todella kiva kovaan ääneen kailottaa nuo legendaariset " Mitä mä sanoin ! "
Miksi sitten nyt odotan ensi kauden joukkueelta enemmän, haluanko vain estää täällä leimaantumasta pessimistiksi ja kuulumisen tuohon mitä mä sanoin kerhoon?
Vastaus on ei! Perustelut tulevat tässä.
Uskoa ensi kauden joukkueeseen valaa ennen kaikkea Cristian Ruuttu ja hänen muutama loistava pelaajahankinta. Juha Ylönen, oli niistä se kaikkein tärkein! On todella tärkeää kun joukkueessa on ensi kaudella selkeä johtaja! Sitä ei ole ollut Ikosen Juhan Ruotsiin lähdön jälkeen. Vielä kun Juhalla on suuri sydän , jonka juuret ovat Espoolaisessa kiekkoilussa, ei joukkue olisi voinut saada parempaa johtajaa. Juuri tuolla johtajalla on joukkueelle valtava merkitys Kapasen valmentajapolitiikassa. Hän on sen tyylinen valmentaja, että tekemisen on lähdettävä pelaajista itsestään. Ei vasta valmentajan kovan saarnan jälkeen. Se pelaajien viimeinen tahto tarvitsee sen johtajan, joka valaa uskoa ja yritystä omalla esimerkillään. Tällainen pelaaja Juha on! Hän on nopea, taitava pelaaja, ja moderni pelaaja sillä hän hallitsee myös puolustamisen jalon taidon. Ehdottomasti kunnossa ollessaan Koivun jälkeen suomen taitavin ja paras keskushyökkääjä!
Toinen tärkeä puoli positiivisissa odotuksissani on suurimman ongelma alueen parantuminen. Nimittäin puolustuspeli, oli se täälläkin todettu viime kauden suurin ongelma, selkeän johtajan puuttumisen lisäksi. Puolustusta ensi kaudella on parantamaan hankittu Alanko ja Sulku. Joidenkin mielestä tämä ei ollut tarpeeksi. Omasta mielestäni on. Ennen kaikkea Sulku on se tärkeä lenkki, joka parantaa puolustajien kiekollista peliä ensi kaudella. Sulku oli mielestäni todella onnistunut hankinta. Loistava viime kausi toi pisteitä ja maajoukkue komennuksen. Kunhan vain tahti pysyisi samana.
Alanko oli itselleni aluksi ehkä lievä pettymys, mutta mitä enemmän hankintaa on miettinyt niin kyllä juuri Alangon tyylistä miestä viime kaudella kaivattiin. Rami on sellainen joka valmentajan unelma, hoitaa pyyteettömästi oman alueensa, tarvittaessa pystyy myös fyysiseen peliin. Alanko ei ehkä esitä suuria, mutta ei oman pään kautta pelaavan pakin sitä tarvitsekaan tehdä. Jos Rami pystyy estämään viime kauden niin tutuksi tulleita yksin läpi tilanteita, on hän silloin tehnyt juuri sitä, mitä häneltä odotan. Hyvä hankinta myös Alanko.
Uskon myös viime kauden pakkien olevan ensi kaudella paremmassa terässä. Tämä tapahtuu, jo paremman peluutuksen kautta. Vaikka Smithiä ei saataisi, niin melkein kuka tahansa hoitanee tuon puolen valmentaja raakiletta ”Allua” paremmin. Nuoret Bluesin puolustajat Laatikainen, Määttä, Viitanen ja Gustafsson ovat taas vuoden kokeneempia. Määtällä viime kausi oli ehkä se takapakki kausi intin takia. Nyt kaveri on treenannut salilla todella kovaa. Uskon esityksien paranevan. Juha Gustafsson on ollut tuttu näky uimahallilla tänä vuonna. Kaveri on uinut todella paljon. Uskon, että myös Gusselta on ensi kaudella lupa odottaa rohkeampaa ja aktiivisempaa peliä ensi kaudella kuin mitä nähtiin viime kaudella. Vykoukal on viime kuuleman mukaan pystynyt ensimmäistä kertaa pitkään aikaan treenaamaan terveenä. Jos pysyy terveenä on ensi kaudella taas liigan ehdotonta eliittiä.
Eli uskon ensi kauden puolustuksen olevan viime vuoteista selkeästi parempi Alangon ja Sulun tulon myötä, mutta myös viime kaudella joukkueessa pelanneiden puolustajien toivottavasti paranevien otteiden myötä. Kuinka hyvä puolustus sitten on? Mielestäni vain Jokerit on tällä hetkellä sillä rintamalla selkeästi edellä meitä.
Hyökkäys oli jo viime kaudella kohtuullista. Nyt se vahvistuu entisestään jo edellä käsitellyn Ylösen tulon myötä, mutta myös Tuomainen on selkeä vahvistus. Tuomainen tuo lisää vääntövoimaa ykkösen laidalle. Tästä oli viime kaudella puutetta. Jos ja kun joukkueeseen liittyy vielä Kohn ja Stapletton tai heidän stunttinsa, niin on hyökkäyspään materiaali on todella laaja. Siinä taitoa edustaa ennen kaikkea Caloun ja Kohn? Luisteluvoimaa Ylönen ja Elomo. Voimaa ja vääntöä M Elomo ja Tuomainen. Sitten näitä kahden suunnan hyökkääjiä on todella paljon. Ahonen, Kalto, Seva Hirvonen... Mielestäni Bluesin hyökkäys on HPK:n ja Jokerien ohella liigan eliittiä. Kahdesta tulijasta riippuu tuo lopullinen aseman. Toivottavasti maaleja nähdään ensi kaudella!
Maalivahtipeliin luotan ensi kaudella todella paljon. Jarmo pelasi mielestäni jo viime kaudella hyvin. Myllys tuo peliin sellaista varmuutta, luotettavuutta ja maan parasta avauspeliä, jota jo viime kaudella saimme ihastella. Sitten meillä on vielä liigan paras kakkos maalivahti Mika Oksa. Voisi olla ykkösenäkin muutamassa liigaseurassa. Oksa on kehittynyt tasaisesti vuosi vuodelta. Ennen kaikkea sitä kaivattua varmuutta on tullut lisää. Uskon ensi kauden kasvattavan miehestä sen 2003-2004 kauden ykkös molarin. Oksan ja Myllyksen takana on nuori todella lahjakas Valkama, joka vielä ensi kaudella pelaa A-junnuissa. Mielestäni maalivahti osasto on ensi kaudella todella hyvä kun on kaksi hyvää maalivahtia.
Suurinta huolta aiheuttaa kuitenkin valmennus. Eikä vähiten sen takia, että kakkos valmentaja vielä puuttuu. Uskon, että Barry teki jo uransa toiset oharit tarjoutuessaan Detroitin ensi kauden valmennustiimiin. Sillä kyllä Detroitista oli puhe apua tuolle rintamalle saatavan. Itse ymmärrän Smithiä täysin. Joku täällä aiheellisesti kysyikin miksi hän olisi meille tullut? Vaakakupissa keskitason Suomalainen liigaseura ja toisessa kupissa viime kauden mestari Detroitin valmentaminen sielläkin kakkosen asemassa. Vielä kun muistetaan valmentajien palkkojen oleva Suomessa todella paljon Pohjois-Amerikkaa ja Keski-Eurooppaa jäljessä. Ainoa syy miksi Barry olisi voinut tulla, olisi saattanut olla ilmapiirin vaihto ja selkeä ykkösvalmentajan paikka.
Itse luotan Kapaseen. Hän kyllä tarvitsisi pariksi sellaista ilkeämpää, mutta kuitenkin osaavaa pakkien peluuttajaa. Silloin voisin luottaa ensi kauden joukkueen valmennukseen. Niki on mielestäni tärkeä mies Bluesissa. Hoitaa tiedotuksen fanien suuntaan loistavasti. Niki myös tuntee jääkiekko taktiikat todella hyvin. Ainakin itse pidän miestä älykkäänä ja rauhallisena. Ei kuitenkaan sopiva Kapasen kakkoseksi jo sen vuoksi, että on niin rauhallinen luonne. Olisi siihen yksinkertaisesti liian kiltti.
Myös muuta parannusta on Bluesin ympärillä tapahtunut. Tärkein oli Ruutun tulo urheilutoimen johtajaksi. Myös Salonoja on kehittynyt toimitusjohtajana, tätä osoittaa jo Ruutun palkkaus. Enää ei Jussi yritä tehdä kaikkea itsepintaisesti yksin. Nyt myös organisaation muutosvauhti on hidastunut. Tämä on tärkeä asia, riittävän pitkäjänteisen työn takaamiseksi.
Haluaisin, että Blues hakee aina ensi kaudella aina voittoa. Toivoisin kuitenkin, että sitä haettaisiin hyökkäävällä pelillä, varsinkin kotona. Vaikka voitto on tärkeä, niin itselle merkitsee myös se millä pelillä voitto tai tappio on tullut. Ensi kauden avainsanan toivoisin olevan YRITYS. Tuohon yrittämiseen kuuluisi loppuun asti viedyt taklaukset, huolellinen puolustuspeli ja jokaisesta irtokiekosta taisteleminen kynsin ja hampain. Paljon on tässäkin kirjoituksessa uskon asioita, mutta kyllä joukkue on selvästi vahvistunut. Sen lupaan, että ensi kaudella vierasmatkojen ainoa huvi ei ole paluumatkalla odottavat lämpimät oluet. Kotiin lähdetään ainakin kaksi kertaa hyvän voittopelin jälkeen loistavissa tunnelmissa, eikä niitä bussi lämpimiä oluita tarvitse kuin siemailla hyvän fiiliksen jatkajina.
Itse odotan ensi kaudelta paljon. Uskon ja toivon mitalia.
