Bändit jotka eivät ole varsinaisesti paskoja, mutta et vaan ymmärrä niitä

[sonnychiba]

Queenin hehkutusta en ole oikein koskaan ymmärtänyt. Musiikki on kieltämättä taitavasti tehtyä, ja laulaja on hyvä, mutta kokonaisuus ei silti ole mitenkään ihmeellinen.

Eikös kokonaisuus juuri ollut se juttu. Kaikki osallistuivat biisien tekoon. Bändin jäseniä ei vaihdeltu. Musiikki hiton hyvää, laulaja loistava, Brian May loistava ja loput... No basso ja rummut on musiikin perusta. Olis vaa lopettanu Mercuryn lähtöön...

 

[olkikuukkeli]

Hehe, sinänsä mielenkiintosta että myös kovana fanina luokittelisin nuo kaikki siihen viimeiseen neljännekseen top-listassa, mutta onhan se monipuolisuus juuri yksi soadin hienouksista.

Kyllähän SOADin tuotanto on nimenomaan monipuolinen. Minulle debyytti ja Toxicity ovat ne the levyt, muillakin on ihan hyvää settiä. Ensimmäisessä on jotain sellaista alkukantaista raivoa ja tunnetta, vieläpä pirun oudossa paketissa. Toxicityssä taas kaikki on vähän suurempaa ja hiotumpaa, mutta edelleen täysin omanlaistaan juttua. Myöhempi tuotanto ei ihan samanlaisia fiilareita aiheuta, mutta sitäkin on kyllä tullut paljon luukutettua.

 

[J.Grönvall]

Hauska ketju. Metallimusiikin saralta tuli heti mieleen Stone josta en vain saa mitään irti, vaikka olen yrittänyt jo vuosia, kun ei niin ei. Jotenkin metallipiireissä tuntuu olevan meininkiä, että tiettyjä bändejä vain "kuuluu" arvostaa, vaikka ne soittaisivat sahaa ja paistinpannua 60 minuuttia. Toki, sama pätee kaikkeen musiikkiin.

Muualta voisi nosta esiin grunge-yhtyeet, joskin Nirvanan Nevermind on ihan mielettömän hieno levy ja Pearl Jam sekä Alice In Chains ovat tehneet liudan huimia kappaleita. Kaiken kaikkiaan se resupekkatouhu ei puhuttele ja musiikkinsa on valitettavan tasapaksua.

Jättiläisluokan yhtyeistä varmaan U2 on se suurin ok-bändi. Kaikki on periaatteessa tehty viimeisen päälle mutta ehkä se juuri onkin se kompastuskivi. Minä tarvitsen vähän karismaakin siihen hommaan. Queenia pidän ristiriitaisena, sillä esimerkiksi Bohemian Rhapsodyn tai Who Wants To Live Foreverin kaltaisen mestariteoksen rinnalla on sitten saakelin ärsyttävä Bicycle-rämpytys.

Iron Maiden on täysin puhkihehkutettu yhtye. Kaksi oikeasti timanttista levykokonaisuutta Seventh Sonin ja Somewhere In Timen muodossa ei auta nostamaan suureksi bändiksi minun kirjoissani. Vaikka taas kerran, yksittäisiä huippubiisejä löytyy kyllä paljon, kokonaisuus ei vain aiheuta mitään väristyksiä.

Kuuntelen musiikkia paljon ja kyllä tässä koko ajan huomaa, että mitä enemmän musiikkiin tutustuu ja ikää tulee mittariin, niin ne tylsätkin bändit alkavat avautua ihan eri tavalla. Kyllä se laulu- ja soittotaito, melodian ja sellaisen dynamiikan taju vain kuuluu. Rolling Stones tai The Beatles ovat arvostuksensa ansainneet.

Täytyykö siitä muuten huolestua, että olen alkanut pitämään kovasti 60- ja 70-luvun musiikista, orgaanisesti soivasta rokista ja singer-songwriter-hommasta? Eikös kolmekymppisen miehenalun täytyisi kuunnella uusia hienoja 2000-luvun yhtyeitä (joista tosi moni on vaan valitettavan tylsiä). Ja miten tähän kaikkeen saadaan ympättyä punkia, metallia ja Wu-Tang Clania. Elämä on.

Mumford & Sons on yksi tämän hetken kovimpia juttuja, vaikka se varmaan on bändi jota moni ei ymmärrä :)

 

[Chespa]

- The Rolling Stones
- Guns N' Roses
- Nirvana
- AC/DC

Kai näistä pitäisi tykätä mutta muutamaa biisiä lukuun ottamatta eivät säväytä kyllä yhtään.

 

[jiihoo]

Aika samanlaisia ajatuksia kuin monella muullakin kirjoittajalla. Listataanpa muutama omasta mielestä täyisin mitään sanomaton orkesteri, jotka silti tuntuvat olevan melkoisen hypetettyjä ja jopa arvostettuja:

-U2 (pari hyvää biisiä löytyy, mutta kokonaisuus)
-Muse
-The Sounds
-Radiohead

Kotimaisista maininnan arvoisia ovat Scandinavian Music Group ja Ultra Bra (näköjään pitkälti samaa porukkaa).

Edellä mainittuja yhtyeitä yhdistää siis se, että omaan makuuni yhtyeet soittavat tasapaksua materiaalia ilman tarttuvia melodioita.

 

[Ted Raikas]

Minulle ei oikein avaudu, miksi pitäisi yrittää pitää musiikista, mistä yleinen mielipide sanoo, että se on hyvää musiikkia? Jos en pidä jostain yhtyeestä, en vain kuuntele sitä. En ota asiasta mitään paineita. En siis keksi mitään annettavaa tälle ketjulle.

Niin, no kuka mitenkin. Olen itse vaan huomannut, että musiikki on asia jossa mieltymykset muuttuu ja maku kehittyy. Löytyy joitain bändejä joista ei ole saanut mitään irti, mutta kummasti vaan ajan kanssa on löytynyt se juttu. Muutama tuollainen tapaus on ainakin Pain of Salvation ja Opeth omalla kohdalla. Kun niitä kuunteli ensimmäisiä kertoja, oli tunne aika lalla "ööh tähh, mikä tässä nyt on olevinaan pointti?" Myöhemmin se pointti on löytynyt.

Siksi avasin tämän ketjun, että tässä ei dissata bändejä vaan sillä tapaa ihmetellään, että miksei ei avaudu vaikka sinänsä jutut on kohdallaan. Toisinaan musiikki on vaan hienoa, mutta et silti tavoita sitä sanomaa ja tunnetta. Kenties tämän ketjun avulla voidaan ihmisille avata sitä maailmaa tiettyjen bändien kohdalla.

Edelleenkään tämä ei ole ketju, missä tullaan sanomaan, että bändi X on kaameeta paskaa. Täällä myönnetään, että tietty yhtye Y on osaamista ja taidokasta, mutta omat synapsit ei vaan ole virittyneet taajuudelle.

Serious business!

 

[Rod Weary]

Jättiläisluokan yhtyeistä varmaan U2 on se suurin ok-bändi. Kaikki on periaatteessa tehty viimeisen päälle mutta ehkä se juuri onkin se kompastuskivi. Minä tarvitsen vähän karismaakin siihen hommaan.

Kyllähän U2:sta voi syyttää monesta asiasta, mutta kyllä sieltä karismaakin löytyy. Mitä itse bändiin tulee, niin pilallehan se meni siinä kohtaa, kun Pride.. alkoi soida joka tuutissa. Jätkät huomasivat sen itsekin ja nostivat jalustansa aika korkealle. Joshua Tree:llä on vielä muutama hyvä biisi, mutta sitten alkoi paskan suoltaminen. Eli vastaus kaikille U2-vammaisille: kuunnelkaa niitä ihan ekoja levyjä ja nauttikaa. Jättäkää se paskahuttu niille, jotka tykkäävät myös uudemmasta RHCP:stä.

 

[Rod Weary]

Siksi avasin tämän ketjun, että tässä ei dissata bändejä vaan sillä tapaa ihmetellään, että miksei ei avaudu vaikka sinänsä jutut on kohdallaan.

Varmasti avasit joo, mutta isojen bändien dissaamiseksi tämä meni välittömästi avaamisen jälkeen. Ajatus oli jalo, mutta luotit liikaa kanssakirjoittajiin.

 

[Jupe]

Olisihan näitä vaikka kuinka paljon.

Hyvä esimerkki on RHCP joka viimeiset 20 vuotta on suoltanut musiikkia joka ei varsinaisesti ole paskaa mutta ei kyllä aukea meikäläiselle.

Bändihän oli loistava koko 80-luvun, teki vahvasti omaa juttuaan ja sitten BSSM räjäytti pankin jonka jälkeen bändin tuotokset on olleet jotain aivan karmivaa mun korvaan mutta edelleen myy stadioneja täyteen jne. Ei pysty käsittämään.

_

 

[J.Grönvall]

Kyllähän U2:sta voi syyttää monesta asiasta, mutta kyllä sieltä karismaakin löytyy. Mitä itse bändiin tulee, niin pilallehan se meni siinä kohtaa, kun Pride.. alkoi soida joka tuutissa. Jätkät huomasivat sen itsekin ja nostivat jalustansa aika korkealle. Joshua Tree:llä on vielä muutama hyvä biisi, mutta sitten alkoi paskan suoltaminen. Eli vastaus kaikille U2-vammaisille: kuunnelkaa niitä ihan ekoja levyjä ja nauttikaa. Jättäkää se paskahuttu niille, jotka tykkäävät myös uudemmasta RHCP:stä.

On kai siellä jotain karismaa mutta Sunday Bloody Sundayn lisäksi ei löydy minulle sitä "jotain". Kun päästiin aiheeseen niin RHCP on muuten toinen bändi, jonka hienous ei aukea sitten millään. Varmaan on kivaa funkia ja groovea mutta ei mitenkään.

Neil Youngissa esimerkiksi on karismaa. 12-kiloinen jätkä istuu kitaran kanssa lavalla ja kaivelee huuliharppua taskusta, ja silti yleisö on ihan näpeissä koko ajan. Tai sitten vastaavasti muistaakseni Crazy Horsen kanssa vedetty Weld jossa on ISO soundi.

Pakko kai siinä U2:ssa on jotain olla, kun on niin iso bändi mutta en vaan ymmärrä sitä.

Nämä ovat hauskoja hommia, kun joskus jollekin kaverille koitat esitellä bändiä jonka jutun olet hiffannut ja toinen ei perkele millään osta ajatusta. Joskus innostuin tosissaan YUP:sta ja yhdelle hyvälle kaverille sitä hehkutin mutta tämän mielestä Martikaisella on niin paska lauluääni ettei sitä voi kuunnella. Siinä on turha koittaa jauhaa, että "niin mutta kun se ei ole tässä se juttu ja tavallaan se juuri on tässä se juttu" :)

Ja sama se on perustella Cradle Of Filthin Duskia ihmiselle, joka ei bonjaa sen kaltaista musiikkia. Onhan se kaikin puolin helvetin hyvä levy mutta tuskin Bon Iverin tai Anita Hirvosen fanit siihen rakastuvat.

 

[Ötökkä]

Vaikea kysymys, koska niin moni bändi on mielestänintäyttä paskaa, vaikka ovatkin suosittuja. (Mm lauri tähkä, radiohead, iso osa mtv-musasta). Joidenkin artistien suosion kuitenki ymmärrän, vaikka en musasta pidäkään,

- foo fighters
- coldplay
- muse
- bon jovi (vähän siinä rajoilla, että onko oikeasti paskaa)
- my chemical romance

 

[Rinksu]

Joskus innostuin tosissaan YUP:sta ja yhdelle hyvälle kaverille sitä hehkutin mutta tämän mielestä Martikaisella on niin paska lauluääni ettei sitä voi kuunnella. Siinä on turha koittaa jauhaa, että "niin mutta kun se ei ole tässä se juttu ja tavallaan se juuri on tässä se juttu" :)

Näinhän se tuon musiikin kanssa on. Hieman vaikeaa sitä on koittaa tuputtaa ihmiselle, joka ei vain jostain piirteestä satu ko. bändissä pitämään. Huomattu on, ettei siinä järkeily paljon auta kun tämä henkilö ottaa sen piirteen mikä tökkää ja sen perusteella sitten torppaa koko orkesterin turhana.

Tosin mun on turha myöskään leikkiä kaksinaismoralistia, kyllä niitä bändejä minullekin on tuputettu ja joskus olen torpannut ne lähinnä jonkun tuollaisen helpon tekosyyn takia. Olkoon YUP siitä vaikka hyvä esimerkki. Aikoinaan ysäreillä sitä kaveri yritti jatkuvasti tuputtaa, mutta tuo YUP:n "älykkörokki" tuppasi vain yksinkertaisesti ärsyttämään niin pahasti, ettei sitten tullut annettua kunnon mahdollisuutta. Ja nykyäänkään Martikainen ei iske tavalla tahi toisella. Vaikka pätevä kaveri onkin musiikintekijänä. Ja sama tietysti myös CMX:n kohdalla. Kourallinen lempibiisejä lähinnä Aura/Rautakantele-osastolta, muuten on sitten mennyt ja menee edelleen ohitse täysin. Molempien kohdalla on jo ajan kanssa riitävästi töitä, yleensä puoliväkisin, tehty.

Bändin suosiolla ei puolestaan minulle ole mitään merkitystä. Aivan yksi lysti onko se levy myynyt timanttia vai kattanut hädin tuskin tuotantokulunsa, jos osuu niin sitten osuu.

Edit:Ja sehän tässä myös hassua on, että jonkun bändin kuuntelu saattaa tuotta tuskaa, mutta erittäin samankaltaisilla eväillä menevä uppoaa sitten täysin. Itse en välitä Radioheadista tai Coldplaystä yhtään, mutta selkeästi ko. bändeiltä vaikutteita ottaneet Gathering ja Anathema ovat puolestaan Top 10-bändejä koskaan mun listoillani. Sellaista se on.

 

[morningstar]

Lisään listalle Children of Bodomin. Rapsakkaa paahtoa, hyvät soittajat, melodista... Kaikki napsahtaa paperilla yksiin oman musiikkimaun kanssa, mutta ei vaan toimi. Mahdollisuus on annettu, enää en jaksa yrittää.

Allekirjoitan. Omalla kohdallani ironista on se, että Norther on aina toiminut minulle kuin junan vessa. Northeriahan syytettiin ainakin alkuaikoina peräti Bodomin kopioimisesta, kuitenkin se "kopio" toimii minulle mutta "alkuperäinen" ei.

Foo Fighters on sekin juuri sellainen pumppu etten keksi yhtään hyvää syytä miksi heidän musiikkinsa ei iske kunnolla.

 

[haunted shores]

Olen kyllä Dekon kanssa samaa mieltä sikäli, että musiikki on joko hyvää, paskaa, tai yhdentekevää. Ei ole olemassa mitään hyvää, mutta paskaa.

Koska kuitenkin ymmärsin ketjun tarkoituksen, niin tuon itsekin esille Children Of Bodomin. Something Wild -debyytti potki vielä lujaa vimmaisena ja vihaisena tuotoksena, mutta kaikki sen jälkeen on maistunut levy levyltä enemmän ja enemmän puulta. Kaksi viimeistä ovat jo olleet koko lailla hohhoijjaa -osastoa.

Pitkäänhän siinä meni, että tajusin mikä bändissä loppujen lopuksi tökkii, mutta ne ovat ne Wirmanin koskettimet. Kyllä nämä syntetisaattorit ja muut kosketinsoolovinguttimet saisi heivata hevon vittuun kaikista kotimaisista metallibändeistä. Bodom ilman koskettimia voisi olla kova bändi.

 

[Rocco]

"Sankarihevi" ei kyllä uppoa yhtään. Raskasta soitantaa, ja joku kimeä-ääninen oopperalaulaja vetää aariaa päälle. Eli Tarja Turusen Nightwish menee kategoriaan aika täydellisesti, eikä aika Tarjan jälkeen ole muuttanut asiaa kovinkaan paljon.

 

[sampio]

COBin ja Northerin voisin heittää tänne minäkin, kun ne nostettiin esille. Yksi syy on täällä jo mainostettu syntikka, joka ei ehkä aina natsaa metalliin. Jos nyt omia suosikkejani kelailen, niin eipä niissä hirveästi koskettimia ole. CoBissa häiritsee lisäksi Laihon murinat, jotka eivät mun makuuni oikein sovellu. Periaatteessahan bändin meno on kovaa ja varsinkin kitarat oikein kivoja. In your facen ekat 25 sekuntia ovat mulle yhdet kovimmista mitä onkaan, mutta sitten menee kikkelihevin puolelle.

Norther taas on vain jotenkin kliininen, vaikka musiikki periaatteessa onkin ok.

 

[Major Julli]

Tämä ketju inspiroi avamaan ketjun:

"Ketjunavaukset jotka eivät ole varsinaisesti vaikeita, mutta et vaan ymmärrä niitä"

Jatkan vielä omaa listaani Nightwishillä. Periaatteessa on vähän kaikkea, mutta lopulta ei mitään.

 

[Prookie]

Metallia ja rockia melko laidasta laitaan tulee kuunneltua, mutta on muutama bändi joita en ymmärrä:

Children Of Bodom:
- Tämän onkin jo moni maininnut. Periaatteessa kaikki on kunnossa, että minunkin pitäisi tästä tykätä. Yrittänyt olen kuunnella, mutta ei vaan COB:n musiikki innosta yhtään.

Mastodon:
- Tätä bändiä on moni tälläkin palstalla kehunut. Crack the Skye -albumia tuli kuunneltua moneen kertaan. Ei vaan iske tämä yhtään.

Disco Ensemble:
- Hyvät soundit ja meneviä biisejä, mutta mitään ei jää mieleen.

 

[Ted Raikas]

Joskus innostuin tosissaan YUP:sta ja yhdelle hyvälle kaverille sitä hehkutin mutta tämän mielestä Martikaisella on niin paska lauluääni ettei sitä voi kuunnella. Siinä on turha koittaa jauhaa, että "niin mutta kun se ei ole tässä se juttu ja tavallaan se juuri on tässä se juttu" :)

Tuo on muuten niin, että joskus törmää bändiin, joka sinällään on hyvänkuuloista juttua, mutta siinä on joku tökkivä yksityiskohta, kuten esimerkiksi juuri rasittava lauluääni solistilla. Sitä kautta sen musiikin kuunteleminen on lähes mahdottomuus, koska se elementti nyt vaan tulee voimakkaasti esiin. Toki toisinaan ajan kanssa sitä epämiellyttävää elementtia oppii sietämään, jos kokonaisuus muuten potkii.

Tuohon kategoriaan laskisin Musen, johon tutustuminen on ollut jotenkin vaikeaa, koska en ole varma siedänkö Bellamyn ääntä, joka toki on omintakeinen ja hienokin, mutta ei vaan täysin miellytä omia kuulohermoja - joku siinä mättää. Bändi sinänsä edustaa kyllä melko lailla sitä tyyliä josta yleensä pidän. En ole siis luovuttanut tuon kohdalla.

 

[J.J.Jasper]

Beatles se varmaan itselle on. Ei bändin suuruus tietenkään ihmetytä, mutta hyvin harva teos on sellainen mistä innostuu. Muuten hyvä perinteinen pop/rock toimii aina. Esim. McCartneyn soolotuotantokin iskee paremmin. Ehkä samalla tavalla en ole ikinä tajunnut miksi pidän Policesta, mutta Sting menee aika ohi.

KISS oli näemmä aiemmin kiistelyn kohteena. On kyllä aina ollut enemmän albumien kuin sinkkujen bändi. Esim. eihän noita ns. lukemattomia top-10 hittejä todellakaan ole juuri ollut. 40 vuoden ura ja neljä top-10 biisiä UK- ja US-listoilla yhteensä.

 

[Willimies]

Vai oliko sekin "cover-versio", millä kunnioitettiin toista artistia?

Tarkoitatko pastissia?

Jaa, tästä olikin jo keskustetu lisää.

 

[Rod Weary]

Tarkoitatko pastissia?

En tarkoita. Minusta tuon termin käyttö on musiikissa muutenkin hiukan hakusessa, jos sitä yritetään ulottaa joka paikkaan, kun kuitenkin tarkoitetaan härskiä lainaa. Esimerkiksi Rival Sonsin tuotanto voidaan käsittää suurelta osalta tämän sateenvarjon alle, koska siinä on alkuperäisen kunnioitus mukana. Lordin kohdalla kyse on puhtaasta laskelmoinnista. Siinä se pieni ero.

 

[UnenNukkuja]

Mulle ei oo avautunut

RCHP
Foo Fighters
Nickelback
U2

Pidän rock-musiikista, mutta nuo ei muhun uppoa. Jokin noiden tyylissä tökkii ja kovasti.

 

[Vanhapuuma]

Itse vastaan AC/DC ja Rolling Stones. Sympaattinen Australian Popeda ja brittiläistä hyvin soitettua ja tuotettua kolmen soinnun Anssi Kelaa, molemmat lähinnä yksinkertaista musiikkia yksinkertaisille ihmisille. Live-esiintymisistä silti plussaa, ihan hyvin nää vetää.

AC/DC:sta aikalailla samaa mieltä, itse en ole koskaan erityisemmin jaksanut kuunnella mutta juuri nimenomaan sillä varauksella, että ei ole kuitenkaan varsinaisesti paska.

Rolling Stonesin kuvailusi vähän hämmensi, ja pakko todeta - hämmästyneenä, että kuinkahan paljon olet kuunnellut Stonesia? Tämä ei minään haasteena tai vastaavana, vaan olen usein ihmetellyt, kuinka paljon ja kuinka erilaista musiikkia Stonesien kavalkaadista löytyy. Minua häiritsee melkein enemmän se, että eivät tehneet enemmän kolmen soinnun yksinkertaisia biisejä á la Midnight Rambler. Mielipideasioita toki, mutta outo kuvailu, mielestäni.

Itselläni on liuta.

The Beatles. En vain ymmärrä suosiota missään muussa mielessä kuin oli se eka ikinä breikannut brittipopulääribändi. Hyviä biisejä toki joitakin, ja Sgt. Pepper sekä Abbey Road ovat oikeastaan aika hyviä levyjäkin, mutta punaista albumia en pistä enää ikinä soittimeeni. Shii lavs juuu jeee jeee jeee.

Bob Dylan. Erittäin, erittäin arvostettu jantteri. Kaikki tietää jne. Kaveri on tehnyt helvetin hyviä biisejä, jotka toiset ovat esittäneet paljon paremmin. The Band toimii paljon paremmin.

Radiohead. Isoveikka antoi Ok Computerin minulle, ja olen kuunnellut sen noin kymmenisen kertaa läpi. Sieltä löytyy joitakin ihan kivoja juttuja, mutta emminä käsitä miten tuosta on saatu niinkin kulttilevy. Tai bändistä yleensäkään.

Kent. Kuulostaa Radioheadilta ilman vänkiä kokeiluja. Ei huono, ei paha, mutta ei kyllä ole mun kamaa.

Tasavallan Presidentti. Ymmärtää kyllä, miksi eivät breikanneet briteissä. Ei ole vain biisejä, ihan toimiva bändi ja soittavat ihan jees muttamutta.

King Crimson, pl. In the Court of the Crimson King ja Red. Aika ylihypetetty bändi proge-skenessä.

Pink Floyd. Erittäin suurin varauksin tämä listalle (ostin juuri Anttilasta satasella bändin koko studiotuotantoboksin). Vähän liian usealle Se progebändi. Olisi voinut jäädä pois listalta. Dark Side of the Moon yliarvostetuimpia levyjä ehkä koskaan omassa genressään.

Pearl Jam, vain koska Eddie Vedder on suuri the Who-fani ei auta. En vain saa irti potentiaalia.

Black Sabbath. Joitakin huippubiisejä, mutta eipä löydy paljon ace fillereitä levyiltä. Käytännössä = Paranoid.

Meinasin laittaa Toolin vielä tähän, mutta sanotaan näin, että ymmärrän, jos joku ei ymmärrä. Lateralus on kyllä aivan mahtava levy.

The Clash. Emmää kässää, ei yhtäkään hyvää biisiä, mutta silti moni kaveri sanoo London Callingin olevan yksi kaikkien aikojen levyistä. Miksi? Kyllähän sitä kuuntelee, mutta ei yhtäkään biisiä, jossa olis mulle tarttumapintaa. Ei lähelläkään esim. punkin muita suuria eli minulle käytännössä Ramonesia tai Sex Pistolsia (itse lasken myös Joy Divisionin ja Public Image Ltd.:n vielä näihin, vaikka ovatkin kai ns. postpunkkia).

Eli tämähän ei ollut siis se vihaosasto, otin lähinnä omaa musiikkimakuani vastaavista genreistä joitakin bändejä, jotka eivät ole uponneet. Esim. rap/hip hop, techno (tms.), hevihevi (Iron Maiden) ja sitten joku ihme sinfoniahevi (Nightwish) ovat osastoa "Bändit jotka ovat aivan paskoja, enkä vain ymmärrä niitä".

 

[Ted Raikas]

Vanhapuuma, hieno viesti! Juuri tuollaisia olen tähän ketjuun kaivannut. Olet oivaltanut idean. Seassa listallasi on bändejä joista itse pidän suunnattomasti, mutta tajuan kyllä, että ei ne kaikille aukene. Esim. Pink Floyd (jonka levyistä itselleni tosin The Wall on sellainen teos jota en meinaa tajuta, vaikka siellä hienoja hetkiä onkin kuten Comfortably Numb).

Näitä juttuja voi tuoda ilman mitään perkeleellistä dissaustakin esiin ja myöntää oman avuttomuutensa musiikinkuuntelussa(kin). Ei se nyt ole välttämättä mitään poiskaan jos ei vaan tajua, mutta voi sille hiukan naureskella ja puistella päätään, miten joku musiikki on kaikin puolin hyvin tehty, mutta ei vaan iske hermoon.

Hauskoja juttuja. Tekee musiikinkuuntelusta mielenkiintoisen ja joskus vuosien jälkeen voi vaan pirskahdella, että: miten halavatussa en tajunnu tätä!