Bändit jotka eivät ole varsinaisesti paskoja, mutta et vaan ymmärrä niitä

[Ted Raikas]

Vanhapuuma, hieno viesti! Juuri tuollaisia olen tähän ketjuun kaivannut. Olet oivaltanut idean. Seassa listallasi on bändejä joista itse pidän suunnattomasti, mutta tajuan kyllä, että ei ne kaikille aukene. Esim. Pink Floyd (jonka levyistä itselleni tosin The Wall on sellainen teos jota en meinaa tajuta, vaikka siellä hienoja hetkiä onkin kuten Comfortably Numb).

Näitä juttuja voi tuoda ilman mitään perkeleellistä dissaustakin esiin ja myöntää oman avuttomuutensa musiikinkuuntelussa(kin). Ei se nyt ole välttämättä mitään poiskaan jos ei vaan tajua, mutta voi sille hiukan naureskella ja puistella päätään, miten joku musiikki on kaikin puolin hyvin tehty, mutta ei vaan iske hermoon.

Hauskoja juttuja. Tekee musiikinkuuntelusta mielenkiintoisen ja joskus vuosien jälkeen voi vaan pirskahdella, että: miten halavatussa en tajunnu tätä!

 

[Vanhapuuma]

Seassa listallasi on bändejä joista itse pidän suunnattomasti, mutta tajuan kyllä, että ei ne kaikille aukene. Esim. Pink Floyd (jonka levyistä itselleni tosin The Wall on sellainen teos jota en meinaa tajuta, vaikka siellä hienoja hetkiä onkin kuten Comfortably Numb).

Pitää vielä Pink Floydista sanoa, että olisi pitänyt ehkä jäädä silti listalta pois. The Wall oli minullekin pitkään vähän "käsittämätön" mestariteos, mutta itse asiassa, kun sitten kuuntelin sitä toissa kesänä uudestaan, se soi melkein koko ajan autossa ja nappikuulokkeista. Vähän liikaa tosin niitä ihme medley-rämpytyksiä, mutta itse biisit oikeastaan aika hemmetin hyviä. En ole yltiö Syd Barrett-fani, mutta kyllähän noi alkuaikojen levyt oli kovaa kamaa. Ja myöhemmin sitten Obscured by Clouds ja Atomheart Mother ovat tiukkoja, nyt on menossa Wish You Were Here ja Animals-kausi. Kyllä ne sieltä, ja vähitellen.

Mutta lueskelin uudestaan tätä ketjua läpi, ja pakko vielä jatkaa, koska tämä on aika hauska aihe tosiaan!

Eli David Bowie. Tuplalevy hittejä on todella tiukkaa kamaa melkein alusta loppuun, mutta yksittäisiä levyjä siitä sankasta joukosta kun kuuntelee, niin voivoi. Esimerkkinä par excellence "Heroes", nimikkobiisi aivan huippuhitti ja yksi tiukimmista, mutta muu levy jopa täyttä kuraa. Tähän Berlin-eraan muutenkin pätee sama.

Rush. En ole käsittänyt kulttiarvoa, mutta olen vieläkin valmis antamaan mahdollisuuden. Ehkä kuunnellut liian vähän, se on mahdollista. Soundit liian kasaria, joku siinä tökkii. Neil Pearth kieltämättä huippurumpali, ja minä tykkään niistä lehmänkellokilkatuksistakin.

Neil Young kuuluu kyllä - tavallaan - musamakuuni, mutta jotenkin en jaksa oikein kuunnella samaa nasaalihkoa ääntä kovinkaan pitkään. CSNY:n Déjà Vu aivan käsittämättömän kova levy ja tuskin Youngista huolimatta, pikemminkin päin vastoin. Kuuntelen kyllä, mutta vähän ehkä jäänyt pieneksi mysteeriksi - edelleen.

 

[Barnes]

Haloo Helsinki!. On heillä ihan hyviäkin biisejä, mutta ei ko. jengi minusta nyt niin ihmeellinen ole kuin valtaisasta radiosoitosta voisi päätellä. Elli Haloota joku Aamulehden toimittaja väitti Suomen karismaattisimmaksi laulajaksi, mistä olen hyvin eri mieltä.

 

[Useful Idiot]

Haloo Helsinki!. On heillä ihan hyviäkin biisejä, mutta ei ko. jengi minusta nyt niin ihmeellinen ole kuin valtaisasta radiosoitosta voisi päätellä. Elli Haloota joku Aamulehden toimittaja väitti Suomen karismaattisimmaksi laulajaksi, mistä olen hyvin eri mieltä.

Toisaalta tuo mielipide pätee mielestäni suurimpaan osaan valtaisaan radiosoittoon kuuluneisiin kotimaisiin artisteihin, että sikäli tässä ei ole mitään uutta.

Ellillä on yhtä paljon karismaa, kuin Mika Salolla.

 

[Individual]

Muse
Coldplay
System of a Down
Kiss
Korn
Volbeat
Foo Fighters
Dream Theater
+ Isohko kasa metallin kanssa flirttailevia bändejä, joista on kulmat hiottu pois siinä mitassa, että savu nousee.

 

[Ollakseni]

Eagles on yhtye jonka suuruutta ja suosiota en ole oikein ymmärtänyt. Red Hot Chili Peppers, Muse ja Killers pääsevät myös listalle. Itse asiassa tuntuu siltä että on kymmeniä yhtyeitä joiden suosiota en ihan tajua tai niiden hehkutusta. Tekevät ihan hyvää musiikkia mutta eivät liikuta omaa maailmaani niin paljoa.

 

[Järvenpää]

Alma.

Mitä ihmettä? Tuollaisiahan laulajia (musiikillisesti, siis) on kolmetoista nykyään tusinassa. Ei erotu mitenkään mistään muistakaan nrj:llä tai yleäksällä soi.

 

[Aunt Wang]

Queen. Ensimmäistä kertaa kun kuulin Bohemian Rhapsodyn, ajattelin että vau, äijät osaavat soittaa - ja mikä ääni tuolla laulajalla. Tuotanto piti kuunnella läpi, osa oli hyvää, osa paskaa. Sitten tuli se yksi kaveri, joka alkoi laukomaan faktoja Freddien osaamisesta. Puhtaasti matalalta, korkealta ja siitä väliltä. Kaikenlaisia ennätyksiä, eniten eri säveliä minuutin sisällä samassa kappaleessa tai jotain vastaavaa. Kaikki kuuntelivat, kaikki arvostivat. Piti kuunnella, koska arvosti. Ja lopulta ei enää kuunnellut, kun mahtipontisuus alkoi vituttamaan ja Freddien ylevät kiekaisut saivat aikaan jonkinlaista, mitenköhän sen sanoisi, myötähäpeää kenties. Eivät ne kappaleet ajan saatossa ole muuttuneet, hyvää settiä vieläkin. Mutta kun ei enää jaksa kuunnella. Jos ajomatka töihin kestää 25 minuuttia, saa tuona aikana kuulla neljästi Bohemian Rhapsodyn ensimmäiset neljä sekuntia ennen kuin tajuaa vaihtaa kanavaa. Queen on kuin maailman paras vitsi, tajuat sen ja joskus arvostit sitä, mutta kuultuasi samat sanat niin moneen kertaan, ei se tee sinuun enää minkäänlaista vaikutusta.

 

[BurnabyJoe]

Radiohead. Helvetin suosittu bändi mutta meikäläisen korvaan ei kuulosta sitten yhtään miltään. Foo Fighters kuuluu kanssa samaan ryhmään, ei vaan ole sitä tarvittavaa ''särmää''.

 

[Ralph]

Coldplay

Tähän täysi sama. Ei paska, mutta soittaa melko mitäänsanomatonta musiikkia, mikä ei eroa monista pilipalitason artisteista, mutta silti Coldplay on olevinaan iso nimi.

 

[DR_J]

Red Hot Chili Peppers. Kunnioitan yhtyettä ja uraa, mutta en vain saa bändistä oikein mitään irti.
Led Zeppelin. Sama kuin yllä. Legenda toki, mutta tuollainen bluesrock jamittelu on vain hieman vierasta.
Black Sabbath. Heavyn kehittäjä omalta osaltaan, mutta kuunnella en jaksa Paranoidia lukuunottamatta. Esim. Deep Purple toimii paljon paremmin.

 

[lake79]

Ellillä on yhtä paljon karismaa, kuin Mika Salolla.

Ellistä ei kyllä ekana tai edes tokana ajatuksena tulisi mieleen sana karismaattinen. Enemmänkin vain hemaiseva, söötti tai kaikkien ystävä.

Haloo Helsinkiä tulee silloin tällöin kuunneltua. Kovasti tuo piristystä jos mieli on syystä tai toisesta maassa. Hieno bändi ja hienoja biisejä.Radiota en onneksi juurikaan kuuntele.

 

[Jymäkkä]

No tähänhän nyt olisi lukematon määrä vastauksia. Tulee itsekin käytettyä musiikista usein tuota "paska"- määritelmää, vaikka oikeasti tarkoitan vain, etten itse siitä pidä. Sanotaan tähän kuitenkin Led Zeppelin ja erilaisten äänestysten vakiovoittaja Stairway to heaven. En ymmärrä, entykkää, pakko olla miljoonien sontakärpästen väärässä. VMP.

 

[ZayWest]

No tähänhän nyt olisi lukematon määrä vastauksia. Tulee itsekin käytettyä musiikista usein tuota "paska"- määritelmää, vaikka oikeasti tarkoitan vain, etten itse siitä pidä. Sanotaan tähän kuitenkin Led Zeppelin ja erilaisten äänestysten vakiovoittaja Stairway to heaven. En ymmärrä, entykkää, pakko olla miljoonien sontakärpästen väärässä. VMP.

Kyseessä on aikansa lapsille iso balladi ja myöhemmille junnuille nostalgiatrippi sinnejonnekin kasarin lähettyville. Ja onhan LZ myös tragediansa kokenut ja sitä kautta legendaarisuutta saanut ko. biisillä.

Itse omaan paskan musiikkimaun ja ihmettelen U2 ja Bon Jovi -menoa. Tai lähinnä with or withouta ja alwaysia sekä its my lifea. Tykkään kaikista mainituista hemmetisti vaikkei pitäisi. Ehkä bonarina vielä Bruce Dickinsonin tears of the dragon. Koskettaa paskaa musamakuani.

 

[Kirjoittelija]

Radiohead. Isoveikka antoi Ok Computerin minulle, ja olen kuunnellut sen noin kymmenisen kertaa läpi. Sieltä löytyy joitakin ihan kivoja juttuja, mutta emminä käsitä miten tuosta on saatu niinkin kulttilevy. Tai bändistä yleensäkään.

Minullekin tuli tämän ketjun otsikosta välittömästi Radiohead mieleen. Se on älykkäiden ihmisten musiikkia. Pitchforkissa on sekä OK Computerin että Kid A:n arvosana täysi kymppi. Minäkin yritin aikanaan kovasti kuunnella Radioheadiä ja oppia pitämään siitä, koska halusin kokea olevani älykäs. Mutta ei siitä mitään tullut. Yli hilseen meni että heilahti. Minusta Thom Yorken laulutyyli on aika rasittava. Hän vierailee PJ Harveyn (joka on yksi suosikkiartisteistani) levyn Stories from the City, Stories from the Sea seiskaraidalla mutta ei ole sitäkään kappaletta tullut kuunneltua vuosiin, kun ei sitä Yorken määkimistä oikein jaksa.

Radiohead kyllä sopii meikäläisen kohdalla tähän ketjuun täydellisesti. Peilaa ihan täysin omia musiikkitottumuksiani, mutta en vaan lämpeä.

On se minullakin Spotifyn suosituksissa tainnut tulla vastaan pariin kertaan enkä yhtään ihmettele, jos heidän algoritminsa kuvittelee musiikkimakuni perusteella, että saattaisin pitää Radioheadistä. Sen sijaan sen otan henkilökohtaisena vittuiluna, että sieltä on pariin kertaan tarjottu Reino Nordinia. Tällä viikolla viikon suositukset -soittolistalla oli hänen tulkintansa Albatrossi-klassikosta. Se oli sellaista paskaa, että Junnu Vainio on varmasti pyörinyt haudassaan itsensä pyörryksiin kyseisen oksennuksen takia.

En ole koskaan ymmärtänyt The Whon ja Bruce Springsteenin suurta suosiota, vaikka eivät ne mitään totaalisen paskoja ole.

Springsteen sopii minullakin ketjun otsikkoon. Herran laulutyyli taitaa jotenkin tökkiä. Melkein näyttää mielestäni siltä, että Brucella olisi leuka jotenkin jumissa eikä hän saisi suutaan siksi kunnolla aukaistua. Further On Up the Road Johnny Cashin esittämänä on hieno ja Because the Night Patti Smithin laulamana loistava kappale, joten kyllä Springsteen mielestäni biisejä osaa tehdä mutta ainakin Cash ja Smith pieksävät hänet niiden esittämisessä sata-nolla.

 

[Roger Moore]

Elli Haloota joku Aamulehden toimittaja väitti Suomen karismaattisimmaksi laulajaksi, mistä olen hyvin eri mieltä.

Niinno, Floor Jansen ei ole suomalainen.

Foo Fighters on osittain vähän tällainen itselleni, vaikka toki näin vanhemmiten ehkä paremmin uppoaa. No nyt tuli mieleen toinen, Red Hot Chili Peppers. Ei ole ikinä iskenyt millään tavalla, vaikka nyt ei varsinaisesti paska bändi olekaan.

P.S. Elli Haloo ei oikeasti ole Suomen karismaattisin laulaja.

 

[penkinlämmittäjä]

Mitä Elli Halooseen tulee, niin erinomainen esiintyjä on kyseessä. Tuntuu vaan, että nykyään se on synonyymi karismaattisen kanssa. Bändi itsessään ei tälle listalle minun osaltani kuulu, sillä bändi tehtailee liukuhihnalta hienoimpia suomenkielisiä pop/rock-ralleja. Sen sijaan valtaosa rockista kuuluu tälle listalle.

 

[Osmo Rapeli]

Minullekin tuli tämän ketjun otsikosta välittömästi Radiohead mieleen. Se on älykkäiden ihmisten musiikkia. Pitchforkissa on sekä OK Computerin että Kid A:n arvosana täysi kymppi. Minäkin yritin aikanaan kovasti kuunnella Radioheadiä ja oppia pitämään siitä, koska halusin kokea olevani älykäs. Mutta ei siitä mitään tullut. Yli hilseen meni että heilahti. Minusta Thom Yorken laulutyyli on aika rasittava. Hän vierailee PJ Harveyn (joka on yksi suosikkiartisteistani) levyn Stories from the City, Stories from the Sea seiskaraidalla mutta ei ole sitäkään kappaletta tullut kuunneltua vuosiin, kun ei sitä Yorken määkimistä oikein jaksa.



On se minullakin Spotifyn suosituksissa tainnut tulla vastaan pariin kertaan enkä yhtään ihmettele, jos heidän algoritminsa kuvittelee musiikkimakuni perusteella, että saattaisin pitää Radioheadistä. Sen sijaan sen otan henkilökohtaisena vittuiluna, että sieltä on pariin kertaan tarjottu Reino Nordinia. Tällä viikolla viikon suositukset -soittolistalla oli hänen tulkintansa Albatrossi-klassikosta. Se oli sellaista paskaa, että Junnu Vainio on varmasti pyörinyt haudassaan itsensä pyörryksiin kyseisen oksennuksen takia.



Springsteen sopii minullakin ketjun otsikkoon. Herran laulutyyli taitaa jotenkin tökkiä. Melkein näyttää mielestäni siltä, että Brucella olisi leuka jotenkin jumissa eikä hän saisi suutaan siksi kunnolla aukaistua. Further On Up the Road Johnny Cashin esittämänä on hieno ja Because the Night Patti Smithin laulamana loistava kappale, joten kyllä Springsteen mielestäni biisejä osaa tehdä mutta ainakin Cash ja Smith pieksävät hänet niiden esittämisessä sata-nolla.

Radiohead toimiikin parhaiten, kun hoet itsellesi ja kavereillesi kuuntelevasi väkipakolla tekotaiteellista yninää. Toista perässäni: tekotaiteellista yninää. Sitten heittäydyt virtaan (kuvaannollisesti).

Paras biisi: Greep

 

[PataJaska]

En edes muista olenko itse kehittänyt tämän seuraavan termin vai olenko kuullut sen jossain joskus kauan sitten ja napannut käyttöön koska se oli niin loistava. Termi on joka tapauksessa teennäinen intellektuelli-rock. Ja tähän ryhmään kuuluvat bändit kuuluvat myös tämän otsikon alle. Tuossa edellä jo mainittiinkin Red Hot Chili Peppers ja Radiohead, jotka ovat täydellisiä oppikirjaesimerkkejä millaista musiikkia on teennäinen intellektuelli-rock. Eli ei nyt teknisesti ottaen paskaa, mutta ei niiden musiikista voi millään tasolla myöskään nauttia, koska siinä ei ole mitään aitoa ja se tunne puuttuu ihan kokonaan.. en vain käsitä, miten joku saa niistä jotain irti, kaikki hukkuu sellaisen tekotaiteellisuuden alle. Eli aivan tämän ketjun kamaa

Kotimaisesta osastosta teennäistä intellektuelli-rockia edustavat esimerkiksi CMX ja YUP, ja aivan samoin perustein kuin edellä

 

[Peltinen]

En edes muista olenko itse kehittänyt tämän seuraavan termin vai olenko kuullut sen jossain joskus kauan sitten ja napannut käyttöön koska se oli niin loistava. Termi on joka tapauksessa teennäinen intellektuelli-rock. Ja tähän ryhmään kuuluvat bändit kuuluvat myös tämän otsikon alle. Tuossa edellä jo mainittiinkin Red Hot Chili Peppers ja Radiohead, jotka ovat täydellisiä oppikirjaesimerkkejä millaista musiikkia on teennäinen intellektuelli-rock.

Tarkoitat varmaan myöhempien aikojen RHCP:tä, joku Catholic School Girl Rule eikä muukaan tennissukka-vaiheen kama ihan mahdu siihen tekotaiteellista paskaa lokeroon.

 

[godspeed]

Jonkin sortin metallimiehenä on aina ihmetyttänyt kahden suuren eli Metallican ja Iron Maidenin suosio. Ei ne huonoja ole, mutta 'tallican stadionkeikka oli huonoin ja tylsin kokemus mitä olen koskaan todistanut. Jotain hyviä biisejä joskus ollut, mutta Iron Maidenilta on vaikea löytää edes sitä yhtä.

En vain ymmärrä miksi nuo kaksi ovat suosituimpia, mutta toisaalta en ns radioheviä kauheasti kuuntelekaan.

 

[Rantojen Kuningas]

Jonkin sortin metallimiehenä on aina ihmetyttänyt kahden suuren eli Metallican ja Iron Maidenin suosio. Ei ne huonoja ole, mutta 'tallican stadionkeikka oli huonoin ja tylsin kokemus mitä olen koskaan todistanut. Jotain hyviä biisejä joskus ollut, mutta Iron Maidenilta on vaikea löytää edes sitä yhtä.

En vain ymmärrä miksi nuo kaksi ovat suosituimpia, mutta toisaalta en ns radioheviä kauheasti kuuntelekaan.

Olen kuullut monesti kavereideni suusta samaa. Itse kuulun siihen ryhmään jolle Iron Maiden on se bändi #1 maailmassa. Suosittelen kuuntelemaan levyt Somewhere in time & Seventh son of a seventh son. Jos ei vieläkään uppoa niin se on kuulijassa vika.

 

[Ötökkä]

• Radiohead
• Muse
• Metallica
• Coldplay
• CMX
• Juha Tapio. En tiedä kuuluuko edes tähän listaan: mun mielestä aivan täysin yhdentekevää musiikkia.

Listaan voisi laittaa about kaikki iskelmäartistit myös.

 

[UnenNukkuja]

Listaan voisi laittaa about kaikki iskelmäartistit myös.

Tätä mietin varsinkin niiden kohdalla, jotka eivät itse tee biisejään. Juha Tapio tekee, häntä kyllä arvostan, vaikken varsinaisesti pidä tuosta musiikista.

Varsin karmea osasto on ne, jotka on varsin hyvistä hiteistä tehneet "suomennoksia". Eilen vahingossa jostain kuulin Hectorilta Perjantai on mielessäin. Eieiei, ei Gary Mooren hittejä kuulu pilata, vaikka Hectoria muuten arvostaisikin.

Saattoi hypätä hieman ohi aiheen, sorry.

 

[Leon]

Kriitikoiden lellari PJ Harvey ei ole koskaan mulle uponnut.