Bändit jotka eivät ole varsinaisesti paskoja, mutta et vaan ymmärrä niitä

[Rinksu]

White Stripes tulisi nyt ensimmäisenä mieleen. Kaippa tällä ansionsa on, mutta ei vaan lähde. Tuntuu vähän siltä, että bändin musan jokainen elementti on jo sataan kertaan puhkisahattu ja hirveä hulabaloo bändistä johtuu enemmän nostalgiasta, coolista "autotallimeiningistä" ja maineesta "rokin sadantena uutena pelastajana".

 

[Minor]

Nyt tulee varmaan paskaa niskaan, mutta Nirvana on aina ollut tällainen bändi minulle. Pari hyvää biisiä, mutta ei vaan muuten aukea.

Radiohead on toinen, ei oikeastaan lisättävää siihen mitä täällä on jo aiemmin todettu.

 

[Roger Moore]

Olen kuullut monesti kavereideni suusta samaa. Itse kuulun siihen ryhmään jolle Iron Maiden on se bändi #1 maailmassa. Suosittelen kuuntelemaan levyt Somewhere in time & Seventh son of a seventh son. Jos ei vieläkään uppoa niin se on kuulijassa vika.

Pyh, A Matter of Life and Death on Maidenin paras levy. Hyvänä kakkosena The Final Frontier. Jos ei niistä tykkää, niin kuulijassa vika.

Ehkä mua on hakattu lapsena liikaa, mutta tosiaan tykkään noista kahdesta levystä ylivoimaisesti eniten koko Maidenin tuotannosta. Ei sillä että se ns. klassisen aikakauden setti huonoa olisi, mutta nuo on omat suosikit. Juu, kuulun vähemmistöön.

 

[Analog Kid]

Itse kuulun siihen ryhmään jolle Iron Maiden on se bändi #1 maailmassa. Suosittelen kuuntelemaan levyt Somewhere in time & Seventh son of a seventh son. Jos ei vieläkään uppoa niin se on kuulijassa vika.

Ei se kuuntelemalla parane. Itselle Iron Maiden on hevin Matti Vanhanen, koko ura HMV-osastoa ja jostain syystä edelleen huipulla. Keskinkertainen on se sana joka kuvaa niin Mattia kuin Maideniakin parhaiten. Puolitoista hyvää biisiä on jäänyt käteen pitkästä urasta, Wasted Years sekä pari minuuttia Transylvanian alusta.

 

[Ikävänkantaja]

System of a Down
Ultra Bra
Guns N' Roses
AC/DC

Kaikki kunnia ko. bändeille ja taitaville, pitkän linjan muusikoille, mutta kun ei napostele, ei napostele. Olen joskus miettinyt, kuulostaisivatko Gunnarit ja AC/DC (ja miksei myös SoaD) omiin korviini siedettäviltä esim. jonkun Till Lindemanin - tai vaikka Noora Louhimon - tyyppisen laulajan tulkitsemana. Hyvin mahdollista, mutta se jäänee arvoitukseksi.

Suomen "Kansan Rosesia" (oma_keksimä hassuttelu, ehheh), eli Ultra Brata, en puolestaan ole kuunnellut juurikaan edes kokeilumielessä.

Anni Sinnemäen sanoituksista voisin sen sijaan tykätä
Ehkä, hyvinkin
Sillä runoutta ei ole koskaan
Tässä maailmassa liikaa

 

[Ollakseni]

Ultra Brasilia on erinomainen yhtye tähän ketjuun. Samoin YUP omaan makuun. En ymmärrä häpeä kummankaan ympärillä.

 

[Roger Moore]

Ultra Brasilia on erinomainen yhtye tähän ketjuun. Samoin YUP omaan makuun. En ymmärrä häpeä kummankaan ympärillä.

Ultra Bra ei sinänsä kuulu tänne, koska onhan se nyt varsinaisestikin paska.

 

[godspeed]

AC/DC on sama biisi etuperin sama kuin se on takaperin, mutta vertaa nyt GNRia siihen, niin kamoon. SoaD on muka/pomppurockia limp keksin ja linkin puiston tapaan plärpltättävänän vokalistin voimin, mutta sekin on enemmän kuin Ultra Bra. Ultra Bra lopetti syystä, mutta muut jatkavat.

 

[Ollakseni]

Ultra Bra ei sinänsä kuulu tänne, koska onhan se nyt varsinaisestikin paska.

No ei häiritse itseäni ja ne kappaleet jotka olen kuullut ovat olleet tasolla kai tätä kuuntelee ja ei huono. Eli omaan makuun juuri sopiva tähän ketjuun.

 

[UnenNukkuja]

Hector on ainakin aikaansa edellä oleva artisti, kun pilasi tuon hitin 13 vuotta ennen kuin Gary Moore sen julkaisi.

Tadaa, totta. Kiitos, kirjoitin aamutokkurassa ja meni parit biisit sekaisin.

No enivei, tuo noin laajemmin ajateltuna on ollut ahdistava tapa pilata biisejä. Suomennoksia monista varsin suurista hittibiiseistä, vaikka solistista olisi muuhunkin.

 

[Prof. Puck]

Ei tosiaan ole mieltä alkaa luettelemaan tässä artisteja jotka nostattavat inho-sensorit kaakkoon (kuten vaikkapa Coldplay, Ultra Bra tai Phil Collins, sainpas lueteltua, heh). Sen sijaan en käsitä täälläkin moneen kertaan mainitun Foo Figthersin suurta suosiota, vaikka musiikillisesti ja genren osalta herrojen tuotosten pitäisi osuta ja upota allekirjoittaneeseen kuin kuuma veitsi jo valmiiksi lämpimään voihin. Kyseisen poppoon biisit eivät herätä minkäänlaisia tuntemuksia, paitsi ehkä jonkin sortin välinpitämättömyyttä.

Tavallaan ymmärrän myös miksi RHCP on tässäkin ketjussa mainittu niin moneen kertaan, mutta itselleni alkupuolen tuotanto ja vielä Californication levy on niin kovaa kamaa, että arvostus on kova. Ymmärrän kuitenkin miksi monille ei kolahda ja onhan niillä - rehellisesti myöntäen - paljon biisejä jotka ovat "tekemällä tehty".

Musiikillisesti ja rock-musiikin "ala-genrenä" "akateeminen-rokki" ei iske sitten yhtään enkä siten ymmärrä sitä tyylisuuntaa edustavien bändien tai heidän tuotostensa hienoutta? Se on hiukan kuin rokkia, jolta on munat kuohittu pois. Aivan liian tuotettua, turvallista, särmätöntä ja pahimmillaan (mielestäni) teko-taiteellista.

 

[H.J.Simpson]

Tulut 5v sitten siteerattua Major Jullia seuraavien yhtyeiden osalta:
Coldplay, Radiohead, Rolling Stones, RHCP ja Muse

Nykyisellään muut pysyvät vieläkin listalla, mutta RHCP:ta olen oppinut kuuntelemaan ja arvostamaan, vaikka mm. Radio Rock koittaa joitain biisejä pilata liikasoitolla. Listaan toisaalta voi lisätä Foo Fightersin, hyviä muusikoita ja varmasti myös hyvä show, jos keikalle menisin, mutta itselleni ei heidän musiikki tahdo oikein avautua.

 

[NDT665]

Kohtuullisen outo ilmestys on manchesterilainen jo syntyessään pilaantunut hedelmä - Oasis.
Olen vuosikausia unettomina öinä miettinyt syitä bändin menestykselle, jonka seurauksena on ollut ummetus ja lisää unettomia öitä. Osittain syytän heitä myös alkoholismistani, impotenssistani ja rumasta ulkonäöstä.
Ilman heitä ei olisi tullut maailmansotia, Titanic ei olisi uponnut, Zeppelin lentäisi vieläkin, eikä Otto Willegalle Kuusinen olisi syntynyt. Maailma olisi kaikinpuolin kauniimpi, harmooninen, sulotuoksuinen onnellisten ihmisten tyyssija.

Jos henkisesti pahasti häiriintyneen rotan, joka syö omaa sontaa, fuusiosonnasta kerättäisiin kasaan 160 kiloa talteen, niin niistä voisi muovailla kaksi hämmentynyttä Gallagherin veljestä.

Kauhuskenaario: Mitenhän kävisi, jos yhtyeeseen värvättäisiin Juhani Tamminen?

 

[godspeed]

Kauhuskenaario: Mitenhän kävisi, jos yhtyeeseen värvättäisiin Juhani Tamminen?

Etkö mukamas ole tietoinen, että juuri hänen ansiostaan Oasis alkoi menestyä?

 

[Hauntti]

Pyh, A Matter of Life and Death on Maidenin paras levy. Hyvänä kakkosena The Final Frontier. Jos ei niistä tykkää, niin kuulijassa vika.

Ehkä mua on hakattu lapsena liikaa, mutta tosiaan tykkään noista kahdesta levystä ylivoimaisesti eniten koko Maidenin tuotannosta. Ei sillä että se ns. klassisen aikakauden setti huonoa olisi, mutta nuo on omat suosikit. Juu, kuulun vähemmistöön.

Itselleni se top-3 on SiT, 7th son ja Brave New World, ei aina tuossa järjestyksessä. Koko 2000-luvun tuotanto on kuitenkin vähintään tasoa hyvä. Ja minä kuulun tässä vähemmistöön: Number of the Beast on Maidenin huonoin levy kokonaisuutena, sitä ei pari tähtihetkeä pelasta.

 

[Moto]

Foo Fighters ja Muse tulee mieleen bändeinä, joiden oikeastaan kaiken järjen mukaan pitäisi olla korkealla suosikkilistallani. Mutta ei vaan nappaa.

Lana Del Rey ei ole mitenkään huono artisti, mutta tuntuu vaan että samoja vesiä kyntää aika paljon vastaavia ja kiinnostavampia tapauksia. Flown keikkakin oli jotenkin viimeisen päälle steriili - hetkellinen pokan pettäminen lavalle rynnänneen halaajan myötä toi siihen ehkä enemmän inhimillisyyttä kuin imelä selfiesessio eturivin fanien kanssa.

 

[arvee]

Ultra Bra jurppi minua ilmestyessään korviini. Yllättävän nopeasti nopeasti takkini kääntyi, mahtavat sovitukset, hyvät muusikot, pioneerileiriläiset tekevät huippumusaa! En ole pariin vuosikymmeneen tosissani enää yrittänyt: Rush. Kaiken pitäisi periaatteessa olla kohdillaan meikäläiselle, pikkupentuna progediggarille, teininä wannabehipille mutta ei vain onnistunut. Painopisteeni siirtyi kunnon ränttätänttään, AC/DC, Lynyrd, Rollarit ja toisaalta sitten vaikka laulelmapätkiin ala Mark Knopfler. Ei vain Rush tainnut sitten upota, en taida enää vaivautua. Kestän kyllä ilmankin. Ja kaikella kunnioituksella, Frank Zappaan pätee sama. Sen sijaan pitkää Gratefull Deadia suoritan hitaasti mutta varmasti, nautittava urakka.

 

[Rantojen Kuningas]

Itselleni se top-3 on SiT, 7th son ja Brave New World, ei aina tuossa järjestyksessä. Koko 2000-luvun tuotanto on kuitenkin vähintään tasoa hyvä. Ja minä kuulun tässä vähemmistöön: Number of the Beast on Maidenin huonoin levy kokonaisuutena, sitä ei pari tähtihetkeä pelasta.

Samaan vähemmistöön kuulun itsekkin. Monta mitäänsanomatontta kappaletta poislukien levyn päätöskipale. Fear of the Dark sekä No Prayer for the Dying jäävät kyllä vielä tästäkin levystä kauas taakse. Niin ja melkein unohtui että onhan niillä se levy nimeltä Virtual XI, joka ei juuri soittimestani koskaan soi, lukuunottamatta The Clansmania.

 

[Fullhazard]

Rammstein. En vaan millään ymmärrä miksi niin moni tykkää musiikista, josta ei ymmärrä sanaakaan. Kyllähän tota silti ihan mielellään kuuntelee radiosta pakon edessä.

 

[Roger Moore]

Rammstein. En vaan millään ymmärrä miksi niin moni tykkää musiikista, josta ei ymmärrä sanaakaan. Kyllähän tota silti ihan mielellään kuuntelee radiosta pakon edessä.

Livebändihän se Rammstein onkin.

 

[Radiopää]

Rammstein. En vaan millään ymmärrä miksi niin moni tykkää musiikista, josta ei ymmärrä sanaakaan. Kyllähän tota silti ihan mielellään kuuntelee radiosta pakon edessä.

Tarkoitat kai sanoituksia, joista ei ymmärrä sanaakaan? Luuletko, että valtaosa englanninkielisiä kappaleita kuuntelevat ymmärtävät kaiken, mitä niissä lauletaan? Minä luulen ja uskon, ettei ymmärrä.

Ihmiset voi halutessaan jakaa kahteen ryhmään: niihin, jotka kuuntelevat musiikkia ja niihin, jotka kuuntelevat laulua ja sanoituksia. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluu paljon niitä, jotka kuuntelevat laulua ja osaavat laulaa mukana, mutta eivät ymmärrä tekstien sanomaa. Sama se on sävellysten kanssa, toiset osaavat tulkita niitä nuotein ja toiset eivät. Silti molemmat voivat kuunnella musiikkia aivan niin kuin voivat kuunnella laulua, ymmärtää laulettua kieltä tai ei.

Livebändihän se Rammstein onkin.

Tätä minä taas en ymmärrä. Jos yhtye kiinnostaa vain livenä, ei silloin puhuta enää musiikista vaan musiikkiin liittymättömistä efekteistä. Hyvä musiikki ei tarvitse pyrotekniikkaa, mutta paska musiikki saattaa tarvita, jotta siitä saisi jotain irti. Siis jotain muuta kuin musiikkia.

 

[Roger Moore]

Tätä minä taas en ymmärrä. Jos yhtye kiinnostaa vain livenä, ei silloin puhuta enää musiikista vaan musiikkiin liittymättömistä efekteistä. Hyvä musiikki ei tarvitse pyrotekniikkaa, mutta paska musiikki saattaa tarvita, jotta siitä saisi jotain irti. Siis jotain muuta kuin musiikkia.

Huonosti ilmaistu, tarkoitin siis että parhaimmillaan Rammstein on juurikin livenä, mutta en väitä etteikö yhtyeellä olisi monia suht nerokkaasti rakennettujakin biisejä. Esimerkiksi joku Du Hast on aika täydellinen radiohitti, vaikka nyt kieli onkin monelle onkin se mitä ei ymmärrä.

 

[Radiopää]

Huonosti ilmaistu, tarkoitin siis että parhaimmillaan Rammstein on juurikin livenä, mutta en väitä etteikö yhtyeellä olisi monia suht nerokkaasti rakennettujakin biisejä. Esimerkiksi joku Du Hast on aika täydellinen radiohitti, vaikka nyt kieli onkin monelle onkin se mitä ei ymmärrä.

Asia ymmärretty. En myöskään ymmärrä Rammsteinin hehkutusta, mutta olen @Fullhazard'in kanssa täysin eri mieltä vieraalla kielellä lauletusta musiikista. Islantilaisyhtye Sigur Rós kehitti oman kielen (sekoittamalla islantia ja englantia), jotta laulujen sanat eivät saisi liikaa huomiota kokonaisuudesta. Ihmettelen, miksi Sigur Rósia ei ole vielä mainittu tässä ketjussa. Nyt tietenkin on, mutta ei liittyen ketjun otsikkoon.

 

[Stigu]

Radiopää (se bändi) on kyllä tosi outo bändi, jota ns. ammattilaiset tuntuvat arvostavan. Oma näkökulmani on, että heillä on yksi kaikkien aikojen TOP10 biisejä (Creep), mutta suurimmasta osasta muuta tuotantoa en tajua yhtään mitään.

Toinen samanlainen bändi/artisti oli Frank Zappa. Bobby Brown yltää myös omaan kaikkien aikojen TOP10:iini, mutta muu tuotanto menee välillä rajustikin yli ymmärryksen.

 

[Rod Weary]

Yksi Radioheadin ymmärtäjä ilmoittautuu _o/ En kuuntele siksi, että kokisin itseni sen kautta jotenkin muita älykkäämmäksi. Toki sitä olen, mutta monet muut älykköbändit jättävät minut kylmäksi, eli kyllä se musiikki aina ratkaisee. En muuten ole koskaan erityisesti kuunnellut noiden sanoituksia. Kai ne ovat ränttätänttää fiksumpaa sorttia, kun Radiohead mielletään älykköjen musaksi.