Onhan sitä itsekin tullut autokoulu käytyä, joten sanotaan jotain siitä ja sitten itse ketjun aiheesta.
Ennen koulun alkua minulla ei ollut paljoa ajamista takana, ehkä parikymmentä kilometriä. Olen usein kuullut, että kannattaisi ajella paljon ennen autokoulua, jos se on suinkin mahdollista. No, huomasin kuitenkin heti ens/toisen ajokerran jälkeen, että täysin turhaa puhetta. Auton käytön oppi tunnin, tai parin jälkeen niin hyvin että pystyi täysin keskittymään liikenteeseen.
Ajotunnit/teoriat menivät niin mukavasti, että kuljettajantutkintoa oli kevein mielin helppo lähteä suorittamaan. Enemmän minua ehkä jännitti teoriakoe, siitä kuitenkin selvisin ensimmäisellä yrittämällä. Sanallisissa kysymyksissä ei ollut ainoatakaan virhettä, mutta kuvissa ikäväkyllä pari.
Viikon päästä tästä oli tutkintoajo. Olin kuullut kauhutarinoita kaupungin jostakin tietystä ajattajasta, tällaisia juttujahan nyt liikkuu missä tahansa, en lopulta tiedä että oliko minulla ko. henkilö inssinä.
Ennen inssiä ajoimme viimeiset ajokerrat pois ja sitten konttorin pihalle odottelemaan, että ajattaja istuu viereen. (Oli muuten aika tuskallista odottamista). Muutaman minuutin päästä pelkääjän ovi aukesikin ja siihen penkille rojahti mukavan oloinen ~40 v mies. Käteltiin ja hän kertoi vähän vitsiä, jotta tunnelma vähän kevenisi. Lähdettiin siitä sitten konttorin pihalta ajelemaan, minulle oli puhuttu että aiheena on maantieajo/kaistan vaihtoihin liittyvä ajo, tai sitten risteysajo. En tiedä kumpi se noista jälkimmäisistä sitten lopulta oli, mutta hyvin meni kuitenkin. Tuskan minuutteja riitti reilut kolmekymmentä, joka oli yllättävän paljon. Monella kaverilla ja tutulla ajo oli kestänyt helpostikin alle 20 minuuttia. En tiedä oliko ajoni jotenkin epävarmaa, mutta lappuihin ei tullut yhtään virhemerkintää ja arviointikin oli lähes jokaisessa kohdassa maksimissa, kevyen liikenteen huomioimiseen jäi kuulemma parannettavaa, jota kyllä kannattaa seurata tosi tarkasti.
Ajon jälkeen ei ollut mitenkään erityisen helpottunut olo, ehkä odotin itsestäänselvyytenä, että tutkintoajoni hyväksytään. Pääasia, että nyt on ajokortti, auto ja se on helpottanut todella paljon elämääni. Joka arkipäivä töiden tai opiskeluiden takia on tullut ajettua n. 80 kilometriä ja autolla ajaminen, niiden kanssa touhuaminen on todella hauskaa.
Onko oikein, että puolen tunnin perusteella täysin vieras ihminen päättää sen, saatko ajoluvan vai et? Eikö se oma ajo-opettaja tunne oppilaan niin hyvin, että voisi myöntää kortin mikäli taidot sitä edellyttää? Yksittäiset tilanteet ja jännitys voivat saada ihmiset toimimaan hyvin eri tavalla mitä normaalisti. Vai onko se niin, että jos ei pysty puolen tunnin ajosta selviytymään hyvin, niin ei korttia ansaitsekaan?
Kyllä se on mielestäni täysin oikein, että nimenomaan vieras ihminen. Inssin kanssa ei tunneta toisiamme entuudestaan, opettajan kanssa on voinut hyvinkin tulla niin hyvät välit, että kortti myönnettäisiin varmasti helposti.
Mielestäni inssissä ei voi jännittää niin paljoa, että sen takia menisi ajo hylätyksi. Vaikka jalat tärisee ja hiki valuu niin varmasti kukaan ei unohda liikkennesääntöjä, tai voi laittaa muuten hermoilun piikkiin jotain ajovuoro -virhettä/kevyen liikenteen huomioimista/ylinopeutta/huonoa ajoneuvon käyttöä. Silloin ei osaa ajaa.
Saisi olla kyllä melkein enemmänkin ajokertoja autokouluissa ja tiukemmat tutkintoajot, ihme idiootteja näkee liikenteessä. Itsehän olen keskivertoa parempi kuljettaja, kuten kaikki muutkin suomalaiset =)