Autokoulun ajokoe eli inssi

[Lauri]

Monelle palstalaiselle varmasti erittäin tuttu tilanne. Miten ajokokeeseen kannattaa mennä, rennosti vai pieni jännitys puserossa? Tänne voisi keräillä hassunhauskoja tapahtumia ajokoetilanteesta sekä auttaa heitä, joilla tämä on vielä edessä.

Onko oikein, että puolen tunnin perusteella täysin vieras ihminen päättää sen, saatko ajoluvan vai et? Eikö se oma ajo-opettaja tunne oppilaan niin hyvin, että voisi myöntää kortin mikäli taidot sitä edellyttää? Yksittäiset tilanteet ja jännitys voivat saada ihmiset toimimaan hyvin eri tavalla mitä normaalisti. Vai onko se niin, että jos ei pysty puolen tunnin ajosta selviytymään hyvin, niin ei korttia ansaitsekaan?

Itse läpäisin inssin tänään ja toisella kertaa meni läpi. Ensimmäinen kerta oli omaa huolimattomuutta ja jäädyin taskuperuutuksessa sekä johonkin töyssyyn ajoin kuulemma liian lujaa. Minkälaisia virheitä sinä olet tehnyt? Onko tullut joitain helppoja virheitä: STOP-merkin / punaisten läpi ajaminen vai kenties liian suuri tilannenopeus?

Vielä erikseen täytyy mainita tutkinnon vastaanottajat, koska heitäkin on niin moneen junaan. Toiset ovat vanhoja, kärttyisiä ukkoja, jotka huomaavat jokaisen pienen virheen ja hylkäävät sen takia. Sitten on heitä, jotka vaativat hieman vähemmän, ovat mukavia ja kyselevät kuulumisia jne. Se, millaisen persoonan joudut kohtaamaan vieruspenkilläsi, on yllättävän suuri merkitys lopputuloksen kannalta.

Ovatko ajokokeet pelkkää pilkunnysväämistä ja rahastusta, vai ovatko ne paras tapa mitata ajotaitoa?

 

[Evil]

Eivät ne välttämättä paras tapa ole, mutta ilmeisesti kuitenkin tarkoituksenmukainen.

Minä selvitin inssin syksyllä -91, ensimmäisellä kerralla. Oli melkoisen lämmin syyskuun lopun iltapäivä, joten katsastusinsinööri ajatti minua lähinnä kaupungilla ja tiiraili koulusta kotiutuvia lukiolaistyttöjä; vihelteli siinä samalla jotain hiljakseen aurinkolasit silmillä, Sisuja söi. Taisi olla kankkusessa. Myöhemmin kuulin että sama jätkä oli saanut potkut kun katsasteli autoja noin kahdessa promillessa.

 

[Knightrider]

Joulukuussa läpäisin inssin ensimmäisellä yrittämällä. Itse ajokoe oli perjantaina puolilta päivin, joten sitä ennen ehdittiin ajella vielä 2h ajo-opettajan kanssa ja hioa eri juttuja. No tietysti sitten aloitettiin sillä, että piti heti autoon istuttuaan ruksia paperille arvosanat siitä, miten hyvin mielestään hallitsee kunkin ajamisen osa-alueen. Yritin kovin kysellä, että kuka näitä katsoo ja mitä näihin pitäisi vastata, mutta en oikein saanut vastaukseksi kuin arvoituksellisia silmänpyörityksiä. Päätinpä sitten arvioida omat ajotaitoni hieman yläkanttiin, koska välillä ajaminen tosiaan sujui ihan hyvin. Sanomattakaan selvää että välillä taas ei.

Aloitettiin 2 viimeistä ajotuntia ennen ajokoetta. Alussa sujui ihan hyvin, mutta sitten ilmeisesti keskittyminen herpaantui ja asiat alkoivat mennä pieleen. Viimeisen tunnin kämmäilin kaikessa mahdollisessa, yksikin käännös samasta risteyksestä tehtiin 3 kertaa ennenkuin sain sen oikein. Ajo-opettaja käski pysähtyä tien viereen ja antoi minun kuulla kunniani. Ja aiheesta, sillä en todellakaan ollut niin huono kuski, kuin mitä sinä ajokokeen aamuna olin. Tästä huolimatta jatkoin kämmäilyä ajotunnin loppuun asti.

Ajettiin katsastuskonttorin pihaan. Viereiseen, saman autokoulun autoon meni ajo-opettaja, joka kuulemma ajeluttaa kokelaita aina kokonaisen tunnin. Olin tyytyväinen, että samainen tyyppi ei osunut minulle. Sitten saapui minun tutkintoni vastaanottaja. Kätteli ja esitteli itsensä nopeasti, kysyi tunnenko Turkua. Vastasin "en oikeastaan", sillä en halunnut keskustaan ajamaan vaikka Turussa olenkin asunut koko ikäni. Niinpä lähdimme Naantalin suuntaan. Olin kohtuullisen paniikissa. Heti toinen, iso valoristeys vilkutti keltaisia valoja. Autoja tuli joka suunnasta monen kaistan leveydellä, mutta odottelin kiltisti ja menin vasta kun mistään suunnasta ei tullut ketään. Ajoin Naantaliin päin melkein koko matkan vasemmanpuolista kaistaa, vaikka kyllä tiesin että olisi pitänyt ottaa oikeanpuolimmaisin kaista. Jossain vaiheessa inssi käski ajamaan parkkipaikalle ja parkkeeraamaan mihin itse haluan. Kaikenlaisia inssien parkkitarinoita kuulleena päätin sitten tehdä kaiken yksinkertaisesti ja vain ajoin suoraan ruutuun. Seuraavaksi lähdettiin takaisin Turkua päin. Yritin tarkkailla nopeusrajoituksia, mutta välillä minulla ei ollut mitään aavistusta mitä nopeutta missäkin sai ajaa.

Ajoin katsastuskonttorin pihaan ja parkkeerasin peruuttaen ruutuun (hieman onnekkaasti jopa osuin viivojen sisälle). Inssi ilmoitti että ajokoe on hyväksytty, mutta huomautti vasemmalla kaistalla ajamisesta ja kysyi nopeusrajoituksien ylittämisestä sen verran, että onko ongelma siinä että en huomaa niitä vai miksi ajan ylinopeutta. Kysyi myös että tiedänkö mikä on taajaman nopeusrajoitus ja alkaako merkin voimassaolo ennen vai jälkeen merkin. Vastasin sentään ensimmäiseen oikein, toiseen sekoilin jotain. Pelkäsin jo, että kämmään kokeen vain tämän tenttaamisen takia. Sanoipa inssi vielä sen verran, että tuon ison valoristeyksen oikeaoppisen suorittamisen ansiosta pääsin ajokokeesta läpi.

Myöhemmin olen tuuminut, että normipäivänä en olisi vastaavalla ajosuorituksella päässyt läpi. Nyt asiaan varmaan vaikutti perjantai-iltapäivä, tutkinnon vastaanottajan mahdollisesti aamulla hylkäämät kokelaat ja hyvä arvio omasta ajotaidosta.

 

[pernaveikko]

Kesäkuu 1995. Mielestäni insinööriajo sujui loistavasti, kaarroin siihen pihaan kortti mielessäni. Tämä vanhempi herra oli täysin eri mieltä äskeisen ajon sujumisesta.

Sen palopuheen jälkeen sain kuitenkin noutaa korttini sieltä toimistosta.

 

[Seymon]

Oma inssiajoni oli vuosia sitten eräänä helvetillisen kuumana heinäkuun päivänä. Katsastusinssi hikoili vieressä kuin sika ja ilmeisesti halusi nopeasti pois kuumasta autosta. Homma oli nopeasti ohi.
Sellainen asia aiheeseen liittyen jaksaa ihmetyttää, että omassa autokoulussa jaksettiin toitottaa kuinka suojatiellä käveleviä tai suojatielle astumassa olevia tulee aina väistää. Asia jäi selkäytimeen aika vahvasti. Näin ei ilmeisti ole kaikkien osalta, koska lähes päivittäin joku spede melkein kaahaa yli, kun kävelen duuniin suojatien yli. Ja sehän on selvä, että inssiajo hylätään, jos ohittaa suojatien eteen pysähtyneen auton pysähtymättä. No, tätäkään yksinkertaista sääntöä eivät kaikki autoilijat ainakaan Stadissa tunnu osaavan.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Ajokortin hankin kesällä 1988. Ajokokeen valvojana toimi vanhan kansan katsastusinsinööri, josta useimmat ihan viime vuosina korttinsa saaneet ovat onneksi kuulleet vain tarinoita. Virkatehtävissään eli autoja katsastaessaan ja ajokokeita valvoessaan nämä kaverit olivat niin tärkeitä herroja että oksat pois. Asiaahan kuvasti se että katsastusasemien yksityistyessä henkilökunnalle piti rautalangasta vääntää että tästä lähin ollaan tekemisissä "asiakkaiden" kanssa, ei "hallintoalamaisten".

Ajokoettani valvoneen insinöörin maine oli vähintäänkin vittumainen. Ukko ei tykännyt oikein mistään: arkailu oli erittäin pahasta, mutta toisaalta liian varmat otteet olivat kuulemma ylimielisyyttä. Näiden seikkojen takia ei kokeessa sentään repannut jos ei tehnyt pienintäkään virhettä, mutta jos arkuutta tai rempseyttä oli inssin mielestä pelissä niin virheisiin ei ollut varaa.

Olin ajokokeeseen mennessä mielestäni kohtalaisen sinut ajamisen kanssa, mutta tieto ajokokeen valvojasta pani epäilemään josko sittenkin tulee hylsy plus ylimääräistä ajo-opetusta. Näin ei yllättäen käynytkään. Liekö ollut syy kauniin päivän, mutta kortti tuli ekalla yrittämällä. Tämä siitäkin huolimatta että jätin kerran suuntamerkin näyttämättä, ja mikä ihmeellisintä, insinööri ei edes noteerannut tätä. Juttelin asiasta jälkeenpäin ajo-opettajani kanssa ja hän piti tapausta todella erikoisena - erittäin epätyypillistä kyseiselle insinöörille olla a) havaitsematta vilkun unohtumista sekä b) olla hylkäämättä ajokoetta tästä syystä.

Onni hymyili myös silloiselle tyttöystävälleni joka läpäisi ajokokeen samaisen insinöörin valvonnassa, vieläpä samana päivänä. Tämä daami oli minua jonkin verran vanhempi ja samalla myös "hieman" kokeneempi ajokoulun kävijä. En muista oliko kyseinen inssiajo hänelle jo kuudes vaiko seitsemäs kerta, mutta kauan olivat neidon ajo-opinnot joka tapauksessa kestäneet. Läpäisty inssiajokaan ei ollut mikään täydellisyys, sillä hän oli mm. ajaa suojatietä ylittävän jalankulkijan päälle kääntyessään vasemmalle. Tästä insinööri kyllä antoi kovasti palautetta, mutta jostain syystä katsoi että homma on riittävästi hallussa. Kortti tuli, myös ajokokelaan itsensä yllätykseksi.

 

[Beagle Boy]

Tajusin juuri, että minulla on ollut ajokortti jo kohta kymmenen vuotta. Hitto, alkaa tuntumaan kolmenkympinkriisin paikalta.

Inssi itsessään oli kovinkin leppoinen. Ajelimme Haagassa ja eihän siellä mitään muuta erikoista ollut kun liikenneympyrä ja muutama stop-merkki. Ainoa moka taisi tulla siitä, kun eräässä oikealle kääntymisessä ryhmityin kääntyvin kaistalle ajamalla bussipysäkin läpi. Läpi kuitenkin ykkösellä.

 

[qhangas]

Puolisen vuotta on kortti ollut, samalla viikolla kun 18 tuli mittariin oli kortti saatava.

Olen aina ollut kovin kylmähermoista tyyppiä ja inssi ei juuri jännittänyt. Teoriakoe sen sijaan jännittikin aika paljon, mutta sekin meni inssin tapaan ensimmäisellä yrittämällä hyvin pistein läpi, vaikka inssissä pari mokaa teinkin.

Ennen inssiä oli toki vähän perhosia vatsassa, mutta kun auto starttasi niin eipä tuo enää juuri jännittänyt vaan rennosti pystyi vetelemään. Tunnelmaa koitin keventää vähän jutustelemalla, mutta inssi-setä ei juuri siitä pitänyt vaan keskittyi ihan niinkuin pitääkin, työhönsä. Tämä on ainoa huono muisto inssiajostani, tunnelman kireys. Ei tuossa ole kyse kuin ajokortista, ei sen suuremmasta :)

FF2:lla tein threadin jossa pyysin jännityksissäni vinkkejä ajoon. Hauska topic joka kannattaa ennen inssiä toki lukaista läpi! Tämän avulla minullakin on ajokortti: http://futisforum2.org/index.php?topic=35446.0

 

[Memmu26]

Hyvä keskustelu tulossa! :)

Suoritin omani v. -93 Lohjalla ja tuolloin katsastuskonttorilla toimi eräs nimeltä mainitsematon herra, joka oli siis varsin pelottava inssiajattaja maineeltaan. Siinä sitten rukoili autossa, että toivottavast se ei vaan ole se äijä! No tottakai se sitten oli. Sain valita reitin Lohjan keskustaan ja siinä jutustellessa tuli ilmi, että tämä tyyppi oli jo vuosia ollut isän kaveri (hah, kuvittelinko siinä vaiheessa tästä olevan jotain apuja?). Kaikki meni putkeen yhtä "pientä" koukkausta lukuunottamatta. Tilanteessa jalankulkija suojatiellä ja edessä oleva auto löi liinat kiinni. Lähdin sitten fiksuna pikkuisen kiertämään tätä edellä menevää - onneks tajusin katsoa sivulle (vasemmalle siis) niin siinä olikin auto ihan kuolleessa kulmassa, kun sitä ei peilistä näkynyt. Huh. Melkeen hylkyyn. Peruutus oli ihan tuskaa, ensin kulmaperuutus, sit pitkä matka suoraan ja "tallin keskelle" puiden väliin. Olevinani sitten onnistuin täydellisesti osumaan puiden väliin, ilmeisesti en onnistunut. Pikku hetki väiteltiin asiasta ja meni läpi kuitenkin jostain syystä. Tyyppi käski vaan harjoitella peruutusta äidin kanssa enemmän :) Loppumatka ok, vaikkakin valitsin pidemmän reitin ja seistiin liikennevaloissa tovi. Kokonaisuudessaan ajo taisi kestää jopa 40-45 min sitten tuon "virheellisen" ajoreitin valinnan vuoksi. Että semmonen inssi, mutta kerralla läpi kuitenkin tyydyttävästi.

Ei muuten jänskättäny oikeestaan yhtään, ku oltiin päästy vauhtiin.

 

[KJ hunter]

Reilu puolitoista vuotta sitten kortti napsahti. Ja inssihän meni ensimmäisellä kerralla läpi, teoria tosin vasta toisella.

Rento äijähän tuossa ainakin itsellä oli, onneksi ei tullut taskuun peruuttelua. Perusajoa keskustassa ja sellaista. Palaute oli, että hyvin tarkkailet ympäristöä ja sellainen kehotus, että ehkä voisi ajaa vielä vähän kovempaa.

Ei tuota voi oikein jännittämättä ajaa, kyllä jokaisella vähintään se pieni perhonen siellä mahan pohjalla on, kun rattiin lähdetään.

 

[Everton]

Onhan tuosta jo aikaa. Niin kauan, että kirjallisetkin askarreltiin diakuvien ja paperin kera.

Inssi meni kerralla läpi. Huomautettavaa tuli ainoastaan siitä, että yksissä valoissa rusautin vaihteita vähän ikävästi. Omituista oli puolestaan se, että olin täyttänyt rehellisesti ennen ajoa täytettävän lapun vahvuuksista/vaikeuksista. Silti ei laittanut mua taskuperuuttamaan. Ehkä se ajatteli, että olen yrittänyt käänteispsykologiaa. Ei mun vissiin tarvinut peruuttaa ollenkaan.

Kyllä sitä muistaa, kuinka paniikissa oli ennen tuota, mutta nykyään sitä on vaikea käsittää. Ajamisesta tulee niin nopeasti sellaista automaattista mekaanista toimintaa, että esimerkiksi jonkun mäkistartin hankaluuksia on nykyään vaikea ymmärtää. Mutta taitaapi olla sama kaikilla.

Taskuperuuttelua en tosin harrasta vieläkään mielelläni.

 

[Elazi]

Onko oikein, että puolen tunnin perusteella täysin vieras ihminen päättää sen, saatko ajoluvan vai et? Eikö se oma ajo-opettaja tunne oppilaan niin hyvin, että voisi myöntää kortin mikäli taidot sitä edellyttää? Yksittäiset tilanteet ja jännitys voivat saada ihmiset toimimaan hyvin eri tavalla mitä normaalisti. Vai onko se niin, että jos ei pysty puolen tunnin ajosta selviytymään hyvin, niin ei korttia ansaitsekaan?

Tunteehan se oma ajo-opettaja oppilaansa paremmin, jopa niin hyvin, että voi katsoa vähän sormien välistä. Kun käydään erillinen inssiajo, niin siihen saadaan puolueeton herra tutkimaan tätä ajoa.

Mulla oli inssi about vuos sitten, en jännittänyt niin paljoa, koska olin piikkikortin hommannut jo aikaisemmin ja käynyt samanlaisen inssin läpi. Läpi se sujahti, pieniä virheitä oli, mutta ei mitään kammoksuttavaa. C-kortin inssikin olisi mennyt läpi, mutta ylinopeus 50@30 ei ollutkaan enää niin hyvä juttu. :-) Toisella yrittämällä meni sekin läpi. Myös BE-kortti tuli ajettua ja se meni kans suhteellisen helposti läpi.

Mulle oli parempi, jos inssiopettaja puhui kanssani kun ajoin inssiä, koska mulla oli kokemusta liikenteestä jo aikasemmin yli 10000km ja tiesin, että osaan keskittyä olennaiseen kunhan en liikaa jännitä asioita. Toisilla voi olla toistepäin.

Yks hauska tapahtuma, mitä kävi kaverin isoveljelle. Hän oli lähtenyt ajaa inssiä ja ensimmäisissä risteyksissä oli puhelin soinut. Tämä neropatti oli vastannut puhelimeen "Moro, oon nyt inssissä, et en voi nyt puhua. Soitan sulle ku pääsen täältä." No tutkinnon vastaanottaja oli sanonut puhelun jälkeen, että lähdetäänpä takaisin sinne mistä lähdettiin. Kaverin faija on vielä poliisi.. Mä oon inssiin ja teoriakokeeseen aina sulkenut puhelimen.

 

[Woofer]

Hiihtoloma pelastettu. Tänään inssi ja ensimmäisellä läpi. Kyllä jännitti pirusti ennen liikkeelle lähtöä, mutta hyvin sen lopulta kuitenkin meni. Suhteellisen helppo reitti oli ja valvojakin oli ihan mukava jamppa.

 

[Uleåborgir]

II-vaiheen hurmaava inssi

Kakkosvaiheen arvioivassa ajossa kolme viikkoa sitten tuli pelkääjän paikalle helvetin härski inssi. Ihan ensimmäisenä hän sanoi, että "minä olisin Thaimaassa, jos ei olis näitä pimiäajon tunteja."

Korvat punaisina kuuntelin äijän juttuja ja niille oli pakko nauraa, vaikka ukko olikin kunnon sovinistipunaniska. Ukko selvitti ulkomaanreissujaan... Hän oli käynyt Turkin Alanyassa ja siellä oli ollut niin hyvännäköinen parturityttö, että oli päättänyt käydä ajattamassa pitkän tukkansa posliinikaljuksi.

Tämä parturityttö oli kuulemma sitten illalla tullut inssin hotellihuoneeseen ja ukko oli omien sanojensa mukaan ajellut parturin alapään kaljuksi!

Kerran hän oli Thaimaassa ollessaan nähnyt erittäin kauniin thaimaalaisihmisen ja oli jo ehtinyt "pusutellutkin" tämän kanssa, kunnes äijän kaveri oli "haistanut palaneen käryä". Kyseessä oli thaimaalainen transu. Hehe.

Thaimaassa on ukon mukaan sellainen tapa, että siellä naiset taputtelevat miehiä takapuoleen, eikä suinkaan päinvastoin. Bitchin saa kymmenellä eurolla koko vuorokaudeksi seuralaiseksi ja vaikka koko loman ajaksi edullisesti.

Kertoipa inssi myös "sinisistä pillereistä", joita hän on tuonut Thaimaasta kavereilleen. "Näähän tiiät, doing!", hän sanoi. Ei helevetti.

Tuli sitten keskustelua siitä, mitä vaimoni tekee työkseen. Kerroin, että hän on leikkaussalihoitaja. Ei siitä tullut sen enempää keskustelua, mutta hänellä aktivoituivat ajatukset erääseen ajo-oppilastyttöön, joka oli alkanut naureskella itsekseen pimeäajon oppitunnilla.

Typykältä oltiin kysytty, mikä naurattaa. Tyttö oli sairaanhoitaja-opiskelija OYS:ssa ja hän oli ollut päivystämässä noin puolitoista kuukautta sitten.

Päivystykseen oli saapunut pariskunta ja heillä oli vähän kiusallinen ongelma. Inssi puki sen sanoiksi näin: "oli suristin uponnut vähän väärään paikkaan, eivätkä olleet saaneet sitä itse pois." Hoitsu-opiskelijalla oli ollut pokassa piteleminen.

Aja siinä sitten ennakoivasti ja kaikkia liikennemerkkejä kunnioittaen!

Kesken stoorin kertomista hän sitten kysäisi minulta, "tiijjäkkö muuten millanen katu tää on?" Minä siihen että "ei vittu onko tää kakssuuntanen?". "Joo, on."
"No perkele", ja vaihdoin oikealle puolelle kujaa.

Arvosteluun tuli kuitenkin vain hyviä ja vahvoja puolia. Siksi kai tämä äijä oli niin kaveria, kun hänelle selvisi, että olen kepittänyt pirssiä noin kymmenen vuotta I-vaiheen kortilla. Siinä mentiin vähän niin kuin joyridea inssin puolesta. Käytiin muun muassa tupakilla Oritkarissa. Melkoinen reissu. Koko lysti kesti puolitoista tuntia, mutta inssi merkkasi sen kestoksi vain 45 min.

I-vaiheen ajoin 1998 ensimmäisellä teoria- ja ajokokeella läpi vaikka olin opetuslupaoppilas.

 

[Bob Rambo]

Itselläni meni inssi läpi toisella yrittämällä. Ensimmäisellä kerralla olin jo aivan satavarma, että läpihän se meni, mutta tutkinnon vastaanottajan mielestä erään työmaan läpi ajaessa olisi pitänyt pysähtyä ja päästää pientareella seissyt pappa tien yli kohdasta, josta oli suojatiehen matkaa useita metrejä. Samalla kerralla takapenkillä oli kyydissä joku AKE:n ylijeesus valvomassa tutkinnon vastaanottajan toimintaa. Autokoulun opettaja epäili tämän supervalvojan läsnäolon olleen syynä hylkäämiseen.

Toisella kerralla sitten sattuikin huomattavasti rennompi ukkeli valvomaan suoritustani. Herra jauhoi paskaa koko reissun, eikä pahemmin kiinnittänyt huomiota pieniin virheisiin, joita mielestäni tein. Katsastusasemalle palattaessa jantteri käski vetämään auton parkkiin ja lähdin minulle normaalisti suorittamaan parkkeerausta peruuttamalla. Äijän mielestä peruuttaminen oli turhaa siinä tilanteessa ja tarttui rattiin ohjaten minut keula edellä kohti parkkiruutua. Ajattelin jo, että siihen kaatui inssi, mutta siitä ei inssiäijä rokottanut. Nauroi vain paskaisesti ja kirjoitti kortin minulle.

 

[Tarkström]

Kakkosvaiheen arvioivassa ajossa kolme viikkoa sitten tuli pelkääjän paikalle helvetin härski inssi.

Siis hä? Mistä lähtien kakkosvaiheessakin on ajettu inssiajo?

Arvosteluun tuli kuitenkin vain hyviä ja vahvoja puolia. Siksi kai tämä äijä oli niin kaveria, kun hänelle selvisi, että olen kepittänyt pirssiä noin kymmenen vuotta I-vaiheen kortilla ... I-vaiheen ajoin 1998 ensimmäisellä teoria- ja ajokokeella läpi vaikka olin opetuslupaoppilas.

Ja eikö 2. vaihe pitäisi suorittaa 2 vuoden sisällä kortin saamisesta? :) Nyt oon pihalla kuin lumiukko...

 

[koo]

Inssistäni on kulunut...aikaa. Kirjallisista en muista mitään mutta luultavasti silloin oli jo lyijykynä keksitty ja niillä ruksattiin rastia ruutuun.
Ajokoe oli heti kymmenen minuuttia kirjallisten jälkeen ja jäi mieleeni erikoisesta katsastusinsinööristä jolle ajotaitojani esitin. Minä keskityin ajoon ja hän tervehti autosta lähes jokaista vastaantulevaa jalankulkijaa. Lisäksi hän kertoi samalla minulle ”toi on Hymy Lahtinen, tunneksää toi on Kalle Westerberg, tunneksää , toi on yks joulukuusikauppias Pälkäneeltä” …tuttuja miehellä riitti joka kadunpätkälle.
Kulmaperuutus tehtiin ns. Kivikioskin mäessä, jonka kaikki vanhat ja vieläkin vanhemmat tamperelaiset tietävät. Osmonkadun ja Annikinkadun välissä Salhojankadulla on hurja mäki. Osmonkadulta hän pyysi kääntymään alas Salhojankadulle nokka kohti Tammelan koulua ja siitä sitten mäkilähdöllä peruutus kulman taakse. Silloin pelotti mutta kortin sain ja se on mallia vaaleanpunainen ja ohutta pahvia.
Niin ja tuolloin esihistoriallisella ajalla joutui uusi kuski ajamaan vuoden verran "kahdeksankympin lätkä" auton takalasissa.

Terveisin koo

 

[Dynamo]

Ensin autokoulusta: ope oli urpo, mun olisi pitänyt vaihtaa se miellyttävämpään heti alkajaisiksi. Jotain hyvääkin siinä maikassa sentään oli: opetti painamaan kaasua liikkeellelähdettäessä (jotta kuorkki ei ole muun liikenteen tukkeena) ja ajelutti suuren osan ajotunneista Haagassa (jossa (on?)/oli katsastuskonttori, josta inssiajot suoritettiin). Haagahan on täynnä yksisuuntaisia teitä, joten ei ehkä miellyttävin paikka ajaa, jos niitä ei tunne. Sain ajotuntieni puolesta sitten kotikenttäedun, kun inssiajon aikana ei Haagasta minnekään lähdetty. C-kortin ajoin, enkä autokoulun aikana kokeillut kertaakaan tavallista henkilöautoa. En ollut kokeillut henkilöautoa koskaan muuallakaan: esim. landella peltoautona yms.

Inssiajo oli käsittämättömän helppo: 12 minuuttia, eikä tarvinnut edes peruuttaa. En muista kenelläkään kaverillani olleen noin helppoa inssiä. Inssi kiitti reipasta kaasun käyttöä liikkeelle lähdettäessä, mutta muistutti, että kuorma-auton kanssa tulee muistaa mitä on lastina: "jos nyt olisi ollut kananmunia kuormassa, munat olisivat paskana".

Kortin saatuani meinasin ajaa vanhempien henkilöautolla kolarin kotipihasta lähtiessäni , kun liikkeelle lähtiessä painoin kaasun pohjaan, kuten olin kuorkillakin tehnyt. Meinasi lähteä käsistä, mutta onneksi ei ihan lähtenyt. Tämä siis ensimmäisellä kerralla henkilöauton ratissa. Kerralla sen oppi, että hlöauto lähtee vähän toisella tavalla kuin kuorkki. :)

 

[Uleåborgir]

Siis hä? Mistä lähtien kakkosvaiheessakin on ajettu inssiajo?

Niin, puhuin arvioivasta ajosta ja siinähän on mukana ajo-insinööri vai mikä se inssi-nimilkkeen alainen herra/rouva nyt on. En tarkoittanut varsinaista inssiajoa.

Ja eikö 2. vaihe pitäisi suorittaa 2 vuoden sisällä kortin saamisesta? :) Nyt oon pihalla kuin lumiukko...

Minulla taitaa olla jonkinlainen SE-tulos I-vaiheen kortin pitkäikäisyydessä. Ajoin kortin vuonna 1998 ja kahden vuoden välein kävin uusimassa sen kyttälaitoksella. Koska minulla ei ole ollut liikennerikkomuksia, sain uusittua kortin maksamalla n. 70€ tai 400 markkaa uudesta vinyylistä rahattomuuteen vedoten. Oikeasti kyseessä oli viitseliäisyyden puute.

Nykyään tuo ei enää onnistu ilman todellista force majeurea.

 

[Tarkström]

Niin, puhuin arvioivasta ajosta ja siinähän on mukana ajo-insinööri vai mikä se inssi-nimilkkeen alainen herra/rouva nyt on. En tarkoittanut varsinaista inssiajoa.

Muistelin, että se olisi ollut ihan vain autokoulun opettaja? Voin toki olla väärässäkin...

Minulla taitaa olla jonkinlainen SE-tulos I-vaiheen kortin pitkäikäisyydessä.

Tuolla tuloksella varmasti. Onnittelut siitä. :)

 

[pikkukatti]

B-kortin inssi ei jännittänyt oikeastaan yhtään, aika paljon oli ajotunteja takana. Kun ammattikoulussa sen kävin. Kuten myös C-kortin. Kirjalliset meni molemmissa kerralla läpi ja ajokokeet toisella. B-kortissa meinasin ajaa punaisia päin ja taskuunperuutus ei oikein onnistunut. Sitä kun ei oltu pahemmin harjoiteltu. C-kortissa kävi moka yhdessä risteyksessä. Kuvittelin että siinä oli kolmio ja väistin kaikkia. Tosin ei kuorma-autolla viitsi jyrkkään ylämäkeen tunkea väkisin jos ne henkilöautot ei osoita mitään merkkiä väistämisestä. Peruutusta en muista oliko silloin. D-kortissa eniten hirvitti juurikin tuo kulmaanperuutus. Onneksi inssi ei peruututtanut keilojen väliin vaan ihan yhdellä isolla pihalla parin kohteen väliin. Tuo inssi meni ensimmäisellä läpi. Eikä suurempaa huomauttamista ollut. Myös teoriakoe meni läpi ilman yhtään virhettä. Aikaisempia inssejä en juuri muista, mutta ihan mukavia tyyppejä(vai oliko niissä sama inssi, en muista) Samoin oli tämä viimeisinkin. Juteltiin välillä niitä näitä.

 

[pancor]

Itse päräytin kortin kolmisen vuotta sitten suunnilleen heinäkuun alussa. Kirjalliset läpi muutaman virheen kera ja B kortin inssiä kohti. Jännittihän sitä tietenkin jonkin verran, kun ensimmäistä kertaa siinä pelkääjän paikalla istui joku muu, kuin se tuttu opettaja (erityismaininta muuten Hämeenlinnan Autokoulu Lehtelälle. Todella loistavia opettajia kyseisessä puljussa). Viereen sitten istahti noin 40v. mieshenkilö, joka avasi heti pelin sanomalla "Turhaan siinä paskat housussa istut, ei tässä mihinkään vankilaan olla menossa." Ajokoe meni oikein mukavasti ja inssin kanssa juteltiin joutavia oikeastaan koko aika. Reitti kulki motaria pitkin Hämeenlinnan Tiiriöstä Janakkalaan ja Turengin kautta takaisin. Kertaalleen jouduin peruuttamaan parkkiin ja sekin sujui ihan kohtuullisesti. Päädyin kyllä eri ruutuun, kuin yritin mutta onneksi oli kaksi tyhjää ruutua kummallakin puolella. Inssi ei tätä tuntunut huomioivan joten läpi pärähti siis B kortin ajokoe. C-kortti sitten menikin suuremmin jännittämättä myös ensimmäisellä läpi.

 

[Doaner]

Viime syksynä meni teoriakoe ja inssi kummatkin ekalla yrittämällä läpi.

Aluksi jännitti aivan helvetin paljon, mutta huoltsikan pihasta kun kurvasin pois, niin sain hermoni kuriin. Ajo meni ilman pahempia kommelluksia, mitä nyt meinasin ajaa oravan päälle ja peruutus parkkiruutuun alkoi vähän omalaatuisella tavalla :)

Vieressä istunut järkäleen kokoinen ja hemmetin parrakas ukko, oli suht rento tyyppi ja siinä juteltiin kaikenlaista ajon aikana, mikä auttoi tietenkin todella paljon.

Mukava kokemus kaikenkaikkiaan, varsinkin kun meni ekalla läpi...

EDIT:

Ja piti tosiaan mainita vielä siitä että inssiä ennen mulla oli yksi ajotunti. Alku oli lupaava ja kaikki näytti onnistuvan täydellisesti. Sitten kun skarppaus loppui, kaikki näytti kaatuvan niskaan. Mokia tuli kokoajan ja auto taisi kerran jopa sammua. Se toi sitten paineita inssiajoon, mutta onneksi uudella skarppaamisella inssi sujui kuin rasvattu.

Ainoat mokat olivat muistaakseni: kolmion takana kauan kytättyäni, minun olisi vielä pitänyt varmistaa ettei jalankulkijoita ole tulossa suojatien yli. Meni myös yksi inssisedän ajo-ohje ohi ja jouduin kysymään häneltä risteyksen lähetessä, että "olikse tästä vasempaan?". Siinä tuli sitten pieni miinus ajon suunnitelmallisuudesta, kun jouduin viime tingassa vaihtamaan kaistaa...

 

[Jii]

Muistelin, että se olisi ollut ihan vain autokoulun opettaja? Voin toki olla väärässäkin...

Näin se ainakin mulla oli. Hetken kaupungilla ajeltiin, jonka jälkeen ope sanoi, että on tainnut hieman ajeltua kuin noin hyvin kaupunkialueella vetelit rennosti yhdellä kädellä ajellen kuuttakymppiä. Läpi mentiin kuitenkin.

Vaimo ajoi kortin myöhäisiällä pari kesää sitten, eikä sen jälkeen paljoa koskenutkaan autoon, mutta nyt oli pakko. Eilen oli kevään viimeiset pimeäajot ja rouva ajeli ihan yksinään. Täytyy nostaa hattua. Viikossa hän palautti uskon taitoihinsa ja uskalsi lähteä yksi liikenteesenen. Nyt sitten kolmisen kuukautta aikaa kurvailla kadulla ennen kakkosvaiheen arvioivaa.

 

[kilonkingi]

Meikäläisen kortti on ehtinyt vanhentua vasta kuin muutaman kuukauden, joten muistot inssistä ovat vielä varsin tuoreita. Ennen inssiä oli teoriakoe, jota tuli jännitettyä jonkun verran, sillä harjoittelutehtävät eivät olleet aina yksiselitteisiä ja tehtävien joukossa oli jopa suoranaisia virheitä. Teoriakoe meni kuitenkin läpi, kun ainoastaan yksi tehtävistä oli väärin, joskin tuokin oli varsin kyseenalainen.

Heti seuraavalle aamulle sai varattua inssin, joten ihmeemmin ei enää ehtinyt valmistautua tai jänittää. Inssi tuli ajettua ihan rennosti ja tuntui, että läpihän tämä meni. Mutta tutkinnon vastaanottaja olikin eri mieltä, olin kuulemma ajannut liian lujaa ja en ollut katsonut kuollutta kulmaa. Täytyy edelleen ihmetellä noita kommentteja, meikäläisen naama ei vain tainnut kyseistä äijää mielyttää. Nimittäin samainen äijä löysi huomautettavaa parkeerauksen yhteydessä siitä, että takana olevaan mattotelineeseen oli puoli metriä matkaa. Pisti meikäläisen oikein ulos autosta tarkistamaan kuinka paljon siellä on tilaa, vielä tuossa vaiheessa tuo lähinnä nauratti.

Tuomion jälkeen vitutti kyllä ankarasti ja tuli kotimatka ajettua kaasu pohjassa, siinä sai meikäläistä opettanut isäukko painella vierellä jarrua oikein kunnolla. Parin viikon päästä sitten uudelleen ja nyt sattui ihan mukava herra vierelle, eikä ollut huomautettavaa kuin bussipysäkin leikkauksesta kääntymisen yhteydessä.

Kortin hakemisen yhteydessä tuli vielä ensimmäisen inssin äijä vastaan, kuului puhuvan kuinka joku oli reputtanut aamulla ajokokeen. Enkä kyllä yhtään ihmetellyt tuota.