Autokoulun ajokoe eli inssi

[sampio]

Oli ihan aiheellinen jarrutus. Tulin kolmion takaa ja olin katsonut, että tilaa on. Sitten hämmennyin aivan täysin, kun auton start/stop oli aktivoitunut ja hyppäytti autoa kunnolla. Siinä hötäkässä oli sitten ehtinyt mutkan takaa ilmestyä auto esiin ja jos olisin jatkanut matkaa, olisi kolaroitu.

Olin tähän asti aina ottanut sen start/stop toiminnon pois käytöstä, mutta en tällä kertaa sitten jännityksessä muistanut.

Joo, jos yhtään lohduttaa, niin olen pari kertaa koheltanut start/stopilla itsekin, vaikka kortti ollut 20+ vuotta. Tyttären autossa ei onneksi ole ollenkaan.

 

[Ruutiveijari]

Ihan muuten vinkkinä, kuulin tänään ohimennen, että Helsingissä yksi tutkinnon vastaanottajista ajattaa järjestelmällisesti läpi Käpylässä Pohjolankadun puolivälissä olevan aivan kaamean risteykysen ja muutenkin ajeluttaa sillä alueella. Että siellä kannattaa käydä harjoittelemassa.

 

[Sistis]

Urbaani legenda kertoo, että joku olisi ajanut tunnin mittaisen inssin ilman ainuttakaan ajovirhettä. Tutkinto oli kuitenkin hylätty - kuljettaja ei ollut muistanut laittaa turvavyötä.

Voi olla tottakin, ja tarina on sattunut melkein jokaisessa Suomen autokoulussa.

 

[Dynamo]

Kun ajoin kortin, sijaitsi lähtöpaikka Haagassa (siellä oli joku katsastusasema, josta ne aina lähti). Haagassa oli/on paljon yksisuuntaisia teitä, joten ryhmittymisvirheestä inssi reputti aika usein. Oma ajo-opettajani tiesi tämän, joten ajotunnit suuntautuivat enimmäkseen Haagaan. Ajo-openi piti opetuksessaan linjaa: "vaikka ollaan isolla autolla liikenteessä, ei olla liikenteen tukkona", eli reippaasti opetti ajamaan. Oma ajotutkintoni kuorma-autolla kesti huimat 12 minuuttia, mua ei edes laitettu taskuparkkeeraamaan. Olin ihan, että wtf, näinkö nopeasti voi inssistä päästä läpi. Kokeen jälkeen inssi totesi: "hyvin meni, mutta muista sitten, mitä sulla on kuorkissa lastina, sillä jos sulla olisi ollut kyydissä kananmunia, niin ne munat olisivat nyt paskana". Luokkakaverini, hyvännäköinen sporttinen nainen, joutui ajamaan koko tunnin. Inssi oli kai enemmänkin katsellut (kuolannut) tätä naista kuin tsekannut ajotaitoja. Ei kuulemma mikään miellyttävä kokemus. Mietin silloin, että olikohan mulla ollut sama inssi vuorossa, kun ei jaksanut katsoa rumaa naamaani 12 minuuttia pidempään. :)

 

[Walrus21]

Urbaani legenda kertoo, että joku olisi ajanut tunnin mittaisen inssin ilman ainuttakaan ajovirhettä. Tutkinto oli kuitenkin hylätty - kuljettaja ei ollut muistanut laittaa turvavyötä.

Voi olla tottakin, ja tarina on sattunut melkein jokaisessa Suomen autokoulussa.

Tosin tuskinpa tapahtuu enää, sillä uusissa autoissa tuppaa hälytysäänet aktivoituvan heti jos vyö ei ole kiinni.

Mahtaa autokoulun suorittamista helpottaa myös se, että ei tarvi vaihteita ronklailla. Saati, että pitäisi pelätä käsijarrun käyttöä - tai sen unohtamista päälle. Puhumattakaan taskuparkeista, joita avittamissa on piippausäänet ja kameratekniikka.

 

[Sistis]

Tosin tuskinpa tapahtuu enää, sillä uusissa autoissa tuppaa hälytysäänet aktivoituvan heti jos vyö ei ole kiinni.

Jep. Nyt voisi joku virkaintoinen inssi hylätä jo sillä perusteella, että "ääni kuului hetken aikaa".

 

[HakametsänHaamu]

Jep. Nyt voisi joku virkaintoinen inssi hylätä jo sillä perusteella, että "ääni kuului hetken aikaa".

Kyllä jos joku on niin kassalla ettei inssiin mentäessä laita vyötä kiinni ennenkuin alkaa ajamaan niin sietääkin saada hylyn.

 

[Sistis]

Kyllä jos joku on niin kassalla ettei inssiin mentäessä laita vyötä kiinni ennenkuin alkaa ajamaan niin sietääkin saada hylyn.

Olen itse myös sitä mieltä, että turvavyön käyttö on kansalaisvelvollisuus. Alkuperäisen viestini pointti oli oikeastaan se, että olisi aika kyseenalaista, jos inssin suorittajaa ajatetaan tunti kaupungilla, ja vasta myöhemmin ilmoitetaan, ettei ollut turvavyötä. Ja sen vuoksi en usko pätkääkään, että tarina pitäisi paikkaansa.

Jos taas kuljettaja on noussut vasta inssiin lähdettäessä autoon, ja jännitykseltään unohtanut laittaa vyön, mistä nykytekniikka ilmoittaa asiaankuuluvasti, ei tuon välttämättä pitäisi olla hylkäysperuste, jos tämä puute korjataan heti.

 

[Spine]

Mites herkällä inssin jarrupolkaisu oli, jos saan kysyä? Meillä asia ajankohtainen myös, ja välillä joudun tytärtä rauhoittelemaan, että voisit vähän rauhallisemmin ajaa risteyksiin. Siksi sattuu erityisesti kiinnostamaan, vaikka toki tuo on yksilöllistä varmaan jossain määrin tietysti.

Vaikka inssi ei jarrua joutuisi painamaankaan, niin ei ne hyvällä katsoa suuria tilannenopeuksia risteyksiin. Inssissä kannattaa ehdottomasti ajaa todella paljon varovaisemmin ja hitaammin, kuin muuten ajaisit. Jos nyt mietin omaani esimerkiksi, niin inssissä tulin aivan etanavauhtia risteyksiin, jotta kerkeän varmasti reagoimaan muihin tienkäyttäjiin. Tästä sainkin erityisesti positiivista palautetta ja ilman tätä tuskin olisin päässyt läpi, sillä tein muutaman isomman virheen esim: vaihdoin kaistaa risteysalueella.

Inssiin ei kannata mennä ajattelemalla, että ajan kuin normaalisti ajaisin. Aja rauhallisemmin ja vielä napsun tarkkaavaisemmin. Katsoo todella paljon paremmalla alhaiset tilannenopeudet, kuin liian suuret.

 

[Czescku]

24.11.1994 tuon ajoin. Isäni oli takapenkillä kyydissä kun oli opetusluvalla minut opettanut ajamaan (ja ajokilometrejä tuli varmasti aivan älyttömän paljon enemmän kuin autokoulussa, käytiin esim. Lappeenrannasta ex-tempore reissulla Tampereella moikkaamassa isäni siskoa). Ekalla se inssi meni läpi, mutta isäni kyllä huomasi virheitä, joita se inssiukko ei onneksi huomannut. Mutta kyllähän se jännitti vaikka olin ajanut aika hemmetin paljon siihen mennessä. En ihmettele yhtään, jos autokoulun käynyt ei pääse ekalla kerralla läpi kun ei ajokokemusta ole.

Opetusluvan aikana isäni joutui tasan kerran painamaan sitä omaa jarrupoljintaan. Oli jäinen keli enkä älynnyt jarruttaa ajoissa. Jäi siihen edessä olevaan autoon kai puoli metriä väliä.

 

[king of the jungle]

Välillä kun lukee inssitarinoita, niin tuntuu että taisin saada oman ajokorttini aika helpolla.
Ehkä sitten jengillä on tarinoissa vähän extraa aina tai oma valvojani ei ollut niin tarkka, kuin osa on. Eiköhän kyseessä ole molemmat syyt.
Ja onhan niissäkin toki eroja, että ajatko suurkaupungissa ruuhka-aikaan vai jossain pikkupitäjällä rauhalliseen aikaan ilman muuta liikennettä.

Itse nimittäin omassa inssissäni vedin ainakin pari kertaa aika räikeästi keskiviivan yli risteysalueella, kun vaihdoin myöhässä kaistaa, jätin aika "50-50 tilanteessa" oikealta tulevan päästämättä ja lopulta en ajanut edes 80km/h maantieosuutta ollenkaan, kun valvoja pyysi ajamaan sitä pitkin takaisin katsastuskonttorille, mutta vedinkin suorinta mahdollista 40km/h tietä perille omissa ajatuksissani.

 

[Iisoppi]

Itse ajoin C-kortin erikseen kun minulla oli ollut B-kortti kolmisen vuotta. B-kortin inssistä en silleen muuta muista kuin että meinasin lähteä käsijarru päällä ja omasta mielestäni ajoin todella epävarmasti. Mutta kortti tuli. Jossain (päivä)kirjassa on varmaan hyvinkin tarkka kuvaus inssistä. Tai saattaa olla että olen juuri sen kirjan heittänyt pois kun aikoinaan siivosin. Heitin paljon pois nuoruusvuosien muistiinpanoja kun ne oli minusta sentemantaalista paskaa jota kukaan ei enää jaksa lukea ja käsialakin oli lähes lukukelvotonta... Äh, nyt meni OT:ksi joten asiaan.

C-kortin inssini alkoi sitten hyvin lupaavasti. Liikkeelle lähtö oli Saksalasta katsastuskonttorilta teollisuusalueella. Katsastuskonttorin (iso peltihalli muistaakseni) nurkalle oli laitettu stop-merkki. Ei siis sellainen iso kuten liikennemerkki vaan pienempi. Kyllä sen huomasin mutta jotenkin vaan ohiten sen voimakkaasti hidastaen. Pistän tämän nyt jännityksen piikkiin. Kierrettiin sitten Launeen Prisman "ympäri" (muutama kilometri matkaa) ja inssi käski sitten pysäyttää Launeen Citymarketin "eteen" bussipysäkille ja sanoi että on nähnyt tarpeeksi ja voin palata katsastuskonttorille. Ajattelin että olipa lyhyt ajo... hitto, se stop-merkki, ei mene läpi, siksi käski jo menemään konttorille takaisin... Mitä sitä nyt turhaan ajattamaan. Konttorilla inssi totesi jotain että "Meni hyvin, näkee että sinulla on ollut jo kortti pitkään ja osaat hyvin huomioida muun liikenteen. Vähän voisit kyllä rohkeammin ajaa". Ei mitään mainintaa stop-merkistä ja sen ohittamisesta ilman pysähtymistä. Kortin sain ihan kevyesti... tai siis yhden lisäkirjaimen.

 

[Ränse]

Itse muistan omasta inssistä että ajoin aika aggressiivisesti, melko monesti sakkorajalla melkeen, sekä mm. ruuhkaletkoja ohitin ihan reippaalla nopeudella. Inssi sanoi lopussa että hyvää jämäkkää ajamista ja hyvää nopeuden sovittamista liikennevirtaan. Ainoa valitus taisi tulla ajolinjoista yksisuuntaisilla.

 

[Nickelback]

Onko täällä ollut kellään inssissä mäkitaskuparkkia? Eli siis ajoin ylämäkeen ja inssi pyysi pysäyttämään ja peruuttamaan jyrkkään alamäkeen taskuun. Samalla saatiin sitten mäkilähtö parkista. Mitä nyt vuosien saatossa ihmisten kanssa olen jutellut, kaikki on tuota ihmetellyt että miten inssissä noin vaikea tehtävä. Ei sillä, kai sen jotenkin selvisin, ei vaan ollut helppoa vuoden 1979 Fiestalla jossa ei ollut ohjaustehostinta ja paska känkkä. Opetuslupalainen, niin se voi olla syynä koska ajelutkin kesti aika pitkään.

 

[Ruutiveijari]

Ensimmäinen inssi, ensimmäinen risteys, tutvo joutui painamaan jarrua. Ajeltiin kuitenkin koko tunti ja tunnin jälkeen palautteena oli, että ilman ensimmäisen risteyksen virhettä olisi mennyt läpi. Kyllä potutti, kun samaa risteystä oltiin harjoiteltu opettajan kanssa jo useita kertoja.

No heti huomenna uusi yritys.

Ja toisella kerralla tärppäs. Kortti taskussa ja ihmetys suurta. Kaksi isohkoa mokaa tein ajon aikana, mutta kun suoritin vastaavat muut tilanteet ajon aikana hyvin, antoi tutvo virheiden olla yksittäistapauksia. Todella mukava vanhempi mies oli tutvona, kurkittiin oikein konepellin alle ja mies opetti, että miten öljyä mitataan ja lisätään ynnä muuta. Loppukeskustelussa käytiin läpi miten ja miksi virheet pääsi syntymään. Mainitsin jo ajon aikana virheen tehdessäni, että nyt tuli mokattua, joka selvästi edesauttoi hyväksyntää.

Hyvä maku jäi kyllä kokemuksesta. Käytännössä samat asiat käytiin ajamassa molemmilla kerroilla, vaan eri alueilla: pientaloalueella paljon tasa-arvoisia ja kapeita katuja, sitten isoja teitä joissa kaistanvaihtoja ja bussien väistämisiä sekä liikenneympyröitä ja sitten lopuksi useampi liittyminen eri moottoriteille, nopeuden vaihdellessa 80-100.

Peruuttamista ei edellytetty kummallakaan kertaa. Parkkeerauksen sai hoitaa nokka edellä ja parkin jälkeen astuttiin autosta ulos vilkaisemaan, että miten onnistuttiin.

 

[Lapajäähän]

Mulla meni inssi läpi kerrasta. Tein kulmaparkin ja heitin silloisessa kylässä kiesiä, missä asuin. Teoriakoneessa 10/10 kyssärit ja 49/50 kuvat oikein. Se jäi kaihertamaan, kun yksi kuva meni väärin.

Henkilöauto inssiä jotkut jännittää just siksi, kun ei ole korttia vielä alla. Joku ihme paine siihen tarvitsee saada itselleen aikaiseksi. C-kortti inssissä jauhettiin käytännössä paskaa inssin kanssa se 20-30min ja käytiin kerran vetämässä auto parkkiin.

Nykyään en kyllä pääsis ainakaan teoriasta läpi. Kyllä ne inssitkin menis tietty, mutta ehkä oma ajotyyli on sellainen ettei inssi kattelis hyvällä. Toki, en mä kaupunkialueella kaahaa tai vaihtele kaistoja tsiigailematta ympärilleni, mutta noin muuten ehkä. Tiedä häntä.

 

[Ann Arbor]

Urbaani legenda kertoo, että joku olisi ajanut tunnin mittaisen inssin ilman ainuttakaan ajovirhettä. Tutkinto oli kuitenkin hylätty - kuljettaja ei ollut muistanut laittaa turvavyötä.

Allekirjoittaneella homma meni, että turvavyö oli kiinnitettynä, päätä tuli käänneltyä kuten hommaan kuuluu, eikä ajovirheitä ilmennyt. mutta kokeen alussa ignoorasin STOP-merkin. Tuttu risteys ja hiljensin jollekin totaaliselle 1km/h-matelunopeudelle, mutta en täysin tyhjästä järvenpääläisestä maantiestä huolimatta täysin pysäyttänyt takavetobemaria. Seuraavalla kerralla meni onneksi läpi, mutta nuoremmille frendeille olen virheestä oppinena ohjeistanut jarruttavan vaikka missä olosuhteessa, jos edessä on STOP-merkki. :)

 

[JJT]

Oma inssini, tai oikeastaan molemmat niistä, olivat varsin mielenkiintoinen kokemus.

Olin ajanut mopokortin heti 15-vuotiaana ja ajellut siitä lähtien skootterilla, lapsuus ja nuoruus oli mennyt autopelien parissa ja kun vielä autokoulukin meni ihan kivasti - teoriakin meni ykkösellä läpi - niin lähdin inssiin varsin luottavaisena hakemaan korttia parempaan talteen. Tutkinnon vastaanottajaksi valikoitui arviolta noin 35-vuotias mies, asiallinen, mutta varsin jäyhän oloinen kaveri. Hän puhui hyvin monotonisella ja lakonisella äänellä, varsinkin Trafin pihassa ennakko-ohjeita antaessaan. Matkaan lähdettyämme koitin vähän iskeä tarinaa, sekä mainostaa omaa osaamistani ympäristöä huomioimalla, että ihan vaan jutustelun ilon vuoksi. Tämä kaveri ei kuitenkaan vastannut minulle yhtään mitään. Alkuvaiheessa edessämme joku bemarikuski oli jäämässä punaisiin, mutta vaihtoi kaistaa sulkuviivan ylitse ja pujahti vanhoilla keltaisilla risteyksen läpi. Totesin naurahtaen, että tuosta ei varmaan menisi inssi läpi. Vilkaisin silmäkulmasta etupenkille, näytti siltä, että tutvo olisi halunnut sanoa jotain, mutta nieli sen viime hetkellä.

Autokoulussa oltiin varoiteltu eräästä paikasta, jossa omakotitaloalueen läpi menee tie, josta lähtee kalanruotomaisesti lukuisia pikkuteitä molempiin suuntiin, eikä yhdessäkään risteyksessä ole kolmiota, vaikka tiet näyttäisivät olevan enemminkin talojen pihaan meneviä. Tästä mentiin ajotuntien aikana lukuisia kertoja läpi ja luonnollisesti myös inssissä oli sama suunta. Hidastin jokaisen pikkutien kohdalla ja vielä teatraalisesti irroitin selkää penkistä korostaakseni, että huomioin kaikki mahdolliset oikealta tulijat. Toinen asia mistä autokoulunopettajat olivat kovasti varoittaneet oli moottoritielle liityminen: jos kiihdytyskaistan päähän joutuu pysähtymään, tulee hylsy kaikissa tapauksissa. Vähemmän yllättäen inssin reitti kulki myös pätkän moottoritietä. Liittymää alas ajaessani huomasin onnekseni tien olevan menosuuntaan aivan tyhjä, joten en ottanut suurta stressiä liittymisestä. Tässä vaiheessa tuppisuu (ainoastaan ajo-ohjeiden ajaksi suutansa avannut) tutvo kirjasi jotain ylös papereihinsa.

Lopulta ajoimme takaisin Trafin pihaan, jossa vielä ensin peruutettiin liikennetötsistä rajattuun kuvitteelliseen autotalliin. Tämän jälkeen tuli käsky ajaa parkkipaikalle. Eräseen ruutuun pysäköityäni kysyin, että olikos tämä tässä. Ei vastausta. Toistin kysymyksen, jolloin tutvo istui vielä hetken aivan ääneti, kunnes puuskahti syvään ja sanoi erittäin koppavalla ja näsäviisaalla äänensävyllä että "eikös se kuljettaja päätä tuollaiset asiat". Jälkikäteen ajateltuna tässä vaiheessa olisi ollut hyvä muistuttaa, että meneillään on insinööriajo ja sitä olet titteliltäsi ajoinsinööri, tutkinnon vastaanottaja, joten kai teikäläiselläkin nyt jotain sananvaltaa on tässä asiassa. Vaihtoehtoisesti olisi voinut iskeä pakin silmään, auto uudestaan liikkeelle ja tokaista että lähdetäänpäs sitten vaikka mäkkärin autokaistalle, maistuuko tuplajuusto vai oletko enemmän nugettimiehiä.

Noh, nippa nappa täysi-ikäisenä, tilanteessa lievästi sanottuna jännittyneenä tyydyin vain toteamaan hölmistyneenä, että ei kai mulla ole tässä enää mitään. Hetken hiljaisuuden jälkeen tuli käsky sammuttaa auto, ja sitten alkoi palopuhe. Aiemmin apaattisen oloinen tutvo totesi aluksi, että ei se nyt tällä kertaa läpi mennyt ja alkoi hyvin kiihkeästi paasata hylkäämiseen johtuneista syistä. Geneerisen paasauksen ohessa hän kertoi, että tuolla aiemmin mainitulla kalanruototiellä oli kuulema käynyt "pari lipsahdusta". Mitä helvettiä? Totta kai olin nuori ja epävarma kuski, mutta ei itseltäni nyt sentään kokonainen tie jää näkemättä, saati useampi sellainen. Kaiken lisäksi kun kyseisestä paikasta oli ajotunneilla ajettu useasti ja sitä nimenomaan inssiä varten erikseen harjoiteltu. Toinen isomman mouhouksen aiheuttanut tilanne oli tämä moottoritielle liittyminen: olin kuulema aiheuttanut hengenvaarallisen tilanteen, kun olin liittynyt satasen rajoitukselle kuuttakymppiä. En tietenkään ollut siinä mielentilassa että olisin voinut sanoa jotain vastaan, mutta mietin kuitenkin, että eikös siinä ole 80km/h rajoitus. Kyseinen tie paitsi sijaitsee lähellä asutusta (ramppeja lähes kilometrin välein) ja siinä kohtaa tie tekee moottoritieksi melko jyrkän s-mutkan, joten varmasti ei ole satasen rajoitus.

Lopulta tutvo pyöräytti paperiinsa lähes lääkäritasoisen nimmarinsa, ojensi lapun minulle ja poistui autosta minkäänlaisia hyvästelyjä saati päivänjatkoja toivottelematta. Autokoulunopettajani tuli paikalle, hyppäsi rattiin ja alkoi tiedustella hylkäämisen syitä. Alun ilkikurinen virnuilu muuttui kuitenkin nopeasti, kun kerroin tästä moottoritietilanteesta. Hän oli minua vieläkin varmempi siitä, että siinä kohtaa ei todellakaan ole satasen rajoitus, joten kuuttakymppiä liittyminen kahdeksankympin rajoitukselle ei ole missään nimessä hylkäyksen peruste. Hän suunnitteli jo valituksen tekemistä, mutta kun kerroin myös muista edellämainituista syistä, päätettiin asian antaa olla.

Sain kokonaiset kaksi uutta ajotuntia (á 25min), joidenka jälkeen mentiin noin viikon kuluttua yrittämään uudestaan. Trafin tiloissa istuin keskittyneenä penkillä, tyyliin kuvitellen olevani joku Mika Häkkinen lähtöruudukossa ennen Suzukan kilpailua. Hulppeat mielikuvaharjoitteeni katkesivat kuitenkin siihen hetkeen, kun huomasin pelottavan tutun näköisen ajoinssin saapuvan paikalle ja mainitsevan nimeni virkailijan kanssa puhuessaan. Päässä alkoi kiehua, välittömästi aloin miettiä mitä kaikkea tälle ihmisperseelle oikein sanon, jos ja kun hän taas hylkää suoritukseni yhtä epämääräisin perustein.

Olisi ollut hauska nähdä ilmeeni, kun tämä kaveri kävelinkin leppoisasti luokseni, tervehti iloisesti ja totesi rennosti että käydääs vähän köröttelemässä ja maailmaa ihmettelemässä. Autoon päästyämme hän totesi lyhyesti, että varmaan tiedät jo kuvion, eiköhän lähdetä. Emme ehtineet ajaa montaakaan metriä, kun huomasimme pihassa varsin koomisen näyn. Kaksi hädin tuskin 15-vuotiasta mopojonnea istui kivetyksen reunalla, polttelivat tupakkaa erittäin vittuuntuneen oloisena ja seurasivat, kuinka mitä ilmeisimmin joku Trafin työntekijä aikoi testata onko jomman kumman mopoa viritetty. Kyseinen menopeli oli Suzuki PV (tai muu minikokoinen mopedi) ja tarkastusta suorittava henkilö varmasti yli kaksimetrinen. Tämä kaveri tunki aivan liian pienen kypärän päähänsä ja lähti ajamaan mopoa kirjaimellisesti polvet korvissaan. Etupenkillä istunut tutvo nauroi makeasti tilanteelle ja totesi kyseessä olevan ammatin parhaita puolia. Tällä kertaa hän aloitti hyväntuulisen jutustelun jo heti aiemman tapauksen perään ja jo muutaman minuutin ajettuamme tuntui kun olisin heittämässä jotain puolituttua joukkuekaveria treeneistä kotiin. Aika kului nopeasti mukavia jutustellessa ja jo vartin jälkeen kurvasimme takaisin Trafin pihaan, jossa minulle lätkäistiin käteen paperinen ajokortti. Erään entisen maalivahdin mukaan siitä se sitten autoilu-ura lähti liikkeelle.

Tapahtuneesta on aikaa jo yli 15 vuotta, joten mitenkään katkera en ole ensimmäisen inssin tapahtumalle... mutta jotenkin vaan tuli mieleen lukuisat väitteet ja tarinat, joidenka mukaan ensimmäisiä inssejä hylätään uusintayritysten tuomien lisätienestien saamiseksi. Mene ja tiedä.

 

[HPL76]

Mä ajelin kortin tuolla Haagassa. Faija opetti opetusluvilla ja aika paljon tuli kyllä kilometrejä ennen inssiä. Käytiin vielä pari päivää ennen inssiä kattomassa pari risteystä Haagassa, ja yksi liikennemerkki joka oli sopivasti jonkun pusikon sisällä. Onneksi katottiin se liikennemerkki, sillä se oli joku kielletty kääntyminen ja siihenhän se inssi mut ensin ajatti ja käski kääntyä. Enpäs kääntynyt, hähä.

Inssin lopussa piti vielä peruuttaa ruutuun, ja olihan tuotakin harjoiteltu ja meni ihan hyvin. Mitä nyt meinasin peruuttaa oman faijani päälle joka intoili siellä takana että "menikö läpi hä!?". Jotain se inssi valitti kun en ollut laittanu ilmanvaihtoa päälle ja läski hikosi, mutta ei riittänyt hylkäämisperusteeksi.

Aika rauhallisesti kyllä tuli ajeltua ja vilkuiltua peileihin runsaasti. On tuo peileihin katseleminen kyllä jäänyt ihan tavaksi, ja en nyt yleensä kaahailekaan vaan yritän muun liikenteen mukana mennä sujuvasti.

 

[Schwein]

Vuonna 1999 tuli suoritettua inssiajo. Olin jo lähes 19, joten aiemminkin olisi voinut, mutta ei mulla ollut mitään erityistä kiirettä. Ajamaan minut opetti äitini. Treeniajoa tuli todella paljon, koska äitini työhön liittyi ajamista paikasta toiseen. Kunnon hyötyajoa siis. Auton käsittely oli siten varsin tuttua inssiin mennessä, teoriapuoli olisi ehkä voinut olla vahvemminkin hallussa.

Inssi oli harvapuheinen jörrikkä äijä. Konalasta lähdettiin liikkeelle, mutta en kyllä muista tarkemmin missä ajelimme. Jollakin hiekkatiepätkällä painelin menemään viittäkymppiä. Hetken ajettuani inssi kopautti tuulilasiin kiinnittääkseni huomioni kolmenkympin rajoitusta osoittavaan merkkiin. Ajattelin heti että perkele, siinä meni. Loppupätkän sitten vain luovuttaneena ajelin, toki sääntöjä noudattaen jne.

Katsastuskonttorin pihalla kuuntelin kohtalaisen listan tekemistäni virheistä ajatuksella "joojoo, tiedetään, ei mennyt läpi". Lopetettuaan äijä yhtäkkiä ojensi kätensä ja totesi: "Onneksi olkoon. Kun on päässä älliä, ei tule liikenteessä mälliä." Hölmistyneenä vastaanotin ajolupani.

Saas nähdä miten omilla tyttärilläni tulee menemään. Ajo-opetuslupa kolahti luukusta pari viikkoa sitten. Opetusauton saan parin viikon kuluttua, pitää vaan se sitten siirtää Ruotsin rekkarista Suomen vastaavaan. Sitten päästään treenaamaan esikoiseni kanssa.

 

[Kiekkokatsoja]

Poliisi tutkii laajaa lahjusepäilyä: Inssiajon reputtaneet päässeet läpi rahalla

Kymmenet ajokokeessa hylätyksi tulleet ovat rikosepäilyjen mukaan voineet ostaa ajokortin rahalla.

www.iltalehti.fi

Tuollaisen uutisen löysin, joka liittyy tähän ketjuun. Linkki vie iltalehteen, ja asiaan jossa on tutkintavaihe menossa.

 

[Luge H]

Poliisi tutkii laajaa lahjusepäilyä: Inssiajon reputtaneet päässeet läpi rahalla

Kymmenet ajokokeessa hylätyksi tulleet ovat rikosepäilyjen mukaan voineet ostaa ajokortin rahalla.

www.iltalehti.fi

Tuollaisen uutisen löysin, joka liittyy tähän ketjuun. Linkki vie iltalehteen, ja asiaan jossa on tutkintavaihe menossa.

Lohduttaa tietää että tuolla on mahdollisesti kymmeniä Wolt-kuskeja ilman rehellisesti saatua ajolupaa, ajellen pyöräteitä pitkin autolla samalla näppäillen puhelinta.

 

[Kiekkokatsoja]

Lohduttaa tietää että tuolla on mahdollisesti kymmeniä Wolt-kuskeja ilman rehellisesti saatua ajolupaa, ajellen pyöräteitä pitkin autolla samalla näppäillen puhelinta.

Yks tuttu möläisi, että kun kela maksaa osan näiden henkilöiden ajokorteista, niin eikös siinä yhteiskunta säästä uusintamaksuissa.
Mutta onko lahjonta tätä "nykyaikaa", en tiedä.

 

[Luge H]

Yks tuttu möläisi, että kun kela maksaa osan näiden henkilöiden ajokorteista, niin eikös siinä yhteiskunta säästä uusintamaksuissa.
Mutta onko lahjonta tätä "nykyaikaa", en tiedä.

Hyvä että suorittavat. Ja vaikka Kelan kautta maksu tulisi niin raha kiertää päätyen verojen muodossa takaisin yhteiskuntaan sen sijaan että vaikka valuutan siirtona Afrikkaan.
Mutta tyyli on auttamatta väärä ja kaikki osalliset viranhaltijat sekä tapaukseen sekaantuneet toimarit takaisin kortistoon.

 

[Kiekkokatsoja]

Hyvä että suorittavat. Ja vaikka Kelan kautta maksu tulisi niin raha kiertää päätyen verojen muodossa takaisin yhteiskuntaan sen sijaan että vaikka valuutan siirtona Afrikkaan.
Mutta tyyli on auttamatta väärä ja kaikki osalliset viranhaltijat sekä tapaukseen sekaantuneet toimarit takaisin kortistoon.

Niin, kuka/ketkä omistaakaan ajovarman? Sinne tutkintomaksut menee. No se työllistää ja hoitanee verot.
Tuo juttu on vasta tutkintavaiheessa. Tuleeko syyte ja tuomio, se jää nähtäväksi. Oudolta kuulostaa koko tapaus.
+ Lisäys. Yle kertoo että, Lahjontaan olisi syyllistynyt myös kantasuomalaisia, eikä pelkästään mamuja, kuten iltalehdestä ymmärsi.
Ja, että epäiltynä on kaksi työntekijää Kouvolasta (ajovarmasta).