Konsta Kepuli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Jokerit, Athletic Bilbao, Tahko, Pool, Saints
Tämä ei nyt oikein aukea. Minkä vuoksi jo paikan päällä ostetussa autossa kilometrit putosi matkalla 100tkm? Ei kai sillä ostajan (sillä hetkellä ilmeisesti jo omistajan) kannalta ollut väliä, jollei itse tätä hoitoa ollut pyytänyt? Vai oliko vahingossa ruuvattu sellaisenkin kyydissä olleen auton mittaria jota ei olisi tarvinnut? Vai ruuvattinko siinä kuitenkin verotusta varten lisää killejä kiekkaan? Mielenkiintoista kaiken kaikkiaan.
Tarkoitatko että Suomessa myydään uudenveroisia käytettyjä autoja? Tästä olisi kiinnostavaa kuulla lisää...
Sikäli jos tarkennus "iskari-tuotepäällikön" maininta viittaa ko. osiin niin ne iskarit (ja jouset) sattuvat olemaan kuluvia osia. Ja melko helppoja testata ihan katsomalla tai käsipelillä kokeilemalla. Jos auto on lintassa, etu- tai takakenossa, jää heilumaan painellessa tai koe-ajolla heiluu kuin apinakiikku tai tärisee niin että hampaista putoaa paikat, niin kyllä hölmömpikin käsittää mistä on kysymys.
Harmittaa vaan tämä ainainen "Saksasta myydään paskaa" -jauhanta. Paskaa löytyy lähempääkin. Ei tarvitse mennä nettiautoa pidemmälle. Kyllä täälläkin on hämärää jobbaria ja suoranaista kusettajaa, ja niin on kaikkialla maailmassa.
Jos haluaa ostaa Saksasta auton, muttei asiasta mitään ymmärrä niin on sielläkin liikkeitä josta saa kunnon takuun ja varmasti kunnossa olevan ja huolletun käytetyn auton. Se vaan maksaa enemmän kuin se Mobile.de:stä bongattu "kaikkien aikojen löytö". Tuli vuosi sitten käytyä Münchenissä ja poikettua BMW Niederlassungilla Fröttmaningissa. Siellä oli taatusti oikeilla kilometreillä varustettuja bemareita huollettuna ja mukaan otettavaksi. Neljässä kerroksessa, satoja autoja. Varmasti löytyy haluttu väri sopivilla kilometreillä ja halutulla varustepaketilla.
Itse ostin pari vuotta sitten harrasteautoksi vuoden 1987 BMW 325i cabrion keskisaksassa häkkimyymälää pitävältä libanoninaiselta! Kaikki katastrofin ainekset oli kasassa ja tästä olisi voinut alkaa uusi jakso sarjassa "Suomalaisia tähtihetkiä". Muttei alkanut. Äijä myi pirssiä 108 tkm ajettuna ja mittarissa oli 98 900 km. Ihmettelin asiaa, heppu vain totesi että edellinen jobbari oli ruuvannut mittaria. Räpylään kaveri löi auton katsastuspaperit vuodelta 2004 ja samalta vuodelta oli rekisteriotteessa liikennekäytöstä poisto. Katsastuksessa oli merkitty tuo 108tkm. No, papereitahan voi väärentää...
Mutta, kuten monet tietävätkin, Saksassa ei printtailla uusia rekisteripapereita aina kun käyt katsastuksessa. Autoa seuraa alkuperäinen, autoon uutena annettu rekisteriote. Samaan otteeseen merkitään kaikki omistajat. Mun pirssillä niitä omistajia oli kaksi. Molemmat naisia. Äiti ja tytär.
(Välihuomio. En tiedä tapahtuuko aina, mutta Suomessa autoni rekisteriotteeseen tehtiin merkintä: "Ulkomainen rekisterinumero F-E xxxx" ja se on pysynyt koko ajan mukana otteessa. Onkohan tämä aina ja kaikkialla Suomessa tapana? Tuostahan on vaikea yrittää vääntää "Suomiautoa".)
No, asiaan. Auton kunto, josta voi myöskin päätellä niitä oikeita kilometrejä. Itselläni oli ennestään samanlainen kinneri umpiversiona, joten tiesin mihin voisi kiinnittää huomiota. Sokeakin olisi nähnyt otsallaan että takajousitus oli lintassa. So what. Se on hinnassa mukana. Libanonilaisella oli pilarinosturi (!) takapihalla ja eikun cäbi ilmaan! Ei ollut se auto soraa eikä suolaa nähnyt. Eikä alustamassaa. Alkuperäinen PVC-pinnoite siellä näytti olevan ilman silminnähtäviä kiveniskemiä. Ruostetta en löytänyt mistään. Tuollaista kuntoa ei taatusti tule 20-vuotiaassa Suomi-autossa vastaan.
Koeajolle. Takapään jousituksen väsymisen tunsi juuri niin kuin sen jo ulkopäinkin näki, eli ei juuri enää joustanut. Vaihdelaatikko toimi kakistelematta eikä ujeltanut, perä ei ääntänyt, pieni läpätys moottorissa (venttilin välykset) ja ikkunat (avoauto) kolisi kun vanhat tiivisteet oli jo kovettuneet. Rättikatossa yksi paikkaus. Takakontin luukku ei noussut kun pumppu oli väsähtänyt. Pari etusormenpään kokoista painaumaa lokareiden etukulmissa (naisomistajia...) ja parkkipaikkakolhu kuskin ovessa, jonka erotti kun katsoi kyljen suuntaisesti. Kohtisuoraan katsoessa ei erottanut, siunattu valkoinen väri... Penkkien päälykset siistit eikä kuluneet, kojelaudassa eikä ovipahveissa naarmuja. Etupenkkien selkämyksessä pari kolhua ja turvavöiden painikkeiden väri oli muuttunut punaisesta pinkiksi... Eihän se auto toki ollut vastikäkään tehtaan hihnalta rullannut mutta yleiskunto oli varsin hyvä.
Viime kesänä sitten urakoin tallissa ja vaihdoin kaikki kuluvat osat alustasta. Kaikki puslat, uudet tukivarret, iskaritolpat ja takakelkka kunnostettiin (hiekkapuhallus + pulverimaalaus), uudet iskarit ja jouset (alustasarja). Samalla selvisi että ohjausvaihteessa (simpukka) oli valmistuskyltti "1997". No hyvä, ainakin jotain huoltoa saanut. Hintaa tuli alustaremonti osille 1 500EUR ja turaajalle melkoinen hiki niissä helteissä. En kuitenkaan pitäisi pahana. Bimmeri lähti Saksasta mukaan kun löi arabille 4 850 euroa riihikuivaa räpylään ja päälle muita maksuja ja matkat 1 800 euroa. Nämä kaikki kulut, ja vähän vielä päällekin varmuuden vuoksi, laskin kun budjetoin mitä tällainen harrastepirssi tulee maksamaan siinä kunnossa kun sen haluan olevan.
Tuollainen auto on muuten Suomessa uutena maksanut 1980-luvun lopulla 350 000 markkaa.
Tämä paasaus nyt vain sen vuoksi että kaikenlainen yleistäminen autokaupassa, tapahtui kaupankäynti missä vaan, kohteena uusi tai käytetty auto, on vaan niin täysin Esson baarin juttuja. Hyvää saa rahalla ja paskaa halvalla. Mistä maasta vaan. Helmiäkin voi löytää mutta silloin on syytä tuntea asiaa, tai sitten joku luotettava henkilö joka tuntee asiaa. Jos ei tunne, niin sittenkin voi haluamansa ostaa vaikka Saksasta. Katsoo vain sopivan paikan ja maksaa sen mitä hyvästä tavarasta pitääkin.