Tiedä sitten mikä on paras tapa (siitä lienee hyvin monta näkemystä), mutta itse suosisin ensinnäkin harjan sijaan sientä. Mielestäni se on selkeästi paras tapa levittää shamppoo autoon. Tätä edeltää tottakai huolellinen auton kastelu (lähtien liikkeelle ylhäältä), johon kannattaa mun mielestä myös panostaa aikaa eikä vain hutaisten kastella auto. Näin saadaan kaikki ylimääräinen pois auton maalipinnasta aiheuttamasta vahinkoa kun sitä hangataan.
Aineita on moneen lähtöön ja osaksi niiden valinta riippuu siitä kuinka likainen auto on eli tarvitaanko esim. liuotinta? Varmasti ihan näistä normimerkeistä löytyy hyvät riittävän hyvän mömmöt. Shamppoon voi huuhdella niin normaalilla puutarhaletkun paineella tai painepesurilla. Jälkimmäinenkään ei vaurioita noin uutta autoa ja sillä saa yleensä aikaan paremman lopputuloksen kun pahimmat kohdat lähtee helpommin pois. Kuivauksen tekisin juuri hyvällä puhtaalla säämiskällä.
Ja varsinkin tuon ikäiseen autoon suosittelen myös tekeväksi vahausta aina tasaisen väliajoin, ettei hyvä maalipinta suotta ala haaleta.
Painepesuria on tosiaan ihan hyvä käyttää, mutta nimenomaan alkuhuuhteluvaiheessa. Loppuhuuhtelussa painepesurista on vain haittaa, koska mekaaninen hankaaminen sienellä poistaa kalvon pinnalta jo ennen viimeistä huuhtelua ja on siinä huomattavasti painepesuria tehokkaampi. Lisäksi puutarhaletkusta saa enemmän vettä läpi kuin sen päässä olevasta painepesurista. Veden määrä on loppuhuuhtelussa se ratkaiseva tekijä ja painepesuri nimenomaan rajoittaa vesimäärää.
Pesureissa on suuria eroja, perusluokan pesurilla ei maalipintaa järkevällä käytöllä pysty mitenkään vaurioittamaan. Teollisuusluokan koneilla kannattaa pitää pesuetäisyys kohtuullisena ja järki kädessä. Esim. 700bar ja kuuma vesi saa helposti kärryn uutta maalausta vaativaan kuntoon.
Painepesurilla saa parhaiten ne kiinteämmätkin "suuret" paskat pois auton pinnalta ennen hankaavaa vaihetta. Kevätpesussa hyvä alkuyhdistelmä on nopea painehuuhtelu -->liuotinaineen levitys ja lyhyt vaikutusaika-->huolellisempi painepesu. Mikäli käytössä on kuumavesipesuri, voi veden lämpötilan nostaa n. 60 asteeseen. Painepesussa lämpötila on ratkaiseva tekijä sen tehon kannalta.
Esipesun tarkoituksena olisi saada mahdollisimman suuri osa auton pinnassa olevasta hienojakoisesta liasta, vahoista ja muusta sienen kanssa hiomapaperin tavoin käyttäytyvästä aineksesta pois pinnalta. Uskokaa tai älkää, paskaa jää joka tapauksessa vielä vahausvaiheeseen asti.
Pesuaineen levityksessä kannattaa käyttää kahta ämpäriä sienen kera, toisessa pesuaine-vesiseos, ja toisessa puhdasta vettä sienen huuhtelua varten. Sienen pitää olla jatkuvasti märkä pesuaineliemestä, eikä samalla kastelulla saa missään tapauksessa hangata koko autoa. Alkuhuuhtelun jäljiltä auton pinnassa on edelleen kalvo hienojakoista pölyä, joka toimii sienen pinnalla ihan vesihiomapaperin tavoin ja vaurioittaa maalipintaa lähes samanveroisesti kuin harjapesukone. Mikäli kahden ämpärin taktiikka tuntuu vaivalloiselta, ei ainakaan maalipinnan kunnon nimissä kannata pestä autoa käsin lainkaan, vaan pesettää huoltoaseman koneessa.
Mikäli auton pinnassa ei ole entuudestaan vahaa/sitä ei ole tarkoitus pinnalla säilyttää, voi kerran vuodessa käyttää pesuun myös fairya. Se poistaa maalipinnalta kaikki vanhat vahat ja on siihen miltei tehokkain tökötti. Usein käytettynä tiskiaine saattaa himmentää maalipintaa, joten maltti on tässäkin valttia.
Sientä käytetään niin, että se kastetaan vesi-pesuaineseokseen--> hangataan korkeintaan alue, jonka yhdeltä istumalta ylettyy-->huuhdellaan sieni toisessa ämpärissä, jossa puhdasta vettä-->kastetaan sieni pesuaineämpäriin ja toistetaan.
Kuivaukseen paras keino on mielestäni pehmeä silikonilasta, joita myyvät esimerkiksi motonetit. Auton kuivaamiseen suunniteltu kama on yleensä muovirunkoista metallin sijaan, jottei lastan reunojen kanssa kävisi vahinkoja.
Mikäli aikoo vahata kärryn tämän jälkeen, on pohjatyö (pesu) oleellinen osa kyseistä prosessia. Vahan kiillotus vaatii aina jonkinlaista hankausta, ja pieni, lähes näkymätön paska auton pinnassa on se, joka tekee pyörrejälkiä/naarmuja pintaan.
Itse vahassa ja vahausprosessissa voi hifistellä saivarteluun asti, jos niin haluaa. Esim. Zainon tuotteita käyttämällä jälki on todella hieno (mikäli maalipinta on oikeasti hyvässä kunnossa) ja kestävä. Käsittelyyn vain menee helposti tunteja ja mäyräkoirallinen olutta. Perusmallin vahoista esimerkiksi Korrekin kestovaha on varsin OK tököttiä. Lopputuloksissa on suuriakin eroja, mutta omistaja päättää, kannattaako huomattavaa vaivaa nähdä kiiltävän auton saamiseksi huippukiiltäväksi.
Vahaus kannattaa ehdottomasti, koska vahatun auton pesu on huomattavasti suoraviivaisempaa, koska alkuhuuhteluun ei tarvota liuotinta, ja vahapinnalta pöly ym. hiova aines lähtee käytännössä pelkällä nopealla shampoopesulla. Ensimmäiseen pesuun ja vahaukseen kannattaa jaksaa hiukan panostaa, koska se helpottaa huomattavasti loppukesän pesuja.