Onhan tää jo hiljalleen vähän surkuhupaisaa, miten epäonninen yksilö onkin sattunut kouraan. Ostin siis marraskuussa puhkinussitun vanhan taksimersun, E-mallisen, ja olen sillä tähän päivään mennessä ajanut ehkä n. 5000km. Omalle kohdalleni siis erittäin vähän, kun vuoteen kilometrejä kertyy n. 40000. Myyjäliikkeen piikkiin meni ensimmäinen huolto, jolloin sieltä löytyikin kaikenlaista korjattavaa. Pikkujuttuja, mutta silti. Liike kustansi korjaukset. Joulun jälkeen oltiinkin taas jännän äärellä, kun laturi meni särki. Toivoin alkuun, että olisi ollut akku, joten uusin akun. Ei ollut akku, vaan laturi. Sitten metsästämään sieltä sun täältä pätevää tarvikeosaa, kun ei huoltoliikkeiden 1500€ tarjoukset miellyttäneet. Tuurilla oikeanlainen osa matkaan, vaihto kävi parissa tunnissa nosturilla, kun vain puoli keulaa piti purkaa. Kotimatkalla sitten pajahti paisarilta lähtevä vesiletku. Tai siis liitin siitä paisarin kyljestä. Yllättäen sellaista osaa ei sitten saanutkaan mistään, vaan piti ostaa koko letku kaikkine liittimineen. Tuossa kuukausi sitten sain sen vihdoin vaihdettua ja pistin auton myyntiin. Kaikkien hämmästykseksi moottorin vikavalo syttyi. Vikakoodina tarjosi NOX-anturia, mikä sitten pitää paikkansa tai sitten ei. Nollattiin vikakoodit ja valo pysyi pois. Viikko sitten lainasin autoa kaverille, joka peruutti sen parkkihallissa johonkin kaiteeseen.
Ei jaksanut enää edes vituttaa, vaan lähinnä nauratti. Seuraavaksi kutsun paikalle manaajan ja myyn auton ensimmäiselle, joka tarjoaa siitä edes euron.