Suomalaisten ajosuorite on keskimäärin varsin lyhyt.
Keskimääräisestä ajosuoritteesta ei ole iloa, kun pitäisi tehdä satunnaisia pitempiä matkoja. Erityisesti kalliimman pään autoja ostavilla tuppaa olemaan mökkejä ja lapin lomia, jotka kerryttävät kilometrejä. Venettäkin joidenkin täytyy päästä vetämään.
Minä poljen ympäri vuoden pyörällä. Kestän kovimmat pakkaset, auraamattomat väylät ja kaatosateet. Osittain valintani on ideologinen. Mitä enemmän ikää on tullut, sitä ideologisemmaksi se on muuttunut. Autoilu missä tahansa muodossa, myös julkisessa, tuntuu väärältä. Pelkästään autojonojen näkeminen sapettaa ja tekee surulliseksi. Bussiin jonottavat nuoret, terveet ihmiset tekevät surulliseksi. Asfaltti kuluu, pöly nousee ja ilmanlaatu heikkenee.
Sähköautot eivät tee minua yhtään onnellisemmaksi. Kaivosteollisuus on paikallisen luonnon tuho. Suomessa sillä saadaan pilattua ainutlaatuiset vesistöt. En myöskään usko, että sen enempää akut, aurinkopaneelit kuin tuulimyllytkään tulevat olemaan kestäviä ratkaisuja. Niistä tulee aikanaan ongelmajätettä. Mitä köyhempi on maa, niin sitä varmemmin.
Minun mielestäni kaikkien perusterveiden ihmisten kannattaisi siirtyä sähköpyöräilyyn. En viitsi kuitenkaan näkemystäni tuputtaa, koska tiedän, että ihmisten mukavuudenhalu voittaa. Mikään autoilijaryhmä ei välitä aiheuttamastaan tuhosta. Ihmiset valitsevat itselleen sopivimman ja helpoimman vaihtoehdon. Lähes aina sitä määrittää hinta suhteessa hyötyyn. Pieni joukko on ideologeja, jotka tekevät elämäntapavalinnoistaan itselleen uskonnon, jota yrittävät evankelioida eteenpäin.
Sähköautojen tuputtamisessa kannattaisi luopua sähköautoilun yhdistämisestä ympäristöaatteeseen. Oleellisempaa olisi keskittyä yksilön kokonaiskuormitukseen. Siihen on luettava mukaan myös työ. Tuottava tuo on ympäristövihaa. Kaikki työ, joka lisää taloudellista toimeliaisuutta ja kasvattaa ihmisten materiaalista hyvinvointia, on vastuutonta. Meidän on pyrittävä kohti köyhyyttä, niukkuutta ja mahdollisimman paikallista elämää Linkolan malliin, jotta ympäristöllä olisi tulevaisuus.
Sähköautojen mahdollisista marginaalisista päästöleikkauksista ei ole paljon iloa, jos samaan aikaan emme yritä estää turistilentoja Suomeen ja verota hengiltä ammatteja, jotka kasvattavat luonnonvarojen kulutusta joko suoraan tai hyvinvointia lisäämällä ja kulutuskulttuuria tukemalla.
Aloitetaan suurista asioista. Kaikkein keskeisintä on tuhota kulutuskulttuuri ja sitä yllä pitävä työ. Sähköautoilu on kaikkea muuta. Se on taas vain yksi lisäkuorma ympäristölle.