Alkaa olemaan auton vaihto edessä. Itselläni on ollut suht' nuoresta iästäni huolimatta aika monta autoa alla. Lähtien ihan ensimmäisestä peltoautosta välikoppa-Escosta. Nyt jo saan ajella autoa ihan maantielläkin, luvalla.
Autoja on ollut japanilaisista, ranskalaisista, espanjalaisista, briteistä, ruotsalaisten kautta saksalaisiin. Yhtään jenkkiä ei ole ollut. Eikä ole tulossakaan näillä näppäimillä. (Ehkä Chrysler voisi olla sellainen.)
Huonoimman yleisarvosanan annan ehdottomasti japanialaisille kipoille. Miten ne Hondan tyypit saavat pellin sieltä maalin välistä pois? Ei ne vaan kestä pohjolaisia kelejä.
Volvo oli nyt Volvo. Ei miteskään kaunis auto. Mutta perusvarma ja perkuleen kallis.
Rellu ja pösö olivat mielestäni kuin veljekset. Mitkä eivät nykypäivänä tosin muistuttaisi toisiaan. Nämä ovat kuitenkin hienoja autoja ajaa. Mutta hinta tippui aika rankasti, nopeasti.
Seat (muka espanjasta nykyään) Golffin klooni. Kiva pikkuauto, mutta se muutaman vuoden takainen maine kummittelee, kuten Skodassa. Ei pahaa sanottavaa, ei vain sovi tarkoituksiin.
Rover oli minulla tasan kaksi kuukautta. Joten en viitsi kommentoida enempää. Lunastukseen se meni. Olisi kyllä mieli jatkaa kumppanuutta. Ehkä joskus toinen britti. Aston Martin :D
Saksalaisia on eniten kokemuksia. On ollut Opelia, VW:tä, Fordia ja Audia. Opel on mielestäni näistä huonolaatuisin. Ei maine ole ilmeisesti ihan tyhjästä.
Ford on ford, perusauto. Ei mitään ihmeellistä. Peruskauraa. En ole pettynyt. Mutten nyt kaipaakaan. Samanlainen fiilis jäi volkkarista. Hieman kalliimpi vain. Nykyinen auto, Audi, on jo paljon parempi kuin em. menopelit. Saattaa siihen johtua muutaman euron kalliimpi hintakin.
Paljon on autoja ajettu, mutta enemmän on ajamatta. Varmasti Mersut ja muut kalliit vehkeet olisivat hienoja pelejä, mutta ei taida persnahka kestää...
