Asia, joka ei avaudu minulle

  • 1 322 307
  • 7 705
Suosikkijoukkue
in Sami we trust
Tuo on pidemmän päälle todella epäterveellistä. Toivottavasti asiaan löytyy vielä jokin ratkaisu.
Joo ja kun muistaakseni @Jannecky sai jonkun sydäninfarktin viime vuoden lopulla, niin väkisinkin funtsin että liian vähäinen unen määrähän saattoi tuohon olla vaikuttavana tekijänä. Kyllä ihminen melkein sen edes 7h keskimäärin tarttisi unta yössä. Jos jää alle viiteen niin siinä on sydän aika kovilla.

Ja on se kumma jos ei lääkkeitä tarvitsevalle ole saatavilla. On olemassa moniakin lääkkeitä jotka voisivat auttaa tuohon vaivaan. Aika omituista jos lääkärit suhtautuu asiaan välinpitämättömästi. Suorastaan perseestä.
 

Jannecky

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Joo ja kun muistaakseni @Jannecky sai jonkun sydäninfarktin viime vuoden lopulla, niin väkisinkin funtsin että liian vähäinen unen määrähän saattoi tuohon olla vaikuttavana tekijänä. Kyllä ihminen melkein sen edes 7h keskimäärin tarttisi unta yössä. Jos jää alle viiteen niin siinä on sydän aika kovilla.

Ja on se kumma jos ei lääkkeitä tarvitsevalle ole saatavilla. On olemassa moniakin lääkkeitä jotka voisivat auttaa tuohon vaivaan. Aika omituista jos lääkärit suhtautuu asiaan välinpitämättömästi. Suorastaan perseestä.
Tästä sanoin siellä sairaalassakin. Nekin oli vaan, että kun niihin jää koukkuun ja sit ei nuku muuten kun niillä. Vastasin, että enhän mä muutenkaan nuku, ja keskustelu päätty siihen.
 
Suosikkijoukkue
in Sami we trust
Tästä sanoin siellä sairaalassakin. Nekin oli vaan, että kun niihin jää koukkuun ja sit ei nuku muuten kun niillä. Vastasin, että enhän mä muutenkaan nuku, ja keskustelu päätty siihen.
Mä voin nyt kertoo omasta backstorystani sen verran, että mul todettiin vajaa 10 vuotta sit kesällä akuutti psykoosi, joka saattoi laueta osittain just siks kun en käytännössä nukkunut enää ollenkaan. Aloin näkemään harhoja ja kuvittelemaan omaavani telepaattisia kykyjä yms.

Tuosta kesästä lähtien olen syönyt olanzapiinia kohtuu pienenä annoksena (nykyisin enää 5mg illassa) paitsi vuosina 2019-2020 kun tein sen mitä ei ikinä saisi tehdä, yritin ainakin neljästi lopettaa psyykelääkityksen ilman lääkärin määräystä kammottavin seurauksin. En sentään joutunut takaisin osastolle mutta sanotaanko että sekään ei ollut kaukana.

Mut siis niin, tuo lääke on auttanut mua monessa asiassa mukaan lukien unensaannissa. Vuoden päästä olen syönyt tätä taas säännöllisesti sen 5v ajan mikä on minimisuositus, niin mietin että kokeilenko sillon kysyä lääkäriltä jos lääkitystä voitaisiin alkaa hiljalleen purkamaan (toki mielellään seurantajakson kera).

Mielellään en käyttäisi mitään lääkkeitä, mutta mieluummin elän lääkkeen kanssa suht terveenä kuin ilman ja lopetan nukkumisen niin että nuppi menee sekaisin.

Luulen että jos tän lääkkeen lopettaminen ei seuraavalla yrittämällä lääkärin seurannassakaan onnistu niin vedän näitä loppuelämän ja opettelen hyväksymään asian. Onhan mulla sit kans toi lapsuuden "yöepilepsia" taustalla, en tiiä miten paljon se vaikuttaa nykyisin aivoihin, mutta kyllähän mä silti esim. alkoholia voin juoda, kun en kuitenkaan mikään kännääjä ole.

Edit: ja tuo lääke ei tosiaan aiheuta riippuvuutta, toisin kuin osa vaataavanlaisista lääkkeistä.
 
Viimeksi muokattu:

Jannecky

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Mä voin nyt kertoo omasta backstorystani sen verran, että mul todettiin vajaa 10 vuotta sit kesällä akuutti psykoosi, joka saattoi laueta osittain just siks kun en käytännössä nukkunut enää ollenkaan. Aloin näkemään harhoja ja kuvittelemaan omaavani telepaattisia kykyjä yms.

Tuosta kesästä lähtien olen syönyt olanzapiinia kohtuu pienenä annoksena (nykyisin enää 5mg illassa) paitsi vuosina 2019-2020 kun tein sen mitä ei ikinä saisi tehdä, yritin ainakin neljästi lopettaa psyykelääkityksen ilman lääkärin määräystä kammottavin seurauksin. En sentään joutunut takaisin osastolle mutta sanotaanko että sekään ei ollut kaukana.

Mut siis niin, tuo lääke on auttanut mua monessa asiassa mukaan lukien unensaannissa. Vuoden päästä olen syönyt tätä taas säännöllisesti sen 5v ajan mikä oon minimisuositus, niin mietin että kokeilenko sillon kysyä lääkärltä jos lääkitystä voitaisiin alkaa hiljalleen purkamaan (toki mielellään seurantajakson kera).

Mielellään en käyttäisi mitään lääkkeitä, mutta mieluummin elän lääkkeen kanssa suht terveenä kuin ilman ja lopetan nukkumisen niin että nuppi menee sekaisin.

Luulen että jos tän lääkkeen lopettaminen ei seuraavalla yrittämällä lääkärin seurannassa onnistu niin vedän näitä loppuelämän ja opettelen hyväksymään asian. Onhan mulla sit kans toi lapsuuden "yöepilepsia" taustalla, en tiiä miten paljon se vaikuttaa nykyisin aivoihin, mutta kyllähän mä silti esim. alkoholia voin juoda, kun en kuitenkaan mikään kännääjä ole.
Sehän se on, että unettomuus saattaa aiheuttaa niin fyysisiä, kuin psyykkisiäkin vaivoja.
Mut ainakaan itellä tässä vajaa 30 vuoden aikana mitä mulla on sitä ollut, ei kukaan halua sitä hoitaa, tai määrätä jotain unilääkettä edes kokeeksi. Jonkun unettomuuden nettiterapian kävin myös, ja se vasta paskaa olikin! Ehkä joillain auttaa, itellä vaan pahensi tilannetta. Sit taas kun se ei toiminu, nostettiin kädet pystyyn.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös