Mulla ainoita hetkiä päivästä (siis konttoripäivänä) kun ei puhelin soi (=en vastaa) tai joku ole kyselemässä jotain on lounas. Sen haluan todellakin viettää yksin vaikka lehteä selaillen. Sitten vielä väittävät mua antisosiaaliseksi. No en ole.Ihmiset puhumassa jonninjoutavia keskenään, tappamassa aikaa kun eivät kehtaa mennä suoraan asiaan. Mua ei ainakaan jännitä toisen ihmisen kohtaaminen tippaakaan, mutta sellainen sisällöttömän shaiban jauhaminen saa hyvin nopeasti aikaan fiiliksen, että voisihan tässä vaikka töitäkin tehdä. Lisättäköön nyt vielä, että mun mielestäni small talk on paikallaan juuri silloin, kun sitä toista ihmistä ei haluta kohdata, eli kun keskustelu halutaan pitää pinnallisena sen sijaan, että kaiveltaisiin syvemmältä. Toisille se sopii, minua se lähinnä ahdistaa.
Ja ihmettelevät miksi joko olen toimistolla aamulla kuudelta/lähden vasta iltasella. Joskus ne keskittymistä vaativat duunitkin pitää tehdä.
Tänään ei tarvitse, pääkonttori ryssi tän homman ihan itse. Vaikka ruotsalaisia ovatkin. Kovasti diskuteerattiin jo. Nyt saavat tehdä sitä jonkun aikaa keskenään - saavat heikäläisten veroraportit kait kuntoon.
Mikä siinä muuten on, että kaikki jätetään ihan viimetinkaan? Heille tuli joku uusi systeemi ja laittoivat raporttipohjat (väärät) meille. Niihin sitten jo tehtiin viime viikolla systeemit niinkuin tulee. Sitten eilen illalla havahtuivat ettei tää nyt mennytkään kuten Römsöössä. Herättivät viideltä tänään kun heillä on ihan sekaisin. Ja tänään pitäis jättää. Vittu, tehkää ajoissa. Viattomat kärsii.