Asia, joka ei avaudu minulle

[444]

Niin. Työelämässä ja aika monessa duunipaikassa ei vaan voi välttyä tilanteilta, joissa small talkkia tarvitaan. Ja mikä siitä tekee teennäisten ihmisten paskaa? Ei kai toi nyt kovin kummoinen juttu ole, ihmiset puhumassa keskenään. Mielestäni aika normaalia. Tietenkin jos sinua jännittää toisen ihmisen kohtaaminen, niin silloin small talk voi tuntua elämää suuremmalta kynnykseltä ja aiheuttaa negatiivisia tunteita. Silloin auttaa että rentoudut ja muistat, että tilanne on pelottava ja kamala ainoastaan pääsi sisällä.

Ihmiset puhumassa jonninjoutavia keskenään, tappamassa aikaa kun eivät kehtaa mennä suoraan asiaan. Mua ei ainakaan jännitä toisen ihmisen kohtaaminen tippaakaan, mutta sellainen sisällöttömän shaiban jauhaminen saa hyvin nopeasti aikaan fiiliksen, että voisihan tässä vaikka töitäkin tehdä. Lisättäköön nyt vielä, että mun mielestäni small talk on paikallaan juuri silloin, kun sitä toista ihmistä ei haluta kohdata, eli kun keskustelu halutaan pitää pinnallisena sen sijaan, että kaiveltaisiin syvemmältä. Toisille se sopii, minua se lähinnä ahdistaa.

 

[vetti]

Ihmiset puhumassa jonninjoutavia keskenään, tappamassa aikaa kun eivät kehtaa mennä suoraan asiaan. Mua ei ainakaan jännitä toisen ihmisen kohtaaminen tippaakaan, mutta sellainen sisällöttömän shaiban jauhaminen saa hyvin nopeasti aikaan fiiliksen, että voisihan tässä vaikka töitäkin tehdä. Lisättäköön nyt vielä, että mun mielestäni small talk on paikallaan juuri silloin, kun sitä toista ihmistä ei haluta kohdata, eli kun keskustelu halutaan pitää pinnallisena sen sijaan, että kaiveltaisiin syvemmältä. Toisille se sopii, minua se lähinnä ahdistaa.

Mulla ainoita hetkiä päivästä (siis konttoripäivänä) kun ei puhelin soi (=en vastaa) tai joku ole kyselemässä jotain on lounas. Sen haluan todellakin viettää yksin vaikka lehteä selaillen. Sitten vielä väittävät mua antisosiaaliseksi. No en ole.

Ja ihmettelevät miksi joko olen toimistolla aamulla kuudelta/lähden vasta iltasella. Joskus ne keskittymistä vaativat duunitkin pitää tehdä.

Tänään ei tarvitse, pääkonttori ryssi tän homman ihan itse. Vaikka ruotsalaisia ovatkin. Kovasti diskuteerattiin jo. Nyt saavat tehdä sitä jonkun aikaa keskenään - saavat heikäläisten veroraportit kait kuntoon.

Mikä siinä muuten on, että kaikki jätetään ihan viimetinkaan? Heille tuli joku uusi systeemi ja laittoivat raporttipohjat (väärät) meille. Niihin sitten jo tehtiin viime viikolla systeemit niinkuin tulee. Sitten eilen illalla havahtuivat ettei tää nyt mennytkään kuten Römsöössä. Herättivät viideltä tänään kun heillä on ihan sekaisin. Ja tänään pitäis jättää. Vittu, tehkää ajoissa. Viattomat kärsii.

 

[Milles Mortenson]

Mulla ainoita hetkiä päivästä (siis konttoripäivänä) kun ei puhelin soi (=en vastaa) tai joku ole kyselemässä jotain on lounas. Sen haluan todellakin viettää yksin vaikka lehteä selaillen. Sitten vielä väittävät mua antisosiaaliseksi. No en ole.

Ja ihmettelevät miksi joko olen toimistolla aamulla kuudelta/lähden vasta iltasella. Joskus ne keskittymistä vaativat duunitkin pitää tehdä.

Tänään ei tarvitse, pääkonttori ryssi tän homman ihan itse. Vaikka ruotsalaisia ovatkin. Kovasti diskuteerattiin jo. Nyt saavat tehdä sitä jonkun aikaa keskenään - saavat heikäläisten veroraportit kait kuntoon.

Mikä siinä muuten on, että kaikki jätetään ihan viimetinkaan? Heille tuli joku uusi systeemi ja laittoivat raporttipohjat (väärät) meille. Niihin sitten jo tehtiin viime viikolla systeemit niinkuin tulee. Sitten eilen illalla havahtuivat ettei tää nyt mennytkään kuten Römsöössä. Herättivät viideltä tänään kun heillä on ihan sekaisin. Ja tänään pitäis jättää. Vittu, tehkää ajoissa. Viattomat kärsii.

Se on muuten jännä miten yleisesti organisaatioissa kaikki tulee aina täysin yllätyksinä. Kai se on sitten se järjettömän kiireen tuoma valheellinen tehokkuuden tunne.

Vanhassa duunissani kysyin joskus johtoryhmältämme, että onko meillä tosiaan näin kova kiire seuraavaan epäonnistumiseen vai pitäisikö vähän pysähtyä pohtimaan mikä meni vikaan.

 

[finnjewel]

Onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka noteeraavat miten olet pukeutunut ja jopa kommentoivat sitä jotenkin?
Minulle on viimeisten 40 vuoden aikana kommentoitu solmiota kolme tai neljä kertaa, pukua pari kertaa. Muita vaatteita, asusteita tai kenkiä ei koskaan. Eikä hiustyyliä.
Mitä on selän takana puhuttu, on jäänyt pimentoon. Itse olen voinut pyydettäessä jotain toisten asuvalinnoista kommentoida.
Omaa puolisoa ei nyt lasketa mukaan, vain perheen ulkopuoliset.
edit: kävin koulua ensimmäiset 6 vuotta verkkareissa, eikä sitäkään kukaan koskaan kommentoinut.

 

[vetti]

Onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka noteeraavat miten olet pukeutunut ja jopa kommentoivat sitä jotenkin?
Minulle on viimeisten 40 vuoden aikana kommentoitu solmiota kolme tai neljä kertaa, pukua pari kertaa. Muita vaatteita, asusteita tai kenkiä ei koskaan. Eikä hiustyyliä.
Mitä on selän takana puhuttu, on jäänyt pimentoon. Itse olen voinut pyydettäessä jotain toisten asuvalinnoista kommentoida.
Omaa puolisoa ei nyt lasketa mukaan, vain perheen ulkopuoliset.

On. Mutta ne on kehuja. Viimeksi taisi olla @Gennadi (missä mies on?)- no, oli joku sen jälkeenkin. Mutta tuo tuli nyt täällä mieleen.

Ja mikä siinä muuten on miksei osata ottaa kehuja vastaan... "noo tää nyt on vaan tällänen". Kyllä mä ainakin sanon kun kehutaan et niin onkin kiva/hieno/tms. Ja kiitos. Ei avaudu.

On haukuttu myös, ihan aiheesta. Sillon oon itsekin tiennyt ettei nyt mennyt ihan putkeen. Hittoako sitä virheitä toistamaan.

 

[444]

Onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka noteeraavat miten olet pukeutunut ja jopa kommentoivat sitä jotenkin?
Minulle on viimeisten 40 vuoden aikana kommentoitu solmiota kolme tai neljä kertaa, pukua pari kertaa. Muita vaatteita, asusteita tai kenkiä ei koskaan. Eikä hiustyyliä.
Mitä on selän takana puhuttu, on jäänyt pimentoon. Itse olen voinut pyydettäessä jotain toisten asuvalinnoista kommentoida.
Omaa puolisoa ei nyt lasketa mukaan, vain perheen ulkopuoliset.
edit: kävin koulua ensimmäiset 6 vuotta verkkareissa, eikä sitäkään kukaan koskaan kommentoinut.

Toisinaan on tullut kommenttia, aina kuitenkin vain positiivista. Pointti siinä aamuisessa oli kuitenkin lähinnä vain hassutella tällä stadi vs. bönde -asetelmalla. On se toki niinkin, että en mä Kampissa ole vielä koskaan nähnyt kenenkään kulkevan reinoissa (varmasti niitä on, mutta minä en ole nähnyt, ja tarkkailen aika paljon ihmisten pukeutumista), mutta se on toisaalta sääli, koska nehän ovat varsin mainiot popot. Otaksuisin, että ainoa henkilö jota tuo lookkini silloin nauratti tai edes huvitti olin minä itse. Täällä omassa asuinkaupungissani tätä verkkarimeininkiä näkee kuitenkin paljon enemmän.

 

[Milles Mortenson]

Onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka noteeraavat miten olet pukeutunut ja jopa kommentoivat sitä jotenkin?
Minulle on viimeisten 40 vuoden aikana kommentoitu solmiota kolme tai neljä kertaa, pukua pari kertaa. Muita vaatteita, asusteita tai kenkiä ei koskaan. Eikä hiustyyliä.
Mitä on selän takana puhuttu, on jäänyt pimentoon. Itse olen voinut pyydettäessä jotain toisten asuvalinnoista kommentoida.
Omaa puolisoa ei nyt lasketa mukaan, vain perheen ulkopuoliset.
edit: kävin koulua ensimmäiset 6 vuotta verkkareissa, eikä sitäkään kukaan koskaan kommentoinut.

On olemassa. Yksi kaverini oli hyvin yksioikoista tyyppiä pukeutumisen suhteen ja hänen mielestään kaikkien pitäisi pukeutua farkkuihin, nahkatakkiin ja bootseihin. Vähän kärjistäen, mutta tiedätte tyypin.

Häneltä sai aina kommenttia pukeutumisesta ja se olikin jännä miten tuollainen "äijä" jaksaa olla siitä niin kiinnostunut. No yritin sitten aina pukeutua hänen seurassaan mahdollisimman ärsyttävästi ja omistin yhdet punaiset housutkin lähinnä häntä varten.

 

[Glove]

Vaatteilla ei niin väliä kunhan ne ovat mustia.

 

[Ollakseni]

Onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka noteeraavat miten olet pukeutunut ja jopa kommentoivat sitä jotenkin?
Minulle on viimeisten 40 vuoden aikana kommentoitu solmiota kolme tai neljä kertaa, pukua pari kertaa. Muita vaatteita, asusteita tai kenkiä ei koskaan. Eikä hiustyyliä.
Mitä on selän takana puhuttu, on jäänyt pimentoon. Itse olen voinut pyydettäessä jotain toisten asuvalinnoista kommentoida.
Omaa puolisoa ei nyt lasketa mukaan, vain perheen ulkopuoliset.
edit: kävin koulua ensimmäiset 6 vuotta verkkareissa, eikä sitäkään kukaan koskaan kommentoinut.

Kyllä. Riippuen tilanteesta niin viimeistään äiti. Kyllä koulussa vittuiltiin pukeutumisesta paljon. Sittemmin on kommentoitu haalareita, kauluspaitoja, pikkutakkia tai monia muitakin pukeutumisvaihtoehtoja.

 

[finnjewel]

Kyllä. Riippuen tilanteesta niin viimeistään äiti. Kyllä koulussa vittuiltiin pukeutumisesta paljon. Sittemmin on kommentoitu haalareita, kauluspaitoja, pikkutakkia tai monia muitakin pukeutumisvaihtoehtoja.

No toki vaimon lisäksi on äiti kommentoinut. Ja komppanian vääpeli.
Kouluni kävin böndellä (Pori & Kouvola) eikä siellä tai siihen aikaan koulussa kiinnitetty toisten vaatteisiin sanallista huomiota. Ehkä sitä alitajuisesti yritti pukeutua suunnilleen kuten muutkin. Lukio- ja opiskeluaikana pukeuduin kyllä provosoivan huolimattomasti, eikä sitäkään kukaan (mutsin lisäksi) kommentoinut.

 

[Valapatto]

Niin. Työelämässä ja aika monessa duunipaikassa ei vaan voi välttyä tilanteilta, joissa small talkkia tarvitaan. Ja mikä siitä tekee teennäisten ihmisten paskaa? Ei kai toi nyt kovin kummoinen juttu ole, ihmiset puhumassa keskenään. Mielestäni aika normaalia. Tietenkin jos sinua jännittää toisen ihmisen kohtaaminen, niin silloin small talk voi tuntua elämää suuremmalta kynnykseltä ja aiheuttaa negatiivisia tunteita. Silloin auttaa että rentoudut ja muistat, että tilanne on pelottava ja kamala ainoastaan pääsi sisällä.

Työkavereideni kanssa en koe tarvetta small talkiin, sillä heidän kanssaan voin keskustella ihan oikeastikin, eikä tarvi väkisin vääntää jotain juttua, josta vähänkin ihmisiä lukeva osaava osaa tulkita, että oikeasti se ei kumpaakaan kiinnosta. Mutta kiitos vinkeistä, vaikka alalla sosiaalialalla työskentelevänä tuo nyt on jo ihan ammattitaidossa.

 

[Hols Nilgerssön]

Mitä ihmettä? Ettekö muka koskaan ole todennut kaverille vaikkapa että, hienot kengät?

 

[Hera80]

Työkavereideni kanssa en koe tarvetta small talkiin, sillä heidän kanssaan voin keskustella ihan oikeastikin, eikä tarvi väkisin vääntää jotain juttua, josta vähänkin ihmisiä lukeva osaava osaa tulkita, että oikeasti se ei kumpaakaan kiinnosta. Mutta kiitos vinkeistä, vaikka alalla sosiaalialalla työskentelevänä tuo nyt on jo ihan ammattitaidossa.

Me käsitetään small talkki näköjään hivenen eri tavalla, joten se siitä. Noin muuten harmi, että annoin vinkkejä turhaan raudanlujalle ammattilaiselle, mutta toivotaan, että joku lukija hyötyi niistä. Oikein hyvää ja rauhallista illanjatkoa.

 

[finnjewel]

Mitä ihmettä? Ettekö muka koskaan ole todennut kaverille vaikkapa että, hienot kengät?

En todellakaan koskaan. Kerran sanoin eräälle naispuoliselle työkaverille, että "nätti pusero".
Jos on pyydetty erikseen, olen sanonut rehellisen mielipiteeni (mahdollisimman diplomaattisesti).

 

[Johnny B. Goode]

Vaatteilla ei niin väliä kunhan ne ovat mustia.

Paitsi aikanaan täälä meitin nurkilla Sulo Aittoniemelle. Runoryhmä Raptorin mukaanhan "Sulo ei tykkää saappaista, koska ne, ovat mustia.

 

[Tadu]

Kolmen tunnin palaveri, jossa ei tehty yhtään päätöstä, linjausta, ratkaistu yhtään ongelmaa tai vastuutettu kenellekään yhtään mitään tehtävää.

 

[Peltinen]

Kolmen tunnin palaveri, jossa ei tehty yhtään päätöstä, linjausta, ratkaistu yhtään ongelmaa tai vastuutettu kenellekään yhtään mitään tehtävää.

Eli ei jaettu puuhapisteitä eikä kenenkään tarvinnut ottaa koppia mistään? Kovasti varmaan silti diskuteerattiin?

 

[Tadu]

Eli ei jaettu puuhapisteitä eikä kenenkään tarvinnut ottaa koppia mistään? Kovasti varmaan silti diskuteerattiin?

Diskuteerattiin ja todettiin ongelmia, joiden osalta kirjattiin muistioon passiivissa, että "ratkaistaan", "mietitään" tai "pohditaan", mutta kenellekään ei vastuutettu mitään. Eli voin 110-prosenttisen varmasti sanoa, että yhdellekään ongelmalle ei tulla tekemään mitään.

 

[Nelfor]

Diskuteerattiin ja todettiin ongelmia, joiden osalta kirjattiin muistioon passiivissa, että "ratkaistaan", "mietitään" tai "pohditaan", mutta kenellekään ei vastuutettu mitään. Eli voin 110-prosenttisen varmasti sanoa, että yhdellekään ongelmalle ei tulla tekemään mitään.

Kuulostaa äärimmäisen tutulle. Tähän tapaan tuntuvat palaverit menevän lähes aina, riippumatta siitä mikä palaveri on kyseessä ja ketkä siihen osallistuvat.

Sitten ihmetellään, kun itsekin yritän tuoda mukaan konkretiaa, ja kyselen, että miten nämä asiat nyt käytännössä saataisiin etenemään. Yleensä vastaus on, että pohditaan lisää ja palataan myöhemmin asiaan.

 

[Turha Kaukalo]

Kuulostaa äärimmäisen tutulle. Tähän tapaan tuntuvat palaverit menevän lähes aina, riippumatta siitä mikä palaveri on kyseessä ja ketkä siihen osallistuvat.

Sitten ihmetellään, kun itsekin yritän tuoda mukaan konkretiaa, ja kyselen, että miten nämä asiat nyt käytännössä saataisiin etenemään. Yleensä vastaus on, että pohditaan lisää ja palataan myöhemmin asiaan.

Lisäksi on, että mä kattelen ja mä olen merkannut kalenteriin. Sitten kun kehottaa ryhtymään sanoista tekoon niin mä oon täsmälleen samaa mieltä. Tätä taatusti voi jatkaa. Kyllä te tiedätte. Nämä samat muuten sitten saavat kunniamerkin tai vastaavan. He ovat paikalla oikeaan aikaan eli palkintojenjaossa.

 

[Sue]

Lisäksi on, että mä kattelen ja mä olen merkannut kalenteriin. Sitten kun kehottaa ryhtymään sanoista tekoon niin mä oon täsmälleen samaa mieltä. Tätä taatusti voi jatkaa. Kyllä te tiedätte. Nämä samat muuten sitten saavat kunniamerkin tai vastaavan. He ovat paikalla oikeaan aikaan eli palkintojenjaossa.

Mä olen siitä tylsä kollega, että piirtelen mieluusti deadlineja. Ihan sellaisia passiivimallejakin; tähän mennessä on pohdittu, tähän mennessä koostettu, ja sen pohjalta ratkaistaan. Aloin tehdä näin, koska mua alkoi kyllästyttää omien aikataulujen roikkuminen muiden tekemättömyydestä. Mulla ei ole mitään toimivaltuuksia naarata kellekään deadlineja, mutta kun sen tekee yhtä lailla passiivissa "mikäs deadline tähän laitetaan?", päätös on kiusallisen yhteinen eikä siitä oikein voi kieltäytyä.

 

[hege]

@Tadu ,oltiinkohan samassa palaverissa aamupäivällä? Miellä kanssa mietittiin suunnittelun aloittamisen suunnittelua kovasti fokusoiden empimiseen. Onneksi oli teams juttua niin pysyi samalla tekemään töitäkin.

 

[Tadu]

@Tadu ,oltiinkohan samassa palaverissa aamupäivällä? Miellä kanssa mietittiin suunnittelun aloittamisen suunnittelua kovasti fokusoiden empimiseen. Onneksi oli teams juttua niin pysyi samalla tekemään töitäkin.

Haha ei sentään taidettu olla vaikka hieman samalta kuulostaakin.

 

[El Gordo]

Mikäs takia Krista Kiuru tuntuu nyt olevan valtakunnan vihatuin henkilö? Minulta on tainnut mennä ohi ne esiintymisensä jotka on kansan saanut pillastumaan, voiko joku laittaa videokoostetta pahimmista?

 

[Jääkoneenkuljettaja]

Argentiinalaisen mattinykäsen vuoksi pitää puskea joka kulmasta "uutisia".