Kyllä sitä aina mialummin roikottelee pikku kännissä kun raataa pannessa, perkeles.
Makuasioita, sano Musti kun muniaan nuoli.
Lamposta (hyvin) tehty rosvopaisti on kyllä herkkua. Ai perkele, pitäs ottaa joku päivä vähän kossua, hakee lähiählämiltä kepa ja kattella Lampaansyöjät pitkästä aikaa. Nepalilaisessa oon tasan kerran syönyt. Hallituskadun Katmandussa. Paskaa oli. Mausteitten seassa pari piäntä kökköö ruokaa. Ei tarvi toiste visiteerata.
Hö, miten nii. Eihän toi eroo mitenkään normista?
Kyllähän take awayna saa evästä alan liikkeistä kuitenkin. Ruoanlaitto on semmonen juttu mihin panostamista en ole ikinä ymmärtäny. Siis kuluttaa aikaa ja vaivaa siihen että kantaa raaka-aineet himaan ja kokkailee niistä itte jotain. Miljoona kertaa helpompaa mennä ravitsemusliikkeeseen ja kertoa tarjoilijalle mitä haluaa. Tulee takuulla parempaa apetta kun joku kotiruoka eikä tartte kun odotella sen tovin että kokki tekee duuninsa. Nykysessä suhteessa tosin vaimo on intohimonen ruoanlaittaja, niin antaa hänen häärätä, ei ole multa pois. Mutta ennen nykyistä vaimoa niin kotoo pois muuttamisen jälkeen syöny jotain kotiruokaa ainoastaan oikeestaan joko omilla porukoilla tai appivanhemmilla kyläillessä. Muuten aina joko ravintola, työpaikkaravintola, pikaruokala, takeaway safka, pizzeria, tai kotiintilaus jostain puljusta. Mulle ruokailu ei ole mitään vitun rakettitiedettä tai hifistelyä vaan toimenpide että jaksaa tehdä juttuja. Vähän niinkun autookin pitää tankata ja vaihtaa joskus öljyt että kone jaksaa hyrrätä. Naureskelen usein epäuskosena kun rouva kattelee jotain kokkausskaboja ja nää dumarit pyörittelee mössöjä turvassaan pikkurilli pystyssä ja ettiskelee vivahteita ja nyansseja. Voi jeesuksen pallit...
Hei Johnny. Mähän sanoit, että et sitten levittele tätä mun kuvaa ja kuinkas kävikään???
Mie kun aloitin seuraamaan jääkiekkoa, Matti Hagman pelasi. Poikansa käytti vaippoja. Nyt se poikakaan ei pelaa enää. Aika tosiaan kuluu.
