Oon huomannut, kun on aasialainen messissä, niin joutuu itse tekemään kaiken ja lopuksi saa kuulla, että "meidän kulttuurissa ei tehdä noin". En ole sanonut, että "meidän kulttuurissa" on tapana, ettei aina sanota toiselle ihan mitä tahansa, vaan otetaan iisimmin. Sitten on se kun menee "kunnia", jösses sentään että on hankalaa ja rasittavaa.
Intialainen filosofia on muuten todella pinnallista, se on tullut meillekin Amerikan kautta, tämä minäminäfilosofia, että annetaan itselle anteeksi, voi vittu että on naurettavaa, sitten toimitaan ihan miten sattuu ja ollaan itselle armollisia. Sanoisin, että eurooppalainen ajattelu on moninkertaisesti syvällisempää, kreikkalais-roomalaiset ja Lähi-idän meininki olivat vähän toista.
Mitähän Intian hallinto on tehnyt joukkoraiskausten ehkäisemiseksi? Mitä tapahtuu, jos Thaimaassa sanoo että kuninkaalla on ihan vitun typerän näköiset rillit? Kunnian menettäminen on hyvin naurettavaa, kun se koskee omaa (sisältäen oman perheen) eikä toisten kunniaa. Sitten tämä itämainen koulutyttöporno ja väkivaltaisuus. Todella syvällistä. Diktaattoreja riittää. Euroopassa meillä sentään on itsekritiikkiä eikä minäminäfilosofiaa, joka kuitenkin on tänne väkisin tunkemassa.