Minulle on kulkiessani runsaasti julkisilla kulkuvälineillä suurkaupungissa hiljattain avautunut, miksi maalaisjärkeä kutsutaan maalaisjärjeksi:...
Tähän on annettava vastine. Luultavasti suututan nyt kaikki böndet, mutta se ei suinkaan ole tarkoitukseni.
Ensinnäkin, kun minä olin pieni lapsi ja sporissa oli lipunmyynti takana, 99% ihmisista osasi matkustusetiketin. Ja se opetettiin minulle luultavasti alle 3v:nä, koska muistan vuodelta 1981 tapauksen 1A:n ratiovaunusta, missä minä nousin ylös tarjotakseni vanhukselle paikkaa. Ei onneksi tarvinnut paikasta luopua, koska muistan useiden ihmisten nousseen myös samaan aikaan. No, joo... Tuolloin opetettiin "ylösnousemisjärjestys"
1. nuoret aikuiset
2. "aikuiset"
3. keski-ikäiset
4. teinit ja esi-teinit
5. keski-iän ylittäneet hyväkuntoiset ihmiset
6. ihmiset, joilla on paljon kantamuksia
7. LAPSET, VANHUKSET ja INVALIDIT ja muut (raskaana olevat, huonovointisen näköiset jne.) eivät koskaan joudu anomaan istumapaikkaa, eivätkä joudu luopumaan tästä.
Ja tätä myös oikeasti valvottiin. Tai ainakin minusta tuntuu siltä, mutta hyvin tuntui toimivan. Ja yhä edelleenkin, niistä tutuista, jotka ovat lapsuutensa Stadissa viettäneet 95% toimii näin. Loput 5% ovatkin moukkia. Sen sijaan, maalta tulleille, jotka ovat lapsina tottuneet yksityisautoiluun tai linja-autoon, jossa on kivasti tilaa ja niitä menee kerran tunnissa, tämä asia ei ole avautunut ihan samassa mittakaavassa. Tämä ei tietenkään ole heidän vikansa, vaan kasvatuksen ja olosuhteiden, koska kenties vanhemmat eivät ole osanneet valmistaa lapsiaan siihen, että metrossa vielä joku päivä matkustelevat. Ja kun heitä ei ole lapsena opetettu, eivät hekään ole osanneet opettaa "sääntöjä" omille lapsilleen. Siksipä siellä onkin dösät, sporat ja metrot täynnä näitä itsekkäitä ja dorkia kusipäitä, jotka eivät eväänsä letkauta edistääkseen yleistä viihtyvyyttä ja turvallisuuttakin.
Minähän olen niin kusipää, että aika useinkin ihmettelen ääneen esim. sporassa sitä, etteikö täältä nyt todellakaan löydy yhtään mieshenkilöä jolla ei olisi kolmea muovikassia ruokaostoksia käsissään, joka voisi ystävällisesti auttaa äidin lastenvaunuineen raitovaunuun sisään. Ja aina on joku löytynyt :D. Jos omat kädet ovat vapaana, nostan tietenkin itse vaunut. Olen muuten aika monta kertaa törmännyt sellaiseen, että kun olen mennyt auttamaan vaunujen kanssa ja noussut paikaltani ylös, joku toinen jo valmiiksi samassa sporassa ollut henkilö on mennyt paikalleni. Joka kerta olen kysynyt tältä ihmiseltä, että mahtoiko hän huomata, minkä takia paikaltani nousin. Muistaakseni kaikki ovat myöntäneet huomanneensa. Ja silti he ihan pokkana ovat kokeneet, että se paikka on nyt vapaa. Uskomatonta! Muutaman kerran olen vittuillakseni vaatinut saada paikkani takaisin. Pari kertaa on kieltäydytty, koska "joka perseensä nostaa, se paikkansa menettää". Hauska on ollut huomata, että näihin keskusteluihin on sitten aina osallistunut myös muita ihmisiä ja tämä paikalleni istunut ihminen on saanut osakseen syvää paheksuntaa. Että olisiko kannattanut vain antaa mun palata paikalleni :D?
Samaten vanhusten kanssa harrastan sitä, että ensin annan oman paikkani, sitten koputan jonkun toisen olalle ja kohteliaasti pyydän anteeksi, mutta nyt pitäisi antaa hänenkin paikkansa seuraavalle mummelille. Ja kappas, pari kertaa tämän tehtyäni sieltä jo joku itsekin ymmärtää nousta seuraavan vanhuksen kohdalla.
Avautui siis, että esimerkin voimalla täällä mennään. Jos jokainen ottaisi tavoitteekseen oman metronsa, bussinsa tai sporansa asennekasvatuksen, voisi olla huomattavasti mukavampi ilmapiiri? Suurin osa ihmisistä taitaa kuitenkin olla sitä mieltä, että ei kuulu heille ja miksi vaivautua. Niinpä. Sitten on kyllä turha vittuuntua näistä junteista, jotka omalla itsekkyydellä hankaloittavat joskus myös omaa elämää.
