Asia, joka ”avautui” minulle

[SteelGate]

KHL-joukkue Vitjaz Tšehovin pelipaita (kuva) näyttää hämmästyttävän samalta kuin NHL-joukkue Detroit Red Wingsin pelipaita (kuva).

 

[J.J.Jasper]

Kun joku kirjoittaja yrittää olla näppärä ja fiksu ja käy joka ketjussa heittämässä jotain paskantärkeää, vaikkei tieto eikä oikein ilmaisukaan riitä. Se herättää voimakasta myötähäpeää.

 

[Ötökkä]

Kun joku kirjoittaja yrittää olla näppärä ja fiksu ja käy joka ketjussa heittämässä jotain paskantärkeää, vaikkei tieto eikä oikein ilmaisukaan riitä. Se herättää voimakasta myötähäpeää.

Kuulostaa vitutusketjun asialta? Totta silti, se tosin avautui mulle ainakin jo ajat sitten :D

 

[J.J.Jasper]

Kuulostaa vitutusketjun asialta? Totta silti, se tosin avautui mulle ainakin jo ajat sitten :D

Kyllä olen tässä asiassa vasta myöhäisherännäinen, mutta huom. vain Jatkoajan suhteen, muuten tuo on toki avautunut jo aikoja sitten toisissa asiayhteyksissä.

 

[Kummeli]

Minulle avautui, että NHL:n todellinen Winter Classic (Pittsburgh Penguins vs. Washington Capitals) pelataan 1. tammikuuta. Aika huonon päivän ovat mielestäni valinneet, koska uskoisin, että monet ovat uutena vuotena jossain reissussa, kuten minäkin. Täytyy vain toivoa, että tulen kotiin jo aaton jälkeisenä päivänä, niin ehtii sitten katsomaan tuon klassikon.

 

[PeteX]

Avautui, että uusintana töllössä pyörivä suosikkisarjani Hill Street Blues ei tapahdukaan New Yorkissa. Se ei itse asiassa tapahdu missään olemassa olevassa kaupungissa, vaan se sijoittuu kuvitteelliseen Yhdysvaltain pohjoisosassa sijaitsevaan teollisuuskaupunkiin. Jaksoja on kuvattu Losissa ja Chicagossa.

Nimim. Lähes kolmekymmentä vuotta harhaluulossa elänyt.

 

[Paastainen]

Minulle avautui, että NHL:n todellinen Winter Classic (Pittsburgh Penguins vs. Washington Capitals) pelataan 1. tammikuuta. Aika huonon päivän ovat mielestäni valinneet, koska uskoisin, että monet ovat uutena vuotena jossain reissussa, kuten minäkin. Täytyy vain toivoa, että tulen kotiin jo aaton jälkeisenä päivänä, niin ehtii sitten katsomaan tuon klassikon.

Samana päivänähän tuo aina ollut tapana pitää (lähde:Wikipedia )

 

[aquanqua]

Eric Perrinillä on järkyttävän matala otsa(kuva Eric Perrinistä).

 

[Kissa Jansson]

Eric Perrinillä on järkyttävän matala otsa(kuva Eric Perrinistä).

Tuon täytyy olla photoshopattu kuva! Tavallisen miehen hiusraja nimittäin menee jossain takaraivon paikkeilla.

 

[Vuokralainen]

Tuon täytyy olla photoshopattu kuva! Tavallisen miehen hiusraja nimittäin menee jossain takaraivon paikkeilla.

Kuten minulla ja silloin voi sanoa, että onpa äijällä otsaa, ihan niskaan asti.

 

[Kummeli]

Tuon täytyy olla photoshopattu kuva! Tavallisen miehen hiusraja nimittäin menee jossain takaraivon paikkeilla.

Jaa niinkuin Kalle Palanderilla? (linkissä on kuva Kalle Palanderista)

 

[BitterX]

Minulle on kulkiessani runsaasti julkisilla kulkuvälineillä suurkaupungissa hiljattain avautunut, miksi maalaisjärkeä kutsutaan maalaisjärjeksi:

- suurkaupunkilaiset istuvat uskomattoman usein ruuhkametrossa käytäväpaikalla, vaikka ikkunapaikka olisi vapaa. Tai eihän se ole vapaa, kun käytäväpaikalla istuvan urpon käsilaukku tai reppu on siinä. Vaunu on saatana kuin nuijalla lyöty, jengi seisoo käytävällä kuin sillit suolassa ja jotkut urpot varaavat itselleen kaksi istumapaikkaa. Usein vielä niin, että jotkut mummot ja vaarit joutuvat kävelykeppiensä kanssa seisomaan tuuppivassa väkijoukossa. Urpot eivät tunnu ollenkaan tajuavan aiheuttavansa harmia ja ongelmia. Yleensä olen vähän turhan kiltti mainitakseni asiasta (ja niin vaikuttaa olevan moni muukin), mutta aina huonon päivän sattuessa mainitsen asiasta jollekin varmasti.

- siihen jo ennalta täyteen junaan on pakko jengin ryysiä ja aiheuttaa hillitön kaaos yhtä täydellä asemalaiturilla, jossa junaa odottaa sekalainen massa rollaattorimummoja, pukumiehiä salkkuineen, ihmisiä lastenvaunujen tai pienten lasten kanssa, muutama pyörätuolin kanssa, kontrabassoa kantava mies, harrastekiekkoilija lätkäkamoineen, muutama pummi ja niin edelleen. Huvittavan tilanteesta tekee sen, että näyttötaululla lukee seuraavan junan tulevan 1-2 minuutin päästä. Muutama maalaisjärkeä käyttävä odottaa sitä seuraavaa junaa, josta sitten löytää mukavasti istumapaikan, kun kaikki ryysijät ovat seisovat kuin sillit suolassa siinä edellisessä junassa.

Ruuhka-aika suurkaupungissa - kun sivistyneet ihmiset muuttuvat totaalihäröiksi. Välillä ei tiedä itkeäkö vai nauraa.

 

[finnjewel]

- suurkaupunkilaiset istuvat uskomattoman usein ruuhkametrossa käytäväpaikalla, vaikka ikkunapaikka olisi vapaa. Tai eihän se ole vapaa, kun käytäväpaikalla istuvan urpon käsilaukku tai reppu on siinä. Vaunu on saatana kuin nuijalla lyöty, jengi seisoo käytävällä kuin sillit suolassa ja jotkut urpot varaavat itselleen kaksi istumapaikkaa. Usein vielä niin, että jotkut mummot ja vaarit joutuvat kävelykeppiensä kanssa seisomaan tuuppivassa väkijoukossa. Urpot eivät tunnu ollenkaan tajuavan aiheuttavansa harmia ja ongelmia.

Onhan tuo totta, mutta toisaalta yksikään noista urpoista ei ole tähän mennessä heittäytynyt enempää hankalaksi kun olen istunut sille "varatulle" ikkunapaikalle ja nostanut samalla käsilaukun/repun urpon syliin.

Ihmiset (muut kuin "urpot") ovat ilmeisesti liian kilttejä?

 

[BitterX]

Onhan tuo totta, mutta toisaalta yksikään noista urpoista ei ole tähän mennessä heittäytynyt enempää hankalaksi kun olen istunut sille "varatulle" ikkunapaikalle ja nostanut samalla käsilaukun/repun urpon syliin.

Ihmiset (muut kuin "urpot") ovat ilmeisesti liian kilttejä?

Näin juuri.

Näin teen itsekin, jos satun olemaan vähänkin vittumaisemmalla tuulella. Siitä vain änkeämään ohi sen kummemmin anteeksi pyytelemättä.

Ei ole kukaan koskaan hankalaksi heittäytynyt. Toivoa sopisi, että useampi tekisi noin. Liikkuminen ruuhka-aikaan julkisilla helpottuisi kaikkien kannalta. Painotan kuitenkin, että ollessani normaalilla tuulella, en itsekään jaksa tuohon ryhtyä.

En kuitenkaan koskaan edes kehtaisi varata itselleni kahta paikkaa ruuhkabussissa tai -junassa.

 

[L. Paraske]

Avautui, että uusintana töllössä pyörivä suosikkisarjani Hill Street Blues ei tapahdukaan New Yorkissa. Se ei itse asiassa tapahdu missään olemassa olevassa kaupungissa, vaan se sijoittuu kuvitteelliseen Yhdysvaltain pohjoisosassa sijaitsevaan teollisuuskaupunkiin. Jaksoja on kuvattu Losissa ja Chicagossa.

Niin, Chicagossa on kuvattu minun käsittääkseni sarjan aivan ensimmäinen osa, ja sen jälkeen sarjaa kuvattiin LA:ssa. Ennen kun en sitä tiennyt niin en asiaa osannut ajatella sen kummemmin, mutta kyllähän se kylmän ja kostean ilmaston luonti Enkelten kaupunkiin vähän tönkön näköistä välillä on.

Mutta silti, sarjahan on suunnilleen maailman paras.

 

[Jermu]

Näin teen itsekin, jos satun olemaan vähänkin vittumaisemmalla tuulella. Siitä vain änkeämään ohi sen kummemmin anteeksi pyytelemättä.

Ei ole kukaan koskaan hankalaksi heittäytynyt. Toivoa sopisi, että useampi tekisi noin. Liikkuminen ruuhka-aikaan julkisilla helpottuisi kaikkien kannalta. Painotan kuitenkin, että ollessani normaalilla tuulella, en itsekään jaksa tuohon ryhtyä.

Aivan yhtä urpoa kuin kahden paikan varaaminen on:
- änkeäminen mitään sanomatta ikkunapaikalle, tönien samalla käytäväpaikalla istuvaa
- mököttäminen jossain kauempana, mulkoillen välillä vihaisesti tätä urpoa, jonka laukulla on oltava oma paikka

Miksei voisi sanoa "anteeksi" ja mennä istumaan tälle paikalle. 95% ihmisistä nostaa laukkunsa kyllä heti, jos kyseessä on 5% tapaus niin voit sitten lyödä sen laukun sille syliin (tai heittää asemalaiturille).

En ymmärrä, miksei voi käyttäytyä ystävällisesti / herrasmiesmäisesti jonkun urpon moukkamaisuuden takia. Sitten vasta, jos urpo jatkaa moukkamaista käytöstään sinun aloitettua ystävällisesti, on oikeus (tai oikeastaan kansalaisvelvollisuus) olla äärimmäisen vittumainen tälle urpolle.

 

[BOL]

Minulle on kulkiessani runsaasti julkisilla kulkuvälineillä suurkaupungissa hiljattain avautunut, miksi maalaisjärkeä kutsutaan maalaisjärjeksi:...

Tähän on annettava vastine. Luultavasti suututan nyt kaikki böndet, mutta se ei suinkaan ole tarkoitukseni.

Ensinnäkin, kun minä olin pieni lapsi ja sporissa oli lipunmyynti takana, 99% ihmisista osasi matkustusetiketin. Ja se opetettiin minulle luultavasti alle 3v:nä, koska muistan vuodelta 1981 tapauksen 1A:n ratiovaunusta, missä minä nousin ylös tarjotakseni vanhukselle paikkaa. Ei onneksi tarvinnut paikasta luopua, koska muistan useiden ihmisten nousseen myös samaan aikaan. No, joo... Tuolloin opetettiin "ylösnousemisjärjestys"

1. nuoret aikuiset
2. "aikuiset"
3. keski-ikäiset
4. teinit ja esi-teinit
5. keski-iän ylittäneet hyväkuntoiset ihmiset
6. ihmiset, joilla on paljon kantamuksia
7. LAPSET, VANHUKSET ja INVALIDIT ja muut (raskaana olevat, huonovointisen näköiset jne.) eivät koskaan joudu anomaan istumapaikkaa, eivätkä joudu luopumaan tästä.

Ja tätä myös oikeasti valvottiin. Tai ainakin minusta tuntuu siltä, mutta hyvin tuntui toimivan. Ja yhä edelleenkin, niistä tutuista, jotka ovat lapsuutensa Stadissa viettäneet 95% toimii näin. Loput 5% ovatkin moukkia. Sen sijaan, maalta tulleille, jotka ovat lapsina tottuneet yksityisautoiluun tai linja-autoon, jossa on kivasti tilaa ja niitä menee kerran tunnissa, tämä asia ei ole avautunut ihan samassa mittakaavassa. Tämä ei tietenkään ole heidän vikansa, vaan kasvatuksen ja olosuhteiden, koska kenties vanhemmat eivät ole osanneet valmistaa lapsiaan siihen, että metrossa vielä joku päivä matkustelevat. Ja kun heitä ei ole lapsena opetettu, eivät hekään ole osanneet opettaa "sääntöjä" omille lapsilleen. Siksipä siellä onkin dösät, sporat ja metrot täynnä näitä itsekkäitä ja dorkia kusipäitä, jotka eivät eväänsä letkauta edistääkseen yleistä viihtyvyyttä ja turvallisuuttakin.

Minähän olen niin kusipää, että aika useinkin ihmettelen ääneen esim. sporassa sitä, etteikö täältä nyt todellakaan löydy yhtään mieshenkilöä jolla ei olisi kolmea muovikassia ruokaostoksia käsissään, joka voisi ystävällisesti auttaa äidin lastenvaunuineen raitovaunuun sisään. Ja aina on joku löytynyt :D. Jos omat kädet ovat vapaana, nostan tietenkin itse vaunut. Olen muuten aika monta kertaa törmännyt sellaiseen, että kun olen mennyt auttamaan vaunujen kanssa ja noussut paikaltani ylös, joku toinen jo valmiiksi samassa sporassa ollut henkilö on mennyt paikalleni. Joka kerta olen kysynyt tältä ihmiseltä, että mahtoiko hän huomata, minkä takia paikaltani nousin. Muistaakseni kaikki ovat myöntäneet huomanneensa. Ja silti he ihan pokkana ovat kokeneet, että se paikka on nyt vapaa. Uskomatonta! Muutaman kerran olen vittuillakseni vaatinut saada paikkani takaisin. Pari kertaa on kieltäydytty, koska "joka perseensä nostaa, se paikkansa menettää". Hauska on ollut huomata, että näihin keskusteluihin on sitten aina osallistunut myös muita ihmisiä ja tämä paikalleni istunut ihminen on saanut osakseen syvää paheksuntaa. Että olisiko kannattanut vain antaa mun palata paikalleni :D?

Samaten vanhusten kanssa harrastan sitä, että ensin annan oman paikkani, sitten koputan jonkun toisen olalle ja kohteliaasti pyydän anteeksi, mutta nyt pitäisi antaa hänenkin paikkansa seuraavalle mummelille. Ja kappas, pari kertaa tämän tehtyäni sieltä jo joku itsekin ymmärtää nousta seuraavan vanhuksen kohdalla.

Avautui siis, että esimerkin voimalla täällä mennään. Jos jokainen ottaisi tavoitteekseen oman metronsa, bussinsa tai sporansa asennekasvatuksen, voisi olla huomattavasti mukavampi ilmapiiri? Suurin osa ihmisistä taitaa kuitenkin olla sitä mieltä, että ei kuulu heille ja miksi vaivautua. Niinpä. Sitten on kyllä turha vittuuntua näistä junteista, jotka omalla itsekkyydellä hankaloittavat joskus myös omaa elämää.

 

[ms.qvist]

Minähän olen niin kusipää, että aika useinkin ihmettelen ääneen esim. sporassa sitä, etteikö täältä nyt todellakaan löydy yhtään mieshenkilöä jolla ei olisi kolmea muovikassia ruokaostoksia käsissään, joka voisi ystävällisesti auttaa äidin lastenvaunuineen raitovaunuun sisään. Ja aina on joku löytynyt :D

Ilmeisesti olet tosissasi tämän asian suhteen, mutta ihmettelen sitä, että millä oikeudella vaadit sitä, että tuntemattoman tulisi auttaa ihmistä, joka on väsännyt ne kakarat tähän maailmaan? Jos joku omasta halustaan tekee tämän, se on ok, mutta ei siitä huomautteleminen kuulu ulkopuolisille. Autan silloin kun huvittaa, mutta en katso velvollisuudekseni auttaa jokaista lastenvaunua työntävää linja-autoon tulevaa ihmistä - olipa hän nainen tai mies. Vielä vähemmän minua kiinnostaa auttaa jos joku ulkopuolinen sitä ryhtyy vaatimaan, mutta jos vaunuja työntävä henkilö kohteliaasti pyytää "Auttaisitko vähän", ja jos suinkin voin, niin autan häntä, mutta, että jonkun ulkopuolisen komentamana - ei hitto sentään!

vlad.

 

[BitterX]

En ymmärrä, miksei voi käyttäytyä ystävällisesti / herrasmiesmäisesti jonkun urpon moukkamaisuuden takia. Sitten vasta, jos urpo jatkaa moukkamaista käytöstään sinun aloitettua ystävällisesti, on oikeus (tai oikeastaan kansalaisvelvollisuus) olla äärimmäisen vittumainen tälle urpolle.

Jospa hän vaikka seuraavalla kerralla muistaisi käyttäytyä epäitsekkäämmin, kun huomaa käytöksensä perusteella saanensa osakseen pahennusta.

Tämän tyyppinen käytös kun tuntuu olevan enemmän sääntö, kun poikkeus (en tarkoita sitä, että suurin osa ihmisistä tekisi näin, vaan sitä, että joka kerralla joka vaunussa on ainakin 1-2 kahden istumapaikan varaajaa - huolimatta siitä, kuinka monta kanssamatkustajaa vaunussa on).


Bored Old Lady:

Olen kyllä samaa mieltä. Pyrin itse olemaan avuksi, jos joku apua tarvitsee. Aina ei kuitenkaan huomaa auttaa ja kun tilanteen huomaa liian myöhään, hävettää.

Harmittaa vaan, kun niin monia ei näytä kiinnostavan paskaakaan, jos esim. joku mummo joutuu horjumaan metrossa kävelykeppinsä ja ostoskassinsa kanssa väkijoukossa, vaikka viereisellä penkillä olisi ikkunan puolella paikka vapaana. Kyllä minä itse terveenä ihmisenä parhaassa iässä siellä tietenkin pärjään, vaikka mieluummin tietenkin istun, jos mahdollisuus olisi.

 

[BOL]

Ilmeisesti olet tosissasi tämän asian suhteen, mutta ihmettelen sitä, että millä oikeudella vaadit sitä, että tuntemattoman tulisi auttaa ihmistä, joka on väsännyt ne kakarat tähän maailmaan? Jos joku omasta halustaan tekee tämän, se on ok, mutta ei siitä huomautteleminen kuulu ulkopuolisille. Autan silloin kun huvittaa, mutta en katso velvollisuudekseni auttaa jokaista lastenvaunua työntävää linja-autoon tulevaa ihmistä - olipa hän nainen tai mies. Vielä vähemmän minua kiinnostaa auttaa jos joku ulkopuolinen sitä ryhtyy vaatimaan, mutta jos vaunuja työntävä henkilö kohteliaasti pyytää "Auttaisitko vähän", ja jos suinkin voin, niin autan häntä, mutta, että jonkun ulkopuolisen komentamana - ei hitto sentään!

vlad.

Kyllä, olen äärimmäisen tosissani. Olen sitä mieltä, että tämä yhteiskunta toimii paremmin jokaisen yksilön kannalta, jos ihmiset olisivat huomioonottavaisempia toisia kohtaan. Ja kyllä, katson oikeudekseni herätellä kanssamatkustajia, kohteliaasti tietenkin, tiedustelemalla, olisiko jollain muulla kenties juuri sillä hetkellä paremmat edellytykset kuin itselläni auttaa vaunujen nostamisessa. Ja tämäkin perustuu edelleen siihen, että kaikkien liikkuminen olisi jouheampaa ja nopeampaa. Jos alan asetella omia kolmea ostoskassiani niin, että ne eivät kaadu pitkin poikin, siinä menee aikaa ja muut ihmiset joutuvat sitten tätä odottelemaan. Helpommalla päästään kaikki, kun joku muu sen tekee. 30s. ja se oli siinä. Ei varmaan ylivoimaista kenellekään. Tai ehkä fyysisesti joillekin, muttei henkisesti. Ja siitähän se useimmiten on kiinni.

Kyllä mun mielestä itsekkäitä ja moukkamaisia ihmisiä saa vähän komentaakin, jos eivät itse ymmärrä nousta antamaan istumapaikkaa enemmän tarvitsevalle paikkaa. Mä voin sitten tapella, pyytää anteeksi omaa "komenteluani" ja kiitellä vuolaasti kuin pikkulasta, kun vanhus on paikkansa saanut. Tässä nyt ei missään vaiheessa ole ollut kysymys minusta tai siitä toisesta ihmisestä henkilökohtaisella tasolla, ainoastaan siitä, että enemmän paikkaa tarvitsevalle pitäisi se paikka löytyä ilman aneluakin. Niitä sanotaan käytöstavoiksi ja tilannetajuksi. Monelta näyttää puuttuvan.

Jos haluat olla omissa maailmoissasi, muista välittämättä, osta auto tai vaikka oma raitiovaunu. Niin kauan, kun kuljetaan julkisissa kulkuneuvoissa on pakko ottaa myös muut huomioon.

Kun sinä Vlad esim. makaat vanhana ja yksinäisenä sairaalassa ja meidän muiden lapset ovat hoitamassa sinua ja maksamassa eläkettäsi ja toteavat sulle, että kikkeliskokkelis, mitäs olet vanha, väsynyt ja paskat housussa, et varmaan sitten närkästy tästä ollenkaan? Jos ne nyt vaan valitsee, että sun vaipat vaihdetaankin vasta seuraavassa vuorossa. Jos muistetaan. Tai huvittaa. Sekö on ihan jees?

 

[BitterX]

Lisäys edelliseen viestiini:

Ehkä wanhan ajan kaupunkilaiset olivat vielä sen verran maalaisia, että heilläkin oli vielä tallessa niin sanottu maalaisjärki ;)

 

[TosiFani]

Ilmeisesti olet tosissasi tämän asian suhteen, mutta ihmettelen sitä, että millä oikeudella vaadit sitä, että tuntemattoman tulisi auttaa ihmistä, joka on väsännyt ne kakarat tähän maailmaan? Jos joku omasta halustaan tekee tämän, se on ok, mutta ei siitä huomautteleminen kuulu ulkopuolisille. Autan silloin kun huvittaa, mutta en katso velvollisuudekseni auttaa jokaista lastenvaunua työntävää linja-autoon tulevaa ihmistä - olipa hän nainen tai mies. Vielä vähemmän minua kiinnostaa auttaa jos joku ulkopuolinen sitä ryhtyy vaatimaan, mutta jos vaunuja työntävä henkilö kohteliaasti pyytää "Auttaisitko vähän", ja jos suinkin voin, niin autan häntä, mutta, että jonkun ulkopuolisen komentamana - ei hitto sentään!

vlad.

Entä jos julkiseen kulkuneuvoon on nousemassa vanhus rollaattorin kanssa? Toteatko silloinkin, että mitäs lähti liikkeelle, itse on vanhuutensa hankkinut. Tai jos joku ylipäätänsä tarvitsee apua??

Eikö auttaminen kuulu hyviin tapoihin, eikä ole pois keneltäkään. Harvinaisen itsekäs viesti sinulta.

 

[Bruno]

Eikö auttaminen kuulu hyviin tapoihin, eikä ole pois keneltäkään. Harvinaisen itsekäs viesti sinulta.

Totta kai auttaminen kuuluu hyviin tapoihin, mutta apua voi "haluta" monella tavalla.
Usein junassa seisoskelen aulassa, jolloin kärryjen kanssa liikkeellä oleva saa apunsa pyytämättä.
Toisaalta, apu jää saamati, jos apua "käsketään" antamaan. Hyviin tapoihin kuuluu myös seuraavat:"Anteeksi", "Voisitko auttaa" ja "kiitos".
Monesti huomaan ainakin tuon viimeisen puuttuvan. Pidän ovea auki, kun näen jonkun olevan tulossa samasta ovesta, kiitosta ei kuulu. Ei se mun päivääni pilaa, mutta aiheuttaa myötähäpeää.
Töissä olen monesti vastannut "en minä ole mikään rättiroope", kun minulle sanottu lause on "hei poika, pyyhi tää pöytä".
Toisaalta, "voisitko pyyhkiä pöydän?" aiheuttaa taas sen, että haen rätin ja pyyhin sen pöydän.
Sitä saa, mitä tilaa on minun ajattelutapani.

 

[Jermu]

Jospa hän vaikka seuraavalla kerralla muistaisi käyttäytyä epäitsekkäämmin, kun huomaa käytöksensä perusteella saanensa osakseen pahennusta.

Olen pikemminkin taipuvainen ajattelemaan, että paremmin tämä "asennekasvatus" toimii silloin, jos toimit itse ystävällisesti. Jotkut jopa saattavat silloin alkaa kelaamaan omaa itsekkyyttään / moukkamaisuuttaan, ja saattavat alkaa käyttäytymään ystävällisemmin ja epäitsekkäämmin muita kohtaan.

 

[ms.qvist]

Entä jos julkiseen kulkuneuvoon on nousemassa vanhus rollaattorin kanssa? Toteatko silloinkin, että mitäs lähti liikkeelle, itse on vanhuutensa hankkinut. Tai jos joku ylipäätänsä tarvitsee apua??

Eikö auttaminen kuulu hyviin tapoihin, eikä ole pois keneltäkään. Harvinaisen itsekäs viesti sinulta.

Auttaminen kuuluu kyllä hyviin tapoihin, mutta viestini peruspointti on se, että auttamisen tulee olla omaehtoista eikä perustua siihen, että joku ulkopuolinen taho niin komentaa. Tällaisessa tilanteessa defenssini nousevat esille ja haluttomuus valtaa alaa.

Autan silloin kun huvitta, silloin kun se tuntuu hyvältä ja mielekkäältä. Jos joku pyytää apuani, autan häntä - olipa ystävä tai tuntematon. Avaan ovia tarvittaessa, annan vanhuksille istumapaikan tms. mutta kaiken takana on omaehtoinen halu auttaa eikä ulkopuolinen kehoitus asiaan.

Viestini näyttää itsekkäältä mutta kun sitä raaputtaa pintaa syvemmältä, siitä, olettaen, paljastuu muutakin kuin silkka itsekäs kusipäisyys.

Lisäänpä vielä, ikävä kyllä olen huomannut, että hyvin monet ihmiset - jopa vanhukset - ovat unohtaneet sanan "kiitos". Mitä vähemmän sitä esiintyy, uskon, että sitä vähemmän ihmiset enää jaksavat ja haluavat auttaa toinen toisiaan. Kiitos ja hymy merkitsevät hyvin paljon, ainakin minulle.

vlad.