Minä olen ollut aina hyvin vastahankaan suomalaisen jalkapallon suhteen. Jotkut tietänevät. Olen lyönyt vetoja että syön hatullisen ihan mitä vaan, jos Suomen miesten maajoukkue pääsee arvokisoihin ikinä. Nyt olen joutunut hieman lieventelemään käsityksiäni, kun 10-vuotias poikani ja 8-vuotias tyttäreni ovat liittyneet pelaajiksi jalkapalloseuroihin. Tuen kyllä lasteni harrastuksia täysillä. MM-kisapaikkaan en vieläkään usko, mutta en jaksa enää toitottaa negatiivisuuttani joka käänteessä. Hyvä se on, että futista pelataan, menestystä tai ei.