Asia, joka ”avautui” minulle

[Musta Nuoli]

Avautui eilen ja myös tänään seuraavat asiat:

- Turku on muuttunut aika radikaalisti sitten vuoden 2000, jolloin kävin siellä edellisen kerran. Ja tällä tarkoitan nimenomaan positiivista muutosta.
- Sofi Oksanen ei osaa edelleenkään katsoa yleisöä kertoessaan kirjasta ja kaiken aikaa hänestä huokuu tietynlainen ylimielisyys
- Jenni Haukio on paljon karismaattisempi kuin ukkonsa
- Haitarimusiikki on edelleen enimmäkseen pelkkää paskaa
- Paavo Arhinmäellä ei ole edelleenkään uskottavuutta, ainakaan minun silmissäni
- Turussa on aika paljon kauniita naisia tai sitten Turun messukeskuksessa tänään paikalla ollut iso keskittymä oli vain jotenkin sattuman oikusta päätynyt samaan paikkaan ja samaan aikaan
- Ei kannata mennä istumaan toiselle riville ministerin, pressan rouvan sekä Espanjan ja USA:n suurlähettiläiden taakse, jos ei halua tulla kuvatuksi

Miten Turku on radikaalisti muuttunut? Ihan mielenkiinnosta kysyn, mitkä olivat lähtökohtasi ja aiemmat vaikutelmasi ja missä tämä muutos mielestäsi näkyy? Paikallisena on hieman vaikea hahmottaa, miten nuorempien kaupunkien asukkaat Turun kokevat.

En ole vieläkään Sofi Oksasen teoksia saanut luetuksi. Tiedostan toki rationaalisesti, että kirjailijan habituksen ei saisi antaa vaikuttaa asiaan, koska taide ja taiteilija ovat kuitenkin eri asioita ja täysi kusipääkin voi tehdä mitä hienointa taidetta, mutta näin tunnepohjalta koen Oksasen olemusta ja lausuntoja kohtaan sen verran vastenmielisyyttä, etten ole teoksiinkaan tarttunut.

Eipä yllätä, jos ei "pahvi-Sauli" olekaan karismaattinen kansanjohtaja. Jenni Haukio oletettavasti on livenä ja kirjallisuudesta puhuessaan eloisampi tapaus kuin Saukin käsipuolessa oleva protokollakoristus.

Haitarimusiikki lienee siis hanurista?

Arhinmäen uskottavuus on kovimmillaan varmaan joidenkin Smash Asem -huligaanien joukossa tai poliisimurhille ilkkuvien futis"fanien" parissa, muuten mies vaikuttaa turhalta takinkääntäjältä, jolle ministeriauton takapenkki riitti myyntihinnaksi monesta periaatteesta.

Turussa on aina ollut kauniita naisia, täällä ovat Suomen kauneimmat naiset. Kyse ei ole siis vain messukeskuksen keskittymästä, tällaista täällä aina on. En tänään edes erityisesti noteerannut asiaa messuilla, naiskauneus on täkäläinen luonnonvara, jonka huomaa vasta kun menee jonnekin muualle ja sitä ei enää olekaan katukuvassa vastaavalla tavalla. Vielä kun jonkun naisista saisi itselleenkin. On täällä tietysti rumia, läskejä ja juoppoja ämmänkutaleita siinä missä muuallakin.

Onneksi mitkään somali-islamistit eivät ole niin lukutaitoisia, että tajuaisivat tulla kirjamessuille pommin kera. Tuolla olisi oiva sauma poksauttaa suurlähettiläitä, suomalaisia ministereitä ja valitettavasti samalla kertaa myös alwahla kohti paratiisia.

 

[cottonmouth]

Avautui, että perusfiksutkin ihmiset valitsevat lukemistonsa ajoittain kirjailijan habituksen ja julkisuuskuvan, ei sisällön, perusteella. Ja mikäs siinä, kukin tavallaan. Näin omalla kohdalla on sivistymättömästi myönnettävä, että ei ole kyllä kovin usein ollut edes aavistuksenomaista hajua, saati väliä, mainituista seikoista.

 

[Musta Nuoli]

Avautui, että perusfiksutkin ihmiset valitsevat lukemistonsa ajoittain kirjailijan habituksen ja julkisuuskuvan, ei sisällön, perusteella. Ja mikäs siinä, kukin tavallaan. Näin omalla kohdalla on sivistymättömästi myönnettävä, että ei ole kyllä kovin usein ollut edes aavistuksenomaista hajua, saati väliä, mainituista seikoista.

Ei näillä yleensä mitään väliä olekaan. Kuuntelen minä sujuvasti Gary Glitteriäkin, vaikka Glitter on lapsia raiskaava pedofiili. Oksasen kohdalta tarkennettakoon, että minua ei oikeastaan juurikaan kiinnosta virolaisten naisten elämänkohtalot, eivät varsinkaan feministisin painotuksin. Koen myös lesboaiheet (joita hänellä on aiemmissa teoksissaan ollut) epäkiinnostavina. Mistä tiedän hänen näistä aiheista kirjoittavan? Siksi, että luen kirjallisuuskritiikkejä ja teen niistä erilaisia johtopäätöksiä valitessani, mitä kirjoja haluan lukea ja mitä en. En tee lukupäätöksiä myöskään kuuluisuuden perusteella, eli vaikka Sofi myy satatuhatta teosta, niin se ei vaikuta asiaan, koska en tunne tarvetta lukea jonkun kirjailijan teosta siksi, että "kaikki muutkin" sen lukevat.

Kirjojen kohdalla on pakko muutenkin suorittaa esivalintoja, ja valitettavasti raadollisessa maailmassa esivalintaprosessi ei ole kenelläkään täysin neutraali, arvolatauksista, mielikuvista ja vaikutelmista vapaa. Joten kyllä, myönnän valikoivani eri taiteenlajien saavutuksia osittain myös taiteilijoiden itsensä perusteella, en itse taiteen sisällön. Joskus voi tietysti mennä myös ennakkoarvioissaan metsään ja sitä voi sitten joskus katua. Liian ennakkoluuloinen ei kannata olla, mutta yhtä kaikki kukaan ei voi lukea kaikkea.

Väitän myös, että tämä pätee jokaiseen meistä, kaikki eivät vain sitä tiedosta, myönnä tai halua myöntää. Arvoneutraalia, teokseen kuin teokseen vain teoksen itsensä vuoksi tarttuvaa ihmistä ei ole olemassakaan jos on kyse elävistä tai lähihistoriallisista taiteentekijöistä. Historialliset teokset ovat asia erikseen, johonkin Homeroksen Iliaaseen ja Odysseiaan voi tarttua tietämättä tai välittämättä pätkääkään, että minkäslainen heppu Homeros oli siviilissä.

Voin jättää kirjan lukematta myös siinä tapauksessa, että sen on kirjoittanut ihminen, jonka tunnen. Vaikkapa entinen yliopiston opettajani/ohjaajani, joka on mukava, jämpti mies (hyvä jätkä ja kova panemaan) ja jolla on mielestäni monia hyviä mielipiteitä. Ulkoisesti tämä henkilö näyttää kirveellä veistetyltä, jämeräleukaiselta, sinisilmäiseltä ja vaalealta parimetriseltä arjalaiselta eikä miltään maidon piimäksi hapattavalta ylimieliseltä goottifriikiltä, joten ulkoinen habituskin on kohdallaan. Silti en ole lukenut suurinta osaa hänen teoksistaan, vaikka saisin ne käsiini koska tahansa. Luen jotain muuta, jotain, joka vaikuttaa enemmän mieltymyksiini sopivalta.

Myönnän valinta- ja mieltymysprosessieni olevan lievästi kaksoisstandardeja noudattavia siinä suhteessa, että jos taiteilijan taustalta paljastuu paskaa sen jälkeen kun olen jo perehtynyt ja niistä pitkään pitänyt, niin olen valmis olemaan välittämättä tästä, mutta jos taiteilijan taustalta paljastuu paskaa ennen kuin hänen luomuksiinsa olen perehtynyt, niin silloin en niihin luultavasti edes perehdy.

Käytännön esimerkki: se Gary Glitterin Rock And Roll Part 2 on pirun hyvä biisi, vaikka Gary panee lapsia Aasiassa. Mutta jos lapsensa Eerikan, 8v, kuoleman aiheuttanut muusikko Touko Tarkki tekisi nyt hittibiisin, niin en saatanassa sitä kuuntelisi enkä tuntisi sitä kohtaan muuta kuin vastenmielistä inhoa ja vihaa, vaikka teoriassa taide ja taiteilija eivät korreloi. Mutta elävä elämä ja käytäntö ovat monisyisempiä kuin taiteen luentaan tarkoitetut teoriat.

 

[Snakster]

minua ei oikeastaan juurikaan kiinnosta virolaisten naisten elämänkohtalot, eivät varsinkaan feministisin painotuksin. K

Ei minuakaan. Eikä minua kiinnosta kyllä kovin monen muunkaan eri tyypin kohtalot, esimerkiksi floridalaisten kalastajien tai kalifornialaisten viljelijöiden kohtalot jättävät minut kerta kaikkiaan kylmäksi, mutta jostain itselleni tuntemattomasta syystä Steinbeckin ja Hemingwayn teokset kertovat minulle jotain sellaista yleisinhimillistä, että ne maksavat vaivan lukea.

Sofi Oksaselta olen lukenut vain Puhdistuksen ja se tokikaan ei antanut minulle juuri muuta kuin mielenkiintoisen kokemuksen kestonsa ajan.

 

[Musta Nuoli]

Ei minuakaan. Eikä minua kiinnosta kyllä kovin monen muunkaan eri tyypin kohtalot, esimerkiksi floridalaisten kalastajien tai kalifornialaisten viljelijöiden kohtalot jättävät minut kerta kaikkiaan kylmäksi, mutta jostain itselleni tuntemattomasta syystä Steinbeckin ja Hemingwayn teokset kertovat minulle jotain sellaista yleisinhimillistä, että ne maksavat vaivan lukea.

Sofi Oksaselta olen lukenut vain Puhdistuksen ja se tokikaan ei antanut minulle juuri muuta kuin mielenkiintoisen kokemuksen kestonsa ajan.

Klassiseksi ja ns. kaanoniin määritelty kirjallisuus (suht läheisen historiallisen ajanjaksonkin aikana kirjoitettu) yleensä avartaakin monella yleisinhimillisellä tavalla, ja Steinbeckit, Hemingwayt ovat syystäkin nostettu kirjallisuustieteessä ja muutenkin korkeaan asemaan. Toki nämäkin kirjailijat olivat eläessäänkin maineikkaita, mutta ajan kuluminen kuoleman jälkeen on omanlaisensa testi kirjailijalle kuin kirjailijalle. On monia sellaisia tekijöitä, jotka ovat omana aikanaan olleet hyvinkin suosittuja, mutta joiden teokset eivät kuitenkaan ole kestäneet aikaa eivätkä jalostuneet ajattomiksi mestariteoksiksi.

Hemingwayn kuolemasta on yli 50 vuotta. Ehkä meidän pitänee odottaa, että Sofi potkaisee tyhjää ja sen jälkeen vielä puoli vuosisataa. Jos Oksanen on sen jälkeen Hemingway-tason rakastettu mestari, niin tartun ilomielin Oksasen koko tuotantoon.

Hyvä kirjailijahan totta kai tekee kiinnostavia teoksia aiheista, jotka eivät etukäteen tai edes jälkikäteen kiinnosta ylenpalttisesti. Kuten sanoit, yleisinhimillisyyttä voi olla missä tahansa, vaikka floridalaisten kalastajien vaiheiden kautta peilattuna.

On myös täysin mahdollista olla omien ennakkokäsityksiensä ja mielikuviensa vanki ja menettää hienoja kirjallisia elämyksiä vain sen takia, että kirjailija ei vaikuta kiinnostavalta, kirjan kansi on susiruma suomalainen töherrys (Matti Louhi ja Mika Launis ovat vastuussa monen potentiaalisen lukijan menettämisestä) tai että kirjan aihe on onnistuttu markkinoimaan lukijalle jotenkin väärin ja epäkiinnostavasti. Mutta aina ei voi voittaa.

Toinen käytännön esimerkki: on mahdollista ja luultavaakin, että pinnallisen Britney/Rihanna/yms. tason teinimusiikin joukossa voi piillä joku yksittäinen, ainutkertaisen koskettava kappale, joka muuttaisi elämäni. Jos kuuntelisin tuhat genreä edustavaa kappaletta, ehkä tämä helmi jo löytyisi käytyäni läpi 999 biisiä, jotka ovat täyttä paskaa. Otan kuitenkin riskin ja jätän tuhat hittibiisiä kuuntelematta.

Kuuntelen sen sijaan musiikkityylejä, joista pidän, vaikkapa tuhat metallibiisiä. Niidenkin joukossa on varmasti kaikenlaista roskaa ja kliseistä perusvääntöä, mutta melko suurella todennäköisyydellä kuulen kuitenkin paljon enemmän kappaleita, joilla on minulle merkitystä kuin jos kuuntelisin teiniprinsessojen hittejä. Ajankäyttöni ja oman viihtymiseni kannalta on siis mielekkäämpää kuunnella kappaleita, joiden voin perustellusti arvioida antavan itselleni enemmän elämyksiä ja sisältöä kuin sellaisten, joista en todennäköisesti pidä kuin harvoissa poikkeustapauksissa.

Tämä linjaus pätee myös kirjallisuuteen. Kaikkea ei ehdi valita eikä kaikkeen perehtyä, joten on turha potea huonoa omaatuntoa siitä, että tekee valintansa ennakkoarvioiden (jopa ennakkoluulojen) ja tuhansien kirjojen antaman lukukokemuksen perusteella.

 

[Snakster]

Tämä linjaus pätee myös kirjallisuuteen. Kaikkea ei ehdi valita eikä kaikkeen perehtyä, joten on turha potea huonoa omaatuntoa siitä, että tekee valintansa ennakkoarvioiden (jopa ennakkoluulojen) ja tuhansien kirjojen antaman lukukokemuksen perusteella.

No näinhän se tietysti on. Tosin kirjallisuus on siinä mielessä kertakäyttötavaraa musiikkin verrattuna, että kirjoja menee joka tapauksessa viikossa useampia, kun taas hyllyyn ostettua kiekkoa tulee pyöräyteltyä pidemmän ajan jakson mittaan ja useamminkin.

Toisaalta musiikkia kuulee kaikista mahdollisista tuuteista omasta tahdostaan riippumatta. Kirjallisuuteen joutuu ihan itse aktiivisesti paneutumaan. Tässäkin mielessä koen, että ajan kuumimmat teokset kuuluvat jollain tavalla yleissivistykseen. Siinä missä joku Bad Romance saavuttaa minut ihan sillä, että notkun mestoilla, niin Puhdistuksen joudun ihan aktiivisesti ottamaan työn alle.

Ei sillä, että olisin älyttömän kiinnostunut siitä, mitä jengi lukee ja mitä jengin päässä liikkuu, mutta ihan kulttuuriantropologisesta näkökulmasta on ihan kiinnostava silloin tällöin lukea jokunen päivän polttava hittikin. Tässä mielessä olen lukenut esim. Mankellit, Larssonit, yhden Oksasen ja jossain vaiheessa kun luonto antaa periksi, niin varmaan jonkun Remeksenkin.

Kirjatorilta olen joskus tullut ostaneeksi myös, luoja paratkoon, Taina Haahtia, mitä en kyllä voi suositella kenellekään.

 

[Musta Nuoli]

Toisaalta musiikkia kuulee kaikista mahdollisista tuuteista omasta tahdostaan riippumatta. Kirjallisuuteen joutuu ihan itse aktiivisesti paneutumaan. Tässäkin mielessä koen, että ajan kuumimmat teokset kuuluvat jollain tavalla yleissivistykseen. Siinä missä joku Bad Romance saavuttaa minut ihan sillä, että notkun mestoilla, niin Puhdistuksen joudun ihan aktiivisesti ottamaan työn alle.

Vanha salaviisaushan kuuluu, että ajan kuumimpien teoksien referoimiskyky kuuluu yleissivistykseen, vaikkei olisi ehtinyt/jaksanut teosta lukea kokonaan. Minäkin tiedän huomattavan monesta teoksesta mitä niissä suurin piirtein tapahtuu ja millä tyylillä ne on kirjoitettu, ja voin niistä sanasen vaihtaa yleisen tason keskustelussa. Jos tiedän kirjailijan aiempien teoksien tyylin ja lajityypin, voin myös suositella näitä teoksia ihmisille ilman, että olisin ko. kirjailijan uusimpia teoksia lukenut (tai aina ollenkaan).

Musiikkia en onneksi kuule joka tuutista tahdostani riippumatta vaan pääsääntöisesti tahdostani riippuen. En kuuntele oikeastaan koskaan radiota, en joudu kuuntelemaan radiota kuin harvoin, en katso/kuuntele mainoksia televisiosta ja kuuntelen niitä bändejä ja niitä levyjä, joita minun on tarkoituskin kuunnella.

Johonkin artistiin voin tutustua etsimällä ja hakemalla jonkun biisin vaikkapa nyt YouTubesta, jos ei muualta onnistu, mutta tosiaan normaalissa arjessani vältyn hyvin pitkälle soittolistamusiikilta. Toisinaan olen töitten yhteydessä joutunut kuulemaan pätkän jotain ns. nuorisomusiikkia, mutta tukahdutan nämä traumatisoivat muistot alitajuntani syövereihin.

Olen eläissäni kuullut yhden kerran Rihannaa, noin 2-4 biisiä Britneyltä, 30 sekuntia Jippua ja niin edelleen. Monia päivänpolttavia (tai ainakin joka päivä lehtien otsikoissa paistattelevia) artisteja en ole kuullut lainkaan. En halua kuulla, enkä ehdi kuulla, koska minun on kuultava paljon muutakin musiikkia ja silloin kun en kuuntele musiikkia nautin hiljaisuudesta.

Ei sillä, että olisin älyttömän kiinnostunut siitä, mitä jengi lukee ja mitä jengin päässä liikkuu, mutta ihan kulttuuriantropologisesta näkökulmasta on ihan kiinnostava silloin tällöin lukea jokunen päivän polttava hittikin. Tässä mielessä olen lukenut esim. Mankellit, Larssonit, yhden Oksasen ja jossain vaiheessa kun luonto antaa periksi, niin varmaan jonkun Remeksenkin.

Yksi näppärä vaihtoehto on klassinen "älä lue kirjaa, katso leffa". Syyllistyn tähän joskus itsekin, vaikka yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että kirjaan pitäisi tutustua mielellään ensin ennen kuin katsoo leffan, ja että jos leffasta pitää, niin pitäisi silloin ehdottomasti lukea kirja.

Stieg Larssonin teoksien filmatisoinneista olen nähnyt Miehet jotka vihaavat naisia -elokuvan sekä David Fincherin jenkkiversion samasta aiheesta. Kyllä nuo katsoi, mutta eivät olleet niin kiinnostavia, että jaksaisin kirjaan tarttua. Oletettavasti kirjoissa on vielä lisää Larssonin naiivin lapsellista "kommarit ovat hyviä, muut ovat natseja ja PAHOJA"-tematiikkaa sekä vielä naiivimpaa "kaikki miehet ovat raiskaajasikoja, paitsi kirjailijan oma alter ego -päähenkilö"-pseudofeminismiä. Sitä paitsi Olkikoirissa ja I Spit On Your Gravessa olivat paremmat raiskauskohtauksetkin, joita joutui miettimään monimutkaisemmalta moraaliselta kannalta ilman alleviivaavan miesvihamielistä sävyä (tai ohimenevää pohdintaa siitä, että "onpa Rooney Maralla hyvä, vaikkakin vähän luiseva perse").

Remeksiä luin alkuvaiheissa, sitten kyllästyin niiden kliiniseen sieluttomuuteen ja siihen, että kahdeksasta neljään joka arkipäivä kirjoittava virkamieskirjailija tekee sitä samaa kamaa kuin sveitsiläinen kello. Säntillisesti, tarkasti, laadukkaasti - mutta konemaisesti ja elottomasti.

Mankellia voisin lukea, jos vain jaksaisin syttyä "keski-ikäinen juro poliisimies"-aihepiirille paremmin. Uskoakseni erittäin laadukasta tällä saralla, ja Rolf Lassgård tulkitsi hyvin Wallanderia. Luonnollisesti Lassgård on ainoa oikea Wallander, joten en välitä Krister Henrikssonin tulkinnoista. There can be only one.

 

[Remppu]

Sofi Oksasen "Suomessa ei ole mitään hyvää" ja "kaikki suomalaiset miehet ovat väkivaltaisia" (naisia kohtaan) -kommenttien jälkeen en itsekään katsonut tarpeelliseksi tutustua ko. "intellektuellin" tuotantoon. Kumma kun suomalaisten rahat kuitenkin kelpaavat.

Itse ketjun aiheeseen totean: avautui, että lauantain vietto perinteiseen tyyliin (vakiota suunnitellen ja matseja odotellen) on pitkästä aikaa melko mukavaa.

 

[SGD]

Sofi Oksasen "Suomessa ei ole mitään hyvää"

Minusta välillä tuntuu, että valtaosa suomalaisista ajattelee näin. Oksasesta en niin tiedä, mutta hassulta se näyttää. Minulle avautuikin, että se oli varmaan hänen kosmetologinsa, joka sanoi, että Oksasen puhdistukseen meni pari iltaa.

 

[Puscutractori]

Sofi Oksasen "Suomessa ei ole mitään hyvää" ja "kaikki suomalaiset miehet ovat väkivaltaisia" (naisia kohtaan) -kommenttien jälkeen en itsekään katsonut tarpeelliseksi tutustua ko. "intellektuellin" tuotantoon. Kumma kun suomalaisten rahat kuitenkin kelpaavat.

Tuota periaatetta noudattamalla jäävät aika monien tunnettujen kirjailijoiden teokset lukematta. En mäkään Oksasen persoonasta perusta, mutta yritän antaa sen olla vaikuttamatta hänen kirjoistaan nauttimiseen. Sama koskee muun muassa sellaisia vittumaisia tyyppejä kuin John Steinbeck ja Pentti Saarikoski.

 

[Musta Nuoli]

Tuota periaatetta noudattamalla jäävät aika monien tunnettujen kirjailijoiden teokset lukematta. En mäkään Oksasen persoonasta perusta, mutta yritän antaa sen olla vaikuttamatta hänen kirjoistaan nauttimiseen. Sama koskee muun muassa sellaisia vittumaisia tyyppejä kuin John Steinbeck ja Pentti Saarikoski.

Kuten tuossa aiemmin juuri kirjoitin, niin jokainen tekee kuitenkin tietoisesti ja tiedostamattaan esivalintoja lukemiensa teosten suhteen riippuen mielenkiinnosta aiheeseen, kirjallisesta mausta ylipäätään sekä näkemyksestä itse kirjailijaa kohtaan. Kirjailijan persoonan voi yrittää antaa olla vaikuttamatta, mutta joka kerta yritys ei onnistu. Tämä harvoin silti tarkoittaa kategorista kieltäytymistä jokaisen sellaisen kirjailijan teoksesta, joka on ollut ns. vittumainen.

Ja mitä Steinbeckiin ja Saarikoskeenkin tulee, niin Saarikoskikin on maannut kuolleena miltei 30 vuotta, Steinbeck jo 60-luvun lopulta asti. Kuolema tekee taiteilijan, eli elinaikanaan hyvinkin ristiriitaisia vastaanottoja saaneet taiteilijat nousevat monesti ajan myötä suurempaan arvoon, ja monet myöntävät ns. jälkijunassa heidän teostensa arvon, joka vain korostuu ajan myötä. Toinen vaihtoehto on se, että aikanaan ristiriitaisia tunteita herättänyt kirjailija osoittautuu vuosikymmenien myötä tyhjäksi kuplaksi ja unohtuu.

Mihin kategoriaan Sofi Oksanen kuuluu, sen osoittavat vain hänen kuolemansa jälkeiset vuosikymmenet, eli me emme valitettavasti vastausta saa tietää (ellei joku meistä elä vielä noin 80-100 vuotta).

"Siviilissä" on yksi ja sama, pitääkö joku jostain teoksesta sen takia, että sen kirjoittanut henkilö ei ole mukava ihminen vai ei, mutta tieteeltä odottaisi enemmän. Minulle avautui aikoinaan, että yliopistojen viestintä- ja mediatutkimuksen oppimateriaalissa ja alan peruskirjallisuudessa on helvetinmoinen painotus ns. marxilaisissa teorioissa ja teoksissa. Kuitenkin esimerkiksi propagandan ja joukkoviestinnän suhteen yksi viime vuosisadan merkittävimpiä vaikuttajia oli tohtori Joseph Goebbels, jonka luoma koneisto toimi joka median osa-alueella ja oli tekniseltä kannalta huikea osoitus siitä, miten vahvaan teoriaan nojaava käytännön toteutus saa "sanoman läpi". Mutta eipä ole yliopistoissa tenttikirjoina Goebbelsin teoksia tai teorioita, koska hänhän oli Paha Natsi(tm).

 

[Remppu]

Tuota periaatetta noudattamalla jäävät aika monien tunnettujen kirjailijoiden teokset lukematta...

Olet tietysti ihan oikeassa tässä. Se ei kuitenkaan ole itselläni mikään periaate. Satuinpahan vaan katselemaan pari tämän taiteilijan haastattelua, ja niiden perusteella totesin, että jos ei itseään intellektuellina pitävä henkilö saa suustaan mitään perusteluita em. kommenteilleen (Suomesta ja sen kansalaisista, erityisesti miehistä), niin ei minua yksinkertaisesti voi kiinnostaa hänen muukaan ulosantinsa. Kirjallinen tai suullinen.

 

[ms.qvist]

Sofi Oksasen "Suomessa ei ole mitään hyvää" ja "kaikki suomalaiset miehet ovat väkivaltaisia" (naisia kohtaan) -kommenttien jälkeen en itsekään katsonut tarpeelliseksi tutustua ko. "intellektuellin" tuotantoon. Kumma kun suomalaisten rahat kuitenkin kelpaavat.

Olin hyvin pitkään sitä mieltä, että Oksasella ei ole kirjallisesti minulle mitään annettavaa ja suosiolla annan hänen tuotantonsa olla rauhassa ja lukea sellaisia kirjoja jotka ensisilmäyksellä tuntuvat mielenkiintoisilta ja joista minulla on kokonaisvaltaisesti sellainen mielikuva, että kirjailijalla itselläänkin on minulle jotain tarjottavaa - siksi en lue Tervoakaan, koska minusta hänellä ei ole minulle mitään annettavaa.

Päätin kuitenkin jokin aika sitten tarttua härkää sarvista ja lukea ensimmäisen oksaseni, Baby Janen. Olihan se paikoin mielenkiintoinen teos ja kerronnaltaan siinä oli hyviä teemoja ja aihe - vaikka hiukan fenimismilesbous paistoikin läpi - sinänsä mielenkiintoinen. Kokonaisuudessaan kuitenkin helppolukuinen teos eikä missään mielessä sellainen teos joka on pakko lukea. En kuitenkaan luovuta vaan nyt kirjapinossa on odottamassa Oksasen Puhdistus. Katsotaan mitä se kykenee minulle tarjoamaan. Aiheeltaan toki mielenkiintoinen mutta jos taso ei nouse huomattavasti Baby Janea korkeammalle saa olla toinen ja viimeinen Oksanen jonka luen.

vlad.

 

[SamSal]

Metsolat kirjasarja onkin tehty TV-sarjan perusteella, eikä toisinpäin. Hyvää ja leppoisaa luettavaa silti. Metsolan Antti vetää aina hymyn huulille.

 

[Killeri]

Metsolat kirjasarja onkin tehty TV-sarjan perusteella, eikä toisinpäin. Hyvää ja leppoisaa luettavaa silti. Metsolan Antti vetää aina hymyn huulille.

Monta kertaa miettinyt kirjan ostoa, mutta ensimmäinen kehu, joten pakko se sitten on ostaa, jos on tosiaan TV:n perusteella tehty.

 

[Outsider]

Olin hyvin pitkään sitä mieltä, että Oksasella ei ole kirjallisesti minulle mitään annettavaa ja suosiolla annan hänen tuotantonsa olla rauhassa ja lukea sellaisia kirjoja jotka ensisilmäyksellä tuntuvat mielenkiintoisilta ja joista minulla on kokonaisvaltaisesti sellainen mielikuva, että kirjailijalla itselläänkin on minulle jotain tarjottavaa - siksi en lue Tervoakaan, koska minusta hänellä ei ole minulle mitään annettavaa.

Päätin kuitenkin jokin aika sitten tarttua härkää sarvista ja lukea ensimmäisen oksaseni, Baby Janen. Olihan se paikoin mielenkiintoinen teos ja kerronnaltaan siinä oli hyviä teemoja ja aihe - vaikka hiukan fenimismilesbous paistoikin läpi - sinänsä mielenkiintoinen. Kokonaisuudessaan kuitenkin helppolukuinen teos eikä missään mielessä sellainen teos joka on pakko lukea. En kuitenkaan luovuta vaan nyt kirjapinossa on odottamassa Oksasen Puhdistus. Katsotaan mitä se kykenee minulle tarjoamaan. Aiheeltaan toki mielenkiintoinen mutta jos taso ei nouse huomattavasti Baby Janea korkeammalle saa olla toinen ja viimeinen Oksanen jonka luen.

vlad.

Aika pitkälti samoilla linjoilla olin itsekin Oksasen suhteen, mutta mielestäni Puhdistus oli jopa ihan hyvä kirja. Sen jälkeen luin Baby Janenkin, kun se sattui olemaan sopivasti käsillä ja helppolukuisuutensa takia siinä ei muutenkaan mennyt kauaa. Ihan ok sekin, mutta enpä usko että olisin kauheasti menettänyt, vaikka olisi jäänyt lukematta. Jos pysytään ketjun otsikossa, niin minulle avautui, että pitäisi varmaan etsiä "minkä kirjan luit viimeksi"-ketju, koska jo pidemmän aikaa on tullut luettua aivan helvetisti ja jo kauan sitten avautui, että siitä ketjusta voi bongata paljon mielenkiintoista luettavaa. Toinen asia aiheeseen ja otsikkoon liittyen on se, että keskusteltiin viikko sitten kaverin kanssa suomalaisista kirjailijoista ja heidän teoksista mahdollisesti tehtävistä elokuvista ja tuli mieleen, että Puhdistuksesta olisi mahdollista tehdä hyvä ja elokuva ilman mitään hollywood-budjetteja.

 

[Musta Nuoli]

Jos pysytään ketjun otsikossa, niin minulle avautui, että pitäisi varmaan etsiä "minkä kirjan luit viimeksi-ketju", koska jo pidemmän aikaa on tullut luettua aivan helvetisti ja jo kauan sitten avautui, että siitä ketjusta voi bongata paljon mielenkiintoista luettavaa. Toinen asia aiheeseen ja otsikkoon liittyen on se, että keskusteltiin viikko sitten kaverin kanssa suomalaisista kirjailijoista ja heidän teoksista mahdollisesti tehtävistä elokuvista ja tuli mieleen, että Puhdistuksesta olisi mahdollista tehdä hyvä ja elokuva ilman mitään hollywood-budjetteja.

Puhdistuksestahan juuri tehtiin elokuva, sehän pyörii nyt teattereissa. Ja ilman Hollywood-budjetteja. Vai tarkoitatko, ettei nyt tehty elokuva ole hyvä? Tähän en osaa sanoa itse mitään, kun en ole elokuvaa nähnyt, mutta tuskin tuota nyt ihan heti filmatisoidaan muualla.

Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt? -ketju ei ole kaukana. Sinne vain. Suosittelen myös ketjua "Viimeisin ostamasi kirja?", koska siinäkin keskustellaan kirjoista, jotka on juuri ostettu ja monesti luettukin.

 

[Outsider]

Puhdistuksestahan juuri tehtiin elokuva, sehän pyörii nyt teattereissa. Ja ilman Hollywood-budjetteja. Vai tarkoitatko, ettei nyt tehty elokuva ole hyvä? Tähän en osaa sanoa itse mitään, kun en ole elokuvaa nähnyt, mutta tuskin tuota nyt ihan heti filmatisoidaan muualla.

Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt? -ketju ei ole kaukana. Sinne vain. Suosittelen myös ketjua "Viimeisin ostamasi kirja?", koska siinäkin keskustellaan kirjoista, jotka on juuri ostettu ja monesti luettukin.

Niin siitähän on tosiaan se elokuva, hyvä huomio! Mitenköhän olin pystynyt sulkemaan sen mielestä, koska muistan katselleeni esitysaikojakin kun se tuli teattereihin. No aina ei aivot toimi, mutta näkemättähän se tosiaan on. Pitääpä tsekata jossain vaiheessa onko elokuvan tekijät onnistuneet työssään.

 

[-FNM-]

Avautui, että Puhdistuksen tasoisesta kirjasta on tehty elokuva. Tai ei oikeastaan edes yllättänyt, Suomessa kun on tapana tehdä elokuvia samoja näyttelijöitä kierrättämällä ja juuri siitä muotijutusta.

Jos viime vuosien suomalaisiin historiaa peilaaviin mainostettuihin kirjoihin pureudutaan, niin onhan Tervon Ohrana ja etenkin Troikka huomattavasti Oksasen Puhdistusta laadukkaampia ihan jo kerronnaltaan.

Saatan saada kakkaa niskaani, kun väitän Puhdistuksen osuneen oikeaan aikaan suomalaiseen kirjakenttään. Eli, virolaisten, ei Johanneksen ja Kyllikin, oikeuksien julkituominen on huomattavasti mukavampaa kuin Suomen historian puiminen.

Niin, ja se täytyy todeta, että onhan Katja Ketun Kätilö huommattavasti paremmin kirjoitettu ja tarinoitu juttu kuin Puhdistus.

 

[L. Paraske]

Monta kertaa miettinyt kirjan ostoa, mutta ensimmäinen kehu, joten pakko se sitten on ostaa, jos on tosiaan TV:n perusteella tehty.

Joo ja lisäksi viimeinen Metsolat-kirja jatkoi tarinaa tv-sarjan jälkeen. Itse en ole kirjoina muita osia lukenut. Tv-sarja on kyllä ehtaa kultaa ja oikeastaan parasta suomalaista draamatuotantoa koskaan Hardwickin Pakanamaan kartan ja Raidin ohella.

 

[kamik]

Nyt vasta avautui, että Artturi Lehkonen on Ismo Lehkosen poika.

 

[Uleåborgir]

Nykyään kun Jatkoaikaan linkittää YouTube-linkin, niin ei enää tarvitse härvätä linkin kuvauksen kanssa, koska linkin kuvaus ilmestyy itsestään viestiin, kun sen on lähettänyt.

ARCH ENEMY - My Apocalypse (OFFICIAL VIDEO) - YouTube

 

[Surukuku]

Alkaa avautumaan, että yllättävänkin monen mielestä on kai ihan fiksua nauraa toisten ulkomuodolle - varsinkin, kun ei joudu tekemään sitä kasvotusten...

Itsetuntokysymyksiä?

 

[Musta Nuoli]

Alkaa avautumaan, että yllättävänkin monen mielestä on kai ihan fiksua nauraa toisten ulkomuodolle - varsinkin, kun ei joudu tekemään sitä kasvotusten...

Itsetuntokysymyksiä?

Sitäkin, varmasti. Ja myös tekopyhyyttä ja kaksinaismoralismia. Samat tyypit, jotka ammattiloukkaantuvat milloin minkäkin seksuaalivähemmistöryhmittymän ja/tai etnisen ryhmän puolesta ja jauhavat suu vaahdossa siitä, kuinka joku voi olla niin juntti, että arvostelee toista ihmistä sellaisten ominaisuuksien perusteella, joiden kanssa tämä on syntynyt pystyvät näköjään sitten nauramaan katketakseen ihmisille, jotka eivät ole syntyneet miksikään misseiksi tai malleiksi tai joille pinnalliset ulkoiset arvot eivät ole tärkein syy lähteä ajamaan oman kunnan asioita.

Vähättely ja pilkka ovat näköjään ihan jees, kunhan ne vain osuvat sellaiseen porukkaan, josta omassa elitistisessä vertaisryhmässä ei pidetä. Sitten kun joku toinen ryhmä tekee samaa, niin silloin nousee rasismikortti, syrjintäkortti ja suvaitsevaisten hyvien ihmisten ikioman korttipakan koko muu setti. Omassa silmässä ei malkaa ole, eikä peiliin katsota.

Ilmeisesti myös seksuaalivähemmistöjen hyväksyntä riippuu näiden puoluekannasta. Jos transseksuaali on persu, niin sitten saa ivata ulkonäköä minkä ehtii, mutta jos transseksuaali on vihreä tai vasuri, niin sitten pitää tukea identiteetin rakentumista ja paheksua arvostelijoita.

Avautui, että pahimpia kusipäitä ovat sellaiset kusipäät, jotka kuvittelevat olevansa muita parempia sen takia, että he noudattavat "suvaitsevaisuudestaan" huolimatta ideologiaa, jonka mukaan perunanenäinen lihava ja ruma ihminen pikkukaupungista on ulkomuotonsa takia heitä olennaisesti huonompi, tyhmempi ja ahdasmielisempi ja että ainakin heille voi nauraa pilkallisesti.

 

[Eino_Mies]

Avautui asia, että nimimerkki Musta Nuoli kirjoittaa helkkarin pitkiä virkkeitä. (Viestin asiasisältöön en ota kantaa).

Samat tyypit, jotka ammattiloukkaantuvat milloin minkäkin seksuaalivähemmistöryhmittymän ja/tai etnisen ryhmän puolesta ja jauhavat suu vaahdossa siitä, kuinka joku voi olla niin juntti, että arvostelee toista ihmistä sellaisten ominaisuuksien perusteella, joiden kanssa tämä on syntynyt pystyvät näköjään sitten nauramaan katketakseen ihmisille, jotka eivät ole syntyneet miksikään misseiksi tai malleiksi tai joille pinnalliset ulkoiset arvot eivät ole tärkein syy lähteä ajamaan oman kunnan asioita.

Tuohan on yhtä selkeää kapulakieltä kuin joku lakiteksti sivulauseineen ja sivulauseen sivulauseineen. Kannattaisiko ehkä hieman jäsennellä tekstiä enemmän?