Avautui sellainen asia, että Titanic on kohtalaisen hyvä leffa, kun sen näkee ilman ulkoisia häiriötekijöitä.
Näillä häiriötekijöillä meinaan sitä kertaa, kun näin elokuvan ensimmäisen kerran yli 14 vuotta sitten. Seurana oli pari silloista kaveria sekä itseäni muutaman päivän vanhempi tyttönen, jota himoitsin salaisesti ja ihastelin julkisesti. Eihän tuollaisessa nuoruuden mielentilassa voi nauttia mistään leffasta, varsinkin kun tuo samainen tyttönen oli pukeutunut tiukkoihin kuteisiin ja istui aivan siinä vieressä.
Kohta, siis 6.4., tulee Titanic 3D-versio. Minun lauantainen leffaseuralainen oli ihan että wooot, heti katsomaan!