Asia, joka ”avautui” minulle

[Baloun]

Mulle avautui, että Hilpara on joskus pelannut yhden kauden Sm-liigaa. Toki huonolla menestyksellä. Mä kun olen luullut, että se on ollut jokin vittuilunimi Tapparasta, mutta ei ollutkaan näin.

 

[Datsun]

Mulle avautui että riittää pelkästään sana "cameltoe" ja tuosta vaan rikon kaikkia periaatteitani vastaan. Ja menin ja katsoin päivän Iltalehdestä iltatytön.

 

[Hippi Hiiri]

Mulle avautui että riittää pelkästään sana "cameltoe" ja tuosta vaan rikon kaikkia periaatteitani vastaan. Ja menin ja katsoin päivän Iltalehdestä iltatytön.

Sama. Vanhemmat ovat varmasti ylpeitä vesastaan. Siis iltatytön vanhemmat.

Ei minunkaan vanhemmillani ole tarkemmin ajateltuna hirveästi aihetta röyhistellä rintaa kaupungilla tämän viestini perusteella. Ääh.

 

[Moto]

Synkän "mitä jos..."-ajatusleikin myötä katsoin SM-liigan kokoonpanot läpi ja tulin siihen tulokseen, että JYP on ainoa jengi tällä kaudella, jossa ei pelaa yhtään joskus HIFK:ssa pelannutta pelaajaa.

 

[Pekka Pälvikalju]

Google-kääntäjä on rasisti.

http://translate.google.fi/?hl=fi&tab=wT#en|fi|black

 

[MacRef]

Mulle avautui, että Hilpara on joskus pelannut yhden kauden Sm-liigaa. Toki huonolla menestyksellä. Mä kun olen luullut, että se on ollut jokin vittuilunimi Tapparasta, mutta ei ollutkaan näin.

No ei varmasti ole pelannut SM-liigaa. Ainakaan jääkiekon.

 

[wilco]

Mulle avautui että riittää pelkästään sana "cameltoe" ja tuosta vaan rikon kaikkia periaatteitani vastaan. Ja menin ja katsoin päivän Iltalehdestä iltatytön.

Niistä vaatteista nyt vain näkyy läpi, kuten myös ensimmäisessä kuvassa. Ei tuo ole sellainen perinteinen.

Että silleen...

 

[Wrighter]

Mulle avautui että riittää pelkästään sana "cameltoe" ja tuosta vaan rikon kaikkia periaatteitani vastaan. Ja menin ja katsoin päivän Iltalehdestä iltatytön.

Kiitos tästä. Piti itteki käydä vilkaisemassa. Ihan kiva...

 

[choose_life]

On asioita, joista on näköjään aina vain käsittämättömän vaikea päästä irti muuten kuin ampumalla itseään tai jotakuta muuta naamaan. Tai jonnekin muualle. Great.

 

[moby]

Mistään kisailuista en osaa sanoa, mutta ainaki Vlad:sta muistan et on aiemminkin puhunu tästä asiasta jossain ketjussa. Itseasiassa oon mäki tainnu sivuta sitä ainakin depressio- ketjussa ja oikeastaan oon ihan tyytyväinen etten enää nykyään jaksa hirveitä murheita repiä kaikenmaailman tapahtumista.

Helvetin siistiä. Minulle avautui, ettei paljoa kiinnosta sinun depressiot tai naisasiat. Paljon enenemmän kiinnostaa yhden joukkueen lento-onnettomuus.

 

[thego]

Helvetin siistiä. Minulle avautui, ettei paljoa kiinnosta sinun depressiot tai naisasiat. Paljon enenemmän kiinnostaa yhden joukkueen lento-onnettomuus.

Mulle taas avautui et tääki ketju on menny pikkuhiljaa ihan vituilleen. Lähinnä täällä nauretaan tai vittuunnutaan toisten viesteille, mut kaikki on ok kunhan muistaa kertoa et kyseinen asia avautui. Muutama kymmenen ihmistä sattu kuoleen samassa paikassa, samaan aikaan mut eiköhän ne sieltä henkiin nouse kunhan tarpeeksi ripitellään ja viskotaan kevyitä multia menemään.

 

[ms.qvist]

Mistään kisailuista en osaa sanoa, mutta ainaki Vlad:sta muistan et on aiemminkin puhunu tästä asiasta jossain ketjussa. Itseasiassa oon mäki tainnu sivuta sitä ainakin depressio- ketjussa ja oikeastaan oon ihan tyytyväinen etten enää nykyään jaksa hirveitä murheita repiä kaikenmaailman tapahtumista.

Minulle on jo hyvin varhaisessa lapsuudessa avautunut elämän karuus ja sen sattumanvaraisuus, yhtenä hetkenä olet elossa mutta jo seuraavana voit olla kuollut, tästä johtuen koetan nyt nauttia parhaani mukaan jokaisesta hetkestä jonka olen elossa.

Toisaalta näistä tuntemuksistani johtuen, pidän kuolemaa väistämättömänä tapahtumana mikä koittaa sattumanvaraisena hetkenä, joten miksi siis suuren suuresti surra tapahtunutta? En tiedä, omalla kohdallani en ole löytänyt riittävästi motivaattoreita suremaan lähipiirini ulkopuolella olevia ihmisiä. Enkä itseasiassa ole pahemmin surrut lähipiiriin kuuluvienkaan ihmisten kuolemaan, ennemminkin olen kokenut sen helpottavana tapahtumana - johtuen kenties siitä, että valtaosa kuolleista on ollut iäkkäitä ihmisiä.

Jokainen meistä kuolee, kuka vanhuuteen, kuka vaikean sairauden murtamana, kuka traagisessa onnettomuudessa mutta yhtäkaikki kuolema korjaa meidät kaikki jossain vaiheessa. Kuolema on väistämättömyys, joten suunnaton suru ja ahdistava tuskaisuus on energian tuhlaamista, voimavarojen hukkaan heittämistä, ennemminkin on katsottava eteenpäin, kenties muistettava kuollutta mutta samalla muistettava se, että elämä jatkuu kaikesta huolimatta.

vlad.

 

[Stevie]

Mutta säkin hyvä toveri Vladimirovitch olet tietääkseni kova jääkiekon ystävä ja pidät varsinkin venäläisestä taitojääkiekosta? hieman kyllä kummastuttaa siis jos väität ettei tuon koko joukkueen menehtyminen herättänyt mitään sen kummempia tuntemuksia..

 

[ms.qvist]

Mutta säkin hyvä toveri Vladimirovitch olet tietääkseni kova jääkiekon ystävä ja pidät varsinkin venäläisestä taitojääkiekosta? hieman kyllä kummastuttaa siis jos väität ettei tuon koko joukkueen menehtyminen herättänyt mitään sen kummempia tuntemuksia..

Seuraan jonkin verran KHL:ää ja kv.kiekkoilua mutta erityisesti olen Red Wings fani ja NHL-kiekon suurin ystävä. Ja tarkennettuna fyysisen pelin ystävä, jossa välillä miehet ottavat mittaa toisistaan - no tätä tapahtuu KHL:ssäkin kiitettävällä tavalla - ja taklauksia jaetaan armotta ja niitä otetaan vastaan, eikä niistä poikkeustapauksia lukuunottamatta jaeta jälkikäteen sanktioita.

Mutta miksi olisin surrut kuolleita kiekkoilijoita? Kun ei ole tunnesidettä heihin, ei edes pahemmin Ruslan Saleihin vaikka pelasikin viime kaudella Red Wingseissä, koen suremisen kiiltokuvamaisena toimintana, jolla peittelisin todelliset tuntemukseni eli sitä, että tuntemuksia ei ole pl. tapahtuman seuraamisesta johtuva mielenkiinto niin teknisiä yksityiskohtia kuin myös toisten kanssakirjoittajien reaktioita kohden.

Ja jollen ole surrut omaisieni kuolemaa pientä muisteluhetkeä lukuunottamatta, voin pitää varsin ymmärrettävänä sitä, että suru - pientä mietintää ja pohdintaa lukuunottamatta* - ei kuulu tässäkään tapauksessa "repertuaariini". Maailma on karu paikka elää, kuolema sattumanvarainen tapahtuma - pääosin.

vlad.

*: Etenkin mietintää ja pohdintaa siitä, että mikä saisi minut todella konkreettisella tavalla suremaan, koska tämä tapahtuma ei sellaista saa aikaan vaikka koskettikin jääkiekkoperhettä ja herätti tunnemyrskyjä kautta kiekkoilevan maailman.

 

[-OO-]

Minulle on jo hyvin varhaisessa lapsuudessa avautunut elämän karuus ja sen sattumanvaraisuus, yhtenä hetkenä olet elossa mutta jo seuraavana voit olla kuollut, tästä johtuen koetan nyt nauttia parhaani mukaan jokaisesta hetkestä jonka olen elossa.

Minulla on aika pitkälti samansuuntaisia ajatuksia. Minäkin olen kokenut elämässäni aika paljon kuolemaa, paljon läheisiä ihmisiä on mennyt niin vanhempana kuin nuorempanakin, ja ehkä se vähän muokkaa tuota ajatusmaailmaa siihen että jokainen kuolemantapaus ei enää kosketa ihan niin syvältä vaan kuoleman kokee enemmän luonnollisena asiana ja koko elämän oikeastaan ihan sattumankauppana.

En minä esimerkiksi koe että joku ihminen lähtisi ennenaikaisesti vaan jokaisen hetki tulee silloin kun se tulee, toisille se tulee aikaisemmin ja toisille myöhemmin. Se on kiinni ihan sattumasta ja toisaalta myös jonkin verran omista päätöksistä ja valinnoista. Loppujen lopuksi kaikkea ohjaa kuitenkin sattuma.

En minä kuitenkaan ihan niin "kylmästi" pysty suhtautumaan kuolemaan ettenkö esim. tuntisi surua kun joku lähipiiristäni kuolee, mutta oikeastaan tuo suru on enemmän ikävää mikä jää kun joku sellainen ihminen kuolee jonka seurassa olet viihtynyt ja josta olet aina pitänyt. Ja näissä tapauksissa jossa kuollut on lähipiirin ulkopuolelta niin se päällimmäinen tunne on minulla empatia kuolleen ihmisen läheisiä kohtaan, esim. tässä KHL-joukkueen tapauksessa kun tiedän että monella pelaajalla oli pieniä lapsia jotka jäivät ilman isää, mutta en minä tällaisia tapauksia pysty mitenkään henkilökohtaisena menetyksenä kokemaan. Ainoa menetys mitä tunnen kokevani on heidän työn kauttaan, esim. jos joku hyvä muusikko kuolee niin suren sitä että enää en saa kuulla hyvää musiikkia häneltä mutta tuohan on täysin itsekästä ajattelua tuo.

 

[ms.qvist]

Ja painotetaan vielä näihin minun avautumisiini:

Ymmärrän jos joku tässäkin tapauksessa tuntee surua ja jopa pahoinvointia tapauksen johdosta. Se on ymmärrettävää, koska moni menetti idolinsa, pelaajan jota on kenties fanittanut yli vuosikymmenenkin, pelaajan jonka pelejä katsoessa on kasvanut kiekkofaniuteet, joku perheellinen voi vieläpä kokea tunnesiteen isyyden, äityiden tai perheen muodostaman tunnesiteen kautta muistellessaan sitä, että näitä kiekkoilijoita jää suremaan joukko läheisiä sankkojen fanijoukkojen oheen etc. Tunteet ovat ymmärrettäviä ja hyväksyttäviä.

***

Toivottavasti myös ymmärrätte minun kantani, miksi minun on vaikea, liki mahdoton tuntea surua tuntemattomien pelaajien puolesta, vaikka olen joidenkin pelaajien uraa seurannut tavalla tai toisella melkoisen tovin.

vlad.

 

[Baloun]

No ei varmasti ole pelannut SM-liigaa. Ainakaan jääkiekon.

SM-Sarja. Korjataan se niin. Jääkiekkoa kylläkin.

 

[Cemetery Gates]

Scholl is back.

 

[verikuut]

Scholl is back.

Ja näyttävästi. Karalahden pakaraan piikkiä, huh heijaa.

 

[lapa78]

Scholl is back.

Samaa olin tulossa postaamaan. On kyllä taas huikea aloitus.

Tästä pitää naattia.

 

[Miksu00]

Ei se taidakkaan olla niin kamalaa, jollei saakkaan enää jatkoa kansanedustajana. Suvi Linden ei enää eduskunnassa istu, mutta lohdutukseksi saa sentään 5000€ kuukaudessa eläkettä. Linkki tähän: tässä

 

[ernestipotsi]

Ei se taidakkaan olla niin kamalaa, jollei saakkaan enää jatkoa kansanedustajana. Suvi Linden ei enää eduskunnassa istu, mutta lohdutukseksi saa sentään 5000€ kuukaudessa eläkettä. Linkki tähän: tässä

Kansanedustajien eläkkeet, lomaltapaluurahat, ahtaajien vaatimukset...jne


Ja täällä nauretaan sille kuinka Kreikka maksaa metsureille ulkotyölisää jne. Niin että osataan sitä täälläkin työntää rahaa turhuuksiin.

 

[Nume]

Avautui, että Stefan Liv oli alunperin syntynyt Puolassa Gdynian kaupungissa ja hänet adoptoitiin Ruotsiin alle kaksivuotiaana ja hänen alkuperäinen nimi oli ollut Patryk Sliz.

Lähde: Aamulehti

E: Olenpas huolimattomasti lukenut tätä ketjua ja siten olin hidas avautumaan.

 

[tiuke]

Avautui, että Stefan Liv oli alunperin syntynyt Puolassa Gdynian kaupungissa ja hänet adoptoitiin Ruotsiin alle kaksivuotiaana ja hänen alkuperäinen nimi oli ollut Patryk Sliz.

Lähde: Aamulehti

Sama avautui täällä pari päivää ja pari sivua aiemmin.

 

[stairox]

Avautui, että Stefan Liv oli alunperin syntynyt Puolassa Gdynian kaupungissa ja hänet adoptoitiin Ruotsiin alle kaksivuotiaana ja hänen alkuperäinen nimi oli ollut Patryk Sliz.

Lähde: Aamulehti

Avautui myös minulle turmailtana. Ja samalla avautui myös se, että sehän todella näkyy (näkyi) jopa ulkonäöstä silloin kun sen tietää.

No, hieno "vihollinen" Liv oli kaikenkaikkiaan, ei mitenkään ylimielinen koskaan.

R.I.P.