Mutta säkin hyvä toveri Vladimirovitch olet tietääkseni kova jääkiekon ystävä ja pidät varsinkin venäläisestä taitojääkiekosta? hieman kyllä kummastuttaa siis jos väität ettei tuon koko joukkueen menehtyminen herättänyt mitään sen kummempia tuntemuksia..
Seuraan jonkin verran KHL:ää ja kv.kiekkoilua mutta erityisesti olen Red Wings fani ja NHL-kiekon suurin ystävä. Ja tarkennettuna fyysisen pelin ystävä, jossa välillä miehet ottavat mittaa toisistaan - no tätä tapahtuu KHL:ssäkin kiitettävällä tavalla - ja taklauksia jaetaan armotta ja niitä otetaan vastaan, eikä niistä poikkeustapauksia lukuunottamatta jaeta jälkikäteen sanktioita.
Mutta miksi olisin surrut kuolleita kiekkoilijoita? Kun ei ole tunnesidettä heihin, ei edes pahemmin Ruslan Saleihin vaikka pelasikin viime kaudella Red Wingseissä, koen suremisen kiiltokuvamaisena toimintana, jolla peittelisin todelliset tuntemukseni eli sitä, että tuntemuksia ei ole pl. tapahtuman seuraamisesta johtuva mielenkiinto niin teknisiä yksityiskohtia kuin myös toisten kanssakirjoittajien reaktioita kohden.
Ja jollen ole surrut omaisieni kuolemaa pientä muisteluhetkeä lukuunottamatta, voin pitää varsin ymmärrettävänä sitä, että suru - pientä mietintää ja pohdintaa lukuunottamatta* - ei kuulu tässäkään tapauksessa "repertuaariini". Maailma on karu paikka elää, kuolema sattumanvarainen tapahtuma - pääosin.
vlad.
*: Etenkin mietintää ja pohdintaa siitä, että mikä saisi minut todella konkreettisella tavalla suremaan, koska tämä tapahtuma ei sellaista saa aikaan vaikka koskettikin jääkiekkoperhettä ja herätti tunnemyrskyjä kautta kiekkoilevan maailman.