Kysymys onkin siitä, että onko se kohtuutonta vai ei, tämä edelleen jatkuva korvausten maksaminen?
Asiassahan kävi niin, että kommunismin ja Neuvostoliiton uhasta johtuen natsien etsiminen ja syntyneiden vahinkojen korvaaminen jäivät pääosin tekemättä toisen maailmansodan jälkeen. Tämä strateginen punninta oli varmasti tuolloin aivan oikeaan osunut ja perusteltukin, vaikka kostonhimo jäikin monelta taholta tyydyttämättä. Kiistatonta myös on, että saksalaiset yksityisinä, mutta myös kansakuntana, hyötyivät pakkotyöleireistä ja tuhoamiskeskuksista, aivan tavalliset saksalaiset muuttivat esimerkiksi pakkotyöhön ja tuhoamiskeskuksiin "ulkoistettujen" ihmisten asuntoihin. Saati sitten ne saksalaiset, jotka jo ennen tuhoamisleirejä saivat "pyytämättä ja yllättäen" haltuunsa esimerkiksi lääkärin- ja asianajajantoimia, kiitos maan tuolloisten rotulakien. Siihen nähden nämä yritys- ja muun varallisuuden takavarikointeja koskevat korvauskysymykset ovat helppoja ratkaistavaksi.
Monet israelilaiset vastustivat ja vastustavat edelleen suhteiden "normalisoitumista" saksalaisten kanssa sillä perusteella, että pelkkä vahingonkorvausoikeudellinen suhde maiden välillä tavanomaistaa holokaustin, aivan kuin kysymyksessä olisi ollut yksi juttu muiden joukossa, "
business as usual".
Oleellista olisi ymmärtää, että Saksa on hyötynyt kaikenpuolisesta denatsifikaatiosta, jopa sen kiihtymisestä kylmän sodan päättymisen jälkeen. Tämä siitäkin huolimatta, että syyllisyyden käsitteleminen voi myös maksaa. Helvetin kalliiksi rokotus totalitarismia vastaan on tullut, mutta juuri siksi sitä on vaalittava! (Uudemman kriittisen tutkimuksen valossa olen sitä paitsi sitä mieltä, että ensimmäisen maailmansodan osalta Britannian epäasiallinen politiikka oli yksi keskeisimmistä tekijöistä siihen, että mannermaa ajautui siihen tilanteeseen mihin se sittemmin ajautui.)
Suomen ja Venäjän kaltaiset maat, joissa asioita ei ole kohdattu suoraan (Suomessa siis lähinnä taistolaisuutta), kärvistelevät vieläkin historiansa painolastissa ilman avoimia tilintekoja, jotka monelta osin palvelisivat menneisyyden sijasta enemmän tulevaisuutta. "
Let bygones be bygones" on usein käytännössäkin huono valinta, yhteisöillä on kuitenkin kollektiivinen muisti, joka yleensä juurikin väärissä paikoissa alkavat häiritsemään asiallista toimintaa, malliesimerkkinä Balkanin maat.